Hyvä pointti. Mutta jos ei näe tarpeeksi katsoa enempää, niin silloin se yksi jakso on yhtä kuin koko sarja. Sitäpaitsi pitämissäni sarjoissa on oikeastaan ~ aina ollut todella hyvät pilotit. En ymmärrä miten tehdään niin huonoja avauksia jos sarjat kerran ovat niin loistavia... Noh, katsoin kuitenkin myös eilisiltaisen jakson. Nyt meno olikin sitten muuttunut jo tyylipuhtaaksi vampyyrien (osittain keskinäiseksi) pullisteluksi, kliseisine hampaineen ja verenhimonjulistuksineen, ihan kuin jostain sarjakuvasta! Ja sitten tää "teini"-Sookie on ihan lapsena siinä eikä tiedä mitä pitäisi ajatella - ehkä tämä hahmo onkin tarkoitettu katsojan samaistuttavaksi. Jakson lopussa sitten päästiinkin toki nykysarjoille jo perinteiseen avoimeen puuhasteluun, toki peitto oli jäänyt päälle mutta johan alkoi menoa taas löytyä, asettakin jo paukuteltiin muka-uhkaavasti ja sitten tää kovasti angstinen velipoju pääsi latelemaan pakit saatuaan parit trendiseksikkäimmät kirosanat ilmoille sarjatulena niin että naapurin mummoa hirvitti. (taas, sarjassa on hienosti luotu samaistumispohjaa: mummoja onkin nykyisin paljon) Eipä tämä mitään vakavaa draamaa tosiaan ole. Tämä on nykysarjaa. Nykysarja pähkinänkuoressa: -nimellä ei niin väliä, nää on kaikki enemmän vähemmän toistensa kopioita tarkoitan yhtä mahtavan tasokkaita. Jokaisen nimi voisi siis olla yksinkertaisesti Nykysarja. -sarjan käsikirjoittaja(t) on hoksannut kirosanojen tärkeyden (tosi realistista!) -avointa seksiä löytyy nyt todellakin tarpeeksi, jotain 40 vuotta seksuaalisen vallankumouksen jälkeen, ja vasta toistakymmentä vuotta Sinkkuelämästäkin. -väkivalta (=draama) on varmasti tarpeeksi raakaa, ja suoraa. Sarja on myös hyvin looginen: koska hahmot ovat yleisesti hedonistisia neantherdalilaisia, ei kenenkään tarvitse odottaakaan mitään perusteluja yhtään millekään. -sarja on teknisesti täydellinen. Sarjaa ei voi ollakaan katsomatta jo pelkästään tämän osa-alueen ylivoimaisen riemuvoiton takia. -sarja avautuu vähitellen, muutaman ensijakson heikkous on osoitus sarjan hurjasta potentiaalista, myös tylsänturhat välijaksot palvelevat toki samaa tarkoitusta. Tämä kaikki siksi että katsoja saa 6.-7. kauden lopussa sanoa: "Kyllä kannatti!" Käsikirjoitusten muka-pinnallinen höttöisyys onkin ollut nerokkuuden paljastavaa hämäystä kaiken aikaa.
Ei tämän True bloodin avausjakso minusta mitenkään huono ollut, sanoisin jopa että heti jäin koukkuun ja tuli tarve nähdä seuraavakin jakso. No, ehkä minä olen vain yksinkertainen ja helposti manipuloitavissa... Toisaalta, esim Dollhousen avausjakso ei säväyttänyt mutta katson kyllä silti seuraavankin jakson, Whedonin ja Dushkun vuoksi.
Kannattaa muistaa että CleverIndeedin mielestä True Bloodissa(voisi olla mikä tahansa muu tuore sarja) ei ole kuin yksi vika. Se ei ole ihmemies tai ritariässä Pitäkää se mielessä ennenkuin lähdette verbaaliseen taisteluun minkä tahansa tuoreen sarjan ketjussa kyseisen "aika kultaa muistot"-fiilistelijän kanssa.
Huvittavaa ja typerryttävää kyllä, tuo pitää liian suurelta osin paikkansa. Mutta korjataan nyt sikäli, että musta Ihmemies ei ole loistava siksi että sen näki ekan kerran lapsuudessa - se on yhä loistava, ja kestää vertailua. Ritari Ässä oli kyllä menettänyt tehoaan, kun viimeksi katseli, enkä ole sitä muistaakseni niinkään paljoa kehunut...Se on siis paljolti nostalgia-sarja. Enkä minä nyt ole vertailemassa MacGyveriakaan esim. Twin Peaksiin. Nykysarjoihin joskus, koska ne ovat usein niin tönkköjä että Ihmemiehenkin tietyt yksinkertaisuudet kalpenevat näiden heikkouksien rinnalla. Väitän siis ennenkaikkea, että ennen tehtiin (ainakin omaan makuuni) kokonaisvaltaisemmin toimivia ja viihdyttävämpiä sarjoja. Tietyin poikkeuksin. En haluaisi toitottaa tuota nykysarja-inhoani ihan joka ketjussa tasaisin väliajoin. Mutta kerran tänne palstalle nyt on päätynyt...Jatkakaa rauhassa taas hetki..
Vain niissä joissa uskot olevan innokkaimmat fanit ja siten mehukkaimmat reaktiot? Moista (mahdollista) käyttäytymistä voisi kutsua ilkeillä nimillä eikä ole netiketin mukaan hyvin hyvällä katsottavaa :hitme:
Niin no, itselle taas tuli tuosta huomautuksestasi mieleen myös jotakin vastaavaa. Kun en ymmärrä mistä tuon repäisit kirjoituksistani. Jos tahtoisin provota, en tekisi sitä täällä. Liian tietoista porukkaa. Ja mielipiteet mitä kirjoitan on ihan aitoja ja syntyy silloin kun syntyy. Toki erilaisista mielipiteistä ja näistä syntyvistä kontrasteista saanee nauttiakin - se on jopa käsittääkseni (ihmisten) keskustelufoorumien päätarkoituksia. Mutta oon esim. Lost-ketjuun enemmän sekaantumisen onnistunut välttämään. Ei tee mieli häiritä ilmeisen aitoa fanitusta vikan kauden osalta. No olihan sulla tuo mahdollinen-sana tuolla suluissa.
Hehhee, ihan tosta edellisestä viestistäsi missä itsekin selitit mitä harrastat Mutta juu, en mie tästä mitää draamaa hae, että kukin tehköö mitä lystää. Aktiivisemmat ketjuja lukevat toki tietääkin sen mitä tämän sivun ensimmäisen viestin lopussa mainitsit, siulla on toi sapluuna Nykysarjalle ja sit joka sarjan ekasta jaksosta keräät havaintosi jotta kritiikki on kyseistä sarjaa koskevaa. Hauskahan viestejäsi on lueskella vaikken aina ymmärrä :thumbsup: Aiheesta.. hmm, eipä oo sarjasta uutta sanottavaa. Eli turha viesti tämäkin.
Itse olen nähnyt ensimmäiset Ihmemies -jaksot vasta aikuisena. Ihan kamalaa lapsellista jöötiä. On se nyt parrmpaa kuin Ritari Ässä, tai vanha Galactica, mutta se nyt ei ole paljoa se. Kokonaisuutena ottaen nykyiset TV-sarjat ovat paljon parempia kuin 70- ja 80-luvun tekeleet. Poikkeuksia tietysti löytyy puoleen ja toiseen. Ja puhun siis "draama"-sarjoista, en tositeeveesta, bigbothereista, UFC/pellepaini ym. muusta mielenvikaisten paskasta, joita nykyään on ihan liikaa ainakin kansainvälisesti katsoen ohjelmistossa.
Samaa mieltä edellisen kanssa. Kohtuullisen laadukkaita sarjoja tulee paljon. True bloodi on mielestäni tosi jännä tunnelmaltaan ja näyttelijäsuoritukset hyviä. Realismi on monessa sarjassa hyvin kaukainen asia. Kaikki laki-, poliisi- ym. sarjat on välillä hyvinkin "huvittavia" virheineen, mutta maailmassa on paljon tärkeämpiäkin asioita kuin nysvätä realismin ja fiktion rajoja. Jos haluaa realisimia niin uutisia tulee moneen otteeseen töllöstä ja samalla vaihtaa lapsille vaippoja ym. Näin perheellisenä mukava katsella kevyempää tavaraa arjen aherruksen päätteeksi. Vaikka olisikin keskinkertaista hömppää:thumbsup: Ohjelmia tulee onneksi niin paljon että valinnanvapautta löytyy ja aina on mahdollisuus laittaa se töllö pois päältä jos oikein harmittaa ohjelmien taso
Minulla ei ole kuin yksi kysymys: jos inhoat nykysarjoja niin paljon, miksi kiusaat itseäsi? Voisithan luopua masokismistasi ja keskittyä katsomaan niitä vanhoja loistosarjoja uudestaan ja uudestaan...
Ikävä kyllä kysymyksesi ei tilannetta ratkaise, vaikka jokseenkin perustavanlaatuinen onkin. Kyllähän sitä pääsääntöisesti keskittyykin katselemaan juttuja jotka kokee omikseen. Mutta aina välillä sitä haluaa löytää uusiakin hyviä juttuja, ja ite ainakin kokeilen josko näitä löytyisi. Ja jatkan sitä jatkossakin. Osittain kyseessä on nykyaikana toki masokismi, osittain ihan puhdas huvitus ja osittain halu ymmärtää mitä niin monet näkevät kehutuimmissa tuotoksissa. Ja toisaalta monesti huonoiksi havaittujen juttujen kritisointi on varsin mukavaa, ja välttämätöntäkin. Ja jos kerran tännekin kirjoittelee, niin eihän sitä nyt pelkkiä kehuja voisi laitella. Tekeekö joku niin? Sivuhuomiona pitää todeta, että henkilökohtaisesti ei viehätä trendikäs massahysterian muodot yleensä saava eri asioiden palvonta. Ja nämä (HBO:n) nyky"laatu"sarjat ovat tästä erittäin hyvä esimerkki. Oma maku menee myös monilta osin eri teitä kuin ihmisten yleisimmät maut - kyse ei ole siis pelkästään valinnasta, kuten helposti tulkitaan. Sitten kun näen esim. loistavan HBO:n tuotannon, kehun sitä. Jne.
Huvittavintahan tässä on juuri nämä näkemysten päinvastaisuudet. Kun musta ennen hallittiin nimenomaan selvästi paremmin kokonaisuus. Nyt taas sarjat ovat monesti ihmeellisiä sillisalaatteja, joiden tarkoituksenakin tuntuu olevan eksyttää katsoja - ja näin myös tukahduttamaan tämän katselunautinto. No kai senkin voi tietty draamana nähdä. Nykyään ei oikein tunnuta hallitsevan juonenkuljetusta, draaman tekoa. Keskittymisen sijaan heilutaan kaiken maailman trendikkyyksien ja äärimmäisyyksien perässä. Timanttisena poikkeuksena toki se Prison Break, jonka monipuolinen loistavuus on toki lohduttavaa. Myöskään Breaking Bad ei vaikuttanut sudelta, joskin on jäänyt kesken. Ehkä siinäkin oli keskitytty liikaa ahdistavuuksiin. Kehun nyt (taas) nykysarjoja yhdestä jutusta. Ne ovat siinä mielessä realistisia, että nyky(länsi)maailma taitaa olla monelta osin yhtä lailla hukassa. Joten osuvaksi ajankuvaksi ne kelpuutan, ja toivoakseni tätä aikaa voin itsekin vuosikymmenien päästä tarkastella ohimenneenä roskarappion ajanjaksona. Ei tämä kaikki niitä silti hyväksi (draama)viihteeksi muuta.
Hauska teoria. :thumbsup: Jossain määrinhän toi on totta, koska perusoletus on se sarjojen suhteen nykyisin mikä on. Mutta tämä oletus ei syntynyt ensin, vaan sarjatodellisuus johon se pohjautuu. Kyllä uutuudelle aina sen verran mahdollisuuden antaa, että mahd. hyvyydellään se ansaitsee kehut minulta lähes välittömästi. Missasin kyllä esim. Paon ekasta tuotantokaudesta alkua pitkällekin, koska koin hirveän ennakkohypen lannistavana ja todennäköisen huonouden merkkinä, enkä vakuuttunut ko. sarjasta kuin vasta ehkä vikan kolmanneksen aikana. Joten ei tässä mistään pelkästä kärsimättömyydestäkään ole kyse.
Onkohan tämä True Blood loppujen lopuksi muuta kuin Kunta Kinte oli aikanaan. Vähemmistöjen oikeuksista tässäkin on kyse. KAikki tarinat on jo kerrottu.
On meillä aika eri maut. Minusta Prison Break oli surkea, etenkin siitä lähtien kun alettiin poiketa alkuperäisestä suunnitelmasta (12 jaksoa?), ja mentiin täyteen kauteen. Vääntämällä väännettyä pitkittämistä, aina uusi hankaluus, josta sitten deus ex machinana jotenkin selvittiin. Ei missään kuulu 2000-luvun sarjojen top 10, ei varmaan edes top 25 joukkoon.
Eipä tuo pako tosiaan ollut kovin kaksinen. Eka tuotantokausi oli ihan hyvä, muuta alkoi ärsyttäämään jatkuvat täpärät tilanteet ym. Onneksi sarjoja tulee niin paljon että on jokaiseen makuun Eikös se homma mene niin, että faktoista ei voi riidellä, makuasioista kylläkin
Ööh, onkos tämä nyt oikea threadi True Bloodista (Ylen tahtiin) jutustelemiseen? En löytänyt muutakaan... anteeksi jos olen väärässä paikassa... Olipahan aika hervoton jakso tuo mikä eilen esitettiin, neljäskö jakso se oli... naurattaa vieläkin se "viagran" yliannostus -ongelma... Tässä sarjassa on hyvin löydetty sopiva tasapaino huumorin, outouden ja vakavampienkin asioiden välille: kaikki pistetään välillä ihan överiksi. :thumbsup:
Hep, hiljentäkääs vähän, jään tässä pois kyydistä. Aiemmin katselin amerikanserkulta sarjaa pari jaksoa ja lopettelin siihen. Suomeen kun sarja nyt tuli niin ajattelin antaa sarjalla uuden mahdollisuuden. Nyt tuli ilmeisesti ensimmäinen jakso mitä en ole nähnyt ja ei vaan nappaa sitten yhtään. En sen enempää ala sarjaa haukkumaan, makuja on vain erilaisia.
Eilisen jakson perusteella tämä taitaakin olla seksikomedia, jossa on vain paljon muutakin sälää mukana ohjelma-aikaa täyttämässä...
Tämä sen takia etttä Jason niisti menemään sitä juuri eronnutta ehkä puoli minuuttia? Minun mielestäni jakson teema oli Billin menneisyys, voin olla toki väärässä.