Painonpudotusta

Kunnollinen kehonkoostumusmittari mitä ammattilaiset käyttävät maksaa useita tuhansia.
Parilta fysioterapeutilta olen kysellyt noista kaupan "kuluttaja mittareista" ja ei niillä kuulemma mitään tee rasvaprosentin mittauksessa, mutta kenties ne voivat motivoida samalla lailla kuin esim. askelmittari.
Itselle ainakin sykemittari on ollut hyvä lenkkikaveri ja motivaattori kcal kulutuksineen, jotka eivät nekään taida kovin hyvin paikkaansa pitää.

Pitäisi itsekin tässä taas (tutkimusten mukaan naiset laihduttavat elämänsä aikana 38 vuotta ja miehet pari vuotta vähemmän ) ryhdistäytyä talvisten mässäilyjen jälkeen ja saada muutama kilo pois.
Nyt on ollut niin fyysistä työtä, ettei ole jaksanut lenkille lähteä, mutta valitettavasti/onneksi se kohta loppuu ja pääsee taas lenkkipoluille.

Vuosi sitten kokeilin karppausta painonpudotuksena ja kyllähän se toimi, mutta lopetin sen takia kun tuntui siltä kuin pitäisi kieltää itseltään jotain. Tykkään kuitenkin makaronilaatikosta ja sen sellaisista hiilaripommeista

Syksyllä kokeilin viikon karppausta "makkaradieetin" muodossa eli seitsemän päivää A-luokan makkaraa sellainen paketti päivässä ja enemmänkin jos jaksaa ja siihen vähän kasviksia päälle. Nälkä ei ollut ja painoa lähti 3-4kg, jotka siis nesteitä. Virtsan hajusta tuntui ketoosi alkaneen parissa päivässä.
Ei ole sen jälkeen tullut makkaraa syötyä...
Nyt oikeastaan voisikin aloittaa lenkkeilyn makkaralenkillä ja poistattaa itseltään ne ylimääräiset nesteet

Finelin ruokakori on kätevä karppaamisessa.

Onkos kukaan karppaaja ketoosissa mittaillut verensokeri arvoja?
Nyt olis sellainen mittari, joten voisi seurailla.
Taitaa olla lukemat aika pielessä ainakin aluksi, eikös elimistö ala vasta jonkin ajan päästä käyttämään niitä ketoaineita sokerin sijaan?

Tsemppiä taas kaikille vyötärön kaventajille :thumbsup:

 

Jos mittaustilanne on muuten identtinen, niin ainakin oma mittarini näyttää esimerkin mukaisessa tilanteessa noussutta rasvaprosenttia (mittaus tehdään aina suhteessa mittaushetken painoon), mikä onkin aivan oikein, koska kehon suhteellisen rasvan osuus on noussut nestemäärän nopean putoamisen vuoksi.

Absoluuttisiin arvoihin en luottaisi itsekään, mutta kun olen mitannut rasvaprosentin ja painon aina aamuisin ennen aamupalaa suunnilleen samaan kellonaikaan, on muutos kolmen kuukauden aikana ollut erittäin hyvin linjassa sen kanssa, mitä olen odottanut. Muutamia piikkejä on toki tullut sekä ylös, että alaspäin, jos edellisen päivän harjoittelu on poikennut merkittävästi normaalista, tai jos on tullut harrastettua hiilihydraattiritankkausta ja sitä kautta kerättyä nestettä kroppaan.

 

Päivitystä: Eli ennen ketoosidieettiä paino 67,6kg, jota ennen 2 viikkoa normaalidieettiä n. -600kcal. Tällä ajalla lähti pari kiloa pois. Nyt ollaan menty 4 yötä tällä ketoosidietillä ja paino on 67,6kg => 64,2 kg. Eli toimii :thumbsup: Saa nähdä milloin loppuu painon putoaminen ja tuloksen näkee vain peilistä. Sitä odotellessa

 

Nyt kun kevät on tulossa on tullut aika tehdä omallekin koripallon puolikkaalle jotain.

Lähtötilanne on täysin nolla: liikuntaa ei ollenkaan, roskaruokaa menee, kasviksia ei. Vaaditaan täydellistä ryhdistäytymistä.

Onkos kenelläkään kokemusta InBody-kehonkoostumusanalyysistä?

Ajattelin, että voisi olla hyvä alkusysäys käydä (InBody-)puntarissa, niin saisi lähtökohdan sille miten huonossa kunnossa onkaan (= läskiä 50 %, selkärankaa ei ollenkaan ).

 

Kirjoitin jotain tuosta InBodysta ylempänä. Eli on suhteellisen luotettava mittari, vaikka onkin sähköinen.

 

Tuota, oletko nainen? Chätissä tätä vaan mietittiin.

 

En, olen pienikokoinen miehenalku, 162,5cm Tuosta n. 69kg painosta mistä lähettiin oli osa kreatiinipöhöä, siksi noin kova pudotus..

Vai meinasitko tuota peilistä katsomista? Kun kuulostaa hieman neitimäiseltä nuo kirjoitukset. Mutta kun tarpeeksi kauan eräällä suomalaisella painnonnosto/kehonrakennus- foorumilla kuluttaa aikaa, ei siinä ole enää mitään epänormaalia

 

Tämä riittää asettamaan monet kommenteista omaan osastoonsa. Voimaa löytyy vaikka varsi on vähäinen.

 

Roskaruoka koukuttaa. Tutkimus paljasti sen, minkä kaikki tiesivät jo valmiiksi. Riippuvuusefekti kuulemma kestää vielä kaksikin viikkoa sen jälkeen jälkeen kun herkkuja on viimeksi saanut syödäkseen. Paljonkohan tuo tekee hiiren viikoissa, nimittäin joskus olen ollut yli kaksi viikkoa syömättä herkkuja, ja silti poikkeuksetta langennut uudelleen. Mikä aika on riittävä täydelliseen herkkuvieroitukseen?

 

En ole (edes itselläni) tehnyt tarkkoja empiirisiä kokeiluja, mutta oman näppituntuman mukaan muutama viikko riittää. Jostain on jäänyt mieleen joku väite kolmesta viikosta. Itse olen tämän huomannut esimerkiksi sipseissä. Kun ei syö muutamaan viikkoon, niin sipsit maistuvat suorastaan ellottavalle eikä tee mieli syödä juuri kourallista enempää. Muuten menisi helposti pussi kerralla.

Yksi mikä tuntuu myös ruokkivan herkkuhimoa on keinotekoisesti makeutetut tuotteet. Nyt kun on malttanut olla muutaman viikon käyttämättä light-limuja, niin ei tee enää niin muutakaan makeaa niin mieli.

Rasvaisen ja makean himoa on perusteltu sillä, että niissä on paljon energiaa ja aikaisempina aikoina energiansaanti on ollut niukkaa ja siitä on ollut suoranaista pulaa, joten on lajin säilymisen kannalta edullista, jos nauttii mahdollisimman energiapitoista ravintoa.

 

Lyötiin kaverin kanssa vetoa joulukuun alussa, että aprillipäivään mennessä pitää painon olla oma pituus sentteinä miinus sata. Panoksena vironreissu ruokineen ja juomineen.
Itse olen 168,7cm pitkä ja painoa oli 82kg, tänään tuli se voitto tuloksella 67,7kg! Ja miten kaikki tapahtuikaan? Ei tippaakaan alkoholia paitsi yhdellä ulkomaan reissulla vähän, ei pizzaa eikä burgereita lainkaan, ei sokerilimuja, mutta vähän karkkia sillointällöin. Liikunnan triplaaminen tunnista kolmeen viikottain.

 

Kuukauden ajan olen nyt kirjannut päivittäin muistiin digivaakavempeleen kertomat kehokoostumusarvot ja painon. Pätkääkään en ole laihtunut tai lihonut. Tai siis 100 g tuli plussaa, mutta se on normaalia vaihtelua. Lähtöhetkeen nähden ollaan käväisty hetkeksi 2,5 kiloa kevyempänä ja 1,4 kiloa raskaampana, mutta keskimäärin ottaen paino siis pysyy aloillaan kuin betoniin valettuna. Hyvä tietää. Ilman vaakaa en tätäkään ennen tiennyt. Jostain kumman syystä paino tuppaa pysymään tässä liian korkeassa läskimoodissa.

Jos nyt sitten haluaisi alkaa kunnolla laihtua, jotain pitäisi tehdä toisin kuin nyt. Liikunnan määrää ei voine kasvattaa, tai sen kovuutta, ammattilaiseksi ei ole varaa ruveta ilman palkkaa. Keskimäärin 16 päivänä olen kuntoillut kuukauden aikana, 1,5...3,5 tuntia per päivä. Jos lepopäivät lopettaisi kokonaan eli kuntoilisi joka ikinen päivä, se tietysti lisäisi energiankulutusta (ja rikkoisi nivelet/lihakset), mutta ongelman ydin taitaa olla ruokapuolessa, liian paljon energiaa tulee syötyä/juotua.

Taidan tämän kuukauden ajan kokeilla sellaista muutosta, että syön orjallisesti vain joka toinen päivä. Koska syöntipäivänä tulee syötyä vakio määrä ja määrän alentaminen ei onnistu, kokeiltu on. Paastopäivän jälkeen saisi jopa syödä entistä enemmän, noin 1,5 kertaa sen mitä normaalisti, ja silti laihtuisi. Mutta että pitääkö syöminen ajoittaa kuntoilua juuri edeltäväksi, kuntoilun aikaiseksi vai kuntoilun jälkeen. Vai jopa lepopäivälle? Arvelen, että kuntoilun jälkeen täytyy syödä katabolian torjumiseksi, eli lepopäivänä sitten ollaan syömättä kun keho muutenkin lepäilee ja palautuu. Vai palautuuko, jos ei saa energiaa?

Jos olisi olemassa kalorittomia namuja/lihapullia, joita siis voisi mättää naamaan kilon päivässä saamatta lainkaan kaloreita, sekin voisi toimia. Mutta ei ole olemassa kalorittomia ruokia. Tai on jotain vähäkalorisia namuja, mutta niiden teho taitaa perustua ennemminkin siihen, että namun paha maku panee oksettamaan ja kun oksentaa mahan tyhjäksi, se siinä laihduttaa. En vapaaehtoisesti ala syödä ällöttävän makuista laihduttavaa kamaa.



Eniweis, tänään (2.4.2010) on vuorossa paastopäivä, jollaisia aion pitää vuorotellen syöntipäivien kanssa. Koska tänään pitää hieman kuntoillakin, niin maitoa aion juoda kuntoilun jälkeen, mutta en syö mitään. Vuorokauden energiamäärä koostuu maitolitran tarjoamasta 330 kilokalorista. 49 g hiilihydraattia ja 33 grammaa proteiinia. Viikon päästä varmaan selviää, onko tuollainen proteiinimäärä tuhoisan pieni. Eli jos lihaskunto alkaa alentua paastopäivien takia, täytyy maidon lisäksi mussuttaa lisäproteiinia.

.

 

Itsellä on kyllä viimeisenä kahtena vuotena into hyvää ruokaa ja juomaa kohtaan vienyt painon hieman turhan kauas ihanteesta. Pari v. sitten alkoi olla kropan kanssa toistuvia ongelmia "urheiluvammojen" eli kuntoliikuntavammojen muodossa, ja niitä parannellessa se into hieman lopahti.

Kun sapuskan laitto on jonkinasteinen harrastus, niin paino näyttää lenkkipolku/kuntopunttitimmin 80kg sijaan nykyisin n. 95. Pituutta se 182. Ja ikääkin alkaa olla...

Kesällä tulee taas rillattua kun Juti konsanaan kuitenkin, joten syksyllä lienee tavoitteena aloittaa satasesta alas- projekti.

Ongelma on itsellä ollut painon kanssa koko aikuisiän se, että kun urheilu-uran ajoilta tottui syömään paljon, ja aikuisiälläkin kuntoilu on ollut edes jonkinsorttista, niin heti kun jumppa lakkaa niin paino nousee. Ei sitä syömistä osaa vähentää vaikka viikkokaloreista jäisikin 4-5000 suorittamatta. Sen syö silti.

 

3 paastopäivää on nyt suoritettu, neljäs syöntipäivä on tänään menossa. Viikko siis on nyt "uutta diettimetodia" pidetty yllä. Pakko oli jo nyt tulla väliaikatietoa antamaan, sen verran mullistavia tuloksia syntyy.

Verrattuna viime kuun viimeisen päivän lukemaan olen nyt 3,5 kiloa kevyempi. Siis keskimäärin 500 grammaa paino laskee vuorokaudessa. Erinomaista. Muistutan jälleen, että mikään muu laihdutusmetodi maan päällä ei ole minuun tepsinyt parin kymmenen läskiintymisvuoden aikana. Tämä tepsii. Ainoa metodi, joka ei pane hyppimään pitkin seiniä raivon vallassa. Ainoa metodi universumin historiassa, joka minun aivoilleni sopii. Päästähän kaikki on kiinni, eli jos dieettitapa tappaa laihduttajan stressiin tai johtaa vankilaan kun raivokas laihtuja murhaa nälissään kaikki vastaantulijat, silloin dieettimenetelmä ei sovi.

Paastopäivä+syöntipäivä -metodissa mieli minulla pysyy rauhallisena, koska paastopäivänä on ähky olo eilisen mässäilyn takia, eikä edes tee mieli syödä mitään. Syöntipäivänä sitten alkaa jo tehdä mieli syödä, kun ollaan oltu 48 tuntia vailla sapuskaa. Koska mahalaukku on paastopäivänä ehtinyt kutistua, syöntipäivänä "ei enää mahdu" mässäilemään niin paljon kuin tapana on ollut. Syötimäärätkin siis putoavat hieman.

Joka tapauksessa aina kun suuni avaan syömistä varten, syöminkiurakkaa täytyy olla sen verran reilusti, että hieman ähkyinen pullea olo tulee, muuten jään vesikauhuisen raivokkaaseen nälkäiseen moodiin ja aloitan ultraturbomässäilyn kostoksi. Sitten tulee jo huono olo kun söi liikaa. Pitää siis löytää juuri sopivan suuri mässäilyn taso, joka rauhoittaa aivot, ja tällä uudella dieettimetodillani syöntimäärä löytyy helposti, ja silti painokin näemmä alenee.

Tietenkään en aio laihtua vuoden aikana 182,5 kiloa, se ei ole teknisesti mahdollista. Mutta kuukauden päästä mahdollisesti olen jopa 15 kiloa kevyempi. Painon alentuessa alenemistahtikin hiipuu, eli seuraavan kuun aikana pudotan ehkä 8 kiloa ja seuraavassa kuussa enää 4 kiloa ja seuraavassa 2 kiloa. Tai jotain. Ei ole kokemuksia miten homma etenee.

En elä harhassa, että sama 500 g per vuorokausi -laihtuminen jatkuisi kovin pitkään. Viikko viikolta laihtuminen varmaan hidastuu, mutta viis siitä, pääasia että laihtuu menettämättä hermojaan. Sitä ihmettä kun en ole eläessäni aiemmin nähnyt. Ennen kuin tämän metodin keksin. En edes tiedä onko tällä dieetillä jokin virallinen nimi. 48 tunnin välein mässäily?

Jokainen joutuu itse etsimään itselleen sopivan laihtumismetodin. Ämmien plasebokeinot (yrtit, rohdokset, pillerit) eivät ole minuun tepsineet pätkän vertaa, ei sitten gramman grammaa niillä laihdu. Vastaavasti tämä minulla toimiva 48h-mässäilymetodi taas ei ehkä sovi niille, joilla plasebovaikutus toimii eli humpuukipilleri laihduttaa koska syöjä kuvittelee sen laihduttavan. Onnellisia ovat heikkomieliset harhauskovaiset. Minun umpiluupäähäni ei tepsi kuvitteellinen laihtuminen, minuun tepsii vain todellinen laihtuminen.

 

Mielenkiintoista.

Itsellä jokseenkin kanssa sellasia kokemuksia, että ei noihin kikkailuihin ole lähtenyt mukaan. Siis mihinkään painonvartijoihin tms. älyttömyyksiin, erityisistä ihmedieeteistä puhumattakaan saatika muista näpertelyistä. Ihan periaatteesta, mutta epäilen myös vahvasti käytännön toimivuutta omalla kohdalla.

Vaan raaka peli se on mikä toimii. Eli: kun ei ole nälkä, ei syö. Kun on nälkä, niin syö. Ja tämän voi (ja kannattaa) viedä pidemmälle syömällä vain silloin, kun on sekä nälkä että tarpeeksi heikko olo että on käytännössä pakko syödä että pystyy tekemään muutakin kuin nukkumaan. Ja sama juomisen kanssa - jano pitää huolen tarpeellisesta nestepitoisuudesta. Toki sitten tähän voi ja kannattaa yhdistää kohtuullista energiankulutusta niin fyysisesti kuin henkisestikin - ts. aktiivisuuden ylläpitoa. Plus että ruokavaliota pitää silmällä sikäli että sokeri- yms. addiktiot ja ylilyönnit jäävät pois.

Viime viikko tuli syötyä vaihteeksi tuolla menetelmällä. Eli päivässä keskimäärin max 1 omena ja vielä 1 appelsiini jos siltä tuntuu. Tämä veden kanssa pitää nälän ja pahimman heikotuksen poissa. Päälle sitten vaikka välillä energiapitoisia (ja halpoja) keksejä. Tällä systeemillä säästää siis muuten kivasti ruokakustannuksissakin. Viime viikon tulos: -4 kiloa. Mielenkiintoisinta tässä oli se, että tämän paastoajan jälkeisen ensimmäisen kunnollisen syöntipäivän jälkeen paino oli käytännössä samoissa lukemissa vaa-an mukaan. Eli siis niissä uusissa lukemissa.

Bonuksena sai hyvin myös päästyä pääsiäisajan fiiliksiin, ja olokin tuntuu näin aina kivasti kevyemmältä sekä ansaitulta taas yhden rupeaman jälkeen. Ja mikä tärkeintä: ruoka maistuu ja sitä osaa arvostaa.

 

Mites passeli kulkee? Muistelisin, että suolen toiminnalle olisi edullista, että sinne työnnetään säännöllisesti kohtuullisin annoksin tavaraa työstettäväksi

 

Raportoikaa myös mihin lukemiin vaaka pärähtää kun saatte paaston jälkeisen mässäilyn seis muutaman päivän päästä. :thumbsup:

 

Eikös tuo ole itsensä Saatanan ihmiselle asettamista ansakuopista suunnilleen pahin, jollain taholla jopa kuolemansynniksi luettu (siis mässäily)? Minulla on käsitys että olisi parempi syödä jatkuvasti vähän ja laihtuminen perustuisi sitten aineenvaihduntaan. Pieniä määriä syödessä myös sitten mahalaukku supistuisi. Tietysti kuten itsekkin edempänä sanoit niin kunkin pitää löytää se itselleen sopiva metodi. Mielenkiinnolla kyllä itsekin tätä kokeiluasi seuraan, enkä ole pahoillani jos saat tuloksia aikaan pidemmälläkin aikavälillä. Mitenköhän muuten toivepainon saavutettua, pitääkö alkaa syömään vähän joka päivä vai jatkaa edelleen syömistä vähän enemmän joka toinen päivä ja olettaa että painoa ei enään putoa tietyn rajan jälkeen..?

Ja eikös Painonvartijat kuitenkin ole todettu yleisesti ihan oikeaksi painonhallintasysteemiksi eikä miksikään ihmedieetiksi? Toimivaksi ja turvalliseksi, mikä ei liene ihan itsestään selvyys tälläisissä asioissa.

 

Siis enhän mä tossa heidän systeemiään ihmedieetiksi sanonutkaan. Ja mikäs siinä, jos monet saavat tuota kautta apua, toimii sitten heille.

Mutta ei minulle. Minä en halua maksaa laihduttamisesta. Älytöntä! Kun se paino kyllä lähtee ihan itsestäänkin, kun vain tekee oikeita valintoja. Mutta tosiaan, hyvähän se on sinänsä että on valinnanvaraa itsekuria tuntemattomille ja sosiaaliseen tukeen toimensa perustaville tai muuten siihen kykenemättömille.

Mutta tuohan on juuri nykyaikojemme suurimpia huijauksia: että jokin järjestetty ja ohjattu systeemi olisi se ainut tai paras tapa laihdutukseenkin. Kyllä ihan normaalijärjellä pystyy tällaisia perusasioita hoitamaan. Jos tahtoo.

 

Näin suhtaudun omalla kohdallani itsekin asiaan. Täytyy kuitenkin muistaa, että ihmiset ovat erilaisia. Joillakin lihominen lähtee juuri siksi käsistä, kun ei ole itse kykenevä kehittämään järjestelmää, jonka kautta painon saisi kuriin.