www.eroakirkosta.fi

Selvennetään hiukan tätä agnostikko juttua.

Varsin moni ihminen, joka ei pidä Jumalan olemassaoloa millään järjellisellä todennäköisyydellä mahdollisena määrittelee silti itsensä agnostikoksi. Tähän löytyy kaksi pääasiallista syytä. Ensinnäkin ei halua erottua liiaksi uskovaisesta massasta, tai sitten on kaatunut siihen virhepäätelmään, että jos ei voi olla täysin 100% varma asiasta (esim 99,9% ei riitä), niin sitten on agnostikko. Itsekin olen joskus aikisemmin tehnyt tällaisen virhepäätelmän, ja kutsunut itseäni agnostikoksi, vaikka en ole uskonut tippaakaan.

Kuitenkin, jotta voi älyllisellä rehellisyydellä määritellä itseään agnostikoksi, niin pitää sallia joku järjellinen todennäköisyys Jumalan olemassaololle (ei nyt lähdetä kiistelemään prosenttiluvuista), ja jos haluaa olla agnostikko kristillisyyden suhteen, niin sitten tämän Jumalan olemassaololle, Jeesukselle, ylösnousemukselle ym. kristinuskon peruspilareille.

Kun agnostikkoja haukutaan, niin ajatellaan yleensä näitä "valeagnostikkoja", jotka oikasti eivät usko ollenkaan, mutta silti määrittelevät itseään agnostikoiksi. Erikseen on sitten ne, joiden mielestä Jumala hyvinkin saattaa olla olemassa, mutta jotka eivät silti oikeasti usko. Nämä ovat rehellisesti agnostikkoja, eikä siinä ole mitään vikaa.

 

Näytä se kohta jossa sanoin että tiedän kaiken. Kun ottaa välineiksi logiikan ja järkeilyn niin ensimmäisiä asioita joita käsittää on se että kaikkea ei tiedä eikä koskaan tule tietämäänkään. Uskonnot tarjoavat sitten niitä "totuuksia".
Edelleen odottelen sitä kuvausta miten se agnostismi poikkeaa niistä meidän ilmeisesti virheellisistä käsityksistä?

Typerintä on minusta sanoa että jumalien(tai muiden kuviteltujen olioiden) olemassaoloa ei voi edes miettiä logiikan ja järkeilyn kautta samalla kun käyttää logiikkaa ja järkeilyä ilmaistakseen tuon lauseen joka siis nimenomaan miettii niiden olemassaoloa.

 

Niin ja kannattaa muistaa että agnostikko asettaa silti kristinuskon kanssa samalle viivalle myös lentävän spagettihirviön ja joulupukin eli voihan se olla.

 

Kannattaa termien suhteen huomata se, että monien teistien yleisesti käyttämään, propagandistiseen tapaan ajatellen (moraaliton ja fundamentalistinen Jumalankieltäjä, joka vihaa uskovaisia, rakkautta, hyväntekeväisyyttä...) minäkään en ole ateisti, kuten ei ole esim. Richard Dawkinskaan. Meistä kumpikaan kun ei esim. pidä täysin ehdottoman absoluuttisen varmana sitä, etteikö joku "Jumala" tai "jumalia" - joita tosin varmaankin oletusarvoisesti pitäisimme ihmistä paljon kehittyneempinä elämänmuotoina, eikä minään absoluuttisen kaikkivoipina Jumalina - jossain saattaisi ollakin, jollakin tavalla, jossain muodossa.
Mutta todisteiden määrän ollessa yhä edelleen tasan tarkkaan nolla ja teorioiden sekä edes jollain tavalla vakavasti otettavien hypoteesienkin puuttuessa, emme vain kerta kaikkiaan moisiin usko. Ja sillä saletti. Ja niin kauan kuin tilanne tälläisenä säilyy, olemme omasta mielestämme ateisteja, mikäli se ymmärretään ihan vain uskonnottomuudeksi. Ja vieläpä ilman fundamentalismia, eli päivitämme "statuksemme" kyllä heti, kun siihen aihetta ilmenee.
Nykyisellään vain tuntuisi idiotismilta sekä uskoa kaikkien uskontojen kaikkiin jumaliin (Huom! Älä pidä muita jumalia/Vääräuskoiset palavat helvetissä...), että myöskin uskoa ainoastaan jonkun yhden tietyn uskonnon jumalaan/jumaliin. Mikä/mitkä niistä siis olisi se oikea valinta? Ja millä perusteella? En tosin tiedä ainoatakaan vaihtoehtoa, joka olisi edes vähäisimmässäkään määrin mielekäs, uskottava, järkevä tai looginen vaihtoehto ateismille, eli siis ihan vain uskonnottomuudelle.


Allaolevan simppelin ja selkeän päätason jaottelun mukaan olen selkeästi ateisti, kun en kerran ole vähäisimmässäkään määrin uskovainen ja pidän vaikkapa kristinuskon Jumalaa äärimmäisen epätodennäköisenä, hölmönä ja sadistisena mielikuvitusoliona.

Teisti: uskoo Jumalaan tai jumaliin.

- monoteismissä uskotaan esim. ev.lut. kristittyjen "yhteen" Jumalaan ja/tai Saatanaan, tai vaikkapa Allahiin, Zeukseen tai skientologien Xenuun (galaktinen hallitsija, joka toi 75 miljoonaa vuotta sitten miljardeja ihmisiä Maahan, kasasi heidät tulivuorten ympärille ja räjäytti heidät vetypommeilla)
- polyteismissä uskotaan useisiin yhtäaikaisiin jumaliin
- panteismissa pidetään koko maailmankaikeutta jumalana, tai jumalaa maailmankaikkeutena. Tarpeeksi veivaamalla tämän voisi kenties jopa laittaa ateismi-lokeroon, vaikkapa agnostisen ateismin perään. Kun ei siis kerran ole kyse persoonalliseen jumalaan uskomisesta, eikä varsinaisesta uskonnostakaan (ei ole oppeja, ei pyhiä kirjoituksia, ei uskonnollisia johtohahmoja, tiedekin on panteistille aivan yhtä tärkeä ja positiivinen juttu kuin ateistillekin).​

Ateisti: ei usko yhteenkään jumalaan.

- Positiivinen ateismi eli vahva ateismi
- Negatiivinen ateismi eli heikko ateismi
- ignostismi (tarkoittanee sitä, ettei ko. asia voisi vähempää kiinnostaa)

Jne. riippuen mm. siitä, että koetetaanko pitää agnostismi täysin erillisenä vai ei. Ja että miten agnostismi ylipäätään ymmärretään. Siksi keskitynkin itse tuohon päätason simppeliin jaotteluun: eli selkokielellä uskovaiset ja uskonnottomat. Heti sen jälkeen jaottelu menee paljon haastavammaksi. Siis sen suhteen, että kaikki osapuolet aivan varmasti ymmärtäisivät asian edes likimainkaan jaottelijan tarkoittamalla tavalla.​

Termejä entisestään sekoittaaksemme joku voi mielestään olla vaikkapa agnostinen ateisti (jonka taas voinee ilmaista lyhyemmin muodossa: ateisti). Ateisti voi aivan ääritapauksessa olla henkilö, joka on syystä tai toisesta mielestään aivan absoluuttisen tieteellisen 100 %:n varma siitä, ettei minkäänlaisia jumalia ole missään muodossa olemassa, ei vain voi koskaan olla, piste.
Mutta minunkaltaiseni - oletan kuuluvani enemmistöön - ateistit eli siis uskonnottomat ajattelevat ainakin likimain samaan tapaan Jumalasta/jumalista ja uskonnoista kuin vaikkapa Richard Dawkins, Esko Valtaoja tai vaikkapa edellä jo kummasteltu Kari Enqvist.

Minä niputan siis jälleen kerran ihmiset sen mukaan, mitä he haastatteluissaan puhuvat ja kirjoissaan kirjoittavat, tai siis mitä todella tarkoittavat. Eli vaikkapa Enqvist tylyttää uskontoja ja taikauskoja pätkääkään kiertelemättä ja kumartelematta, ilman mitään hymistelyjä (kuitenkin asiallisesti ja ilman fanaattisuutta). Valtaoja on pehmeämpi, mutta kuitenkin selkeästi uskonnoton, eikä mikään kahden vaiheilla oleva varsinainen agnostikko.
Moni ilmeisestikin julkisuuden henkilönä tulkitsee - ainakin tietyssä seurassa - sanan ateisti sopimattomaksi käyttää, koska ei kerran mielestään ole sellainen absoluuttisen totuuden kaikesta tietävä fundamentalistinen Jumalankieltäjä. Joka tapauksessa, yhden ainoan sanan toiseksi vaihtamalla voi säästyä paljolta herjaamiselta, törkyviesteiltä, moraalittomaksi tms. leimaamiselta, puhelinhäiriköinniltä ja saman asian aina vain uudestaan ja uudestaan selittämiseltä.


Aivan oma lukunsa ovat ne televisiossakin välillä haastatellut piispat sun muut, jotka ilmeisesti tietoisen tahallisesti höpöttelevät härskiä propagandaansa Maon punaisista kirjoista, moraalittomista ateisteista, rakkauden tärkeydestä yms., kun pitäisi olla kyse ihan vain uskonnollisista ja uskonnottomista ihmisistä. Jotka voivat - siis kummassakin leirissä - joko olla tai olla olematta kaljuja, pitkiä, suomalaisia, pedofiileja, punatukkaisia, laihoja jne.
Jotain todennäköisyyksiä toki voi joidenkin muiden asioiden suhteen arvioida. Eli ammatiltaan vaikkapa fyysikko/biologi/insinööri tms. lienee todennäköisemmin uskonnoton, kuin uskovainen ja nainen lienee hieman miestä todennäköisemmin (tapa)uskovainen jne.

Ev.lut. kirkonkin "tutkimuksissa" näkee välillä jopa vain prosentin tai parin vähemmistöstä puhuttavan (esim. nimellä vakaumukselliset ateistit, termi tosin vaihtelee tarpeen mukaan). Ja kirkon jaottelun mukaan on sitten tapauskohtaisesti lisäksi muita täysin erillisiä ryhmiä, kuten uskonnottomat, epäilevät Tuomaat, agnostikot jne. Toisaalta, jokainen ev.lut. kirkon jäsen tuppaa kirkon tilastoissa olemaan automaattisesti teisti, eli uskovainen. Silloin ei yht'äkkiä jaotellakaan teisteihin + erikseen epäileviin Tuomaisiin, tapauskovaisiin, agnostikkoihin jne.

 

Nämäkö ovat ne "maltilliset saksalaiset". Heittävät tappouhkia ihan niin kuin pahimmat islamistit. :hitme:

Muslimipoliitikon krusifiksi-kommentti kuumensi tunteita Saksassa

 

En ole tapaukseen tutustunut... ...mutta vastaan silti. Linkkiä klikkaamalla aukeaa uutinen (jossa ei sen tarkemmin kerrota tappouhkauksista), joka hämmentää heti alkuunsa: "kristillisdemokraatteja edustava muslimipoliitikko on suututtanut monet vaatimalla krusifiksien poistamista kouluista."
Kuvitelkaapa ennen kommentointianne, että mitäpä jos olisikin ollut kyseessä perinteistä muslimipuoluetta edustamassa kristillisdemokraattinainen jossain muslimienemmistöisessä valtiossa. Ja siis ehdotettaisiin vaikkapa ihan vain kaikkien kasvot peittävien asusteiden tasapuolista kieltämistä, siis myös muslimitytöiltä. Ja sen lisäksi sitten tasapuolisuuden vuoksi krusifiksien kieltämistä (leikitään nyt, että sellaiset olisivat muslimivaltioissa sallittuja). Kuolleita olisi varmaankin jo satoja ellei tuhansia, lähestystöjä olisi liekeissä ja ilma olisi fatwoista sakeana.

Saksassa on reilut 82 miljoonaa asukasta. Wikipedian mukaan "Siirtolaistaustaisia Saksan kansalaisia on noin 8,1 miljoonaa ja muiden maiden kansalaisia noin 6,7 miljoonaa.", eli suhteellisestikin reilusti enemmän kuin vaikkapa Suomessa. Islaminuskoisia on ainakin virallisesti likimain 5 % väestöstä, eli siis useampia miljoonia. Enemmistö heistä lienee turkkilaistaustaisia.
Eikä silti ole jatkuvasti paukkunut tai ollut kovinkaan laajamittaisia tai pitkäkestoisia rasistisia tai uskonnollisia hyökkäyksiä, ainakaan etnisten Saksalaisten taholta. Ongelmallisempia ovatkin olleet tietyt ns. haastavammat maahanmuuttajaryhmät, toisenkin polven sellaiset (koulu jää usein kesken, paljon työttömyyttä ja rikollisuutta, pahimmillaan islamistinen tausta ja sukulaiset jne.). Joten tuskin tuossa mistään uudesta kristalliyöstä on sentään ollut kyse. Olisikohan lähempänä meikäläistä Astrid Thors -tapausta?



Tuo kuin pahimmat islamistit on käytännössä lähes poikkeuksetta tähtitieteellisen kohtuuton vertaus (vrt. heitetään happoa pikkutyttöjen naamalle, hirtetään julkisesti alaikäisiä homoseksuaaleja, tuhotaan pilvenpiirtäjiä lentämällä kaapatuilla matkustajakoneella niitä päin, rangaistaan raiskatuksi tulleita tyttöjä raiskaajien sijaan, hyväksytään pedofilia eli ns. lapsiavioliitot, valmennetaan alaikäisiä itsemurhapommittajia, tehdään metroiskuja, bussi-iskuja, yökerhoiskuja, hotelli-iskuja, lasten rajua aivopesua, kidutusta, vangittujen siviilien pään katkaisun videoimista ja sen nettiin jakoon laittamista, demokratian halveksumista, naisten asema: burkha, oikeudellinen asema, ajokortti, yksin liikkuminen kodin ulkopuolella, henkinen ja fyysinen väkivalta, alisteisuus jopa alaikäisillekin pojille...).

Tämä lause viittaisi siihen, että kyseessä on ns. maltillinen muslimi, ellei peräti tapamuslimi. No, mistäs sitä ikinä tietää. Joka tapauksessa: "Özkan sanoi lehtihaastattelussa, että kouluissa pitäisi kieltää krusifiksien lisäksi myös huivien käyttö muslimitytöiltä oppitunneilla." Kyseessä on siis meikkaava, 38-vuotias, länsimaisesti pukeutunut ja koruja käyttävä, täysin huiviton nainen. Ja turkkilaistaustainen (ei siis esim. Iranista tai Somaliasta), sekä kohtalaisen "yleiseurooppalaisen" näköinenkin (ei häiritse aivan niin paljoa niitä muutamia harvoja razzisteja).
Eli olisivatko uhkaajat sittenkin niitä, jotka ovat tuosta huivikiellosta vetäneet herneen nenäänsä? Se ainakin tuntuisi todennäköisemmältä vaihtoehdolta, ainakin aidosti vakavasti otettavien tappouhkauksien suhteen, siis tosiaankin näin asian taustoja tuntematta. Huiveista tarinoin toisessa ketjussa, jonka kuvista selviää, miten eroavat se meille perinteinen huivi ja muslimien burka sekä niqab. Em. uutisessa jäi tosin sekin epäselväksi, että mitä huivilla tarkkaan ottaen tarkoitettiin.


Aygül Özkan: "Koulun pitäisi olla neutraali paikka." Ainakin tuo lause kuulostaa järkevältä ja hyvältä idealta, siis länsimaisen demokratian kannalta. Mutta ei esim. fundamentalisten kristittyjen tai islamistien kannalta.

 

Ehkä muo termit aukeavat paremmin kun katsoo mitä ne tarkoittavat: agnostismi tarkoittaa sanatarkasti "ilman tietoa", ateismi taas "ilman jumalia". Noissa on huomattavaa eroa.

Taitaa mennä jo pahasti semantiikan puolelle, mutta itse väittäisin että ateisteiksi itseään kutsuvissa löytyy todella paljon agnostikkoja. Ateismista vain on yleiskielessä tullut sana joka muka kuvaa kaikkia uskonnottomia.

Itse tarjosit vaihtoehdot että joko tietää asiat tai sitten vain kohauttelee olkapäitään. Missä tiede olisi jos asiat joko tiedettäisiin tai niille kohautettaisiin olkapäitä?


Edit:

Itse tulkitsen merkitykset yksinkertaisesti näin:

Ateismi: jumalaa ei ole olemassa
Teismi: jumala on olemassa
Agnostismi: jumala on tai ei ole olemassa, kysymykseen ei voi vastata

Tuo yllä mainittu agnostinen ateisti on mielestäni agnostikko.

 

Itse vielä tuon ateistin määritelmän ruuvaisin muotoon "Jumaluutta ei ole olemassa.", jossa jumaluutta käytetään sateenvarjokäsitteenä koko yliluonnolliselle käsitteelle jostain suuremmasta "voimasta". Kyseessä ei ole pelkästään kristinuskon tunnustaman jumalan kieltäminen, joka tuppaa olemaan yleinen käsitys.

Mutta tämähän on ihan selkeätä kauraa, ja näinollen todennäköisesti toistoa.

 

No ei tuo sinänsä ole itsestäänselvyys, joskus törmää uskonnottomiin jotka peilaavat omaa filosofiaansa vain oman kulttuurinsa valtauskon dogmeihin. Ei se sinänsä tarkoita että henkilö olisi väärässä, se vain tekee keskustelun vaikeammaksi.

 

Jumalaan/jumaliin uskomattomuus lienee varsin kuvaavaa ilman jumalauskoa olevista eli ateisteista puhuttaessa, yleiskieltä tai ei. Hassua muuten, ettei teisteistä samalla tavalla väännetä (vrt. uusteisti, heikko teismi, agnostinen skientologi...). Enivei, itse kutsun itseäni ateistiksi, vaikka joidenkin mielestä minun kuuluisi käyttää sanaa agnostikko. Koen sen nimittäin käytännössä täysin virheellisen kuvan antavaksi termiksi, sillä olen 100 %:n uskonnoton ja olen aina ollut, tämä on varma tieto. Eli en siis leiju missään välimaastossa, epävarmana kantani mielekkyydestä, loogisuudesta ja järkevyydestä. Vaan päinvastoin: olen täysin varma.
Jonkun näkymättömän, hajuttoman, puhumattoman, loogisesti ristiriitaisen ja teoiltaan ja puheiltaan varsin epäilyttävästi pronssikautista miestä muistuttavan henkiolion olemassaolon pohtimista en pidä lainkaan mielekkäänä tai järkevänä toimintana. Siitäkin olen varma.
Mutta sitä en tietenkään ala kiistämään, etteikö voi hyvinkin olla niin, että tässä meidänkin universumissamme on joku toinen sivilisaatio/olio tms., kenties jopa miljoonia sellaisia. Sivilisaatio tai joku olio, joka olisi valtavasti meitä älykkäämpi, täyttäisi ja jopa ylittäisi monet ihmisten keksimien jumalien kyvyt (osaisi siis mm. kertolaskun ja logiikan alkeet, kenties myös aikamatkailun ja teleportaation eri universumien välillä ja paljon muuta, jota emme kykenisi alkuunkaan ymmärtämään, vaikka ko. sivilisaatio/olio ei mikään jumala olisi, eikä sellaisena itseään pitäisikään).

Löydän ainakin kaikista persoonalliseen Jumalaan/jumaliin perustuvista uskonnoista niin valtavasti loogisia sisäisiä virheitä, epäeettisyyksiä jne., etten voi mitenkään kuvitella moisia uskontoja seuraavani edes silloinkaan, kun vaikkapa itse Allah todistetusti ilmestyisi kaiken kansan ihmeteltäväksi.
En kykenisi rakastamaan ja kunnioittamaan moista sadistista, naiivia ja ilmeisen typerää mahtioliota, vaikka se kunka minua uhkailisi. Moisten uskontojen kohdalla on suorastaan piinallisen selvää, että kyseessä on täysin ihmisten keksintöä olevia mielikuvitusolioita, vieläpä koomisen kömpelösti laadittuja (ainakin muslimien Allah ja kristittyjen Jumala).


Käytännössä sekä agnostikko että ateisti tuntuvat tarkoittavan milloin mitäkin. Kirjoittajasta ja tulkitsijasta riippuen. Jälkimmäistä käytetään jopa haukkumasanana tai muuten vain oudoissa yhteyksissä virheellisesti, lähes synonyyminkaltaisesti (kommunismi, moraalittomuus).
Tosin osalle jopa tuo agnostikko on lähestulkoon haukkumasana, kaikkein pahimmillaan "nöyristelevä ateisti", joka ei siis uskalla olla rehellinen, vaan jatkuvasti kiertelee ja kaartelee sanomisissaan, jottei vain joutuisi selittelemään mitään ja sitten kuuntelemaan raivostuneita uskovaisia. Useimmille agnostismi lienee kuitenkin melko harmitonta partaukkojen filosofointia, mutta ateismi taas lienee paljon useammille jotenkin epäilyttävää ja paheksuttavaa kaikkine omituisine, joskin kuviteltuine kytköksineen.

Välitön ongelmakohta on tuo tulkintasi. Eli tuo määritelmä "jumalaa ei ole olemassa" kelpaa, mutta jumalauskon puuttuminen näköjään ei kelpaa (Miksi valitsit juuri näin päin? Entä miksi molempien leirien määritelmät yhtäaikaisesti eivät kelpaa?).
Oma tulkintasi siis poikkeaa suuresti siitä, miten monet ateistina itseään pitävät asian tulkitsevat (en ole uskovainen, vaan ilman jumalauskoa eli siis ateisti). Tuohon vielä päälle uskovaisten propagandistien Maon punaiset kirjat, moraalivajeet sun muut höpinät ja soppa on valmis. Listasi on periaatteessa ok, mutta kyllä sekin on ongelmallinen, kun tarpeeksi veivaa, siis agnostismin osalta. Esim. wikipedia:

"Agnostisismi on käsitys, jonka mukaan jostain väittämästä ei saada tietoa, eikä sitä voi siksi osoittaa todeksi...
Kielitoimiston sanakirjan määritelmän mukaan agnostisismin määritelmä on oppi, jonka mukaan havaintojen ylittävästä tai yliluonnollisesta ei voida saada mitään tietoa."​

Eli agnostismilla voidaan ainakin periaatteessa viitata Allahin, näkymättömän vaaleanpunaisen yksisarvisen jne. lisäksi myös johonkin aivan muuhun, jolloin termi ei siis ole samalla tavalla "yhteismitallinen", kuin ainoastaan Jumalan/jumalien olemassaoloon sidotut ateismi ja teismi. Joissa siis joko uskotaan, tai ei uskota Jumalaan/jumaliin.
Loppu on näin ajatellen sitten vain detaljeja (onko yksi vaiko monta jumalaa, kielletäänkö jumalien olemassaolo varmana tietona vai ollaanko uskonnottomia todisteiden totaalisesta puuttumisesta johtuen).

Ja vaikka termi agnostismi ymmärrettäisiin asiayhteydestään selkeästi ainoastaan uskontoon liittyväksi, niin tuoko se mitään käytännön hyötyä vai sotkeeko vain turhaan simppeliä perusjakoa? Kolmantena vaihtoehtona ollessaan esim. minulle tulee ensimmäisenä mieleen henkilö, joka ei osaa/kykene/halua/viitsi päättää, että onko hän uskovainen vaiko ei. Jolloin hän ei siis loogisesti ajatellen ole uskovainen, vaan uskonnoton (koska ei kerran ole uskossa), eli ilman jumalauskoa oleva eli ateisti.
Miksi väkisin tehdä kaikista ateisteista yksi homogeeninen ja tiukasti, sekä hyvin rajatusti määritelty joukko, kun ei kerran uskovaisiakaan vastaavasti määritellä (vrt. uskontojen valtava määrä islamista ja saatananpalvonnasta aina skientologiaan, muinaisuskontoihin, budhismiin ja panteismiin saakka).

...joka ei siis usko Jumalaan/jumaliin, eli on siten siis ilman jumalauskoa, eli siten siis: ateisti, tarkemmin sanottuna agnostinen ateisti.

Selkeintä olisi päätason jako uskovaisiin ja uskonnottomiin ja niiden alle sitten skientologit, saatananpalvojat, muslimit, kristityt ja toiseen haaraan kaikenmaailman pseudopositiivis-agnostiset ignostiset uusateistit sun muut, joita varmaan on jo kymmeniä erilaisia keksitty. Vieläpä keskenään limittäisesti ja jopa ristiriitaisesti määritellen.

 

Jos luet vaikkapa tämän ketjun postauksia, huomaat että eri uskonnot on haluttu niputtaa yhteen. Tämä on tehty pitkälti sen vuoksi, että yhdessä uskonnossa huomattu ongelma voidaan laajentaa koskemaan kaikkia uskontoja. Uskonnottomat (käsittäkää nyt miten haluatte) taas haluavat alleviivata omaa yksilöllisyyttään, ja siksi uskonnottomat haluavat kertoa omasta uskonnottomuudestaan omalla termillään. Tämä ei ole hassua, tämä on tarkoitushakuista ja säälittävää.

 

Toki jos ottaa tuohon ajatelmaan toisen ulottuvuuden, eli uskon (siis uskoo että jumala on/ei ole olemassa) niin määritelmä alkaa hämärtymään. Mutta miksi sotkea uskoa tähän (pun intended ).

On ihmisiä jotka tietävät jumalan olevan olemassa, heidän mielestä todistusaineisto on riittävä tähän.
On myös ihmisiä jotka tietävät ettei jumalaa ole olemassa.

 

En toki puhu kaikkien puolesta, mutta kun keskustellaan näinkin metatasolla missä täällä aina välillä mennään niin on tarpeellista niputtaa uskovaiset yhdeksi ryhmäksi jotta keskusteltaisiin edes lähellekään samoista teemoista.

Huonona analogiana voisi sanoa että jos keskusteltaisiin siitä onko jalkapallo mielenkiintoista vai ei, niin keskustelua ei paljoa edistä mielipide jossa kehutaan ManU:a.

 

Eikö se ajatus ole moneen kertaan tässäkin ketjussa teistien toimesta tullut selväksi nimenomaan että koska he uskovat niin he eivät tarvitse todisteita?
Tuskin kovin moni toisissaan on sitä mieltä että on olemassa joku "todistusaineisto".
Keitä ovat nuo jotka tietävät ettei ole olemassa? Ei ainakaan Dawkins, Hitchens, Harris tai Dennett (jos noita useimmin haukuttuja "ääriateisteja" listaa) jos heidän kirjoihinsa on uskominen.

 

Et sitten varmastikaan koskaan ole kuullut elämäsi aikana uskovaisen todistelevan että "jumala on olemassa koska (insert jokin perustelu)"?

Minä olen, ja useita kertoja.

 

Ja jättää sen perustelemisen mieluummin niille jotka noihin uskovat.

 

Klassista Pazzea taas, eli että oikean termin hakeminen, asioiden pohtiminen ja siten kenties keskimäärin aiempaa osuvampi termi (kaikki teistit, monoteistit, kristityt, katolilaiset, vain nykyinen paavi...) ovat taas selkeästi tarkoitushakuista ja säälittävää. Aivan kuin kaikki ateistit ajattelisivat ja kirjoittaisivat aina samalla tavalla. Eli kun yksi joskus jossain yleistää --> kaikki aina tarkoitushakuisesti ja säälittävästi yleistävät.
Mutta kun itse vuosi toisensa perään niputtaa kaikki maailman ateistit mielivaltaisesti yhteen, haukkuu heidät kaikki milloin miksikin (tietenkin perustelematta), rakentaa katkeria salaliittoteorioita pahoista ateisteista tai muuten vain perseilee ja riehuu, niin se onkin sitten täysin ok. Melkoista filosofointia taas palstan päätrollilta.

Useimmissa uskonnoissa on hyvinkin paljon yhteistä, joten niputtaminen on siksi usein täysin järkevää ja perusteltua. Ateistin näkövinkkelistä se ei ole suuri filosofinen kysymys, että uskotaanko Xenuun, Jeesukseen vaiko Allahiin, sillä ne kaikki ovat aivan yhtä absurdeja rakennelmia. Lisäksi, esim. pedofiliakeskustelussa katolinen kirkko ja paavi ovat kuitenkin olleet selvästi enemmän esillä kuin kaikki muut teistit yhteensä, vai mitä? Eikä vaikkapa WTC-iskuista ole minun muistaakseni budhisteja tai Eurajoen kristillistä opistoa syytetty jne.

 

Huomaatko mitään huvittavaa tässä vastauksessasi? Puolustat uskovaisten niputtamista uskonnosta riippumatta yhteen, mutta samaan aikaan vaadit ateistien (laajasti ymmärrettynä) tarkempaa jaottelua. Et ilmeisesti ymmärrä, että uskovaisiakin on erilaisia. Eivät kaikki kannata Xenua tai jotain muuta mielikuvitusolentoa. Uskovaisten niputtaminen on sinulle ok, sillä sinä katsot tilannetta ateististen lasien läpi ja luonnollisesti yhtä vastustajaa on helpompi käsitellä.

Klassisesta puheenollen, vastaukseesi mahtuu toki mukaan iänikuinen muistutus trollauksesta.

 

Mitäs ne semmoiset uskovaiset on jotka eivät kannata mitään mielikuvitusolentoa?

 

Esittäisitkö minulle jonkun uskovan, joka ei kannata (siis uskoo) johonkin mieleikuvitusolentoon.
edit: ana198 ehti edelle.