Muuten mielenkiintoinen pätkä, jossaa pahuutta ei näkynyt vaan se oli vain läsnä, mutta se loppu jonka näin... Spoiler ...jossa poliisit tulevat ja AMPUVAT naisen jolla on veitsi kädessään. Siis kyllähän jenkkipoliisit tyhmiä ovat mutta ei nyt kukaan kyttä ammu ihmistä tappavasti, jossa sillä vain jokin puukko on. Korkeintaan jalkaan tai olkapäähän mutta tuo tilanne oli niiiiin übernaurettava. Oliko tuo alkuperäinen loppu, vai mikä loppu ja kenen keksimä. Aivan uskomatonta tuubaa. Olisin halunnut nähdä sen lopun missä jätkä lentää kameraan päin. Ei sitten. ...oli täydellinen leffan pilaaminen. Siis ei helekutti.
Vielä noista katseluolosuhteista kun ollaan ainakin laitteistosta keskusteltu: Katsoin leffan silloin aikanani tässä sängyllä maaten, tyttöystävä kainalossa. (jonkin asteista spoileria tulossa) Itsellä toimi ihan perkeleen hyvin kohtaus, melko lopussa elokuvaa, jossa tuo pariskunta on yläkerran käytävällä ja naikkonen seisoo aivan jäykistyneenä ja kertoo tuntevansa hengityksen niskassaan. Samalla näkyy kuinka hänen hiuksensa hulmuavat. Huoneessani on sängyn oikealla puolella ikkuna, jota pidän raolla, ettei huone lämpeä liikaa. Juuri tuon kohtauksen aikana ikkunasta sitten puhalsi kylmää ilmaa kasvoille ja perkele miten pelästyin! Melkein heitin tyttöystävän niskalenkillä lattialle kun hyppäsin nyrkit ojossa ylös sängystä
Spoiler Muistelen jostain (saattoi tosin olla leffa), että koulutuksessa käsketään tähtäämään tappavasti keskelle eikä hienostelemaan. Käsiaseella on hankala osua tarkasti, vaatii paljon treeniä.
Kyllä pakko myöntää että ei ole hetkeen elokuva puistattanut samaan malliin. Itse katselin juurikin pimeässä yksin yöllä. Näin tuon version jonka lopuksi Spoiler muija puukotti äijän ja jäi keikkumaan makkariin ennenkuin poliisit ampui sen. Ainoa huono osa tuota versiota oli mielestäni se manaaja-kohtaus. Luulin ensin että se on joku läppä(jonka se äijä heitti sille muijalle) mutta kun se kerran vakavissaan otettiin niin se söi pahasti uskottavuutta. Arvasin muuten jo siinä vaiheessa kun se jäbä leffan aluksi heilutti sitä puukkoa että se tulee vielä toimimaan tappovälineenä, en vain arvannut kumpi sitä tulee käyttelemään.
Ei leffa kovin kummoisia väristyksiä katsoessa aiheuttanut, joku aika myöhemmin hieman. Olin flunssakuumeessa ja kattelin iltamyöhällä jotain ties mitä hömppää sängyllä maaten ja kaapelista pimeni kaikki kanavat vähäks aikaa. Kohta virransäästötilassa ollu monitori lähti itekseen päälle, samalla tavalla ku normaalisti tekee ku hiirtä liikauttaa, mut nyt makasin kaukana sängyllä ja monitorin mennessä päälle näytönsäästäjä silti vielä pyöri. Johtu varmaan kuumeesta tai jostaan mut pikkasen tuli epämiellyttävä olo joksku aikaa. Huvittavaa sinänsä, aikuinen mies ja tollalailla hätäilee, piti ihan laittaa valot päälle Et kai se leffa jotenkin vaikutti.
Pitkästä aikaa oikeasti toimiva kauhupläjäys! Olisi ollut kiva nähdä yksinään, mutta toimi kyllä mukavasti avokin kanssakin pimeässä. Ja hän oli aivan paniikissa Lopusta: Spoiler Missä te noita poliisiloppuja olette nähneet? Vuokra-BD:llä oli kaksi loppua, muttei kummassakaan mitään poliiseja. Toisessa Katie nakkasi äijän päin kameraa ja hyökkäsi hölmön demonisena päin kameraa. Toisessa Katie tuli kameran eteen ja viilsi itseltään kurkun auki. Minusta nämäkään loput eivät kyl toimineet ihan täysillä, toimivin olisi mun mielestä ollut niin, että Katie olisi hiipinyt paita verisenä yläkertaan ja mennyt suorilta peiton alle. Ja feidaus mustaan. 4/5
Kenties huonoin kauhuleffa koskaan. Kauhuleffan perusfunktio lienee on aiheuttaa kauhua tai ainakin pelkoa. Tämä ei sitä tehnyt, ei niin vähääkään. Ja 40'' ruudulta, volumet kaakossa ja pimeässä katsoin, jos sillä muka jotain merkitystä olisi. Pulssi alkoi kohota tunnin kohdalla - mutta vain siksi, että alkoi ottaa päähän, että eikö tämä mihinkään tästä pääse.
Njooh, hyvin vähän suoraan dvd:llä julkaistua materiaalia ja vielä vähemmän ennen 90-lukua tehtyä. Kyseinen elokuva, siis tämä Paranormal Activity, ei kuitenkaan aiheuttanut minkäänlaisia kauhun tuntemuksia missään vaiheessa, ei onnistunut edes säikäyttämään kertaakaan ja kaikenkaikkiaan oli patologisen tylsä. Toisaalta, kuten joku totesi, jos Blair Witch (uuh, rapinaa metsässä, pelottaa) tai REC (lopeta se vatkaaminen sillä kameralla ja luojan tähden, onko se mikki pakko ylikuormittaa koko ajan niin, että ääni alkaa säröytyä) eivät pudonneet, niin ei tämäkään. Noista jälkimmäinen onnistui ahdistamaan viimeiset ~10 min. OT: Spoiler Esimerkiksi Ring, The Descent, The Hills Have Eyes (remake) ja muutamaa muu, klassista The Shining unohtamatta, ovat onnistuneet pilaamaan useamman yön unet. Ja puutteistaan huolimatta The Grudgekin oli ihan pätevä. The Others oli passeli, vaikka ei iholle hiipinytkään. Jne.
Spoiler Se oli se ns. alkuperäinen loppu, ja varsinaista teatterilevitystä varten muutettiin tuohon ensimmäiseksi mainitsemaasi. Jos nyt muistin oikein.
Itse luokittelen itseni jonkinlaiseksi kauhuleffafaniksi, hyllystäkin löytyy satoja genren tekeleitä ja tää kuitenkin meni sinne parhaaseen kolmannekseen ihan heittämällä. Pelotti enemmän kuin nuo mainitsemasi Rec ja Blair Witch, joista kummankin viimeiset minuutit olivat sitä mitä odotin koko leffan olevan. Harmittaa vain se, että en katsonut leffaa yksin. Olisi varmasti toiminut paremmin. Toisaalta diggailen muutenkin tällaisia vähäeleisiä neljän seinän sisällä tapahtuvia leffoja, esim. Moon ja The Man from Earth ovat varmasti joidenkin mielestä olleet tappavan tylsiä elokuvia.
Älä nyt käsitä kettuiluna, mutta mikä pelotti? Itse en ollut mitenkään kiinnostunut päähenkilöiden kohtalosta, en kokenut tunnelmaa mitenkään painostavaksi ja nämä 'apua, joku kolahti' -jutut menivät lähinnä naureskelun puolelle.. Mikä saattaa tosin johtua siitä, että kun talossa on kolme kissaa, niin tuo yöllinen rapina ja kolina on enemmän kuin tuttua. All and all, mietin koko ajan, että mitä tässä pitäisi pelätä? Ja subbarin tuuttaama basson jyrinä lähinnä huvitti, tuli oikein alleviivaus, että kohta tapahtuu melkein jotain.
No siis mitä sitä nyt kauhuleffoissa pelätään. Tässä tapauksessa niitä kummituksia ja henkiolentoja. Itse mainitsit, että menetit yöunesi esim. Descent-leffan takia. Minustakin se oli ihan hyvä leffa sinänsä, mutta ei juurikaan pelottava johtuen siitä että pelottelijana olivat örkkipörkit. Jotenkin tuollaiset henkimaailman jutut ovat itselleni uskottavampia pelonlähteitä kuin mutanttiörvelöt. Sinänsähän mutanttiörvelöt ovat tappavampia vastustajia kuin korviin puhalteleva haamu, mutta se puhalteleva haamu taas tuntuu todennäköisemmälle ilmiölle oikeassa elämässä kuin se, että kohtaisi kirvestä heiluttelevan mutanttiörvelön. Ja siksi se tuntuu kauhistuttavammalle ajatukselle Ja kyllä täältäkin kissoja löytyy ja öistä mekkalointia, mutta en minä nyt kertaakaan ole erehtynyt luulemaan kissan metelöintiä kummitukseksi
Kummitukset ja henkiolennot eivät onnistuneet oikein pelottamaan, kun eivät saaneet muuta aikaan, kuin epämääräistä kolinaa alakerrassa ja pudotettua peiton sängystä. Iik. Ja kissoista, oletko varma, että et ole luullut kummitusta kissaksi?
Kauhuleffoja on kahdenlaisia A) Niitä jossa Zombit mässäilee ihmislihalla ja jossa veri ja suolenpätkät lentelee. Samaan genreen kuuluvat kaikki väkivaltaan, verenvuodatukseen, silpomiseen jne. perustuvat kauhuleffat, moottorisahamurhaajat jne. Näiden tehokeino on ällöttävät niljakkaat olennot, reippaat verikekkerit ja silmitön kirkuminen ja isot veitset a'la Halloween, Saw, Elävien kuolleiden aamunkoitto. Nämä perustuvat enemmän visuaaliseen vaikuttamiseen. B) Niitä, joissa kauhu kehittyy katsojan omassa mielikuvituksessa. Näissä yleensä pelätään sitä mitä ei nähdä (tai ymmärretä), mutta aistitaan sen läsnäolo. Tämän genren edustajia ovat mm. The Others, Kuudes Aisti, Orpokoti ja tämä Paranormal Activity. Nämä vaativat katsojalta eläytymistä elokuvan ympäristöön ja tilanteeseen, jonka takia jotkut "eivät saa näistä mitään". Harjoitustehtävänä voi vaikka istua pimeässä ja pohtia mitä tekisi, kun olisi 100% varma, että on yksin kotona, mutta viereisestä huoneesta kuuluu askeleita Lisäksi on em. tyyppejä sivuavia ja yhdisteleviä leffoja, kuten Alien (se ensimmäinen), 28 päivää myöhemmin, Ring jne.
Ja näistä mainitsemistasi pidän The Othersia, Kuudetta aistia ja Ringiä loistoelokuvina, etenkin Ring jäi kummittelemaan pitkäksi aikaa (vaikka se televisiosta ulos konttaaminen oli siinä ja siinä, menikö läskiksi). Alien jäi 'aikanaan' näkemättä, eikä se ihan samalla tavalla kolahtanut enää 2000-luvulla, mutta kiistämättä loistava elokuva. 28 päivää myöhemmin ei oikein osunut, en osaa vieläkään sanoa miksi. Orpokoti on toistaiseksi näkemättä. Allekirjoitan tuon eläytymisen tilanteeseen ja ympäristöön, mutta sehän on elokuvan tehtävä, katsojan osalta pitäisi riittää, että olosuhteet ovat kohdallaan ja keskittyy. En tiedä, ehkä ongelma on sama, kuin Blair Witch Projectin kanssa (yöllisessä metsässä ei ole, odotas, yhtään mitään pelottavaa sinänsä), mutta tämä Paranormal Activity... Sorry, jos näiden henkiolentojen kyky on tosiaan kolistella ja varastaa peitto yöllä, no, parikin tyttöystävää on kyennyt samaan.
Enpä oikein tätä paremmin osaisi itsekään sanoa. Vaikka "kummitus" ei pystyisi tekemään muuta kuin käppäilemään viereisessä huoneessa, aiheuttaa se ajatuksena kuitenkin enemmän väreitä selkäpiissä kuin se, että viereisessä huoneessa olisi lauma zombeja. Siksi, että jostain syystä ne askeleet tuntuvat ajatuksena realistisemmalle kuin ne zombit. Itse asiassa nyt kun miettii, niin melkein kaikki _minulle_ pelottavimmat kauhuleffat ovat olleet sellaisia, joissa kauhu rakentuu muusta kuin siitä, että päähenkilöä uhkaisi joku konkreettinen hengenvaara. Changeling, Let's Scare Jessica to Death, The Others ym ym. Ja joku noissa isoissa linnoissa ja kartanoissa on vain niin karmivaa, en tiedä mikä.
Allekirjoitan kaiken tuon, esimerkiksi The Othershan nojasi täysin siihen, että tavarat liikuivat, kuului selittämättömiä ääniä ja tunnelma oli todella painostava, vaikka se luotiin todella hienovaraisesti ja käytännössä ilman efektejä (lasketaanko itsestään kiinni pamahtanut ovi efektiksi?). Tästä maalista PA ampui kilometrin ohi ja onnistui - mielestäni - olemaan patologisen tylsä. Genressä ei ole vikaa, mutta tämä ei vaan potkinut enkä vilpittömästi tajunnut, miksi se joillekin toimi. Ja kaikkis se hypetys.. Blair Witchin osalta käsitin, että jollekin elämänsä kaupungissa asuneelle, joka ei ole koskaan nähnyt metsää edes päivällä, voisi yöllinen metsä olla pelottava. Omalta osaltani oletin vaan, että se meni ohi maalin siksi, että metsä sinänsä ei vaan pelota.