The Strangers oli hiukkasen ahdistava, kun tuli äsken tykiltä pimeässä katsottua. Ei nyt mikään klassikko, mutta pitkästä aikaa elokuva, joka pisti edes ajoittain "jännittämään" Orkkis Halloween taitaa olla edelleen yksi niistä pelottavimmista elokuvista.
:naminami:mun pelottavin leffa, jonka oon täs nyt vuoden aikana nähny on nightmare on elm street.:king: mut kyl se on myös paras leffa jonka oon ikinä nähny:hitme:
Onse. Jännä juttu on mielestäni se, että ainakin omata mielestä pelottavimmat elokuvat ovat elokuvia, joita ei välttämättä aina mielletä juuri kauhuelokuviksi. Jos nyt kolme pelottavinta elokuvaa, mitkä tulevat heti mieleen, ajattelee, niin Event Horizonin, Candymanin ja The Shiningin voi kaikki laittaa kuulumaan muuhunkin kuin kauhugenreen.
Candyman ja The Shining ovat kyllä erinomaisia. Lasken samaan joukkoon vielä The Othersin. Nuo elokuvat pikemminkin ahdistavat, kuin pelottavat.
Koska tämän listani kärkeen kiilasi vastikään katsottu Paranormal Activity, joudun jälleen toteamaan, että pelottavin elokuva on hankalasti määriteltävissä. Kyseinen elokuva jos mikä todistaa sen, että pelottavuus on ehdottomasti riippuvainen olosuhteista. Jos Paranormal Activityn katsoo esim. päivällä, huolettomasti siinä sivussa, ei varmasti pelota. Päinvastoin luulen, että kokemus on lähes päinvastainen: elokuva vaikuttaa varmasti tylsältä ja väkisin väännetyltä. Siitäkin olen varma, ettei tuo kyseinen leffa kaikkiin kolahda samalla tavoin, vaikka olosuhteet olisivat mitä vain. Ehkäpä lapsuudessa kuullut demoni-tarinat tulivat tässä niin tuntuvasti esitellyksi, että pelot kumpusivat jostakin syvemmältä alitajunnasta.
Onko se sitten niin, että nimenomaan ahdistavuus on se mikä tekee elokuvasta pelottavan olettaen, että mieli on tarpeeksi puutunut gorelle? Tämähän selittäisi sen miksi psykologiset trillerit ovat usein pelottavampia kuin kauhuelokuvat, vaikka määritelmän mukaan juuri jälkimmäinen pitäisi olla pelottavampi. Tosin pelottavintahan on juuri tuntematon, ja kauhuelokuvat tuppaavat noudattamaan tiettyä kaavaa mitä Screamissä esimerkiksi käsiteltiin. Yleisölle tämä kaava on jo niin tuttua, että ehkäpä se ei kauheasti pelota.
Samaa mieltä. Esim. Paranormal Activity oli loistava esimerkki siitä, kuinka (ainakin itselle) kauhu toimii; Vähemmän on enemmän. Äänet ja piilossa oleva pelon kohde antavat itselle enemmän, kuin perinteinen jenkkiläinen verellä mässäily ja typerät böö-efektit. Tänä vuonna Japanissa ilmestynyt Grotesque (Gurotesuku) on pelkkää kidutuspornoa, jonka rinnalla Sawit ja Hostelit kalpenee täysin. Leffassahan ei ole edes sitä vähäistä juonta, mikä näissä jenkkiläissä veljissä, vaan koko 1h 15min käytetään siihen itseensä. Leffahan oli niin raaka, että Briteissä se on laiton, koska paikallinen tarkastamo ei sitä päästänyt läpi. Leffa oli kyllä suoraan sanottuna todella paska, ei sitä jatkuvaa silmien kaivamista ja suolen saksimista jaksa kovinkaan kauaa. Itse vain olen sen verran puutunut goreen, että pätkä ei aiheuttanut minkäänlaista pahaa oloa, lähinnä tylsistymistä huonon elokuvan muodossa. Nykyaikana kun on nähnyt oikeita päänleikkaus-videoita ym. niin mikään elokuva ei voi oikeasti shokeerata.
Minun kohdallani ei ollut enää pelottava, kun sen taannoin katsoin. Hyvistä elementeistään, ideoistaan ja avaruusasetelmastaan huolimatta kliseet, lievät koomisuudet ja typeryydet löivät näpeille pahasti. En muistanut että elokuva olisi ollut niin keskinkertainen, mutta sitä se valitettavasti oli. Event Horizon oli nuorempana kyllä paljon rajumpi tapaus kuin nykyään. Tässä mielessä nuorena pojankloppina saatuja kauhukokemuksia pitäisi vaalia, koska silloin lapsen mieli on vielä sen verran vastaanottava, että kauhuelokuvat tekevät suuren vaikutuksen eikä niitä mieti yhtä kriittisesti kuin näin vanhempana. Eli ikärajat ja videolait pois, antakaa lastenne katsoa raakoja ja pelottavia elokuvia kun he vielä kykenevät saamaan niistä aitoja elämyksiä, sillä niistähän elokuvissa on kyse Nykyään tämäkään ei tosin aina pidä paikkaansa, kun kaikki on niin helposti saatavilla. Oi sitä aikaa, kun kaverilla oli kaikenmaailman harvinaisuuksia ja raakoja filmejä hylly täynnä, mistä lie hankittuja kreikkakasetteja, kolmannen polven kopion kopioita sun muita. Silloin se kielletty hedelmä maistui entistä makoisammalta. Tänä päivänä ei tarvitse kävellä kuin Anttilaan, niin löytyy kaikki mahdolliset. Enpä olisi tuolloin nuorena uskonut, että Pasolinin Salò löytyisi Anttilasta dvd:nä, josta kaikki sen voivat ostaa parilla eurolla. Tai kun netistä osaa avata oikean sivun, niin saa katsoa päänkatkaisuja. Hyviä kauhuelokuvia tulee toki edelleen, mutta eivät ne välttämättä samalla tavalla aidosti pelota, kun "kaikkeen on jo tottunut". Kyse ei ole niinkään siitä, että nykyään tehtäisiin huonoa kauhua, vaan lähinnä siitä että ihmiset ovat muuttuneet ja kasvaneet. Ei aikuisiällä saa samanlaisia kiksejä kuin nuorena, oli kyseessä kauhu tai ei. Paranormal Activity, The Descent, The Others ja Session 9 ovat päässeet melko lähelle. Hyvää "viihdekauhua" (ei välttämättä pelottavaa) on kyllä syntynyt esim. Cabin Feverin ja Dawn of the Dead remaken muodossa. Yksi pelottavimmista kauhuelokuvista mitä olen nähnyt, on vuodelta 1991 oleva tv-elokuva The Haunted (suom. Riivaajien talo). Jätti todella, todella pahat traumat kun sen nuorena näin ja mikä erikoisinta, toimii edelleen muutamista vähän hölmöistä kohtauksistaan huolimatta. Ehdottomasti riivaus- ja kummittelukauhun aatelia, vaikkakin melko vähän tunnettu (?) tapaus :thumbsup:
Tuli tuossa muutama elokuvailta sitten mieleen, että jokaisen onnistuneen ja toimivan kauhuelokuvan juoneen tuntuu liittyvän olennaisena osana jonkinlainen tragedia.
Ite en oo sellasta elokuvaa nähny mikä olisi pelottava.Katson todella paljon kauhu ja muita leffoja, mutta viellä ei ole pelottavaa leffaa löytynyt. esim. hohto,kauna,saw,manaaja ja hostel ja muut tälläset mitä yleensä kaikki vastaa, nii on iha hyviä leffoja, mutta mun mielestä ei ole yhtää pelottavia. Mulle pelottava leffaa on todella vaikea löytää, yhtä vaikeeta se on ku lotossa voittaa pääpotin. :/
Brad Andersonin SESSION 9 ja David Priorin AM1200 ovat olleet aika helvetin ahdistavia kokemuksia. Sitten on tietysti vanhat klassikot: Shining,candyman,pet sematary,exorcist,evil dead,ringu...
Samat sanat, tuli katseltua 10-vuotiaana yksin tv:stä tuo ja varsinkin kellarikohtaus on jäänyt mieleen.
Täytyy sanoa, että kauhu genrenä ei yleensä ole kovin pelottavaa (ainakaan itselle.) Esim. Haneken tuotanto on mielestäni paljon ahdistavampaa/pelottavampaa, kuin mitkään yltiöpäiset verimässäilyt.
The Antichrist Tuossa ~ vuosi sitten ajattelin katsoa ko. rainan, mutta huvikseni päätin ensin tehdä ns. yleissilmäyksen kuvanlaatuun skippaamalla leffassa muutamaan paikkaan. Skipit osui sellaisiin paikkoihin, että jäi katsomatta.... Tämä on kuulemma sellainen pätkä, joka jakaa voimakkaasti katsojia ja herättää tunteita.
Tein äskön verrokkitestin ja skippasin satunnaisiin kohtiin "kuvanlaatua tarkastaakseni". Ei järkyttäviä kohtia sattunu n. 50 yrityksen jälkeen. Kuvanlaadun toteamiseen meni n. 3 sekuntia per yritys. Tai, kahdesti näkyi paljas takamus, kerran miehen, kerran naisen. En järkyttynyt, mutta joku saattaa moisesta. Eikä tästä järkyttävää saa ku katsomalla koko leffan ja ynnäämällä kokonaisuutta omiin ajatuksiin, HardSoft tais postata edellisen täysin internetin perusteella, ja kaikki leffan nähneet tietänee sen
...ja miksi olisin niin tehnyt??? Tämä osuu mulla ehkä enemmän ahdistavat kategoriaan kuin pelottavat osastolle
The Sentinel (© 1976), eli Vartija. Ei mikään ihme, että kiellettiin Suomessa 1977 mielenterveyttä vahingoittavana. Erityisen kutkuttava ja pahamaineinen on loppuhuipentuma, jossa Spoiler helvetistä tähän maailmaan laahustavia hirviömäisiä olentoja esittävät aidot mielisairaalan puistattavalla tavalla epämuodostuneet potilaat. Lisäksi mukana huomattavan nimekäs näyttelijäkaarti, joista jokainen on joskus esittänyt pääosaa jossakin elokuvassa: Chris Sarandon , Cristina Raines, Martin Balsam, John Carradine, José Ferrer, Ava Gardner, Arthur Kennedy, Burgess Meredith, Sylvia Miles, Deborah Raffin, Eli Wallach, Christopher Walken, Beverly D'Angelo, Tom Berenger, William Hickey, Jeff Goldblum ja Richard Dreyfuss!