Vinkki edullista Blue Ray-soitinta etsivälle - LG BD-350V

Esim.
http://www.iltalehti.fi/digi/2009081710092862_du.shtml
Eikös niin, että vertaisverkoissa jaat aina itse samaa materiaalia, jota lataat?

 

Niin minkäslainen tämä soitin sitten onkaan?

 

Aikamoinen rimpula. Tulin hankkineeksi Gigantin tarjoushinnalla joskus juhannuksen tienoilla. BD-Liveä ei tueta, eikä soittimessa ole ethernet-liitäntää edes firmispäivityksiä varten.

 

En ole havainnut mitään ongelmaa blu-ray levyiltä toistetussa kuvassa eikä muuta ole kerrottu tuolla toisessa LG-ketjussakaan joten tältä osin lienee ongelmaton laite. Tiedostotuki ei minua kiinnosta enkä ole koskaan nähnyt BD-levyä jonka Live-ominaisuus tarjoaisi jotain oikeasti mielenkiintoista.

 

Kyllä, näin oletan itsekin vertaisverkkojen toimivan. Ja vertaisverkot ovat käsitykseni mukaan se kohde, johon tekijänoikeuksien haltijat ovat iskeneet. Jostain syystä erilaiset tiedostojenjakelupalvelut, kuten Rapidshare ja Megaupload, ovat tässä suhteessa saaneet olla rauhassa. Yksi syy voi olla juuri se, että niitä käyttävät ilmeisesti myös sellaiset henkilöt, jotka ainoastaan lataavat, mutta eivät itse jakele mitään. Kun sitten pelkkä lataaminen ei Suomen lisäksi liene rikos muuallakaan EU-alueella, kiinnostus näitä toimijoita kohtaan on olematon. Vertaisverkoissa sen sijaan aina sekä jaetaan että ladataan.

 

Laite on tosiaan kevytrakenteinen, ulkoista näyttävyyttä hakevalle se ei sovi. Se muistuttaa enemmän DVD- kuin BR-soitinta. Aika sitten vasta näyttää, miten laite tulee fyysisesti kestämään.

Muuten hintaansa (89 €) nähden laite on mielestäni kyllä varsin hyvä peli. Eli BR-levyjen toistossa en ole huomannut mitään erikoista tai huomautettavaa, olkoonkin, että tämä on ensimmäinen BR-laitteeni ja vertailukohtaa ei siis ole. Jos BD-livellä ei ole merkitystä eikä ethernettiä kaipaa, niin sanoisin laitteen sopivan oikein hyvin edullista soitinta etsivälle.

Kaupan (On/Off) myyjäsetä oli muuten sitä mieltä, että BR-soittimien kuvanlaadussa (koskee siis BR-materiaalia) ei juurikaan enää ole tavallisen kuluttajan silmin nähtävissä olevia eroja. Uusissa laitteissa alkaa olla enemmän erilaisia lisäominaisuuksia, jotka sitten tuovat lisää hintaa. Ja toki fyysinen olemus myös vaihtelee, kalliimmat laitteet ovat usein selvästi tukevampaa rakennetta.

 

Ei ne käsittääkseni ihan rauhassa ole olleet, mutta koska itse palvelu eli tallennustilan antaminen asiakkaille (maksusta tai maksutta) ei ole laiton ja käyttöehdoissa yleensä kai kielletään palvelun käyttäminen laittoman materiaalin säilytykseen/jakeluun niin riittää kun ne laittomat materiaalit löydettäessä poistetaan palvelusta. Youtube yms palvelut ovat tässä suhteessa saman ongelman edessä, porukka voi laittaa nettiin mitä huvittaa ennen kuin kukaan ehtii estämään. Kyllä niitä materiaaleja sieltä sitten jossain vaiheessa poistetaan kun ehditään.

Tämä ei täysin pidä paikkaansa, en ole kokeillut kuin yhtä bittorrent-ohjelmaa (transmission) ja ainakin siinä voi estää tiedostojen jakamisen ja pelkästään ladata itselle. Tämä on varsin hyödyllinen ominaisuus jos jakaa saman nettiyhteyden useamman käyttäjän kanssa, ei mene yhteydet tukkoon. On tietenkin sitten torrent-yhteisöpalveluita joiden jäsenyys edellyttää tiedostojen jakamista.

 

Jaa, :sleep:

Eikös esim. se, että siirtää toisen tilitä rahaa omalleen nettipankissa, muttei nosta fyysisiä rahoja, ole varkaus, kun siinä ei "anasteta irtainta omaisuutta", vaan järjestellään vaan bittejä uudelleen pankin tietojärjestelmässä.

"Irtain omaisuus" on terminä kivikaudelta nykyaikana, kun myös immateriaalioikeuksia (esim. juuri tekijänoikeudet), patentteja, virtuaalista rahaa = erilaisia krediittejä ym. on olemassa.

 

:sleep: Juu, kyllä tämä helle tosiaankin käy itsekunkin voimille!

Jotta pääsisi siirtelemään sähköisesti toisten rahoja omalle tililleen, pitäisi kai jotenkin päästä käsiksi niihin bitteihin. Pankeissahan tällaisia juttuja on kait sattunut, mutta silloin tekijä on ymmärtääkseni tuomittu kavalluksesta, ei varkaudesta. Mutta ihan oikeassa olet siinä, ettei varkauden kohteena tarvitse olla irtain omaisuus perinteisessä mielessä. Korkein oikeus on aikoinaan (muistaakseni useita vuosikymmeniä sitten) antanut ennakkopäätöksen, jossa sähköä itselleen luvatta verkosta siirtänyt henkilö tuomittiin varkaudesta. Käsinkosketeltavaa ei siis varkauden teko-objektin tarvitse olla.

Netissä ladattavissa oleva elokuva ei vain ole sillä tavoin "toisen hallussa", että sen sieltä itselleen lataava henkilö syyllistyisi varkauteen siinä mielessä, kuin tuo teko rikoslaissa Suomessa on määritelty. Moraalitonta tuollainen lataaminen toki voi olla, mutta ainakaan toistaiseksi Suomen rikoslaki ei anna mahdollisuutta tuomita lataajaa mistään rikoksesta. Voi olla, että tilanne joskus muuttuu, mutta ainakin tällä hetkellä näyttää siltä, ettei lataamista jostain syystä kovinkaan vahvasti paheksuta, jakamista kylläkin. Mistä moinen johtuu, sitä on vaikea sanoa. Ehkä esim. (amerikkalaista) elokuvateollisuutta pidetään niin vahvana ja rikkaana tahona, että imurointia ei nähdä kovinkaan suurena syntinä. Toisin sanoen, tuossa teollisuudessa toimivien leipä ei ehkä sittenkään ole siitä kiinni, ladataanko leffoja vai. Musiikkibisneksessä, ja varsinkin kotimaisessa, tilanne voikin olla sitten täysin toinen.

 

Suomen laki on näiltä osin sekavasti kirjoitettu ja lukijaa pompotellaan pykälästä ja momentista toiseen siinä määrin että varsinkin helteellä alkaa jo tajunta hämärtyä ja saattaa jopa unohtua mitä olikaan sieltä etsimässä... mutta sen verran siellä selvästi on kerrottu että kun wareorava tai muu yksityishenkilö lataa netistä itselleen tekijänoikeuslain puitteissa laitonta materiaalia, hän syyllistyy tekijänoikeusrikkomukseen josta voi saada maksettavakseen sakkoa sekä myös joutua maksamaan korvausta vahinkoa kärsineelle osapuolelle, siis esimerkiksi elokuvan tuotantoyhtiölle. Korvaus käsittääkseni edellyttää että vahinkoa kärsinyt osapuoli sitä vaatii.
Sinua ei siis ehkä voida tuomita rikoksesta mutta rikkomuksesta kuitenkin.

Viitteitä:
OKM
Finlex
Wikipedia
YLE
Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus


edit: aika off-topic keskustelua joo, sori... mutta eikös tästä aiheessa kannattaisi kehitellä joku FAQ tänne plazalle?

 

Yup. Jotkut soittimet näyttävät hintaansa tyyriimmiltä ja/tai laadukkaammilta, mutta tämä LG näyttää just eikä prikulleen mahdollisimman halvalla kokoon läiskityltä. Eipä silti että kirjaa olisi kansiin katsominen mutta rimpula mikä rimpula

Muuten, se lyhenne on "BD" eikä "BR". Yhä.

Ei niissä ole koskaan ollutkaan - sillä edellytyksellä että soitin ei tee kuvalle jotain jälkiprosessointia, kuten terävöintiä tai kohinanpoistoa. Valitettavan moni soitin tuntuu jotain fjongaa kuvalle tekevän, vaikka asetusvalikosta löisi kaiken prosessoinnin pois päältä.

On muuten herkkua surffailla järven rannalta keskeltä ei mitään hulppealla 84 kbps:n nettiyhteydellä =)

 

Nyt on tuo helle jo hieman helpottanut, ja toivottavasti järkikin juoksee taas edes hieman kirkkaammin.

Totta on, että tekijänoikeuskysymykset eivät ole niitä yksinkertaisimpia oikeudellisia kysymyksiä. Toisaalta jos keskustellaan ainoastaan siitä, onko "wareoravuus" Suomessa rikos vai ei, on relevantteja lainkohtia on ainoastaan muutama. Ne ovat tekijänoikeuslain 56 a § ja rikoslain 49 luvun 1 §.

Noita mainitsemiasi linkkejä en ole ehtinyt vielä katsoa, mutta tekijänoikeuslakia vilkaisin (uudestaan). Tekijänoikeusrikkomuksesta säädetään lain 56 a §:ssä. Pykälässä on kolme kohtaa, joista nyt puheenaolevaan problematiikkaan (netistä tapahtuvaan lataamiseen) soveltuu kuitenkin vain yksi, nimittäin 56 a §:n 2-kohta. Sen mukaan tekijänoikeusrikkomuksesta voidaan tuomita se, joka ”muuten rikkoo sellaista tämän lain säännöstä, jolla suojataan tekijänoikeutta... .”

Lainkohta on sikäli tulkinnanvarainen, että siinä ei yksiselitteisesti kuvata sitä toimintaa, joka täyttää tekijänoikeusrikkomuksen tunnusmerkistön. Rikosoikeudellisen vastuun toteutumisen kannalta tällainen lainsäädäntö on hankalaa, koska se jättää paljon tulkinnanvaraa.

Asiaa onkin mielestäni lähdettävä purkamaan pohtimalla miten tekijänoikeutta tekijänoikeuslaissa suojellaan. Vastaus tähän löytyy tekijänoikeuslain 1. luvusta. Luvun 1 §:n mukaan tekijänoikeus on sillä, joka luonnut kirjallisen tai taiteellisen teoksen. Tämän oikeuden sisältö puolestaan määritellään saman luvun 2 §:ssä. Tämän lainkohdan mukaan tekijänoikeuden haltijalla on yksinomainen oikeus määrä teoksessa esimerkiksi valmistamalla siitä kappaleita. Tässä suhteessa asiassa ei olekaan mitään epäselvää; jos joku näkee niin paljon vaivaa, että esim. valmistaa elokuvan, on tällä taholla yksinomainen oikeus päättää mitä valmistamallaan elokuvalla tekee. Jos sitten joku toinen taho panee kyseisen elokuvan jakeluun vaikkapa netin kautta, voidaan hänet tuomita tekijänoikeusrikkomuksesta. Jos teosta aiheutuu huomattavaa haittaa tekijänoikeuden haltijalle, voidaan hänet tuomita mahdollisesti jopa tekijänoikeusrikoksesta (RL 49:1).

Tekijänoikeus siis tarkoittaa sen haltijan oikeutta määrätä teoksesta. Jos joku toinen pyrkii käyttämään tätä samaa oikeutta panemalla esim. leffan nettiin jakeluun, rikkoo hän elokuvan oikeudet omaavan tahon oikeutta määrätä teoksestaan.

Olennaista tässä on mielestäni se, että tekijänoikeuslaissa suojellaan oikeudenhaltijan oikeutta määrätä teoksestaan. Kun sitten ”wareorava” lataa leffan netistä, ei hän puutu tekijänoikeudenhaltijan edellä mainittuun määräysvaltaan, koska hän ei ole ko. tuotetta laittomasti nettiin vienyt. Tekijänoikeutta rikotaan siis siinä vaiheessa, kun tekijänoikeudenhaltijalta viedään mahdollisuus yksinomaisesti päättää missä ja miten hänen tuotteensa on saatavilla, ei enää siinä vaiheessa, kun ”wareorava” lataa tuotteen netistä. Siviilioikeudellinen vahingonkorvausvastuu on sitten kokonaan oma kysymyksessä, jota ei ainakaan tässä vaiheessa ehkä vielä kannata ottaa mukaan keskusteluun.

Edellä mainittu näkemys perustuu vain tekijänoikeuslain säännöksiin, ja on täysin mahdollista, että esim. oikeuskirjallisuudesta löytyy päinvastaisia näkemyksiä. Lakitekstin lisäksi vilkaisin myös tekijänoikeuslakia ja rikoslakia koskevaa lainvalmisteluaineistoa (Hallituksen esitys 28/vuoden 2004 vp), mutta kovin paljoa lisävalaistusta en sieltä löytänyt. Merkillepantavaa mielestäni kuitenkin on, että edellä mainitussakaan aineistossa ei puhuta mitään ”wareoravuuteen” verrattavista ilmiöistä. Tekijänoikeusproblematiikkaa lähestytään myös lainvalmisteluaineistossa silmällä pitäen aineiston luvatonta levittämistä.

Mutta, kuten jo edellä mainitsin, en ole tutustunut noihin mainitsemiisi linkkeihin. Mainitset viestissäsi, että "sen verran selvästi siellä on kerrottu että kun wareorava tai muu yksityishenkilö lataa netistä itselleen tekijänoikeuslain puitteissa laitonta materiaalia, hän syyllistyy tekijänoikeusrikkomukseen... ". Nyt olisikin mielenkiintoista tietää, mistä linkistä olet noinkin selkeän kommentin löytänyt. En tarkoita epäillä ilmoitustasi, mutta kun en itse relevanttiin lainsäädäntöön ja sen valmisteluaineistoon tutustumalla löytänyt ainuttakaan noin selkeää näkemystä, niin olisin kiinnostunut tietämään sen lähteen.

Edellä mainittua ei pidä ymmärtää ”wareoravuuden” puolustuspuheenvuoroksi. Olen vain yrittänyt pohtia onko ”wareoravuus” rikoslain tai tekijänoikeuslain mukaan rangaistava teko. Rikoslaista ei ”wareoravuuden” rangaistavuudelle tukea löydy, eikä sitä mielestäni löydy myöskään tekijänoikeuslaista. Onko tämä oikein vai väärin, on oma kysymyksensä. Olen kuitenkin melko varma siitä, että jos lataat elokuvan netistä, ei sinua voida tuomita (edes sakkoon) tekijänoikeusrikkomuksesta. Olisi muuten mielenkiintoista tietää, onko missään EU-alueella tuomittu ketään teosta, joka käsittäisi tekijänoikeuden alaisen materiaalin lataamisen? Ainakaan Suomessa tällaisia tapauksia ei ymmärtääkseni ole ollut.

 

"Alan miehille" (ja naisille) tämä on varmaan yleisesti tiedossa oleva juttu. Kaltaiseni maalikkot taas saattavat olla taipuvaisia ajattelemaan, että enemmän rahaa tiskiin lyötäessä kaikki paranee. Tämän vuoksi olikin iloinen yllätys, että täysin toimivia BR-soittimia saa jo selvästi alle satasella. Soittimien hinnat ovatkin siis jo hyvää vauhtia "arkipäiväistymässä", mutta kun vaikkapa Anttilassa katsoo asiakkaiden touhuja, niin juurikaan ei näy kuhinaa BR-hyllyjen välissä. Leffat ilmeisestikin ovat vielä ihmisten mielestä liian kalliita hyllyyn kerättäväksi. Samaan suuntaan saattaa vaikuttaa sekin, että DVD- ja BR-materiaalin ero ei ehkä ole tavallisen kuluttajan silmin helposti nähtävissä. Jos esim. katsoo 32-tuumaista telkkaria reilun kolmen metrin päästä (kuten meikämannerheim), niin kovin suurtaa eroa DVD- ja BR-materiaalin välillä ei ole. Sikäli kun televisioiden koko tulevaisuudessa kasvaa, voi tilanne tietysti muuttua. Saattaa kuitenkin ottaa aikansa, ennen kuin suomalaisten olohuoneet pysyvät laajassa mittassa vastaanottamaan vaikkapa 50-tuuman laitteita. Ihmisethän ovat perinteisesti sijoittaneet telkkareitaan kirjahyllyihinsä, ja niihin tekee joskus 32-tuumaisenkin tunkeminen tiukkaa.

 

Jaa-a, katsotaas sitä lakia hieman tarkemmin:

Tekijänoikeuslaki:

56 a § (14.10.2005/821)

Joka

1) tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta valmistaa teoksesta kappaleen tai saattaa
teoksen yleisön saataviin tämän lain säännösten vastaisesti tai rikkoo 3 §:n säännöksiä
moraalisista oikeuksista,

2) muuten rikkoo sellaista tämän lain säännöstä, jolla suojataan tekijänoikeutta, taikka
toimii vastoin 41 §:n 2 momentin nojalla annettua määräystä, 51 tai 52 §:n säännöstä
taikka 53 §:n 1 momentissa tai 54 b §:n 1 momentissa tarkoitettua kieltoa, taikka

3) tuo maahan tai Suomen alueelle edelleen kolmanteen maahan kuljetettavaksi teoksen
kappaleita, joiden hän tietää tai joita hänellä on perusteltua syytä epäillä valmistetuiksi
ulkomailla sellaisissa olosuhteissa, että valmistaminen Suomessa olisi ollut rangaistavaa
tämän lain mukaan,

on tuomittava, jollei teko ole rangaistava rikoslain 49 luvun 1 §:ssä tarkoitettuna
tekijänoikeusrikoksena, tekijänoikeusrikkomuksesta sakkoon.


57 § (14.10.2005/821)

Joka vastoin tätä lakia tai 41 §:n 2 momentin nojalla annettua määräystä käyttää teosta
taikka tuo maahan tai Suomen alueelle edelleen kolmanteen maahan kuljetettavaksi teoksen
kappaleen, on velvollinen suorittamaan tekijälle kohtuullisen hyvityksen. Vastoin lakia
tapahtuvasta teoksen kappaleen valmistamisesta yksityistä käyttöä varten on
hyvitysvelvollisuus vain siinä tapauksessa, että kappaleen valmistaja on tiennyt tai
hänen olisi pitänyt tietää, että kopioitava aineisto on saatettu yleisön saataviin
vastoin tätä lakia.

Jos teosta käytetään tahallisesti tai tuottamuksesta, hyvityksen lisäksi on suoritettava
korvaus kaikesta muustakin menetyksestä, myös kärsimyksestä ja muusta haitasta.

Joka muutoin kuin teosta käyttämällä syyllistyy rikoslain 49 luvun 1, 3 tai 5 §:n
taikka tämän lain 56 a §:n, 56 e §:n 1 kohdan tai 56 f §:n mukaan rangaistavaan tekoon,
on velvollinen suorittamaan tekijälle korvauksen rikoksesta aiheutuneesta menetyksestä,
kärsimyksestä ja muusta haitasta.


Eikö tuo nyt aika selvästi kiellä tekemästä laitonta kopiota, edes omaan käyttöön, tai voi
tulla maksettavaa?

Ja sitten vielä löytyy tällainenkin yleispätevä lakipykälä:

56 g § (21.7.2006/679)

Jos joku loukkaa tekijänoikeutta, tuomioistuin voi kieltää häntä jatkamasta tai
toistamasta tekoa.

Ja onhan siellä paljon muutakin aiheeseen liittyvää, jos jaksaa lukea niin ekasta
pykälästä vaan eteenpäin lukemaan... lukeminen kannattaa aina...

 

Kyllä, luin itsekin tämän kohdan tekijänoikeuslaista. Nyt oli kuitenkin kyse siitä, syyllistyykö ns. wareorava rikokseen ladatessaan esim. elokuvan netistä. Lakitekstiä voi tietysti usein tulkita usealla eri tavalla, mutta mielestäni on täysin selvää, ettei yllämainittu lainkohta sovellu "wareoravaan". Hän ei nimittäin elokuvan ladatessaan valmista siitä kappaletta tai saata teosta yleisön saataviin. Liioin 3 §:n pykälän moraalisia oikeuksia koskeva kohta ei sovellu "wareoravaan". Kurren moraalista voidaan luonnollisesti olla montaa mieltä, mutta tekijänoikeuslain 3 §:ssä on kyse aivan muista asioista kuin lataamisesta.

Tältä osin viittaan edellä kirjoittamaani. Mielestäni tekijänoikeuslaissa suojataan oikeudenhaltijan oikeutta määrätä teoksestaan, esim. sen levittämisestä ja kappaleiden valmistamisesta. "Wareorava" ei noihin suojattuihin oikeuksiin puutu. Tämä tulkintani voi tietysti aivan hyvin olla väärä. Toistaiseksi pysyn kuitenkin kanssani, jonka mukaan mainitsemasi lainkohdan perusteella "wareoravaa" ei voida tuomita tekijänoikeusrikkomuksesta. Me tulkitsemme tuota lainkohtaa eri tavoin, eikä siitä sinänsä kannata enempää kiistellä. Viime kädessä lainkohdan sisältö täsmentyy vasta sitten, kun joku oikeus sitä joskus jonkun jutun yhteydessä soveltaa. Selvyyden vuoksi sanottokaan kuitenkin vielä, että lainkohta on minulle tuttu, ja olen siihen tutustunut.

Tämän lainkohdan suhteen on täysin selvää, ettei se sovellu "wareoravuuteen". Kurre ei elokuvan ladatessaan tuo maahan mitään.

Tämän suhteen ei ole huomautettavaa. Lainkohta ei kuitenkaan ole sikäli relevantti, että kysymys koski alunperin sitä, syyllistyykö "wareorava" esim. elokuvan ladatessaan rikokseen. Mainitsemassasi lainkohdassa on kyse hyvityksessä, joka oikeudelliselta luonteeltaan on siviilioikeudellinen vahingonkorvaus. Lainkohta ei siis ole relevantti arvioitaessa syyllistyykö "wareorava" rikokseen

Tämä lainkohta ei ole relevantti arvioitaessa onko netistä lataaminen rikos vai ei.

Lukemisen lisäksi täytyy kuitenkin aina välillä pysähtyä pohtimaan mitä luettu teksti tarkoittaa, ja se miten soveltuu (jos on relevanttia) kulloinkin kysymyksessä olevaan asiaan tai ongelmaan. Mielestäni tällaisen aiheen käsittelyssä ei pelkkä lainkohtien mainitseminen riitä, vaan sen lisäksi pitäisi pyrkiä perustelemaan miten ne ko. ongelmaan soveltuvat. Sen myönnän, että mikään yksiselitteinen asia tämä ei ole, ja esimerkksi oma tulkintani tekijänoikeuslain 5 a §:n 2-kohdosta voi mennä metsään. Toistaiseksi ei kuitenkaan ole esitetty mitään sellaista, joka saisi minut muuttamaan käsitykseni.

Älä muuta sano!:thumbsup:

 

Valmistaapa, se kopio joka netistä ladattaessa tulee kiintolevylle (tai muulle tarkoitukseen sopivalle medialle, esim usb-muistitikulle) on uusi esityskopio (eli kappale) elokuvasta. Ja vieläpä lakia rikkoen hankittu. Luulisi tämän olevan päivänselvää.

Tulkintasi on vähintäänkin kummallinen, ainakin siinä tilanteessa että tekijänoikeuden haltija ei halua wareoravan lataavan teosta itselleen netistä.

Mielestäni laki ei jätä asiassa tulkinnanvaraa, wareorava syyllistyy tekijänoikeusrikkomukseen, ja siitä voi saada rangaistuksen. Jos jää kiinni.

Ensinnäkin, laitoin oleelliset kohdat lihavoidulla tekstillä, tämä maahantuoti jäi mukaan vain siksi että en halunnut leikata mitään välistä pois kun seuraava kohta taas oli oleellista asiaa.
Toiseksi, kyllähän tuo on ihan loogisesti selvää että jos wareorava lataa jotain leffaa ulkomaiselta palvelimelta tms omalle koneelleen suomeen niin silloin hän tuo sen laittoman kopion maahan. Eri asia tietenkin on jos ladattava leffa on jo valmiiksi kotimaisella palvelimella.

Minun mokani, kuvittelin että syyllistyminen tekijänoikeusrikkomukseen ja siitä saatava rangaistus riittää.


Edit: Jatketaan tätä keskustelua sitten asianmukaisessa ketjussa, jonka äsken aloitin tuonne tarinatuvan puolelle:
Tekijänoikeuslaki vs Wareoravat

 

Mistäs näitä alle satasen saa? On/Offin sivut eivät ainakaan tunne, ja Hintaseurannan laitteet ovat kaikki yli satasen.

Vai ovatko jo korvattu uudemmalla mallilla? BD370 on ainakin helvetin ruma.

 

www.konebox.fi on ainakin 99 e.