Bachelor Party ***½ Hauska komedia kultaiselta 80-luvulta. Cutthroat Island *** Rennyn piraattiseikkailu on edelleen viihdyttävää katseltavaa vaikka se viimeinen terä onkin jo hieman tylpistynyt. Liian pitkässä lopputaistelussa rupesi jo hieman puuduttaan. Death Becomes Her *** Leffan efektit ovat varmaan aikanaan olleet huikeat, mutta nyt ne näyttää paikoitellen aika kököiltä. Juoni oli ihan hauska vaikkei mitään erikoista tarjonnutkaan. Pääosakolmikko teki hyvää työtä. Firestarter ** Nuori Drew Barrymore käräyttelee porukkaa ja pakoilee pahiksia isänsä kanssa. Alun pakoilut toimivat ihan hyvin, mutta sitten kun jäädään kiinni, niin homma vaan läsähtää kasaan, eikä aikaan saada mitään järkevää. Hell Ride ** Olihan tää kohtuu huono. Larry Bishopilla on vielä paljon opittavaa siitä kuinka tehdään elokuvaa. Michael Madsen oli kyllä hauskan näköinen sen korkeasarvisen harrikan päällä. Johnny Handsome **½ Mickey Rourken esittämä rosmo saa vankilassa uudet kasvot jonka jälkeen on aika kostaa. Juoni ei missään vaiheessa oikein nappaa mukaansa eikä tässä oikein tapahdukkaan mitään. Lopun välienselvittelykin oli aika tyhmä. Lance Henriksen oli kyllä hauska. North Face **** Laadukas ja jännittävä draama kahdesta vuorikiipeilijäkaveruksesta jotka yrittävät valloittaa ensimmäisinä Eiger vuoren pohjosirinteen. Vaikka leffa on kuvattu melkein kokonaan sisätiloissa, niin vuorikiipeilykohtaukset näyttävät todella aidoilta ja huikeilta. Tässä cgi on niin hyvää ettei sitä edes erota. Peeping Tom **** Mielenkiintoinen kurkistus psykopaatin elämään. Hyvin ohjattu ja näytelty. Sjön **½ Tytär palaa pieneen ruotsalaiseen kylään pian sen jälkeen, kun hänen isänsä on kadonnut ja julistettu kuolleeksi. Mysteeriä ruvetaan sitten ratkomaan tutuilla poluilla pysyen. Syyllisetkin ovat tiedossa heti ensiminuuteilta lähtien. Kyllähän tässä välillä ihan hyvää tunnelmaa saatiin rakennettua. Tästä tuli vähän mieleen suomalainen leffa Vaiennut kylä.
Role Models Seann William Scottin ja Paul Ruddin tähdittämä komedia tuli katsottua tänään ja olin erittäin positiivisesti yllättynyt. Juoni ei ole kovin ihmeellinen, mutta toteutus on mahtava. Nauratti useasti, sillä päähenkilökaksikon kemia toimi hyvin. Lisäksi Christopher Mintz-Plasse (McLovinn) veti hyvin ja on nousemassa yhdeksi suosikiksi nousevien näyttelijöiden joukosta. Myös sivuhahmot olivat loistavia, eritoten Jane Lynchin hahmo. Itseäni miellytti myös nähdä Louis CK ja Keegan Michael Key sivurooleissa, vaikkakin heidän osuutensa on leikattu varsinaisesta elokuvasta, mutta poistetut kohtaukset olivat hauskoja (extrat olivat muutenkin hyviä). 3/5 :thumbsup: Suosittelen kaikille joilla on huumorintajua.
Renny Harlinin ohjaama 12 Rounds tuli katsastettua ja aika kehnoksi todettua. Elokuvan simon says -juoni on kovasti köykäinen ja lopputwistin selvittyä suorastaan typerä. Oikeastaan koko tarinan perusidea on ripattu Die Hard kolmosesta. John Cenan kutsuminen yhden ilmeen näyttelijäksi loukkaisi kaikkia yhden ilmeen näyttelijöitä. Renny, trenditietoisena elokuvantekijänä, turvautuu 90-luvulla suosittuun kameranheilutustekniikkaan, joka tekee katsomiskokemuksesta todella vastenmielisen. Elokuvasta ei jäänyt mieleen yhtään visuaalisesti näyttävää kohtausta. Pisteet sairaanhuvittavasta hissikohtauksesta. *½
Vanishing Point (Nasta laudassa) vuodelta 1971 Olen nähnyt tämän kerran TV:stä pitkän aikaa sitten ja pari kertaa DVD:ltä - nyt eka kertaa BluRay:ltä. Edellisestä kerrasta on sen verran monta vuotta, etten muistanut kaikkia leffan tapahtumia, joten "kertaus on opintojen äiti". Upea fiilisleffa, jossa aito ajankuva välittyy hienosti. Musiikki toimii 10+ arvoisesti osana tunnelmaa. Hienoa on myös, ettei mitään CGI:tä edes oltu keksitty ja ajokohtaukset on stunttien tekemiä todellisia. Muutamassa ajokohdassa sai vaikutelman, että elokuvaa on hieman noputettu, mutta kaiken kaikkiaan klassikkoainesta road movie saralla. Kowalskia esittävällä Barry Newmanilla on pitkä 1960 luvulta alkanut ura takana ja kaveri tekee edelleen elokuvia :thumbsup: Mielenkiintoinen havainto: kohdassa 47:08 - 47:14 oleva otos on pelikuva sillä siinä Kowalski ajaa autoa oikealta. Dodge Challenger S/T on upea ilmestys. Valitettavasti 40 vuotta vanhan leffan ääniaidasta ei saa täysin oikeaa kuvaa auton machosta ärjynnästä. Kunnioituksena tätä leffaa kohtaan Tarantinohan käytti samanlaista valkoista Dodge Challenger S/T:tä Death Proof:issa
Täällä Pohjantähden alla (2009) Vaikuttava pätkä, johon ei teoksen laajuuden vuoksi saatu, kuin osa tapahtumista. Vastaavasti aikahyppyjä oli varsin paljon. Teoksesta kun joku vielä ohjaisi sarjamuotoon ~10 osaisen eeppoksen, niin saataisiin kaikki irti. Leffassa oli Suomen eturivin näyttelijöitä valtava määrä. Myös ajankuva välittyi hienosti. Suomella on oma synkkä aikakautensa historiassa ja tapahtumien vaikutukset näkyivät pitkälle 60 luvulle asti maaseudulla.
Muutama hieman vanhempi elokuva on ollut vuorossa viimeisen viikon aikana. Taitaa olla sellainen aika, että nämä nyt erityisesti vain maistuvat. Ehkä sitä tarvitsee hieman verkkaisempaa meininkiä silmiensä eteen... The French Connection *** Tätä on kehuttu ja jopa palkittu aikanaan. Hieman ihmettelen, että miksi. Eihän tässä tapahdu oikeastaan mitään erikoista eikä muistettavaa. Lisäpisteitä tulee hyvistä rooleista. Paljon kehuttu takaa-ajo, jossa Hackmannin Gene ajaa takaa junaa, ei hirveästi säväyttänyt. Vaikka ei siinä sinäänsä mitään vikaa ollut. Friedkin teki saman paremmin yli kymmenen vuotta myöhemmin. Serpico *** Sama juttu kuin edellä, eipä tässä sen kummempaa tapahtunut. Pacino tuo aina lisää pisteitä pottiin. Tässä hän ei ole vielä jäänyt maanisten maneeriensa vangiksi. Jäi kyllä hieman mietityttämään, että kerrottiinko tässä elämänkertaa Serpicosta vai ainoastaan hänen urhoollisesta kapinastaan mätää poliisilaitosta vastaan? Midway *** Jostain syystä olen aina pitänyt enemmän näistä sotaleffoista, joissa seurataan ylempien upseerien haahuilua eikä keskitytä niinkään tavallisen gruntin kärsimykseen mutavellissä. Eikä näyttelijätyössä (monta nimekästä herraa mukana) ole mitään vikaa, vaikka Mooseksen selkä vaikuttaakin hieman jäykältä. Hieman irralliset juonenpätkät jäävät vaivaamaan kun niitä ei edes käsitellä loppuun. The Caine Mutiny **** Tämä on aikaisempia jo selvästi vanhempi elokuva ja jostain syystä on kestänyt paremmin aikaa kuin muut. Aikaikaudelle tyypillinen naivistisuus ei ole kovinkaan pinnalla ja onneksi söpöilykin jätetään väliin. Bogey on hyvässä vedossa hermoheikkona kapteenina. Eli lopputulema on se, että osa vanhemmista elokuvista on menettänyt iskuaan ajan saatossa. Suurelta osin syynä saattaa olla se, että samat asiat on kerrottu myöhemmissä elokuvissa moneen otteeseen uudelleen. Jos nämä leffat olisi nähnyt silloin kun ne ovat tulleet elokuvateattereihin, voisi olla, että vaikutus olisi ollut paljon suurempi.
Shakaali (The Day of the Jackal) Salamurhayrityksen pitkällinen valmistelu ja samanaikaisesti myös sen selvittely esitetään lähes dokumentaarisen toteavasti ilman sen kummempia pyrkimyksiä tunnesiteiden luonteihin. Pituudestaan huolimatta tehokasta elokuvaa itseäni suuresti miellyttävään 70-luvun tyyliin toteutettuna. ½ Seitsemäs manner (Der siebente Kontinent) Taas särkyy Haneken elokuvassa perheauvo, tällä kertaa tosin perheen itsensä toimesta. Vahvaa tunnelmaa tukevat hyvin valitut tuokiokuvat. -
Waterworld Oikein mainio elokuva mielestäni, todella eeppinen. Kevin Costner ja Dennis Hopper huippuhyviä rooleissaan. En ymmärrä miksi tällä elokuvalla on niin huono maine.:OI Onko muuten ikinä selvinnyt mitä ohjaamisen kanssa kävi? IMDB kertoo: Rumors abound that director Kevin Reynolds walked off the set with two weeks of filming left, and Kevin Costner completed the film. Kevin Costner insisted that his friend Kevin Reynolds be given the director's position, or he would quit. Later, Costner had a falling out with Reynolds over the film's direction. Luulisi että joku olisi totuuden jo kertonut kun noin vanha elokuva jo.
Pidän myös kovasti. Yksi suosikkini apocalypto-elokuvista. kannattaa myös katsastaa elokuvasta julkaistu extended-versio (noin 30min lisää pittuutta) En osaa sanoa kummasta versiosta pidän enemmän, mutta selvä ero näillä julkaisuilla on elokuvan kokonaisuuden kannalta. Viimeksi katsomani elokuva: Altered States (1980) Pidin rainasta paljonkin. Omalaatuiset psykodeeliset kohtaukset ja ääni/musiikki tehosteet tekivät katseluelämyksestä taidetta. Hyvät roolisuoritukset ja realistinen oloinen toteutus. Etenkin erikoisefektit ja maskeeraukset jäivät positiivisesti mieleen. Onkohan joku jo lisännyt tämän tuonne "Sairain tai häiriintynein elokuva?" -ketjuun, sen verran häiriintynyt on William Hurt tässä elokuvassa Ensikatselun arvio: 7/10
The White Dragon (2004) No enpä olisi arvannut, että tällainenkin sommitelma löytyy. Hong Kong Wuxia toimintaa yhdistettynä draamaan ja KOMEDIAAN. Mielenkiintoinen keitos, jossa sai naureskella. Leffan tyyli vaihtui sinänsä jännästi, että draama kohdissa ei ollut komediasta tietoakaan ja päinvastoin - joka osuus edusti puhtaasti omaa tyyliään. Kevyt viihdepläjäys, jossa naispääosan esittäjä, Cecilia Cheung, oli silmäkarkkia.
Mielestäni siinä on kyllä kunnioitus kaukana kun romutetaan muistaakseni kymmenen tuollaista hienoa autoa - aitoa sellaista, ei siis mitään replicoita. :grr: :weep: Niin kuin tarantino teki. (tarantino pienellä t:llä tarkoituksellisesti, kunnioituksestani :grr: miestä kohtaan.)
Rather silly... Sama vaiva vaivasi myös Postmania. Ihan kauheeta ylimelodramaattista roskaa. :thumbsup:
Let´s Kill Bobby Z/The Death and Life of Bobby Z (2007) Ihan kelvollinen kohtuullisen köykäinen lyhyen puoleinen toimintaleffa jossa jonkinlaista huumoriakin mukana. Ei mitään uutta ja järisyttävää eikä taiteellisesti ylevää mutta kiva viihdepläjäys. ***/*****
Waterworld on silkkaa neroutta. Postmania ei voi edes verrata samalla asteikolla. Mutta sitten itse asiaan.. Aloin katseleen äsken The Quiet nimistä elokuvaa, jonka on ohjannut Jamie Babbit. Aika matalalla oli odotukset kansikuvankin perusteella.. Noh ensimmäiset about 40 minsaa elokuvasta on aika tasapaksua kauraa ja aika onnetonta oikeastaan, mutta sen jälkeen tapahtuu jotain aivan käsittämätöntä.. Tuli sellainen kolmen minuutin mittainen monologi, jolle saa kyllä hakea vertaistaan elokuvamaailmasta. Pitkästä aikaa tuntui taas, että elokuvakin voi luoda yhtä hyvän tunteen kuin kirjojen lukeminen. Tuosta ohjaajasta huomasin sen verran, että se on näköjään ohjannut aiemmin lähinnä sarjoja mm. 18 kappaletta Gilmoren tyttöjä. Siinäpä ehkä syy miksi tuo ohjaus on niin huippua tuossa elokuvassa, vaikka käsikirjoitus ei olekkaan ihan paras mahdollinen.
An American Werewolf in London. Upea elokuva, tehty aikana jolloin efektit olivat muovia ja tietokoneet terästä. Paras elokuva ikinä jossa näkyy tekijöidensä riemu luoda oikeasti jotain muuta kuin taaloja osakkeenomistajille - katsojia viihdyttävää pakoa arjesta. Eiköhän tästäkin jo kohta joku remake-pökäle pitkästä hollywood suolesta pötkähdä.
Kun rytmi oli laki (The Beat is the Law) Dokumentti jatkaa tekijänsä edellisen työn Made in Sheffieldin linjalla setvien teräskaupungin bändien alkuaikoja. Rinnalla tulee käsitellyksi kaupungin kokemat yhteiskunnalliset mullistukset thatcherismin ikeessä. Dokumentti tuntuu osin Made in Sheffieldin toistolta. + Sotilaspoika (Johnny Got His Gun) Johnny saa pyssyn, mutta vaihdossa menee kädet, jalat, puhekyky, näkö, kuulo & makuaisti. Sairaalakohtaukset toimivat, uni- ja muisteluvaiheet taasen vähän vaihtelevalla menestyksellä. Parhaimmillaan varsin sykähdyttävä ja rankka elokuva. ½
Cargo Traileri Osaavat ne Saksalaisetkin näemmä tehdä mainioita avaruusjännäreitä :thumbsup: Leffassa on mukavan piinaava tunnelma monin paikoin, kun ei ole selvillä mitä aluksella tapahtuu. Musiikki tukee hyvin tunnelmaa. Ympäristö on sopivan rähjäinen, koska rahtilennot ovat olleet arkipäivää jo pitkään. Teknisesti hyvin toteutettu ja etenkin aivan alun jytinät pistivät sohvan tärisemään. Suosittelen. IMDB 6.3/10
There Will Be Blood Mahtava draama ahneesta Daniel Day-Lewiksen esittämästä öljymiehestä. Day-Lewiksen huikea suoritus ansaitsi sen vuoden Oscarin parhaasta miespääosasta, mutta ihmettelen ettei sivuosassa ollut Paul Dano saanut edes ehdokkuutta, sillä hänen suorituksensa oli hieno. Elokuvaa katsoessa sitä tuli lähes pakosti verrattua Menetettyyn Maahan, joka kahmi Oscareita ja ehdokkuuksia samana vuonna. Mielestäni Oscarit menivät oikeisiin osoitteisiin, sillä Menetetty Maa oli hieman parempi elokuvana, sillä se oli hieman ehjempi kokonaisuutena. There Will Be Blood oli kumminkin erittäin hyvä teos, jonka katsomista suosittelen. 4,75/5 :thumbsup:
Juno Hyvän mielen tuova komedia raskaana olevasta, suorapuheisesta Junosta, joka päättää antaa lapsensa adoptoitavaksi. Ellen Page on roolissaan erittäin karismaattinen ja valloittava persoona. Cera ja Page muodostavat hauskan parin, vaikka Cera ei näyttelijänä ole läheskään yhtä lahjakas, mutta rutiinirooli toimi tässä ihan riittävän hyvin. Garner ja Bateman osaavat sivuroolinsa myös hyvin. Juoni on menevä, vaikkei mitenkään yllättävä. Dialogi ja näyttelijöiden väliset kemiat toimivat erittäin hyvin. Olisin toivonut hieman enemmän paneutumista raskausajan ongelmiin, koska vaikutti ettei niillä ollut paljoakaan vaikutusta Junoon, mutta ilmeisesti haluttiin keskittyä vain ihmissuhdeongelmiin. Musiikki ärsytti paikoin, koska sitä tungettiin hetkiin, joihin se ei sopinut, mutta loppua kohden tästä ongelmasta päästiin. 3/5
City of Ember Ihmiskunnan rippeet elää syvällä maan uumenissa, Ember-nimisessä kaupungissa. Sähköä tuottava generaattori vetelee viimeisiään ja pois pitäisi päästä. Siinä lähtökohta varsin viihdyttävälle fantasiaelokuvalle, jonka tarina on kerrankin hyvässä balanssissa, antaen riittävän pohjustuksen itse pakoretkelle. Elokuvan nuori sankarikaksikko Harry Treadaway ja Saoirse Ronan hoitavat roolinsa mallikkaasti, ja sivuosista jää mieleen Martin Landaun unelias putkityöläinen. Bill Murray, kaupungin pormestarina, vetäisee roolinsa taas tyypillisesti vasemmalla kädellä ja kyllästyneen oloisesti. Vaikka tarinan perusvire onkin vakava, löytyy siitä myös riittävästi huumoria. Itse Emberin kaupunki on näyttävästi toteutettu, mutta loppupuolen pakoretkestä löytyy hieman huonoa, lähinnä veteen liittyvää erikoisefektiä. ***½