Kuinka paljon mielestäsi menestymisestä saa nauttia?

Kannattaa silti muistaa että ne lahjoitukset ovat verovähennyskelpoisia, ainakin tuolla rapakon takana, kunhan on esittää verottajalle kuitti lahjoituksesta. Mahtavatko maksaa lahjoitusvuodelta sitten veroja ollenkaan...

 

Näinhän se on, ja toisaalta kyllähän puolikas noidenkin omaisuudesta (mikä heille jäisi) on jo sen verran, että kyllä sillä voi yhden Lamborghinin edelleen joka päivä ostaa ja kaksi lauantaina. Sitä paitsi sijoituksilla tuo omaisuus tulee varmastikin helposti takaisin -- tämän takiahan rikkaiden on suhteellisen mahdotonta köyhtyä.

Ollaan tässä siis vielä kaukana siitä EtP:n filosofian mukaisesta "annetaan ylimääräiset pois ja eletään vain kohtuullisen laadukasta elämää" elämisestä, mutta onhan tuo askel parempaan suuntaan -- ja sitä paitsi köyhät ja kärsivät saavat nyt enemmän apua.

 

Jos sama summa menee joko lahjoitukseen (eli itsensä markkinointiin...) tai verottajalle niin lopputuloshan on hyvä, ainakin täältä suunalta katsellessa.

 

Totta, ainakin se raha on jonkun käytettävissä, toivon mukaan johonkin tarpeelliseen tarkoitukseen. Tosin niinhän se on siellä pankkitililläkin - pankit tietääkseni käyttävät asiakkaidensa rahoja sumeilematta kaikenlaisiin bisneksiin, jopa riskisijoituksiin jotka ovat lähimenneisyydessä jo pari pankkia kaataneetkin... (eli kannattaa tosiaan miettiä onko rahat pankissa turvassa... Oikeastaan fiksuinta olisi varmaan perustaa oma pankki. )

 

(Kaikkein fiksuinta olisi ostaa ylimääräisellä rahalla kultaharkkoja ja varastoida ne seinän väliin tai haudata takapihalle. Kullan arvo ei oikeastaan voi pudota lyhyessä ajassa nollaan, toisin kuin osakkeiden tai pankkitilin.)

 

:OI
Ei näin. Eihän tuohon tarvita muuta kuin että keskuspankit pistävät varastoissaan olevat harkot liikkeelle.

 

Alkaa luisua OT puolelle, mutta, kullan arvo on säilynyt korkeahkolla 'jo muinaisten roomalaisten' ja sitäkin varhaisemmista ajoista. Montako pörssiyhtiön konkurssia on tapahtunut samassa ajassa? Kyse oli teoreettisesta vertailusta, eli kumpi on todennäköisempää, tietyn pörssiyhtiön konkurssi tai arvon lasku, vaiko kaikkien maailman keskuspankkien yhtäaikainen kultavarastojen dumppaus.

 

Eikai kukaan nyt yhden yrityksen ja historiallisen tuoton varaan omaisuuttaan laita? Mielekkäämpää olisi pohtia mitä yritykset tuottavat ja mitä kulta tuottaa sekä kumpi on tärkeämpi yhteiskunnan toiminnalle.

Yritykset tuottavat tuotteet ja palvelut mitä yhteiskunta tarvitsee ja kulta taas ei tuota mitään. Kullan hinta määrääntyy lähes pelkästään spekulaation avulla. Kulta mitä keskuspankeilla löytyy holveistaan on siellä historiallisista syistä ja mitään velvoitetta pitää kultaa holveissa ei enää ole. Toisinsanoen on täysin mahdollista että keskuspankit ilmoittavat että myydään nyt turhat metallimötikät vapaille markkinoille ja otetaan rahat kotiin, varsinkin nyt kun hinnat ovat korkealla.

Yhteiskunta voi elää ihan sulassa sovussa ilman kultaa mutta yhteiskunta ei voisi toimia ilman yrityksiä, kullan tarve teollisuudessa on kuitenkin melko rajallista. Jos pysytään siinä teoreettisella tasolla niin maailmasta löytyy yli 30 000 pörssinoteerattua yritystä mutta noin ~10 keskuspankkia jotka hallinnoivat valtaosan maailman rahaliikenteestä. Todennäköisyys siihen että 30 000 pörssinoteerattua menee konkurssiin versus 10 keskuspankkia päättää laittaa holveissa lojuvat "turhat" harkot liikkeelle on vähän eri kuin yksittäistä yritystä tarkkailessa.

Mutta se OT loppuu omalta osalta tähän.

 

Nyt se on tutkittu: Maailman köyhyyden voisi lopettaa 100 rikkaimman ihmisen tuloilla... 4 kertaa

 

Ottamatta kantaa siihen, että rahalla voisi poistaa köyhyyden, niin tästä jutusta en ymmärrä sitä, että jos köyhyyden poistamiseen (4 kertaa) tarvitaan 175M€*2vuotta, niin miten 240M€ riittää siihen? Ja lopussa puhutaan äärimmäisen köyhyyden poistamisesta. Sekin neljä kertaa vai tä? Kaameeta schaissea.

 

Tarkoittanet G€?

 

Ei voi, kun siitä seuraisi kuulemma inflaatio ja muuta kauheeta! :hitme: :sick:

 

Mitä enemmän rahaa, sitä enemmän onnea

Muistaakseni tuo nyt kumottu väite on aiemmin ollut tässä ketjussa esillä.

 

Tämä IS:n otsikko, vaikka onkin suuntaa antava, on virheellinen tulkinta viittaamastaan tutkimuksesta. Aivan turhaan. Itse tutkimustulos on niin ärsyttävä, että olisivat mielestäni aivan hyvin voineet pysyä pedanttisemmassa tulkinnassa.

Tutkijat Betsey Stevenson ja Justin Wolfers eivät siis oikeastaan selvittäneet onnen hintaa. He testasivat aiempaa teoriaa ja tutkivat täten sitä, tuleeko ihmisellä jossain vaiheessa sellainen tuloraja vastaan, jonka ylittävät tulot eivät enää parantaisi hyvinvointia. Tällaista rajaa ei tutkimuksissa löydetty, mikä asettaa aiemman teorian pätevyyden koetukselle. Tutkijat eivät artikkelissaan johtaneet otsikon kaltaista "raha tekee aina onnelliseksi" päätelmää. Vaikka IS:n otsikko oli väärin, teksti oli oikein.


Stevenson ja Wolfers mainitsevat lopussa vielä Kahnemanin ja Deatonin tutkimuksesta, jossa päädyttiin siihen, että hyvinvoinnin kasvu lakkaisikin 75 000:ssa dollarissa. Stevenson ja Wolfers esittävät sen syyksi, että tutkimustulokset näyttävät eriäviä tuloksia, sen että tutkimuksissa käytettiin erillaisia hyvinvoinnin mittareita. Tässä tulee oikeastaan hyvin esiin tutkimusaiheeseen sisältyvä problematiikka. Hyvinvointi (well-being) ei ole yksiselitteinen edes käsitteenä. "Hyvinvoinnin" mittaamisessa joudutaan tekemään käsitteen merkityksen valinnan lisäksi vielä karskeja rajauksia saadaakseen sitä käsittelevä mittarin aikaiseksi.

 

Nuo onnellisuus-tutkimukset on parasta pseudo-tiedettä ja kyselytutkimukset ylipäänsä arveluttavaa puuhaa. Ihan lähtien jo siitä, että miten onnellisuus määritellään ja miten se merkitsee yhdelle yhtä ja toiselle toista. Siten tuollaiset johtopäätökset "ohoh, raha lisääkin onnea!" ovat tietenkin aivan ällistyttävän hölmöjä. Varmasti hetkellisesti lisää about jokaisella. Entäs viikon tai kuukauden tai vuoden päästä? See, siinäs tutkit tieteellisesti. Muuttujia on monia ja kaikki vaikuttaa kaikkeen. Lottovoittajasta voi tulla huumeaddikti, erakoitunut katkeroitunut gold diggereiden välttelijä kun ennen kaikki oli hyvin siihen verrattuna. Nythän tämä koko ketjukin pyörii pakkomielteisesti rahan ympärillä. Miksi?

Totuushan on kuitenkin vääjäämättömästi se että sitä onnea/onnellisuutta ei todellakaan länsimaista löydy vaan jostakin paikasta josta löytyy vuorenhuippua läheltä ja halpaa aitoa jogurttia.

 

Valitettavasti onnellisuutta ei löydy kuulemma edes budhalaisilta seuduilta. Kertovat itse hymyssä suin, että elämä on kärsimystä.

 

Olen samaa mieltä. Kärsimys on olennaista, vaikka tämän monet kieltävätkin. Siis, ei onnen takaa-ajo vaan kärsimyksen vastaanottaminen. Yksinkertaista. Hymyily kertoo ahdistuksen puutteesta. Mutta länsimainenhan tietää jo viisaudessaan, että elämä on itse hankittu etuoikeus.

 

Jokainen voi omalla kohdallaan miettiä millä tavalla oman varallisuuden muuttuminen elämän aikana on vaikuttanut omaan onnellisuuteen. Jos onnellisuutensa perustaa sille, kuinka monta ökyautoa pihassa on tai montako sataa neliötä talostaan löytyy lattiapinta-alaa niin totta hemmetissä varallisuuden lisäys tekee onnellisemmaksi.

Kuka sanoo että onnellisuus pitäisi perustaa juuri noille asioille? Varsinkin, jos on köyhempi niin kannattaisi varmaan keskittyä asioihin, joissa rahan määrä ei ratkaise.

Rahan absoluuttinen määrä ei ole niin tärkeä asia kuin suhteellinen määrä muihin verrattuna. Ei ole niinkään merkittävää, montako Lamborghinia omistaa, kunhan omistaa niitä enemmän kuin muut. Jos sinulla on 2 Lamborghinia ja muilla vain 1, voit tuntea itsesi menestyneeksi ja sitä kautta ehkä onnelliseksi. Jos kaikkien Lamborghininien määrä sitten 10-kertaistuisi yhdessä yössä niin kaikki huutaisivat riemusta aamulla pihalleen mennessään kuin pähkinäpussin saanut orava. Päivien vieriessä tuo riemu vaimentuisi pois, koska kaikillahan on 10 Lamborghinia, ei se nyt niin ihmeellistä olekaan. Sinä voisit kuitenkin 20 Lamborghinillasi tuntea olevasi yhtä menestynyt kuin alunperin 2 Lamborghinilla. Tästä syystä kansakunnat eivät tule onnellisemmaksi samaa tahtia yleisen vaurastumisen kanssa. Meidänhän pitäisi muutoin olla nykyään ihan tajuttoman onnellisia, koska olemme niin paljon vauraampia kuin joskus 50 tai 100 vuotta sitten ja silloinkin oltiin välillä onnellisia. Suhteellisen vaurauden takia emme ole, päinvastoin. Nykymaailmassa on paljon onnellisuutta alas ampuvia piirteitä, kuten työelämän vaatimukset/epävarmuus ja terrorismin pelko.

Kuka on sanonut ettei menestyksestä saa nauttia? Tottakai saa. Toinen asia on sitten mitä menestymisellään pitäisi tehdä että siitä oikeasti nauttii. Toinen miljönääri ostaa ehkä niitä Lamborghineja ja toinen lahjoittaa saman määrän rahaa syöpätutkimukselle. Kumpi on onnellisempi?

 

Ainakin Kevan mielestä näköjään saa nauttia ja koko rahan edestä. :hitme: Joskus mietin, miten tällaiset ihmiset voivat elää itsensä kanssa. Sitten sitä tietenkin muistaa, että aivan kuin slummeissa tapahtuvan väkivallankin kohdalla, niin tässäkin lienee kyse siitä, että moraalista ja eettistä kehittymistä estävässä ympäristössä kasvaminen on muokannut heidän ajattelutapansa tuollaiseksi. Johtoporrasta kohtaan on toki vaikeampi tuntea empatiaa kuin slummien väkivaltaisia yksilöitä kohtaan, mutta ehkä se sitten johtuu omista puutteistani.

 

Normikansalaisella ei tarviisi eikä varmaan pitäisikään olla motivaatiota panostaa yhteiskunnallisesti tuollasen jälkeen. Kaikki rahat takaisin noista eläkehuijaussysteemeistä ketkä sinne on sijoitelleet ja kaikki vaan oman onnen perään totaalisesti.