Nederströmin artikkeli oli muuten aika mielenkiintoinen. Varsinkin se osio sokkotestauksesta, jossa ABX-testin kerrottiin hävittävän eroa myös sellaisten vahvistimen välillä, joiden välillä oli monen desibelin heittoja taajuusvastessa.
mitäs luulet ihmetteleekö täällä kukaan sitä että äänenlaadusta puhuminen on muuttunut kirjainlyhenteiksi, thx, spl, equ ja subfoottereiden kuutiohehtometreiksi.
Ei se uuden numeron paperi ainakaan minusta kovin huonolta tuntunut, liika kiiltokin häiritsee joskus paperissa. Kunhan kannet ovat tukevaa materiaalia. Enemmän haittaisi Tekniikan Maailman tapainen tilanne jossa painomuste irtoaa kansista käsiin lehteä lukiessa, tätä en ole Hifimaailman kanssa havainnut joka on hyvä asia Hifimaailman kannalta. TM:n kansipaperi ja käytetty painomuste eivät ole "yhteensopivia" lehden kansissa käytettäväksi.
Hifimaailma-lehden kansien pinnoite on "syypää" tuohon värien lähtemättömyyteen. Olet oikeassa Ari, tuo on inhottavaa tuo värien tarttuminen sormiin ja leviäminen lehden sivulle.
Toimittajien omia taustoja ja soittopelejä on mukava tietää. Kauppasin joskus esihistoriallisella ajalla päätoimittajalle Marquee 8000 projarijärkäleen...
Uusimmassa Hifimaailmassa kuulokeasiantuntija Eronen kertoo stereovahvareitten kuulokelähdöistä: "Kuulokelähdön mitatulla antoimpedanssilla ei tuntunut olevan juurikaan vaikutusta soundiin." Testikuulottimena oli Grado SR125 ja Sennheiser HD 595. "Yleispätevimmäksi" kuulokekäyttöön Eronen nimeää testin osallistujista Camblingridge Audion (k-reiän impedanssi 150 ohm) ja Lorenzio Maranzion (k-holen imp. 370 ohm). Kuitenkin Hifimaailman 3/2008 numerossa täsmälleen samoista Grado SR125 ja Sennheiser HD 595:sta on julkaistu seuraavanlaiset antoimpedanssialttiutta kuvastavat käppyrät. Varsinkin Haiserin käppyrä saa ahavoituneimmankin reaaliäänentoistajan kyyneliin: Nyt kysynkin, onko teknomusiikin kuuntelu jo tehnyt tehtävänsä, pääsikö käymään ns. subjektiivikon vanhanaikainen vai eikö tämmöisillä vuoristoradoilla ole Erosen mielestä olevinaan merkitystä äänentoistossa? Siis eihän tämän tason häröily nyt audiomagazinessa käy mitenkään päin vaikka kuinka pitäisi kaikkia laitteita rakastaa mainostajien mielluttamiseksi. :weep:
Vahvariporukan neutraalein kuulokelähtö (NAD, antoimpedanssi 68 ohm) saa Eroselta jäätävän arvion: "Ääneltään muista selvästi poikkeava on NAD. ...bassotoisto ja olemus on huomattavasti ohuempi kuin muissa vähvistimissa. ... Huono kuulokelähtö saa hyvätkin kuulokkeet kuulostamaan kelvottomilta." No onpas ihmeellistä, ainut luurireikä minkä antoimp. edes alle 100 ohmia. Ei ollut kallon halkaisevaa passokorostusta testikuulokkeilla, jäi siis subjektiivisesti huonoimmaksi. Tämä kuitenkin todistaa että Erosen korvat toimivat, arvotus meni vain väärin päin. Kuten subjektiivisesti helposti käy. Hifimaailma oli muuten selvästi saanut uudet mittalaitteet, lieneeköhän tämä kyseessä: http://www.milleraudioresearch.com/qcsuite/qcsuite.html Taajuusvastemittaus kuulokkeen navoista tuskin kuuluu tuon tai minkään automaattianalisaattorin mittaussettiin, mutta silti seuraavalla kerralla kannattaa suorittaa varomittaus myös niin ennenkuin kirjoittelee subjektiivisia passokommentteja lehteen.
Eipä nuo Erosen jutut ja arvostelut aiemminkaan sen laadukkaampaa kuvaa arvostelukykystä ole antanut. Tämä vielä vahvistaa pelle-leimaa otsassa.
Toimittajan näkemys on tietysti subjektiivinen. Eikö ole piristävää, että edes yksi hifitoimittaja pitää loudness-soundista? Näitä arvosteluja lukiessa täytyy aina pitää mielessä se omaan korvaan sopiva soundi ja suodattaa jutut sen läpi. Asiavirheet erikseen. Harmi, kun "Suomen virallinen kultakorva" lopetti vertailuihin osallistumisen, lukisin mielelläni Eräpuun arvosteluja myös esim. edullisten kaiuttimien vertailuissa.
Gradojen kohdalla tuollainen isomman antoimpedanssin vahvain ei välttämättä kuulosta yhtään huonolta, korostaa laakeasti huikeat 2 dB bassoja. Gradoissahan on suhteellisen maltillinen basson taso ja avoin rakenne joten soundi voi hyvinkin olla hienosti tasapainossa.
Selasin aamukahvin yhteydessä uuden lehden läpi. Jossain vaiheessa jouduin katsomaan kannesta luenko varmasti HifiMaailmaa vai Mikrobittiä. Sivujen asettelu ja jotenkin myös aiheiden valinta ja esittelytyyli toi ikävä kyllä mieleen tämä uuden suuntauksen Mikrobitin. Itse toivoisin enemmänkin seuraavanlaista tyylisuuntaa: erittäin laadukas ja hienostunut ulkoasu (vanha paperilaatu takaisin) ja asettelu ja asiantuntevat ja kattavat testit. Kohderyhmä voisi olla musiikkimiesten lisäksi selkeästi kotiteatteriharrastajat. Nyt tuntuu siltä, että lehdessä on se pakollinen vahvistin / kaiutin -testi, joka on tehty kattavasti, mutta muuksi sisällöksi vaivihkaa koko ajan tuntuu tulevan "mainstream"-aiheita enemmän ja enemmän ja vieläpä katsausmaiseen tyyliin, mikä ei mielestäni oikein palvele sitä asiakaskuntaa, jonka ainakin itse kuvittelen olevan Hifimaailman tilaajia / lukijoita. Esimerkkinä: "mitä on 3d" ja "mitä on spotify". Varsinaiset oikeat kiinnostavat aiheet ovat melko lailla nollissa. Esim. kunnon vertailu noin 60" televisioiden välillä tulee äkkiseltään mieleen. OT: kylläpä oli hirvittävän näköinen kapistus se Denonin monitoimilaite. Laite suorastaan kirkuu "olen halpaa muovia, huomasithan" ja vieläpä alakoulutason muotoilua.
Tuo artikkeli sattuu olemaan yksi suuritöisimpiä mitä olen koskaan tehnyt, joten arvaatko mitä mieltä olen kommentistasi? Mitäs jos lukisit jutun ensin ja päättäisit vasta sitten onko se vasemmalla kädellä hutaistu.
"Nokia BH-905 -Bluetooth-kuulokkeet Vastamelutoiminnolla varustetut Bluetooth-kuulokeet maailman suurimmalta kuulokevalmistajalta. Takaako yltäkylläinen tekniikka musiikkinautinnon tien päällä?" :sleep:
Ihan OK julkaisu. On mielestäni ihan kivakin, että joukossa on laitteiden lisäksi ripaus tekniikan ja ilmiöiden uusia tuulia mukana (3D, Spotify). Hyviä rakennusohjeita oli mukana ja Hypexin testi miellytti. Edullisten stereovahvistimien testi oli kerrankin kattava. dBwatit ensisilmäyksellä hiukan vierastutti ja kuulokelähtöjen kuunteluarviointi oli hiukan kummallinen (kuten ylempää jo voi lukeakin )
Ok, olin vähän huolimaton kielellisesti. En tarkoittanut että itse 3d-artikkeli oli puolihuolimattomasti tehty, vaan lähinnä aiheen valinta ja "mainstream" / katsaus -maisuus. Korjaan tekstini.
Hetkinen. Mitä pahaa ajankohtaisen ja kuluttajia puhuttavan/kiinnostavan aiheen käsittelyssä on? Onko "ongelma" se, että julkaistaan suurta yleisöä mahdollisesti kiinnostavaa sisältöä?