Heh. Facebookin movie-sovelluksesta oli vain niin helppo ottaa kuvakaappaus, että päätin tehdä välillä näinkin. Nanook muuten on sellainen elokuva/dokumentti, että se pitäisi ottaa kouluihin oppimateriaaliksi. Olkoonkin, että kohtaukset ovat ilmeisesti järjestetty ohjaajaa miellyttäviksi eivätkä vastaa enää täysin senkään aikaista todellisuutta. Nanookhan käytti jo tuossa vaiheessa kuulemma ihan asetta eikä keihästä, jolla dokkarissa metsästetään. No, eivätpä nuo pikkuseikat paljon pätkän arvoa alenna.
Kunnian mies / A Man for All Seasons (1966) ***½ Historiallinen elokuva 1500-luvun Englannista. Roomalaiskatolisen kirkon kansleri Sir Thomas Moore ei anna siunaustaan kuningas Henrik VIII:n päätökselle erota vaimostaan ja naida rakastajattarensa, vaan vaikenee kuin muuri eikä sano juuta eikä jaata. Tästähän ei Kunkku tykkää yhtään ja senhän tietää mitä Kunkun kanssa eri mieltä oleville tapahtui noina aikoina. Hienoja näyttelijäsuorituksia kautta linjan, mutta erityismaininnan ansaitsee Leo McKern josta on pikkuhiljaa tullut jonkinlainen kulttihahmo ainakin meikäläiselle. Uskomattoman karismaattinen perunanenä jolla viskin polttama römäkkä ääni. Joku voi muistaa hänet esim. The Omen-elokuvasta jossa hän esitti argeologi Carl Bugenhagenia.
Marilynin viimeiset sessiot (Marilyn, dernières séances) Synkkä kuvaus Monroen elämästä terapiamuistiinpanoihin pohjautuen. Tuttua jo muissa dokumenteissa käsiteltyä asiaa, tosin varsin tunnelmallisessa muodossa esitettynä. Murha 3. kerroksessa (Stranger on the Third Floor) "Ensimmäisessä noirissa" puidaan syytön syytettynä -kuviota. Ei sinänsä mikään erityisen sykähdyttävä teos, Peter Lorre on lopussa mainio itselleen lopulta kliseiseksi muodostuneessa roolissa. Mrs. Henderson esittää (Mrs Henderson Presents) Tissirevyy sykähdyttää Lontoossa. Shown esitykset on toteutettu tyylillä, mutta draamapuoli jää aika kevyeksi tavoittamatta kuitenkaan feelgood-fiilistäkään. Judi Dench ja Bob Hoskins tuntuvat menevän vähän haaskuun rooleissaan. Raivoisat riimit (The Furious Force of Rhymes) Hip hop -kulttuurin alkuvaiheet läpikäydään pikaisesti, jonka jälkeen asuinalueidensa epäkohtia musiikissaan esiin tuovia artisteja esitellään ympäri maailmaa. Lisäräväkkyys olisi ollut paikallaan, kokonaisuus jää pliisuksi. + Tapaus Wilson (Seconds) Mies hankkii itselleen uuden elämän salaperäisestä yhtiöstä. Tummasävyinen tarina kerrotaan hienon nyrjähtäneesti tyylitellen.
Mistä tämän sait käsiisi? Olen yrittänyt metsästää jo jonkin aikaa. Ettei mene off-topiciksi, niin viimeksi tuli katsottua: Watchmen Pidin kovasti toteutuksesta, joka ilmeisesti vastaa hyvin lähelle alkuperäistä sarjakuvaa. Hyvä tunnelma koko elokuvan ajan, mutta loppua kohden hieman taso laskee, ehkä toteutu/käännös vaikeuksia sarjakuvasta elokuvaksi. Hyviä musiikki valintoja myös esiintyi siellä täällä. Ehkä pitää joskus tarkistaa myös DC ja UC versiot. 8/10
Tai sitten ei ole vain tajunnut ettei ole tajunnut. Kyllähän tuon perusidean tajuaa ja niinkuin tuossa jo sanottiin että tämä leffa ei vaadi psykedeelejä avautuakseen niinkuin Lynchin leffat vaan tämä on enemmänkin insinööritiedettä missä joka katselukerralla päästään tarkastelemaan leffaa pala palalta enemmän.
Tänään tuli kirpparilta poimittua mulle tuntematon leffa nimeltä Das Experiment...täytyy myöntää että oli hintasa väärti.
Brooklyn Rules (2007) Yllättävän toimiva kolmen pojan kasvukertomus Brooklynista jossa mafia hallitsee katuja. Toimiva etenkin kolmikon ystävyyden kuvauksessa, läpänheittoineen ym.
Hokkarihemmot (Blades of Glory) Miesparin taitoluisteluedesottamuksista irtoaa se ilmeisin huumori, mutta kyllä tätä vaivaa aivan sama latteus kuin muitakin Ferrell-komedioita. Säälihän se on, ettei hauskalle miehelle onnistuta kehittämään tämän hauskempia elokuvia. Paradise Now Kahdella nuorella palestiinalaismiehellä tulee aika suorittaa itsemurhapommitustehtävä. Vaikeata aihetta käsitellään sangen taitavasti ja todentuntuisesti. ½ Aamiainen Tiffanylla (Breakfast at Tiffany's) Bailutyttö Holly elää osin omassa todellisuudessaan svengaavalla Manhattanilla. Helppo nähdä miten välittömien keskushahmojen ansiosta elokuva on noussut kulttiasemaan sinkkukulttuurin piirissä. Mickey Rooneyn japanilaishahmo on käsittämätön ilmestys. ½
The Good Shepherd Meinasin jo laittaa tämän tuonne huonojen leffojen ketjuun, mutta onhan niitä karmeampiakin nähty. Eli suoraan sanoen olin aika pettynyt nähtyäni tämän tekeleen. Elokuva oli suoraan sanoen tylsä. Matt Damonin hahmolla oli yksi ilme ja ei juurikaan dialogia. Lisäksi Damon ei ole näyttelijänä kovin ilmeikäs. Muista hahmoista ei oikeastaan kukaan jäänyt mieleen, vaikka näyttely ei ollut edes huonoa, hahmot olivat vain erittäin laimeita. Näyttelijäkaarti oli kumminkin erittäin maineikas, joten odotin parempaa. Juonessa ei ollut sinänsä mitään vikaa, mutta elokuva ei temmannut mukaansa. Suurin osa kohtauksista on erittäin raskaita katsoa eikä hahmokemiat toimineet kovinkaan usein. Erilaisella toteutuksella elokuvasta saisi paljon paremman. 1,75/5 (2/5 ennen edittiä). Edit: Miinusta tulee myös hahmojen olemattomasta vanhenemisesta. Elokuva sijoittuu vuosiin 1940-1960 ja Damonin sekä Jolien hahmot näyttävät lähes samalta eri vuosikymmeninä. Elokuva pyrkii olemaan realistinen, mutta silti epäonnistuu tämmöisessä.
When Eight Bells Toll (1971) Kovalevytallentimen uumenista löytyi tällainen raina. Alistair MacLeanin käsikirjoitus on kuin suoraan 60-luvun Bond-elokuvista; toimintaa riittää maalla, merellä ja ilmassa. Anthony Hopkins ensimmäisessä pääosaroolissaan on ihan pätevä brittiagentti, jonka otteet saisivat itse Sean Conneryn vihreäksi kateudesta. Hopkinsin esittämällä Calvertilla ei kenties ole lupaa tappaa, mutta hän ei annan sellaisen pienen yksityiskohdan häiritä. Sankarin touhu on välillä, elokuvan valmistumisajankohtaan nähden, yllättävänkin kylmäveristä. Robert Morley tekee humoristisen M:n roolin setä Arthurina ja salaperäinen Nathalie Delon tuo elokuvaan sen ajan käsitystä naiskauneudesta. Näissä vanhemmissa toimintakuvissa on aina jotain sympaattista, vaikka erikoistehosteet ovat mitä ovat, ja tappelutkin näyttävät lähinnä humalaisten heilumiselta. ***
Outlander (2008) Kelvollinen hirviönmetsästysseikkailu jossa esiintyi välillä melko runsaasti roiskeita ja pistohaavoja. Ei mitään uutta tai kovin ihmeellistä ja juonessakin taisi olla muutamia reiäntapaisia, mutta kokonaisuus kuitenkin aika viihdyttävä eli toimiva tapaus. Jim Caviezel oli myös ihan pätevä "muukalaisen" roolissaan. ***½/*****
Kiertotie (Detour) B-noirin juoni tempaa vahvasti mukaansa, kun liftausmatkaan morsiamen luo tulee useampikin mutka. Harvoin näissä femmet aivan näin suorasukaisen fataleja ovat. Ann Savagen esittämä Vera ei turhia viettele, vaan homman nimi tehdään heti selväksi. ½ Redbelt Jiu-jitsu -salin pitäjällä alkaa paska sataa tatamille, jolloin tiukka periaatteiden mukaan eläminen alkaa tuottaa vaikeuksia. Elokuvalla on hetkensä, mutta osin tätä vaivaa kuitenkin sama tietynlainen ryhdittömyys kuin muitakin David Mametin ohjauksia debyyttiä lukuun ottamatta. Toimintagenren ulkopuolelle sijoittuvana taistelulajielokuvana kuitenkin varsin positiivinen tapaus. + Maalla on mukavaa (Funny Farm) 80-luvun pöhkökomediat, no näistähän minä pidän. Elokuvan etenemistahti on yllättävänkin verkkainen, mikä tällaisessa on oikeastaan vain positiivista. Huumori ei ole mitään ikimuistoista, mutta täyttää tehtävänsä.
Kick-Ass Kaiken järjen mukaan tällaisen parodialeffan ei pitäisi toimia varsinkaan kun kyseessä on vielä supersankariteema, mutta Kick-Ass vaan toimii, ja hyvin. Yksi parhaista leffoista vähään aikaan. ****
Tuli vietettyä "Scorsese-viikonloppu". Kyseessä ohjaajan kaksi peräkkäistä 80-luvun alkupuoliskon mustaa komediaa. After Hours *** Tästä leffasta on ollut pitkän aikaa hatarat muistikuvat, joten päätin paikata tilanteen. Leffan tunnelma on omanlaisensa, johon lisää antaa Griffin Dunnen läsnäolo (ja herran unibrow). Kuten monta kertaa aikaisemmin, on aika syönyt tämän teoksen vaikuttavuutta. Samanlaista ideaa on hyödynnetty myöhemmin monta kertaa. Scorsese tarttui tähän kun ensimmäinen yritys saada "The Last Temptation of Christ" tehtyä kariutui. The King of Comedy ***½ Robert De Niro muuntautuu koomikkojen kuninkaaksi niin, että katsoja meinaa kuolla myötähäpeästä. En muista heti elokuvaa, jossa päähenkilö olisi ollut näin ärsyttävä. Tämä elokuva toimii monella merkitystasolla. Mukava on myös nähdä Jerry Lewis hieman vakavemmassa roolissa. Jotain ehkä jäi kuitenkin puuttumaan. Yksi kysymys nousi mieleen: miksi Scorsese ja De Niro eivät ole tehneet yhteistä elokuvaa Casinon jälkeen? Kuulemma The Irishman on tällainen, mutta varmuutta elokuvan kuvaamisesta ei ole (ovat tyrkyttämässä tähän jopa Pacinoa ja Pescia mukaan). Molemmat leffat olivat erittäin viihdyttäviä, kummatkin jaksoin katsoa iltamyöhään yhteen soittoon nukahtamatta. Ennakkoasenteeni oli, että uni tulisi molempien kanssa, mutta onneksi toisin kävi... :thumbsup:
Oikeastaan ovat. Hiljattain TV:stäkin tullut The Good Shepherd oli Scorsesen yhtiön tuottama ja täynnä Scorsesen mafiaelokuvista tuttua tematiikkaa, vaikka tällä kertaa asioita käsiteltiinkin todella isojen poikien näkökulmasta. Näyttelypuolella luulisin että sekä De Niro että Scorsese halusivat välillä tehdä töitä muiden kanssa, onhan heillä noita yhteisiä leffoja jo aika liuta.
Big Girls Don't Cry... They Get Even *** Ihan kiva draamakomedia epätavallisen perheen tytöstä joka päättää karata. Etsintä hommat yhdistävät perheen ja kaikilla on lopussa kivaa. Book of Blood *½ Clive Barkerin kirjaan perustuva surkea kauhuelokuva tutkijoista jotka löytävät talon mikä sijaitsee haamujen risteyspaikassa. Cruising *** Al Pacino metsästää sarjamurhaajaa NY:kin underground homopiireissä. Pääpaino tuntuu olevan enemmänkin homobaarien ja mustan nahan esittelyssä kuin itse murhaajan jahtaamisessa. Pacinolta jälleen kelpo suoritus vaikeassa roolissa. Detour ***½ Hieman hitaasti alkava filmnoir nappaa vahvasti mukaansa viimeistään siinä vaiheessa, kun miespoloisen kyytiin hyppää todellinen femme fetale joka ei turhia kainostele. In the Electric Mist **½ Tommy Lee Jones on jälleen kerran pienen kaupungin seriffi joka selvittelee murhia. Turhan sekava juoni turhilla sivuhahmoilla syö suurimmat tehot. Lopussa en oikein tiennyt että kuka oikein tappoi kenetkin. Julia ***½ Tilda Swinton loistaa pääosassa tässä mustankomedian puolelle lipsuvassa rikoselokuvassa, missä ainakin käänteitä riittää. Pitkästä kestosta huolimatta leffa tuntuu vähän loppuvan kesken. Muutama minuutti loppuun lisää, niin olis ollu bueno. Mountain Patrol **** Tiibetin komeisiin maisemiin sijouttuva elokuva vapaaehtoisista miehistä jotka partioivat vuorilla estääkseen antilooppien salametsästyksen. Tositapahtumiin perustuva elokuva kertoo aika huikean tarinan sinnikäistä miehistä karuissa olosuhteissa. Loppu oli kohtuu tyly. Midnight Run ***½ Robert De Niro ja Charles Grodin muodostavat mainion parivaljakon tässä viihdyttävässä mutta ehkä lievästi ylipitkässä takaa-ajoleffassa, missä parivaljakon perässä ovat niin FBI, mafia ja palkkiometsästäjät. Tuli paikoin vähän mieleen klassikko komedia Planes, Trains & Automobiles. Red *** Hulikaaniteinit tappavat vanhan miehen koiran, joka rupeaa perimään oikeutta kohtalokkain seurauksin. Brian Cox tekee vahvan pääroolin muuten vähän epätasaisessa elokuvassa. Tom Sizemore en meinannut enää tunnistaa. Silent Running ***½ Mukava scifistely vahvalla ekologisella sanomalla. Pienet tyhmyydet vähän haittasivat. Spoiler Tiedemies ei muka tajua, että metsän kuoleminen johtuu auringon puutteesta :hitme: Joan Baezin laulama biisi oli hieno ja tunnelmaan sopiva. The Fugitive **** Tuli tämäkin katseltua telkasta piiiiitkästä aikaan. Edelleen genrensä valioita. The Uninvited ***½ Yllättävän hyvä remake korealaisesta klassikosta A Tale of Two Sistersistä. Itseasiassa en tiennyt että tämä oli remake juuri tästä elokuvasta joten elokuvan loppu pääsi yllättämään ihan takavasemmalta. Se on aina kivaa. Kivaa on myös se, että pääosissa oli sellaisia namuja kuin Emily Browning ja Arielle Kebbel...
Surveillance (2008) Varsin epätavallinen elokuva. Juonesta on hiukan vaikea kertoa paljoakaan ilman että menee spoilaamisen puolelle. Suurin osa hahmoista oli tavalla tai toisella "ikäviä ihmisiä". Oli välillä komediaa ja välillä vakavaa touhua. Tarinan päätös ei miellyttänyt itseäni suuresti, mutta "jotakin" tässä kuitenkin oli. Se mikä tässä ilmeisesti "tökki", oli se että katsonnan jälkeen huomasi kuinka vähän motiiveja ja taustoja sekä tapahtumien mahdollistavia "pikkuseikkoja" valotettiin. Ajassa hyppelyäkin harrastettiin eli kerronta ei ollut kronologista, mutta se ei sinällään ollut negatiivinen seikka. Tapahtumien taustaa vain selvitettiin niin kitsaasti että keskeinen "yllätys" oli jotenkin halpamaisesti toteutettu. Ohjaajan/käsikirjoittajan eli Jennifer Lynchin tyyli ei siis ilmeisestikään oikein ole mieleeni. **½/*****