Parhaat armeijamuistot

No on aika paksua, keskiverto jamppa ei tasan mieti mitään isovanhempiaan tai sodissa kaatuneita inttiin mennessään. Sattuu nyt olemaan vaan lain säätämä velvollisuus. Ja voi niitä isovanhempiaan jotenkin järkevämminkin kunnioittaa...

Ja noihin Pazzen fiksuihin kommentteihin voisin sanoa, että väittäisin tutun lääkärin tehneen huomattavasti tärkeämpää työtä toimiessaan ihan oikeana lääkärinä sivariaikansa kuin jonkun tykärin, jonka motivaatio on täysi nolla ja joka laahustaa läpi 6 kk:n palveluksensa ainoana tavoitteenaan päästä pois.

 

No hienoa, että olemme tästä sentään samaa mieltä.

Intti ei suinkaan ole lain säätämä velvollisuus; sitä vastoin asevelvollisuus kyllä on, johon lukeutuu mukaan intin lisäksi myös siviilipalvelus. Tokihan inttiin mennään tietynlaisella laumamentaliteetilla, mutta jos sitä nyt lähtee oikeuttamaan itselleen, niin siinä vaiheessa tuttavin suulta on se sotaveteraanien/omien isovanhempien jne. kunnioittaminen tullut esille.

 

Taisit mainita aluksi että jokainen armeijan käynyt tuttavasti on tätä mieltä. Seuraavaksi yleistät sen koskemaan kaikkia armeijan käyneitä. Vedä joku tilasto toi muu tutkimus aiheesta, niin voit yleistää uskottavasti. En väitä etteikö tuokin voi olla jonkun perustelu asepalvelukselle.

Jos palveluspaikalla käytettyjä aikoja laskee, niin tuo 6 kk:tta taitaa vastata aika monen sivarin 13 kk:ssa palveluspaikallaan viettämää aikaa. Ei siitä asepalveluksesta tarvitse nauttia, mutta kyllä se kasvattaa kohtaamaan maailman, jossa kaikki ei aina mene niin kuin itse haluaa.

Näinhän se on. Kaikille ei vain sovi, että esimiehenä toimii joku, jota pitää itseään huonompana. Valitettavasti osa ihmisitä pitää itseään aina ja absoluuttisesti parempana kuin muut ovat.

Hienoa että CeeLo olet kanssani samaa mieltä! :thumbsup: Poikkeustapaukset toki vahvistavat säännön! Varmaan vastaavia esimerkkejä on muitakin. En minäkään jollekin rastapäiselle pilviveikolle antaisi asetta käteen, mutta toki tuo elämäntapataiteilija voi kuurata lattioita vanhainkodissa. Kunhan vaan valvotaan, ettei varasta vanhusten rahoja!

Inttiin mennään, koska Miehet käyvät armeijan. Ja onneksi Suomessa on vielä enemmistö Miehiä!

 

Ja omien kokemusteni perusteella inttiin mennään, koska sieltä pääsee nopeiten pois jatkamaan normaalielämää.

 

Halataan! Mutta ei homomaisesti, vaan jämerän miehekkäästi! Puhutaan saunassa vaan tetsaamiesta ja kuntsareista, jätetään Jeesus nettiin.

Yhtä asiaa armeija-ajalta ei ole vielä lämmöllä muisteltu, nimittäin metsäleireille taistelijoiden moraalia kohottamaan tulleita sotilaskotisisaria! Nuo äidilliset hahmot isoine munkkeineen ja höyryävine kahvipannuineen olivat erittäin tervetullut piriste raskaan tetsaamisen päätteeksi. Siinä sitä oli mukava istuskella suu täynnä munkkia tietoisena raivokkaasti ryynätyn päivän päättymisestä.

 

Pitää olla kyllä melko säälittävä tapaus, jos vasta armeijassa oppii tuon.

 

Pari pikku detailia vielä muistuu mieleen. Hauskoja näin jäkikäteen vaikka silloin ei naurattanut.

Jollakin leirillä iski monumentaalinen paskahätä keskellä yötä. Lunta ja pimeyttä riitti. Jonkun matkan päähän johonkin suuntaan teltalta ryntäsin niin täysillä kun pystyin ja lykkäsin rynkyn jonnekin vaan siihen toimituksen ajaksi. Hetken päästä kun olin kuusen oksasta pidellen saanut pyhän toimituksen ähkittyä finaalin, aloin jälleen koota itseäni ja etsiä rynkkyä. Ei helvetti, eihän sitä löytynyt mistään. 10-20 min(ajantaju meni) meni ennen kuin löytyi. Viddu että oli pimeää ja sitä lunta sekä samannäköistä pöheikköä riitti loputtomiin siinä pimeässä!! Paniikkihan siinä tuli; mitä helvettiä, tuohon viereenhän sen juuri iskin. Ei ollut ihan lähellä kuitenkaan. Ei oltaisi kuntsaereta annettu jos olisi kapine hukkunut. Kuten kaikki hyvin tiedämme, niin paskahätä ei lue lakia; rynkky vaan lensi olalta jonnekin ja minä siihen sitten -jonkin- matkan päähän kuuseen josta pystyi pitämään jotenkin kiinni. Ei tuollaisessa tilanteessa kerkeä toisarvoisia kuten nyt jotakin rynnäriä ajattelemaan...

Lisää "parasta" armeija muisteloa:
Koskaan ei ole paleltanut niin, kuin silloin joskus marras- joulukuussa eräänä aiempana leiripäivänä. Oltiin tetsattu ensin koko päivä räntä- ja vesisateessa. Päivän päätteelsi jouduin sitten vielä pariin poteroväijyyn yöksi. Ei saatana! että ei ole koskaan palellut niin kuin tuolloin, ei ikinä!. Märissä vaatteissa ensin koko päivä ryömitään maihin ja näillä samoilla kledjuilla sitten vielä vetisen poteron pohjalle pikkopimeään väijymään muutama tunti keskellä yötä. Kuoppa oli tietty myös ihan märkä ja lämpötilä 0 tienoilla. Äitiä tuli ihan oikeasti ikävä. Hammasta purren ajattelin kuumaa saunaa jotta pysyi jotenkin järjissään. Ai-ka ei tun-tunut ku-lu-van lain-kaan tuolla poteron pohjassa. Ai ah että tuntui hyvältä kun väijyt lopulta loppuivat ja pääsin teltan edessä oleville tulille ja lopulta telttaan kaminan ääreen. Vaatteet eivät siinä kuitenkaan kuivuneet ja kylmyys jatkui seuraavalle päivälle pitkään, ennen kuin pääsi kassulle saakka ja sai kuivaa ylle... Jotenkin tänäpäivänä tämä on kuitenkin mukava muisto. Olen varmasti jotenkin pervo!

 

Se olo, joka tulee maatessa lämpimässä, pehmeässä sängyssä aatellen tällaisia hetkiä on sanoinkuvaamaton

 

:thumbsup: Ja naiset ja ns. sivaripellet eivät koskaan opi. Just. Onneksi valtion taloustilanne pakottaa kovemmankin TOSIMIEHEN tajuamaan, että puolustusmenoissakin on joku raja. Kuinkahan Miesten sitten käy?

 

Tässä taloustilanteessa ei mitään onnekasta ole, vaikka itseänikin välillä pelottaa ajatella mitä asepalveluksen mahdollisesta alasajosta seuraa. Noita täysavuttomia, säälittäviä tapauksia on kuitenkin vuosi vuodelta yhä suurempi osuus palvelusikään tulevasta ikäluokasta.

Oman johtajakauden alkupuolen harjoitusleirien perusteella näytti siltä, että yli puolet parikymppisistä miehistä ei ollut koskaan sytyttänyt tulta kaminaan tai muuhun tulipesään. Lähes yhtä harva oli koskaan hiihtänyt. Ruuan valmistus trangialla oli monelle aivan uutta ja ihmeellistä ja käsittämätöntä. Säännölliset heräämis- ja nukkumaanmenoajat, päivittäinen liikkuminen -edes ruokailuun ja takaisin- olivat monelle uskomattoman kova paikka. Myöskin käsitteet "velvollisuus" ja "pakko" olivat aivan uusia käsitteitä. Monille oli aivan käsittämätöntä että oli pakko tehdä jotai minkä toinen henkilö käski tehdä. Työelämään sopeutuminen voisi olla melko haasteellista jos noinkin alkeellinen taito kuin esimiehen totteleminen tuottaisi noin sietämätöntä tuskaa.
Nykynuorisosta aivan oikeasti löytyy täysiä pullamössötapauksia huolestuttavan paljon. Syy mössöyteen löytyy osittain vanhemmista jotka siloittavat jälkikasvujensa polut täysin esteettömiksi ja siten lellivät kakaransa pilalle. Lapset ovat saaneet kaiken mitä pyytävät, ja tehdä aivan mitä mieleen juolahtaa, ennen palvelukseen tuloaan. Armeijaan meneminen on nykyisessä yhteiskuntajärjestelmässä monelle nuorelle ensimmäinen kerta kun he kohtaavat ehdottomia rajoja, käskyjä ja sääntöjä.
Missä muualla näitä oikeastikin yhteiskunnan yleiselle toiminnalle hyödyllisiä taitoja ja asioita voisi opettaa yhtä tehokkaasti kuin armeijassa?

 

Miksi noita taitoja pitäisi osata? Yhteiskunta, ja ihmiskunta, on nykyään niin kehittynyt, että noiden osaaminen ei ole mitenkään tarpeellista. Mitä hyötyä noiden taitojen osaamisesta on nykyajan urbaanille ihmiselle? Ei sinänsä, että niistä haittakaan olisi, mutta tuo on sama kuin ihmettelisi, miten joku ei osaa onkia. Itse en ole koskaan onkinut enkä silti koe, että jotain olisin menettänyt elämässäni tai että se jotenkin olisi haitannut työtä tai opiskelua.

Tämä on mielestäni yksi suurimmista virheistä, minkä varsinkin johtajakoulutuksessa olleet ihmiset tekevät. Armeijajohtamisella ei ole mitään tekemistä yritysjohtamisen kanssa, ja valitettavasti aina silloin tällöin näkee töissä pomoja, jotka yrittävät johtaa armeijassa opituilla menetelmillä. Siitä ei hyvää seuraa. Totta kai aina on olemassa henkilöitä, joilla on auktoriteettiongelmia, mutta niidenkin kanssa pärjää helpommin aivan muilla keinoilla kuin armeijakurilla ja käskemällä. Harvoissa ammateissa oikeasti vaaditaan samanlaista kuria ja tottelevaisuutta kuin armeijassa. Poliisi on yksi sellainen ja sinne ei tietenkään kannata hakea, jos armeija on ollut ylihankala.

Totta.

Mitäs tällaisia taitoja on? Itse en kyllä keksi yhtään sellaista, oikeasti hyödyllistä asiaa, jota ei voisi muuten oppia.

 

Pakko huomauttaa, että oliko intti sitä varten, että siellä opitaan taistelemaan vaiko sitä varten, että Pullamössö-pojista koulutetaan Tosimiehiä? On nimittäin aika kallis instanssi ylläpitää jälkimäistä tarkoitusta varten. Jos ihminen on saanut elämänsä ensimmäiset 20 vuotta pullamössöillä niin mahtaako puolen vuoden intti tämän henkilön elämänasennetta korjata. Ei ainakaan se intti minkä minä kävin. Monesti se äärimmäinen asennevamma-aines jättää koko intin kesken, tavalla tai toisella, kuin, että alistuu opettelemaan uutta asennetta viallisen tilalle. Ja vaikka kävisivät niin mahtaako intin säännöt keskiverto miehellä (pullamössö tai ei) toteutua vielä reserviin pääsyn jälkeenkin. Omasta ympäristöstäni havainnoiden ei.

Ihmetyttää myös se, että onko Suomi ainoita sivistyneitä länsimaita missä pojat kasvavat vastuullisiksi kansalaisiksi vain ja ainoastaan suorittamalla aseellisen palveluksen valtion leivissä. Onko meillä suomalaisilla miehillä tosiaan noin huonot geenit?

Ja mitä tulee mainittuihin yleishyödyllisiin erätaitoihin niin kyllä, avotulenteko on hyvä asia osata, mutta ihmiset kyllä oppivat sen mikäli siihen tulee tarvetta ja eihän Suomessa miehet yleensäkään ole ainoa sukupuoli joka tämän taidon osaavat. Mitä tulee sitten ruuan valmistamiseen trangialla, hiihtämiseen tai muihin erätaitoihin niin en näe mitää syytä miksi ihmisten tulisi nämä asiat osata ollakseen hyviä kansalaisia, elleivät he niitä oikeasti tarvitse. Samalla periaatteella voisimme todeta, että nykyaikaisen tietoyhteiskuntamme vuoksi, intissä tulee ehdottomasti opettaa Internetin sähköistenpalveluiden käyttöä tai työkkärin hakulomakkeen täyttämistä, se kun on valitettava tarve turhan monelle ihmiselle tänä päivänä.

Älkää käsittäkö väärin, arvostan niitä jotka ovat esimerkiksi RUK:in käyneet, se on hyvä suoritus, mutta arvostan myös niitä ihmisiä jotka pitävät vakaumuksestaa kiinni ja totaalikieltäytyjänä menevät vankilaan. Siinä jos missä on selkärankaa. Ehkä me, jotka olemme velvollisuutemme hoitaneet puolessa vuodessa, olemme sitä pahinta pullamössöä.

 

Täsmälleen samaa mieltä. Intissä saadaan lyhyt koulutus maanpuolustuksellisiin tehtäviin ja opitaan vähän ryhmätyöskentelyä. Jos siellä joku pullamössökekkuli menee itseensä ja kasvaa/varttuu ihmisenä niin hyvä juttu, mutta aivan turha yleistää että intissä kaikki miehiksi kasvaisivat.

 

Myrsky ja laajat pitkäkestoiset sähkökatkokset nyt alkuunsa tulee mieleen. Mahdollit muut luonnonmullistukset, joista johtuen polttoaineiden ja valmiiksi pakattujen einesruokien sekä mikroaaltouunien toimitukset estyvät ja liikenneyhteydet katoavat tai heikentyvät?
Entäs peräti kriisi- tai sotatila kaukaisessakin tulevaisuudessa? Jos tavalliset perustaidot kuten, tulenteko ja liikkumiskyky luonnossa, häviävät yhteiskunnasta vaikka vain parin sukupolven ajaksi, niin melko hankalaa voi olla niitä alkaa uudestaan opettamaan koko väestölle ww3 alkaessa.

Tahallaanko käänsit tämän kohdan nurin päin ?
Siis: Ongelma on nykynuorilla käskyjen vastaanottamisessa! Tai yleensäkin asioiden tekemisessä. Äitini on päiväkodissa töissä ja on kertonut monesti kun sinne työharjoitteluun laitetut, jopa ammattikorkeakoululaiset, tietyn tehtävän saatuaan surkealla äänellä epäuskoisen näköisenä kysyvät "Onks mun pakko?".
Ei siis suinkaan ole kyse mistään järjettömästä huutamisesta ja äkseeraamisesta armeijatyyliin, vaan kun työharjoittelijalle sanoo että "voisit tiskata nuo astiat nyt", tai "keräisitkö lelut lattialta tuohon kaappiin" niin vastaus on tuo surkea "onks mun pakko" -määkäisy. Ei nyt tietenkään pakko ole, mutta eipä tuollaisella asenteella työelämässä kovin pitkälle pärjää!
Tehtaalla toista kesää töissä ollessani parikymppiset miehet saivat varoituksia ja lopulta potkuja toinen toisensa jälkeen, milloin jatkuvan myöhästelyn, töiden pakoilun (varastossa kuormalavojen takana nukkumassa/tupakalla/puhelimessa), taukojen kohtuuttoman venyttämisen sekä muiden vastaavien löysäilyiden vuoksi. Minulle osastopäällikkö soitti ja pyysi minut töihin edellisen kesän hyvien muistojen perusteella. Tietysti kaikista ei tule vastuuntuntoisia ja ahkeria edes armeijassa, mutta ehkä armeijasta hankittu kantti ja ryhti olisi jo tehtaalla kesätöissä pelastanut pari heppua potkuilta. Huutamisesta en mitään puhunut, enkä ole väittänyt huutamisella mitään saavutettavan, mikä johtajakoulutuksessakin hyvin selväksi pitäisi tulla. Puhuin yksinomaan nykynuorison löysyydestä ja auktoriteettikammosta.

Ryhti, tiimityö, säännöllisyys, selvitytymisen ja liikkumisen perustaidot.
Itse en keksi armeijan lisäksi muuta paikkaa missä näitä voisi opettaa laajamittaisesti kokonaisille ikäluokille.

 

No okei. Kerran joskus vuonna 1990.

 

Urpoja on aina maailma täynnä ja armeijan johtajiin tuntuu eksyvän aika suuri osa. Toisaalta se ei tarkoita, että kaikki alijohtajat olisivat urpoja.

Johtaa voi johtaa monella tavalla ja intti ei ole siitä poikkeus. Oma esimerkki ja pienien porkkanoiden tarjoaminen on asioita mihin alijohtaja voi vaikuttaa intissä aika hyvin. Näiden lisäksi toisilla ihmisillä on asteen enemmän auktoriteettiä, jota voisi osittain varmaan kutsua karismaksi. Näiden yhdistäminen voi sitten näkyä tuloksissa aika tavalla.

Kun itse 19v nulikkana oli johtamassa porukkaa, sitä ei voinut olla ajattelematta, että seuraavan kerran sitä pääsee käskemään n. 40 hengen porukkaa hyvin pitkän ajan päästä, jos silloinkaan. Toki intin johtaminen on pääosin yksinkertaista käskytystä, mutta siltikin, niitä eroja syntyi aika tavalla sen mukaan miten johtajat saivat motivoitua porukkaa ja miten mielekkääksi alaiset kokivat touhun. Ja kun johtajana näkee 40 ihmisen tekevät hyvin tarkkaan niinkuin sanottiin, niin onhan se lopulta aika mukavaa touhua.

Tässä sivussa fiksumpi käskyttäjä oppii ihan oikeasti jotain ihmisistä, motivoinnoista ja siitä miten eri ihmiset näkevät samantyyppiset käskytysmetodit.

Sitä miten hyvin johtaja onnistuu omassa touhussaan, voi helposti mitata intin jälkeen. Henk koht olin siinä mielessä onnellinen, että intin jälkeen käytiin jääkäreiden kanssa monta kertaa bissellä ja järjestin parikin kertaa kotibileet, jonne kutsuin lähes koko joukkueen. Suurin osa jengistä tuli ja kukaan ei koskaan hajottanut mitään, joten sitä ihan oikeasti saattoi todeta onnistuneensa aika hyvin.

Siten väitän, että intissä voi ihan oikeasti oppia jotain siitä johtamisesta, mutta se vaatii aika paljon johtajalta, jonka pitää kyetä olemaan muutakin kuin naama punaisena karjuva koulukiussattu apina.

 

Opin armeijassa katkaisemaan rautalangan ilman työkaluja. Tästä on ollut hyötyä myös oikeassa elämässä.

 

No nuo on aika kaukaa haettuja asioita. Ja harvalla on edes mahdollisuutta tulen tekemiseen nykyään, jos ei kotona takkaa ole. Ja jos se on, niin luultavasti sitä osaa käyttää. Kyllä sen nuotion osaa ww3:n alkaessa tehdä, vaikkei olisi aiemmin tehnytkään. Luonnossa liikkumista ei kyllä oman 6 kk aikana juurikaan opetettu.

Voisin kuvitella, että päiväkodissa ei kovin paljoa ole harjoittelussa sellaisia, jotka ovat käyneet armeijan. Enkä usko, että siellä kauheasti oppii kunnioittamaan auktoriteettejä. Ainakin omat armeijakokemukseni ja -muistot ovat sellaisia, että nämä armeijan "auktoriteetit" olivat lähinnä pellejä, poislukien tietenkin jotkut pätevät upseerit. Mutta se, että alikeeu/kessu/koksu huutaa niskaan, ei kyllä mielestäni ole mitään oikean auktoriteetin oppimista.

 

Tätä pidän minäkin intin yhtenä hyvänä puolena; nimittäin johtajaksi oppimista. Tosin kuten sanoitkin, niin jokaisesta ei johtajaksi ole ja pitää olla tietty lähtökohta, se tietty karisma. Intti ei synnytä miehiä eikä se synnytä johtajia, mutta jälkimmäiseksi voi siellä kasvaa -- tai ainakin kuvitella kasvaneensa. Niin kuin Band of Brothersissa Winters sanoi Sobelille: we salute the rank, not the man. Toisin sanoen, se auktoriteetti mikä natsojen takia saattaa tulla armeijassa on hyvin katoavaista ellei myös sisäistä auktoriteettia ole.

Mitä tulee Mieheksi kasvamiseen, niin kyllä minustakin tuon pitäisi tapahtua jo aiemmin. Armeijahan on ympäristönä sinänsä kuin koulu: usein suorastaan v#tuttaa olla siellä ja aikaa kulutetaan törttöilemällä. Kaipa se, että armeijaan menevät enimmäkseen miespuoliset, tekevät siitä kuitenkin ympäristönä epäkypsemmän (tyhmyys tiivistyy joukossa) ja vaikka koulua kovempi kuri tasapainottaa asiaa, niin juuri tämän pointin takia en missään nimessä allekirjoita sitä, että "armeija tekee pojista miehiä".