Parhaat armeijamuistot

Ihan hyvä pointti tietysti tämäkin. Millä itse korjaisit asian? Ryhti-, asenne ja vastuullisuuskoulutusta yläasteille? Eipä taida sillä iällä vielä suuremmin kiinnostaa.
Nykyisin jo huolestuttava osa nuorista putoaa heti yläasteen jälkeen ulos koulutusjärjestelmästä ja yhteiskunnasta. Heille yläasteen jälkeen seuraava 'mahdollisuus' olisi armeija, tai tarkemmin kutsunnat, joihin koko ikäluokka velvoitetaan saapuvaksi, tai viimeiseltä haetaan paikalle.
Kutsuntoihin liittyy kutsuntatarkastukset, joissa voidaan selvittää ja huomata huolia ja ongelmia ja tarvittaessa antaa niihin apua.
Armeija antaisi olemiseksi ja vetelehtimiseksi päässeeseen elämään ryhtiä ja säännöllisyyttä, mikä taas voisi antaa mahdollisuuden armeijan jälkeen ottaa itseään niskasta kiinni ja laittaa elämä muutenkin raiteilleen.
Tämä siis tulee bonuksena maanpuolustuksen päälle. Henkilökohtainen ryhdistäytyminen ja maanpuolustus eivät ole mitenkään toisiaan pois sulkevia asioita.

 

Kylläpä vain on. Kuten mainitsinkin: ammattikorkeakoululaisia, sosionomiksi opiskelevia, perusharjoittelussa. En myöskään väittänyt että työharjoittelu on se paikka missä auktoriteettien kunnioittaminen ensisijaisesti opetellaan. Päin vastoin: ihmettelin sitä että jopa työharjoittelussa olevat ammattikorkeakoululaiset yrittävät luistaa pienimmistäkin työtehtävistä! Eihän päiväkoti tietysti mikään kaikkein motivoivin työharjoittelupaikka ole, mutta miksei sitä silti voisi ottaa tosissaan? Todellinen työelämä kun ei välttämättä ole yhtään sen hohdokkaampaa. Välillä joutuu tekemään sellaisia askareita mitä joku toinen käskee tehdä, vaikka olisi töissä päiväkodissa. Yhtä lailla päiväkodissa on yksi pomo, joka jakaa päivittäiset tehtävät henkilöstölle, kuin vaikkapa nokian di:llä on pomo joka kertoo mikä on seuraava projekti. Jokaiselle löytyy pomo. Päiväkodin työharjoittelu oli vain äärimmäinen esimerkki siitä kuinka mössöisiä nykyiset nuoret, tulevat työntekijät, ovat. Jos ei pysty noin yksinkertaisia hommia tekemään, niin heikko on ennuste oikeassa työelämässä pärjäämiselle. Armeija antaa toivottavasti edes hiukan ryhtiä itsekullekin, jottei ensimmäisessä työharjoittelussa tyystin luhistu annetuista työtehtävistä, tai kun ei voi tehdä aina vain sitä mitä haluaa.
Tismalleen samaa mieltä olen edelleenkin siitä ettei huutamalla saa aikaiseksi mitään hyvää. Kerro nyt viimeinkin minulle mistä ja miksi vedit tuon huutamisen mukaan tähän keskusteluun?

Sille en mahda mitään että oma kokemuksesi armeijasta oli täysin negatiivinen. Älä silti yleistä asiaa niin, ettei koko laitoksesta ole yhtään mitään hyötyä.

 

On lähtökohtaisesti kodin vastuu kasvattaa lapsi ymmärtämään, että elämässä on oikeuksien lisäksi myös velvollisuuksia sekä muita kanssa ihmisiä. Hyvänä kakkosena kasvatuksessa on päiväkoti- ja koulujärjestelmä jonka tulee tukea tätä agendaa. Jos nämä instanssit epäonnistuvat niin aika harvan kohdalla tilanne korjataan intin kaltaisessa instituutiossa. Poikkeuksia varmasti on, en sitä kiellä.

Tämä on valitettavasti totta. En kuitenkaan näe, että armeijan tehtävä on kouluttaa sosiaalitapauksista yhteiskuntakelpoisia vaan sen tehtävä on tuottaa taistelukykyinen sodanajanjoukko. Suomen sosiaalijärjestelmän tehtävä on pitää huolta niistä joilla ei ole. Mikäli aseisiin joskus tarvitsisi tarttua, en taisteluparikseni haluaisi epävarmaa sosiaalitapausta, joka on vempannut intin läpi.

Kaiken kaikkiaan, keskustelu yhteiskuntakelpoisuuden saavuttamisesta armeijassa koskee vain miehiä (pl. vapaaehtoiset naiset). En kuitenkaan lähtisi väittämään, että suomalaiset naiset olisivat yleisellä tasolla vastuuntunnottomia, sillä he eivät inttiä ole käyneet. Yleinen tieto on se, että selkeä enemmistö Suomen yhteiskunnan kärryiltä tippuneista on miehiä. Tosin en ole nähnyt tutkimuksia siitä, että mikä on intin suorittamisprosentti miespuolisissa syrjäytyneissä.

Ymmärrän myös näkemyksen erätaitojen tarpeellisuudesta mahdollisen kriisin sattuessa. En kuitenkaan näe, että sivilisaatiotamme voisi kohdata niin totalitäärinen katastrofi, että olisimme yhtäkkiä täysin luonnon armoilla eikä meillä olisi minkäänlaisia kykyjä selviytyä tilanteessa. Jos näin kuitenkin kävisi niin olisi meillä paljon muitakin ongelmia kuin pelkästään luonnossaliikkumiskyky. Sitäpaitsi, monissa kriisiskenaarioita käsittelevissä dokumenteissa on tuotu esille se, että ihminen on yllättävän sopeutumiskykyinen olento.

Jos tähän loppuun vielä vastaan alkuperäiseen aiheeseen niin hyviä muistoja armeijasta olivat ne hetket kun päivän palvelus oli virallisesti ohi ja lomavaatteet päällä odotettiin tuvissa IV:lle pääsyä.

 

Tulipa mieleen että 12kk aikana en käynyt kertaakaan IV:llä...

 

aheikkinen,

Periaatteessa olen kanssasi samaa mieltä siitä mitä armeijassa voi oppia. Kuitenkin, kun ajattelee, että suurin osa käy nykyään vain 6 kk armeijan (tulevaisuudessa 4kk?) niin se on täysi mahdottomuus sinä aikana kunnolla oppia mitään noista asioista. Toisin oli varmasti ennen, kun armeija kesti vähintään 10 kk (ellen väärin muista) tai sitten niillä, jotka nykyään ovat siellä 9 tai 12 kk, tai vaikka vähän pidempään, jos siitä innostuu. Tuo 6 kk on kuitenkin niin lyhyt aika, että sinä aikana ei edes kunnolla ehdi kavereihin tutustua. Jos P-kauden jälkeen porukka sijoitetaan uusiksi ja tulee uudet kaverit ja esimiehet, niin homma alkaa periaatteessa alusta. Ei 6 kk aikana myöskään sotilaita tehdä. Ja varsinkin, jos 4 kk siirrytään, niin sehän tarkoittaa vain sitä, että armeijassa käydään tutustumassa aseisiin, niiden käyttämiseen ja yritetään oppia sitä minkälaista on olla toisten johtamana. Armeijan tarkoitus ei kuitenkaan ole olla mikään yleissivistävä koulu tai erätaitojen opettaja, vaan pääsääntöisesti tappamista opettava taho. Siitä ei pääse yli eikä ympäri.

Voisin veikata (en nyt muista oletko ketjussa kirjoittanut siitä), että olet ollut armeijassa yli 6 kk? Luulen, että armeija on erilainen kokemus - positiivisessä mielessä - jos siellä on viettänyt aikaa normaalia kauemmin ja päässyt oikeasti sisälle hommaan. Jos intti tosiaan kestäisi nykyäänkin sen 10 kk, niin varmasti se olisi erilainen kokemus kuin puoli vuotta. Itsekin olen harmitellut sitä etten spolleksi hakenut. Rovaniemellä, kun oli melko helppo päästä mihin vain, kun se oli niin pieni paikka. Se olisi varmasti ollut mielenkiintoisempi kokemus kuin normitykärin 6 kk. En välttämättä sanoisi armeijaa negatiiviseksi kokemukseksi, mutta ehkä turha olisi se oikea sana. Jotenkin jäi fiilis, että senkin 6 kk olisi voinut käyttää paremmin. Meikällä ei siis armeijaa vastaan mitään ole, eikä myöskään muita palvelumuotoja vastaan. Kukin tehkööt kuin parhaaksi näkee.

Tämä(kin) ketju on taas (vaihteeksi) lähtenyt vähän offtopic-linjalle ja omalta osalta pahoittelen. Ei tainnut ketjun perustajalla olla tämä tarkoitus. sorry.

Voisin jatkaa alkuperäisestä aiheesta ja kännäämisestä. Hyvä esimerkki kahdesta erilaisesta alikessusta. Eräänä iltana P-kaudella tuli yksi alikessu kaatokännissä IV:ltä. No me alokkaat autettiin sitä sen verran, että kannettiin sen sänky kuivaushuoneeseen, jossa se nukkui autuaasti seuraavaan päivään. Jostain syystä sitä ei koskaan kaivattu seuraavana päivänä palvelukseen, joten homma meni hyvin. Kyseessä oli siis mukava ja osaava alikessu, jota mielellään auttoi.

Toinen tapaus oli sitten sellainen, että toinen alikessu tuli toisena iltana (myöskin P-kaudella) samanlaisessa kaatokännissä IV:ltä ja herätti yhden tuvan ja lähti juoksuttamaan alokkaita runkkupuvussa pihalle. Seuraavana päivänä alikessu alennettiin korpiksi ja laitettiin pariksi vuodeksi kotiin odottamaan. En tiedä sitten menikö hän jossain vaiheessa takaisin inttiin.

Kyseessä oli kaksi täysin erilaista alikessua. Toisella oli pissa noussut päähän natsoista ja toinen ymmärsi sen, että ne natsat pelkästään eivät tee hyvää johtajaa.

 

Sen verran pitää vielä tuota 4 kk inttiä kommentoida, että mitä luultavimmin sieltä tulee ulos tällaisia sotilaita:



Sota voitetaan sillä, että vihollinen nauraa itsensä kuoliaaksi.

 

Ryhti? Opein itsekuria todella paljon. Kaverit? Sain paljon kavereita joiden kanssa olen vieläkin tekemisissä. Selviytymistaidot? Ennen inttiä en ollut nukkunut kertaakaan metsässä. Intin jälkeen metsä tuntui toiselta kodilta. Selviytymistaidot olivat yksi suurimmista anneista armeijassa. Koulutukseen kuului mm. 4 päivän selviytymisleiri; Oltiin metsässä ilman telttaa ja ruokaa. Pakkasta 15-20 astetta

Selviytymisleiriin kuului mm:

- Elävän poron teurastus ja ruan valmistus
- Kalastaminen ja loimulohen valmistus
- Oikeaoppisen laavun tekeminen
- Oikeaoppisten tulien tekeminen ja sijoittaminen laavuun nähden
- Pelastautuminen avannosta vaatteet päällä (sauvojen avulla)
- Riista-ammunnat
ymsyms. mitä tarvitsee selvitäkseen hengissä pitkän aikaa pakkasessa ilman ruokaa ja varusteita..

Empäs ole törmännyt 20 vuoteen sellaiseen instanssiin joka olisi tuollaisia selviytymistaitoja opettanut.. Mutta oma mokahan se on kun en ole käynyt partiota

 

tupla..............

 

Nyt olen kateellinen. Noi olis ollut mainio lisä.

 

Kieltämättä komea lista. Varsinkin tuo teurastus kuulostaa aika mielenkiintoiselta. Se on hyvä, jos armeijassa oppii asioita. Missäs olit intissä? Voisi kuvitella, että tuollaisia asioita ei ihan joka jamppa kuitenkaan ehdi intissä opetella. Jos on palvellut vähän erikoisemmissa joukoissa, niin varmasti kaikkea mielenkiintoista on päässyt kokemaan.

En ole kyllä moisia kokemuksia keneltäkään tutulta kuullut, jotka ovat olleet intissä Kajaani/Oulu/Rovaniemi-akselilla.

Itsellänikin oli hyviä kavereita intissä, mutta valitettavasti kymmenen vuoden aikana nekin kaveruussuhteet ovat pikkuhiljaa hiipuneet. Naamakirjassa sentään nykyään voi vähän jutella ja etsiä vanhoja tuttuja.

 

Toinen vaihtoehto on ampua vihollista vatsaan. Näin ammuttu vihollinen ei kuole, vaan jää kitumaan maahan huutaen tuskasta (vatsahan on polvilumpioiden lisäksi yksi kivuliaimmista paikoista tulla ammutuksi). Vihollisen kavereista osa saattaa erehtyä empatisoimaan tätä niin paljon, että heitä tulee avuksi, jolloin voi tätä ansaa hyödyntää ja lahdata kerralla isomman porukan. Tämä on muun muassa allekirjoittaneelle opetettu armeijan luennoilla. Sota on toki erikoistilanne, jossa ei auta kohteliaaksi tai sympatiseeraavaksi ruveta (ellei halua kuolla ja/tai olla vastuussa muiden kuolemasta). Toisaalta rauhan aikana tuo on mielenkiintoinen tapa aloittaa sotilaaksi jalostaminen.

 

SA-taidot mistä hyötyä myöhemmin elämässä:


-nakkivaaran tunnistaminen ennakkoon

-nakkiuhan alaisena toimiminen

-nakkisuojaan siirtyminen ASAP välittömästi

-jälkinakkiriskin arviointi, tiedustelu & suojautuminen


Näitä tärkeitä taitoja ei voi oppia muualla kuin SA Internetissä. Erikoiskoulutushaaran lisäopintona opin lisäksi nukkumaan uskottavasti silmät auki tilanteessa kuin tilanteessa.

 

Paras!!

 

Hauska armeijamuisto liittyy sotaveteraanikeräykseen. Homma lienee melkein kaikille armeijan käyneille tuttua. Keräyslistan kanssa mennään suntiskuteissa ovelta ovelle rahaa pyytämässä hyvään tarkoitukseen. Hämeenlinnan keskustan kerrostaloja kierrellessäni paljastui erään oven takaa bordelli . Emäntä piti erityisen huolen, että asiakaskin osallistui keräykseen. Ja vielä aika mukavalla summalla. Kaiken kaikkiaan rahaa tuli kasaan aika hyvin. Seuraavaksi eniten kerännyt ei saanut kuin puolet keräämästäni summasta. Muut olivat ilmeisesti käyttäneet ajan hyödyksi pubissa kun minä hullu kiersin tunnollisesti kerjuulla. Kuntsarilla sitten kerkisi pubiinkin.

 

Sodankylän sissikomppania 2/09.. Kyllä tuo sama leiri on kuulemma Kajaaninkin sisseillä, varma en ole.

Syy miksi nostin mm. tuon leirin esille on:

1. 6kk miehiä mollataan ettei ehi oppia mitään
2. Palvelusta pidetään pullamössönä (kunto/kuri)

Ärsyttää todella paljon, koska meillä ainakin kuri oli todella tiukka (+simputtamista) sekä fyysisesti että henkisesti raskas. Ja fyysinen/henkinen kunto oli hyvä ennen inttiin menemistä Vielä parempi 6kk jälkeen..

Mutta ymmärrän kyllä mistä nuo 1. ja 2. kohta tulevat. Tullut (yllättäen) juteltua mm. vaasalaisten opiskelijakavereiden kanssa intistä + kalajokisten ketkä olivat rovaniemellä/kajaanissa. Onhan se ollut melkoista.. Melkein kuin siviilissä olisi ollut + jatkuvaa perseilyä/hauskanpitoa.

Ja tarkoitus ei ole ylistää omaa koulutusta/linjaa kovimmaksi/parhaammaksi, vaan tuoda ilmi että on muunkinlaista armeijankäyntiä kuin mitä puhutaan nykyajan pullamössöpalveluksesta.

 

On kyllä "hieman" eroja jossain sissikoulutuksessa ja omassa korohoroilussa.

Mutta se on jännä, että kun puhutaan nykyajan pullamössöilystä niin helposti unohtuu että ennenkin on pullamössöilty. Lappeenrantaan rakennettiin aikoinaan kasarmeja Suomen Rakuunarykmentille: "Rakennustyöt etenivät vaiheittain vuosina 1889-1893. Ihastelua ja hämmästelyä heräsi miehistökasarmienkin modernien tilojen vesijohtoja ja klosetteja kohtaan. Lämpimien kasarmien epäiltiin jopa rappeuttavan sotilaskuntoa."

 

Enemmän kuin ymmärrettävää, että veri alkaa kiehumaan kun monet (kuten itsekkin syyllistyin) yleistävät kaikki 6kk:n koulutukset turhaksi, aselajista riippumatta. Sulla oli hyvä esimerkki siitä, mitä armeijan tulisi olla ollakseen vakavastiotettava.

Itse palvelin Kainuun prikaatin Tulenjohto- ja viestipatterissa (Turpeennosto- ja maistipatteriksi sitä myös kutsuimme) ja vaikka meilläkin kuri oli olemassa niin se tuntui lähinnä perustuvan joidenkin alikersanttien tarpeeseen karkoittaa tylsyyttä omasta palveluksestaan. Loppuajasta jengi suhtautui touhuun niin, että siellä oltiin vain lusimassa pieni osa elämästä.

 

OT: Missä talossa tälläinen oli?

 

Vekaran pioneerien uudet kassut sattuivat juuri sopivasti valmistumaan ennen palvelukseen astumista II/94 ja noistahan löytyi keskuspölynimurit ja kuivaushuoneet henk.koht. kaappeineen. Saniteettitilatkin olivat varsin "viihtyisät" posliisine lavuaareineen yms. Varmasti nykyään tuollaista on jo muuallakin, mutta kontrasti oli melko suuri Vekaran muihin ja ainakin joihinkin Kajaanin kassuihin verrattuna.

 

Potentiaalinen asiakas?