Huonoin elokuva minkä olet nähnyt pitkään aikaan?

Kyllä minusta Pirates-trilogia ja jopa se uusi SW-trilogia ovat samantyylisiä kuin nämä mainitsemani trilogiat. Jos sinusta nuo mainitut ovat lapsellista roskaa, niin en ymmärrä miten voisit esimerkiksi mestariteoksina pitää näitä kahta muuta trilogiaa.

 

Niin. No mielestäni merirosvot ovat sellainen juttu että itse en pysty suhtautumaan vakavasti niistä tehtyihin komedioihin. Jo pelkästään Deppin hahmo on aivan liikaa. Kyse on tyylimieltymyksistä ja huumorintajusta.

Uusi SW-trilogia taas on lapsellinen nimenomaan toteutukseltaan. Eiköhän tämän kaikki palstan lukijat tiedä miksi. Ero alkuperäiseen kolmikkoon on valtava. Sen pystyy näkemään jopa ihan vakavasti otettavana aikuisten draamanakin, mutta uudemmat ovat ihan hölmöä sekoilua - kuin lapset olisivat ne tehneet.

 

Mielestäni noissa kaikissa neljässä trilogiassa on lapsenomaisia ja komediallisia elementtejä. Toki itsekin pidän näistä kahdesta vanhemmasta trilogiasta paljon enemmän. Halusin vain nostaa kissan pöydälle, koska vaikka toteutuksen taso vaihtelee, niin kyllähän nämä trilogiat rakenteeltaan ja tunnelmaltaan ovat tiettyyn pisteeseen asti samanlaisia.

 

Ymmärrän. Ja kyllähän seikkailullisia ja komediallisia elementtejä löytyy muistakin leffoista, esim. monista Hitchcockeista, mutta harva niitä lapsellisena roskana pitää. Toteutustapa on se juttu, näkemys kaiken takana. Sitä kautta tulee se tunnelmakin, jota en voi nähdä kovin rakenteellisena asiana.

 

Jos ei mitään katso, niin ei voi tietää mitä jää paitsi.
Pottereista ensimmäisen näin eikä kiinnostanut, Austinia yritin jonkun aikaa katsella, Anistonia olen vähän nähnyt mutta ei jaksa, teinikauhut on katsomalla kaikki samaa paskaa, suurin osa toimintapätkistä myös, muttei todellakaan kaikki.

Joten sinullakin löytyy vielä paljon katseltavaa, kunhan uskallat heittää paskarajat pois ja kokeilla.

Esim. Indiana Jonesin seikkailut ovat pari ensimmäistä elokuvaa erinomaista seikkailua ja kolmaskin vielä hyvää, mutta viimeinen pahasti väsynyttä vanhan toistoa.
Piraatit ovat kokonaisuutena hyvinkin viihdyttävä paketti.
StarWarseista kolme viimeistä ovat rentoa meininkiä, kun taas myöhemmin väsätyt ns. etkot ovat kauheaa paskaa.
Toimintaelokuvien aatelia ovat ainakin Bourne trilogia ja valitettavasti ilmeisen rajoitetusti pidetty Wanted.
Muista normaalimmista elokuvista suosittelen Hitchcockin jälkeen uudemmista elokuvista esim. Verhoevenin myöhäisempää ellei uusinta Zwartboekia ja Nolanin vanhempaa Followingia.
Scifin puolelta Moonia ja The Fountainia.
Fantasiapuolelta Pan's labyrinth, sekä The Fall, jotka ovat kauniita ja mielenkiintoisia tarinoita.

En tietenkään tiedä mistä pidät, mutta tuossa jotain mielestäni ei sivuuttamisen arvoista elokuvaa.

Kaikkea kannattaa kokeilla, muutenhan ei voi tietää mistä itse pitää.
Kuten tiedät, miljoona kärpästä jne...

Nämä siis oman mieltymykseni mukaan lueteltuna ilman muiden jakamien tähtisateiden tai niitten puutteen vaikutusta.

 

No pitäähän tähän nyt vielä lisätä, että North by Northwest on aivan loistava seikkailu ja Frenzy taas yksi vittumaisimpia elokuvia jota olen nähnyt.
Psyko sen sijaan ei ollut ollenkaan sellainen hyytävän pelottava elokuva kuin olin pienen ikäni etukäteen kuvitellut.

Pahoittelen OTtia

 

Itse olen katsonut elämäni aikana aivan tarpeeksi (mm. tuollaista) roskaa, tietääkseni että se on täyttä roskaa. Sillä kokemuksella pystyy jo, kuten jokainen tottunut videonkuluttaja, päättelemään jo elokuvan kannen perusteella mistä se on kotoisin. Potterit eivät kiinnosta näkemättäkään , Austinit ovat huumorintasoltaan idioottimaista roskaa, Aniston on aina sama Frendit-Rachelin venytys - missä idea tai kiinnostus, toimintapätkistä katson mitä esim. täällä suositellaan, mikäli annetut tähdet siihen riittävät. Huom. noista kaikista on toki nähty erinäisiä pätkiä, tietysti, joten täydestä vaistonvaraisesta arvioinnista ei ole ikinä edes kyse. Itse kehitetyt kriteerit ovat tärkeitä - muuten juuri joutuisi katsomaan kaiken roskankin. Ainahan voi vilkaista ja jos on tarpeeksi paljon ainesta, katsella pidemmälle. Eiköhän tämä ole selvää.

Senkin kriteerin kuitenkin mielelläni pidän, että jos sisällössä on yksikin liian rasittava ominaisuus, niin en katsele koska tämä on hyvä merkki myös kokonaisuuden pahasta epäonnistumisesta. Esimerkkejä, sarjoissa: Täydellisten naisten typerä (kuolleen naisen!) kertojaääni, liika etnisyyden ja gangstailujen korostuminen, juonikuvioiden ja henkilöhahmojen teinimäisyys etc. Leffoissa: vandammemainen pökkelömäisyys, teinimegatrendisyys, toisen kuin länsimaisen kulttuurin ylenmääräinen korostuminen, etc.

Nämä ovatkin ehdottomalla katselulistalla.

Mutta ei pysty katselemaan rasittavuuksien takia joten täytyy olla roskaa, ja siten etenkin kokonaisuutena ko. trilogia hirvittää.

Tämä tuli todettua ominkin sanoin.

Bournet on nähty ja 2 ekaa parhaimmistoa, Wanted on kuulemma surkea josta en ole kuullut syytä katsella.

Kiitän vinkeistä! Nuo fantasiapuolen leffat ovat olleet ehdottomalla katselulistalla jo suhteellisen pitkän aikaa, kuten myös Zwartboek ja Fountain. Following on täysin tuntematon, Moon todettu kelvoksi.

Tarpeeksi paljon kokeilleena mielestäni pitää todeta että kaikkea ei nimenomaan pidä kokeilla. Ja itsellä on ainakin (ilmeisesti lähes ainutkertaisen maaginen) kyky tietää mistä pitää kokeilemattakin.

Oikein!

 

N by N on tosiaan aika jännä yhdistelmä Hitchcockinkin asteikolla, varhaisimpia lempielokuvia. Frenzy-ilmauksesi ymmärrän, kyseessä on hieman twisted leffa - Englantiin kun sijoittuukin, ja kenties melko hyvä huumori- ja persoonallisuustesti. Psyko on kauhuleffa, mutta ennenkaikkea nimensäkin mukaisesti psykologinen kuvaus, eikä viihdepläjäys modernille ihmiselle.

 

Tiedän että monet pitävät tästä mutta pakko myöntää etten pitänyt yhtään Hangover elokuvasti. On kyllä niin niin huono elokuva ja selvästi suunnittu miehille. Kauhea elokuva!

 

Hmm. Et sitten varmaankaan ole hongkongilaisten toimintaleffojen ystävä?
Eikä muutkaan aasialaiset leffat kiinnosta pätkääkään, arabialaisista ja afrikkalaisista nyt puhumattakaan... vai?

Ja pöytäkirjaan merkittäköön vielä että Bekmambetovin Wanted on yksi 2000-luvun parhaista toimintaleffoista. Minun mielestäni.

 

Tuli tossa katsottua muutama aivan käsittämättömän p*ska leffa:
-Starship Troopers 2: Hero Of Federation (ehkä huonoin scifi leffa koskaan)
-Dreamgirls (harvoin tulee elokuvia vastaan jossa jo 35 minuutin kohdilla luulee, että kohta se loppuu, mutta loppu tuleekin vasta joskus ensi viikolla.)
-Grease 2 (miksi edes on tehty tämmöinen pökäle?)

Tuntui, että meni ikä ja terveys, näitä katsellessa ja melkein piti saikkua hakea.:hitme:

 

Onhan noita todella huonoja tullut viimeaikoina rutkasti, mutta tämä on päälimmäisenä mielessä. Melkosen luokatonta kuraa.
Nicolas Cagen uudehko The Bad Lieutenant: Port of Call - New Orleans. En päässyt 15min pidemmälle. Missä elokuva ?

 

Päättelit oikein. En ole. Minusta ne ovat vaikuttaneet lähinnä tahattoman koomisilta kikkailuilta.

Eivät kiinnosta. Koska ovat niin eri kulttuureista, että eipä oikein iske. Toisaalta ei ole tuollaista (arabi- tai afro-) leffaa tullut katseltua, mutta varmaan juuri noistakin syistä. Oli sitten kehäpäätelmää tai ei. Itse pidän anyway länsimaisesta elokuvasta, ja niitä on vielä jokunen katsomattakin.

Katsoin eri arvosteluja ja aika tasaista 2 tähteä on saanut, jossain enemmän.

 

Ei se nyt niin huono ollut, mutta ei kovin hyväkään. Suosittelen lukemaan kirjan.
Kirjaan verrattuna tuohon leffaan oli lisätty todella paljon dialogia ja sen lisäksi suurin osa "kohdista" ilman puhetta oli luovuttu. Leffa oli aivan liian nopea tempoinen/ poukkoileva. Leffa 6/10 Kirja 9½/10

 

Minusta tuntuu että se tahaton komiikka on usein tahallista, jollain tapaa kulttuurisidonnaista... Aika paljon olen aasialaisia leffoja katsonut - omassa leffahyllyssäkin on niitä jonkun verran - ja välillä aika hämäräkin huumori tuntuu kuuluvan asiaan. On ikäänkuin osa made-in-hongkong-elämystä.:thumbsup:

Olisiko nyt vaan niin että on muodikasta haukkua leffoja, olipa ne hyviä tai huonoja... varsinkin internetissä jossa kuka vaan pääsee kertomaan mielipiteitään. Itse en juurikaan anna painoarvoa arvosteluiden lopussa oleville tähdille tms arvosanoille, vaan haen lähinnä asiatietoa leffan sisällöstä että voin päätellä kiinnostaako se vai ei.

 

No tuossahan tuo kulttuuriero tosiaan näkyy...Jos ei kerran tuota edes tajua, ja kokee itse sen huonoksi huumoriksi niin parempi ettei katsele niitä. Ichi the killerin kyllä katselin joskus ja siinä oli muistaakseni aika sivaltavaa huumoria.

Tuolla logiikalla pitäisi varmaan kaikki keskustelut sitten lopettaa interneteistä. :thumbsup:

Hm, no minä nyt vain kerroin mikä on näkemykseni leffasta kuulemani perusteella. Jos pääosa arvioista antaa sitä 2 tähteä niin minähän en sitä vaivaudu katsomaan. Äärimmäisen harvoin valtaosa arvosteluista on väärässä.

 

Mutta kuka ja millä perusteella sitten päättää onko ne väärässä vai oikeassa? Jos elokuva on suunnattu jollekin tarkkaan rajatulle kohderyhmälle eikä enemmistö arvostelijoista kuulu kyseiseen kohderyhmään, niin voiko olettaa että enemmistön mielipide on silti oikea? Jos kyseisessä tilanteessa arvostelija sanoo elokuvan olevan huono, mutta kohderyhmän edustaja pitää sitä kuitenkin hyvänä, niin kumpi on oikeassa?

 

Minä, ja ne arvostelijat. Kokemamme ja näkemämme perusteella. Kohderyhmä ei ratkaise vaan elokuva.

 

Ethän sinä voi sanoa elokuvasta mitään kun et ole sitä nähnyt.

Ja Wanted on saanut mielestäni todella paljon hyviä arvosanoja, lähinnä kuitenkin muilta kuin ammatikriitikoilta.

Useimmiten positiivisista arvosteluista käy mielestäni ilmi se että vaikka kyseessä on jopa toimintaelokuvaksi osittain yliampuva teos, tekee leffan muut ansiot siitä kuitenkin erittäin hyvän kokonaisuuden.

Täytyy muuten mainita että suhtautumisesi elokuvien katseluun saa oloni ahdistuneeksi. En voisi kuvitella eläväni noin tiukkojen (moraalisten) sääntöjen määräämänä ettei voisi joskus katosa huonoa elokuvaa ihan vaan sen vuoksi että se vaikka on huono.

 

Jean-Luc Godardin Meidän musiikkimme (Notre Musique 2004) oli pettymys. Ei niinkään tylsä, vaan teennäinen. Turhaa kikkailua. Katsoin kuitenkin loppuun, koska olen kulturelli miäs.