Ajautuuko kannabiksen polttaja helpommin kovempiin huumausaineisiin kuin esim. alkoholin käyttäjä? Eikös se ole niin, että kun antaa pikkurillin niin se vie koko käden. Jotenkin tuntuu siltä, että nämä kannabiksen puolustajat ovat ainakin kerran jossain elämän vaiheessa poltelleet pilveä kun taas kieltäjät eivät ole sitä koskaan maistaneet. Itse en ole koskaan maistanut enkä maistaisikaan vaikka se laillistettaisiin. Se ei varmasti tule koskaan Suomessa tapahtumaan :thumbsup:
Kyllä tuo on mahdollista, en tiedä, mutta ajautuuko alkoholin käyttäjä helpommin koviin huumeisiin kuin sellainen joka ei käytä? Eli tuossahan se pikkurilli jo on. Mitään "fysiologista" selitystä tälle porttiteorialle tuskin on, ehkä kyseessä on enemmänkin se että kannabis on laiton huume, samoin kuin vaikkapa heroiini, jolloin kynnys aineesta toiseen on matalampi kuin esimerkiksi laillisesta alkoholista. Eli syy miksi porttiteoria kannabiksen osalta saattaa pitää paikkansa ei ole itse kannabis aineena vaan sen status laittomana huumeena. Jos alkoholi olisi laitonta ja kannabis laillista niin tilanne melko varmasti kääntyisi toisinpäin.
Oon kokeillut, en tykänny, laillistaisin. Mutta todellakin, henkisesti ja fyysisesti paljon vaikeampaa toipua pullosta viinaa kuin kannbiksesta. Lähes 100-0.
Sama. Itse en kannata kannabiksen laillistamista siks että olisi kiva pössytellä, vaan siksi että Suomen järjestelmän pitää toimia loogisesti ja faktoihin perustuvana. Kannabiksen osalta se on kaikkea muuta; Asiasta on kosolti faktaa joka kumoaa ala-aste propagandavalistuksen, käytön räjähtämisen, porttiteorian ja lisäksi vielä 2-3 vaarallisempaa ainetta on laillisia.
Siis onko siirtyminen laittomasta kamasta toiseen laittomaan aineeseen helpompaa kuin siirtyminen laillisesta kamasta laittomaan? Voipi olla. Olennaista on muistaa, että kovien aineiden käyttäjät ovat käytännössä kaikki aloittaneet päihdehistoriansa alkoholilla.
Porttiteoriossa pitää ottaa huomioon aineen hankintatapa; Jos ostaa kukat sekatavarakauppiaalta, on 100% varmaa että kauppias tarjoaa myös kovempia aineita ostettavaksi. Alkon myyjä tai baarimikko ei pääsääntöisesti tarjoa ryynejä kossupullon kyytipojaksi. Yhdestä tai parista omasta kasvista ei myöskään riitä ympäri vuoden polteltavaa, joten ostotavaraan joutuu turvautumaan. Perimmäinen kysymys on että miksi ihmisillä on pakonomainen tarve sekoittaa päänsä? Miksi niin monen elämä on niin surkeaa ettei sitä kestä selvin päin?
http://www.suomitv.fi/ohjelmat/anja_snellman_saanko_esitella/4_jakso_kannabis_tulisi_laillistaa_suomessa 93.9% laillistamisen kannalla
Ihmiset ovat sekoittaneet päätään niin kauan kuin meitä on ollut olemassa. Se vain kuuluu meidän luonteeseemme.
"Luonteeseen" on kyllä ehkä vähän turhan jyrkästi ilmaistu. Ei suinkaan kaikki ihmiset sekoita päätään huumaavilla aineilla, jotkut jopa juovat alkoholiakin muusta tarkoituksesta kuin humalahakuisuus, vaikka vaikeasti ymmärrettävä asia onkin.
Nojoo, ei välttämättä voi sanoa että luonteeseen. Tarkoitin siis, että asia on koodattu enemmän tai vähemmän perimään (tai ihmiseen, miten sanotaankaan), aivan kuten seksin harrastaminenkin. Eihän kaikki ihmisetkään tosin harrasta sitä
Aina vain paranee, siis pään sekoittaminen on koodattu geeneihin pariutumisen lailla Juopoillahan on aina (teko)syynsä juomiselle, tuo geenikoodattu päänsekoittaminen on kyllä ehkä yksi parhaista ...tosin osin kyllä ihan totta!
Sanoin että enemmän tai vähemmän.. Miten muuten selität sen että ihmiset ovat aina sekoittaneet päänsä kulttuurista riippumatta, oli kansa miten pieni tahansa? En nyt jaksa etsiä lähteitä, mutta käsittääkseni näin on ollut luolamiesajoista eikä asia ole mihinkään meidänkään aikana muuttumassa.
Eräs realistiselta kuulostava selitys on se, että monet ihmiset ovat jo "valmiiksi sekaisin", koska heidän aivonsa nyt vain ovat sellaiset, kuin ovat. Eli harvalla ihmisellä on "täydelliset" aivot, tai edes lähellekään. Eikä mikään ihme, sillä ovathan aivot kaikkein hämmästyttävin ja monimutkaisin osa meitä, paikka jossa tietoisuutemme ja muistomme sijaitsee. Joskus huumeiden käyttö kait toimii "lääkkeenä", eli joku selvin päin aivojen tuottama häiriötila saattaa vaimentua tai kenties jopa hävitäkin, väliaikaisesti. Tai vaihtua toisenlaiseksi, ainakin käyttäjää itseään vähemmän häiritseväksi jutuksi (esim. pelottavien äänien kuuleminen vaihtuu maailman näkemiseksi pastelliväreissä, ilman päänsisäisiä ääniä tms.). Lieneekö vain väärä tv-sarjoista ja leffoista opittu stereotypia, mutta usein kannabikseen liitetään käyttäjien holtiton hihittely. Masentunutta, mutta muuten tervettä ihmistä moinen efekti varmastikin kiinnostaa. Pelkona tosin se, että efekti onkin vain sen nykyisen olotilan vahvistuminen, eli että mennäänkin ojasta allikkoon. Itse en aivan helpolla lähtisi asiaa kokeilemaan. Itseäni hirvittää ajatus pään sekoittamisesta, niin kuin minä termin ymmärrän, eli että ollaan tosiaan oikein kunnolla sekaisin. Alkoholia on aiemmin tullut käytettyä, joskin kohtuudella (paitsi ensimmäisillä kerroilla, kun on kossuvissyä tms. tarjottu...). Nykyään juon entistäkin vähemmän ja harvemmin, tyylin 0-2 saunaolutta tai lasi viiniä ruoan kanssa (pääosin kuitenkin maitoa tai vettä). Alkoholismia en omalla kohdallani koe edes teoreettiseksikaan riskiksi. Sillä niin monta kertaa olen kulkenut esim. Tampereen Anttilan ohi kesäisin. No, nykyäänhän siinä vastapäätä on kait joku ruiskujenjakopiste tms. ja sitä myötä osa penkeillä huutavista nuoremmista, poikkeuksellisen agressiivisista miehistä onkin ehkä narkkareita. Alkoholi ei ajatuksiani tai luonnettani tunnu merkittävästi muuttavan. Toisin kuin eräiden toisten kohdalla, jolloin ko. henkilöt puhuvat ja käyttäytyvät aivan toisin kuin normaalisti. Etenkin agressiivisiksi muuttuvat suuresti ihmetyttävät (eli tapahtuuko todellakin aito muuttuminen, vai paljastuuko vain se todellinen luonne, kun estot alkoholin vuoksi vähenevät). Tv:stä tuli joskus Stephen Fry:n dokumenttisarja (tai ainakin hän oli kertojana ja haastattelijana), jossa hän myönsi käyttäneensä huumeita. Olikohan se jotenkin niin, että hän "lääkitsi" itseään kokaiinilla(?), koska se helpotti hänen oloaan. Muistaakseni vasta joskus vuosia jälkikäteen hänelle sittten diagnisoitiin (bipolar disorder = kaksisuuntainen mielialahäiriö), josta hän itsekin avoimesti kertoi. Käsittääkseni tuo asia saatiin sittemmin lääketieteen keinoin hallintaan, tai ainakin paljon paremmin hallintaan ja hän jatkoi työn tekemistä. Tai en itse asiassa muista, että käyttääkö hän edes lääkkeitä. Joka tapauksessa, jonkunlaisia kemikaalejahan ne lääkkeetkin aina ovat. Ja joskus vieläpä hyvin samankaltaisia, kuin varsinaiset huumeet, ääritapauksissa kenties ihan samaakin ainetta. Mutta periaatteessa paljon turvallisempia (pohjalla tieteellistä tutkimusta, aineen puhtaus, oikea annostus, seuranta, ei hämäriä diilereitä tai pelkoa tullissa). Hinta tosin kait saattaa olla joskus jopa kovempikin jossain uutuuslääkkeissä. No, ehkei kokaiiniin kohdalla kuitenkaan. Toisaalta, monet reseptilääkkeet ovat nykyään osa huumeongelmaamme... Veikkaan, että enemmän tai vähemmän vastaavia tapauksia on paljonkin, eli että jotkut tietyt, ihan todelliset oireet todellakin aidosti lievittyvät jonkun huumausaineen avulla (lievään rentoutumiseen kannabista, rajumpiin oireisiin rajumpia aineita). Mutta asiaa ei itse ehkä aina tiedosteta. Tai sitten sitä ei uskalleta tai kehdata kertoa, varsinkin jos on em. Fryn tapauksesta poiketen elämistä vaikeuttavia aistiharhoja (skitsofrenia), väkivaltaisia tai sairaita ajatuksia tms. Likimain kaikkien huumeiden potentiaalisia ongelmia ovat fyysinen ja/tai henkinen riippuvuus, laittomuus (useimmiten), vaarallisuus (efektihän voi olla vääräänkin suuntaan), kalleus (usein ainakin). Sekä jopa pysyvätkin terveyshaitat (kannabiksen suhteen skaala jutuissa on: ei yhtään minkäänalaisia pitkäaikaisvaikutuksia vs. voi ehkä seurata masennusta, skitsofreniaa tms.). No, menipä synkäksi. Varmaan on kyllä paljon ns. viihdekäyttöäkin, joka sitten on enemmän tai vähemmän hallinnassa. Kannabistuotteiden kanssa varmaankin pääosin kuitenkin hallinnassa(?). Joskin omat pienemmät riskinsä senkin kanssa saattaa kerrostalossa asuvillla olla (laittomuus vs. naapureita ärsyttävä tuoksu kun jo tupakkalakimmekin on maailmaan tiukin, kasvattajien epämääräiset lamppuviritykset ahtaissa komeroissa ovat tulipaloriski). Niitä poliisisarjoista tuttuja meth-labrojen tms. räjähtämisiä ei kannabiksen kanssa sentään tapahdu, eikä rahallinenkaan arvo kait ole kovin suuri, tosin kuin monilla ns. kovilla huumeilla. Monet kannabiksen puolestapuhujien jutut ja tiedot tuntuvat hieman arveluttavilta, mutta kyllä minä silti satsaisin voimavaroja nykyistä paljon reilummin alkoholin aiheuttamiin ongelmiin, jotka ovat esim. tupakkaan verrattuna varmastikin suuremmat (lasten alkoholimyrkytykset, alkoholismi, järjestyshäiriöt, pahoinpitelyt...). Ja ennen kaikkea, usein sivullisiakin haittaavia, jos juodaan sitä rähinäviinaa. Se vanhan kansan sanonta tuntuu pitävän paikansa, että 'Viina on viisasten juoma'. Eli kovin tyhmille tai jo valmiiksi ajatuksiltaan sekaville ihmisille sitä ei saisi tarjota. Kenties kannabiksen kanssa on sama juttu. Eli että minä ja n kpl muuta ihmistä ei ehkä koe yhtään minkäänlaisia pelottavia tai ympäristölle(kään) vaarallisia oireita, vaan vain jonkun humalatilan kaltaisen jutun. Mutta x prosenttia tai promillea ihmisistä kenties kokee hurjiakin psykoositiloja, koska pohjalla on entuudestaan joku häiriötila. Tai sitten ko. terveeksi laskettavan henkilön aivot vain jostain syystä reagoivat erittäin poikkeavasti ko. kemikaaliin (THC). Kenties osuus on pienempi kuin alkoholin kanssa, kenties ei. Luotettavaa tietoa ja luotettavia tilastoja kaivattaisiin, nyt homma on liian epämääräistä.
Ei se kyllä noin mene, tuo on tuollaista 1980-luvun poliisisetien ajatuksenjuoksua. Tietenkin kannattaisi muutenkin hankkia lehdet ja kukinnot tutulta myyjältä.
Huumeongelma-blogin uusin: Laittomaan kannabikseen liittyvä kulttuuri on vaarallisempaa kuin kannabiksen terveyshaitat
Ihmisillä on pakonomainen tarve hakea nautintoa tai olon helpotusta, vaikka se sotisi kehoa vastaan. Moni kirjoittaa esimerkiksi toisten alkoholin käytöstä juuri tuota, että "miksi pitää juoda, eikö ilman alkoholia voi olla kivaa". Sen lisäksi, että alkoholi on ollut historiassa jo pitkän aikaa ihmisiä yhdistävä seurajuoma, niin eiköhän näiden kysymysten esittäjät voisi katsoa ensin peiliin. Cokis syövyttää hampaita. Silti sitä juomme. Rokkikonsertit tuhoavat kuuloa. Silti sinne menemme. Karkit ovat täynnä lisäaineita. Silti niitä syömme. Meistä jokainen "sekoittaa päänsä" sen takia, että haluamme saada kokemuksia emmekä elää elämäämme keskittyen vain kehon vaalimiseen. Kukaan meistä ei elä täysin tervettä elämää. Tiedostamme sen ja silti emme hae muutosta. Itse ketjun kysymykseen on vaikea löytää täydellistä vastausta. Toisaalta kannabiksen laillistaminen saattaisi tehdä huumausaineiden käytöstä hyväksytympää uusien sukupolvien silmissä. Täytyy kuitenkin ottaa huomioon se, että lapsetkin ottavat vaikutteensa kotoa ja tässäkin ketjussa on näkynyt paljon sitä ajatusta, että kannabis on yhtä paha huume kuin mikä tahansa kova huume aina crackista ja crystal methistä lähtien -- mitä se ei taida kuitenkaan olla. Jos lapset saavat tämän opin kotoa ja kannabis laillistetaan, niin ehkä he voivat ajatella, että periaatteessa muitakin huumeita voi kokeilla. Taas toisaalta kannabiksen käyttäjät ovat varmasti Suomessakin suureksi osaksi normaaleja ihmisiä, joilla ei ole minkäänlaista ongelmaa huumausaineiden kanssa, joihin ei kannabiksen polttaminen ole vaikuttanut merkittävästi muista poikkeavasti terveyden suhteen ja joille kannabis on vähän sama asia kuin haluaisi rommin sijaan alkaa juomaan viskiä -- vaihtoehtoinen ja uusi tapa rentoutua enemmän alkoholiin ja tupakkaan kuin koviin huumeisiin rinnastettavan aineen kanssa. Kaikesta huolimatta taidan siltikin olla kielteisellä kannalla mitä tulee kannabiksen laillistamiseen. Sen haluan kuitenkin sanoa, että minusta etenkin nämä kannabiksen rinnastukset koviin huumeisiin ja toisaalta tämä tekopyhä "miksei voi olla ilman" asenne ovat asioita, joita sietääkin kritisoida.
Et sitten ajatellut, että noin on asia käytännössä laittomien aineiden kohdalla, koska nuoriso kokeilee kummiskin. Demonisointia -> Nuori kokeilee kannabista -> Ei jää koukkuun eikä ala huoraamaan itseään piikistä -> Voisihan tuota piriäkin/subutexia ottaa, kun diileriltä oli kannabis lopussa. Valehtelihan vanhemmat jo kannabiksesta.
Tätä sivuutaan aika moneen kertaan tässä puheenvuorossa: http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Kannabiksesta+on+voitava+puhua+asiallisesti/1135260883680 Kannattaa ehdottomasti lukea. Koko kirjoituksen tärkein pointti on tässä: Päihdehoidon asiantuntijoiden mukaan asiakkaiden on hankalaa tunnistaa ja myöntää kannabiksen haittavaikutuksia itsessään, koska monilla heistä on vahvasti idealisoitunut mielikuva kannabiksesta. Toisaalta kannabista yhä myös demonisoidaan, kuvataan joksikin muuksi kuin päihteeksi päihteiden joukossa. Yksi välttämättömistä ehdoista kannabiksen paremmalle hallinnalle yhteiskunnassamme onkin myönteisten ja kielteisten myyttien korvaaminen tutkittuun tietoon perustuvilla realistisilla käsityksillä ja puhetavoilla.
Jep, kieltolaki estää uskottavaa valistusta toteutumasta - niin kauan kun täysin absurdit ja heikosti toimivat huumelait ovat voimassa, on monien vaikea niellä minkäänlaista huumevalistusta. YK:n asiantuntija peräänkuuluttaa muutosta maailmanlaajuisessa huumekontrollipolitiikassa http://transform-drugs.blogspot.com/2010/10/un-expert-calls-for-fundamental-shift.html Recommendations: Member States should: * Ensure that all harm-reduction measures (as itemized by UNAIDS) and drug-dependence treatment services, particularly opioid substitution therapy, are available to people who use drugs, in particular those among incarcerated populations. * Decriminalize or de-penalize possession and use of drugs. * Repeal or substantially reform laws and policies inhibiting the delivery of essential health services to drug users, and review law enforcement initiatives around drug control to ensure compliance with human rights obligations. * Amend laws, regulations and policies to increase access to controlled essential medicines. The United Nations drug control bodies should: * Integrate human rights into the response to drug control in laws, policies and programmes. * Encourage greater communication and dialogue between United Nations entities with an interest in the impact of drug use and markets, and drug control policies and programmes. * Consider creation of a permanent mechanism, such as an independent commission, through which international human rights actors can contribute to the creation of international drug policy, and monitor national implementation, with the need to protect the health and human rights of drug users and the communities they live in as its primary objective. * Formulate guidelines that provide direction to relevant actors on taking a human rights-based approach to drug control, and devise and promulgate rights-based indicators concerning drug control and the right to health. * Consider creation of an alternative drug regulatory framework in the long term, based on a model such as the Framework Convention on Tobacco Control.