No eikä ollut. Huonoin sketsi K & M:n historiassa. Aivan liian ylipitkä, huonosti kirjoitettu ja näytelty sekä rytmillisesti epäonnistunut kyhäelmä, joka perustui vieläpä täysin ennalta-arvattaviin ja vanhoihin vitseihin - edes Ketonen Jeesuksena ei pakottanut suupieliä virneeseen. Samaten se rippileirinuotio-sketsikään ei naurattanut, mitä nyt Myllyrinteen papin vaivautunut elekieli kertoi koomikon lahjoista. Toki nämä uskontovitsit ovat hip nykyaikana, tämän huomaa myös niiden hämmentävästä suosiosta suhteessa laatuun, mutta kun niin nähtyä ja kuultua...Ja tähän voi joku vetää halutessaan uskontofanaattisuuden mukaan, mutta sanoisin että ne standup-papit aiemmin toimivat sentään joten kuten hassusti. Toki uskonto on myös ilmeisesti yleensäkin hankala aihe huumoriksi. Python-dokumenttisarjassakin näkemättömäni Brianin elämä, jota suuresti kehuttiin, vaikutti todella tönköltä ja tylsän ennalta-arvattavalta. Kuten on sanottu poliittisen satiirinkin osalta, kenties oikeasta elämästä löytyy näiden aiheiden tiimoilta liian hyvää parodiaa jo valmiiksi. Viime jakso olikin selvästi kauden huonoin. Ainut minkä taidan muistaa naurattaneen oli tämä kaveri joka oli menossa hakemaan kilauttamansa kaverin salaisia jäämistöjä ja miten kävikään.. Tällaisen nautittavan iskevän, eräänlaisen mustan tilannekomiikan nämä kaverit hyvin tajuavat.
Viimeinen jakso oli kauden selvästi paras. Kerrankin näin päin, että parhaat maltettiin säästää viimeiseen jaksoon. Vielä tulee making of-jakso.
Et sitten huomannut viestissäni ollutta valmista vastinetta tuolle fundamentalisti-väitteelle. Joten teoriasi ei päde jo sen takia kummankaan esityksen osalta. Lisäksi jätit laittamatta kokonaan omat perustelut mielipiteillesi.
Eipä tällä kaudella ollut yhtään sellaista instaklassikkoa, kuin tokan kauden yhtiökokous. Ehkä työkkärisketsi meni lähelle. Tätä kautta vaivasi liiallinen epätasaisuus. Ihan kuin olisi lähdetty kosiskelemaan yleisöä viemällä osan sketsejä Pertsa Reponen osastolle.
Taisipa tosiaan kokonaisuutena olla kauden paras jakso. Alkoholiaiheinen sketsi oli varsin mainio ("Espanjalaista! Arvasin! ...Mitä vittua! ...Isä nukkui pois... Avioero/asumusero... Mä haluun pöntön sumeeks ja monologin päälle!"). Itseäni ei mikään sketseistä tälläkään kertaa ahdistanut, en tosin ole uskovainen. Kaikista yksittäistä sketseistä taisi se aivan ensimmäisessä jaksossa metsästyskaverinsa, kameramiehen ja lopuksi itsensäkin vahingossa ampunut häslääjä eniten hihittelyä aiheuttaa (vaikkei näin kirjoitetussa muodossa kovin hauska juttu olekaan). Uskontoaiheiset vitsit ovat varmaankin aina olleet "hip", niitä ei vain ole aina voinut julkisesti esittää ilman sanktioita. Eikä voi vieläkään esim. Saudi-Arabiassa tai Iranissa. Meillä onneksi voi, ilman että joutuu roviolle tai jalkapuuhun. Tai no, islamista ei enää meilläkään voi omalla nimellään juuri mitään sanoa. Siis ilman että joku fundamentalisti yrittää suolestaa, polttaa, tai räjäyttää sinut ja perheesi. Heikäläisillä kun tuppaa tuo huumoriosasto olemaan hieman heikommin hallussa. Rippileirisketsissä oli kyllä mielestäni hyvä tvisti lopussa, eli ne seuraavan kerran aiheet (aikamatkustus ja näkymättömyyspulveri). Ja Fabio + juopot opetuslapset + Jeesus, joka ihan oikeasti osasi tehdä ihmeitä. Vaikkei ilmeisesti ollutkaan "Elävä Jumala", kunhan vain heitti tuollaisenkin läpän, koska oli "niin niitissä". Kyllä noissa ainakin minulle uuttakin oli (taikapulveri, Fabio yms.). Tuollaisista jutuista valittaessa kannattaisi pitää se se aina kirkkaana mielessä, että kyseessähän on kuitenkin runsaasti mustaa huumoria sisältävä sketsisarja, jossa ei liikoja ketään kumarrella. Kuten ei pidäkään. Jumalanpalvelukset sitten erikseen. PS. Brianin elämää suosittelen kaikille, myös uskiksille. Makuasiat tietenkin ovat aina makuasioita. Mutta kovimpaan ääneen tuotakin leffaa taitavat haukkua uskonnolliset fundamentalistit, jotka eivät ko. leffaa ole edes nähneet. Hieman siis kuin se Päivi Räsäsen kauhistelema "lapsipornolehti", joka sitten paljastuikin ympäri maailmaa - tauon jälkeen taas meilläkin - kioskeissa myytäväksi Manga-sarjakuvaksi tjsp. Edes Räsänen ei asiaan tutustuttuaan ole tainnut tuosta minkäänlaista älämölöä pitää. Eli kävi kuten tässä: Studio julmahuvi - Hittikimara + Jeesuksen ryhtiliikkeen toiminnanjohtaja Rafael Toivonen (ensin "tv-mainos", sitten "haastattelu" siihen liittyen).
Rippileiri ja alkoholiton viini -sketsit olivat parhaimpia, mutta tuo Jeesus ja opetuslapset ei mielestäni ollut mitenkään erikoinen. Ehkä en oikein täysin tajunnut, että mitä siinä haettiin.
Väärä paikka. Dvdplaza-kirjoitusten arviointi-palstalle tms. Tai jos pointtisi oli että tänne ei saa kirjoittaa jos kommentit ovat sinun mielestäsi tylsän ennalta-arvattavia, olet väärässä. Toisaalta jos tarkoitit verrata minua humoristina K & M -parivaljakkoon, olen otettu! Vaikkakin hämmentynyt. Niin ja ymmärrän toki että Monthy Pythonia ei saa haukkua! Etenkään tylsyydestä ja ennalta-arvattavuudesta. Mielestäni näiden huumori vain ei toimi elokuvamuodossa. Siinä he laskeutuvat Kummelin tasolle joskin ajallisen käänteisesti. Mutta itse asiassa dokumentissa esitelty viimeinen elokuva Elämän tarkoitus vaikutti parhaimmalta näytettyjen pätkiensä osalta, mutta sehän koostuukin erillisemmistä sketsikohtauksista. Ja kuinka ollakaan ko. leffa mainittiin usein heikoimmaksi arvioiduksi. Python on parhaimmillaan loistavaa sketsisarjana. Viihdeala on täynnä esimerkkejä oman erikoisalansa mestareiden kehnoudesta toisessa formaatissa. Varmasti kyse on makuasioistakin, itseäni vain ei sellainen koulupoikamainen, yksinkertaisella tasolla liikkuva ("hei, uskonto on muuten tosi absurdin hauskaa kaikista näistä syistä!" tai "hei, ne ritarit on tosi hassuja nykyajan näkökulmasta!") huumori puhuttele.
Eipä minuakaan, ei vain naurattanut. Se on se kriteeri. Kuten totesin, lähinnä ihmetyttää miksi nämä uskontosketsit niin helposti monia naurattavat, ne kun voisi tehdäkin oikeastaan kuka tahansa. No ihmiset nauravat toki eri syistä. Ehkä, en sitten tiedä onko niiden laatu aina korreloinut suhteessa naurujen määrään näin. Ja huumori on toki erittäin olennainen asia vapaassa yhteiskunnassa, siitä ei nähdäkseni tässä ole kyse, nämä sketsitkään kun eivät sitä käsitelleet. Itse haluaisin nähdä hauskaa uskontohuumoriakin. Tuo twisti oli juuri sitä ennalta-arvattavaa. Fabio taas on itsessään vanha vitsi eikä naurattanut kun en tajunnut yhteyttä sketsin aiheeseenkaan. Juopot opetuslapset taas on juuri sitä koulupoikahuumoria, puhumattakaan tavasta humorisoida Jeesus, esim. juoppona, taikurina. :sleep: Hauskaa Jeesus-huumoria voisi olla esim. aito kuvaus henkilöstä, jota maustetaan sopivasti itseironialla (tyyliin Bill Murray, vaikka ei Jeesukseksi sovikaan etkä sinä näe sitä taas hauskana). Tuo olisi jotain mitä en muista nähneeni, joskin se vaatiikin hienovaraisuutta toteutukseen. Ei tuolla ole merkitystä. Jos ei naurata niin ei naurata. Syytkin olen kertonut. En ole itsekään sitä nähnyt, johtuen kai nähtyjen kohtausten perusteella saamastani vaikutelmastanikin, mutta varmaan joskus tulee läpi katseltua jotta näkee miten huono se kokonaisuutena onkaan. Itse en ole fundamentalisti huumorin(kaan) osalta. Esim. Ihmebantusta jäi mieleen Korpelan sivallus Jeesuksen tulosta. Tämäkin oli tavallaan vanha vitsi, mutta toimi Korpelan ja sisältäneen osuvan peilauksen nyky-yhteiskunnan tilasta takia.
Katselin tuon leffan kerran erään syvästi uskonnollisen kaverin kanssa eikä hän loukkaantunut leffasta tippaakaan, nauroi kylläkin kovasti. Asenteita on monia ja varmasti nk. "fundamentalisteista" löytyy niitäkin jotka osaavat ottaa asioita huumorilla. Brianin Elämä on kyllä hauska elokuva, ei kannata katsomatta tuomita. Nykyään tuntuu kyllä että uskovaisten pilkkaaminen on jotenkin "pop" ja jokainen aihetta liippaava huumoripläjäys katsotaan automaattisesti ajan hermolla olevan nokkelaksi ja nerokkaan yhteiskuntakriittiseksi. Yleensä sovellan "jos vitsi on hauska, se on ok" filosofiaa, mutta sitten taas toisaalta voi taas miettiä onko epähauska vitsi samasta aiheesta yhtään sen loukkaavampi kuin hauska vitsi? Johonkin se rajakin on vedettävä. Esimerkiksi Bill Maherin (kylläkin ajoittain melko hauska) talkshow on menettänyt makuaan allekirjoittaneen silmissä Maherin ohjelmassaan ajaman, lähes naurettavuuksiin venyneen, henkilökohtaisen uskonnonvastaisen vendetan vuoksi. Hauskoja sketsejä aiheesta tulee mieleen Big Trainin Office- sketsi, joka kyllä lähinnä parodioi The Officea ja lisää sitten absurdiuskerrointa uskonnollisella vivahteella.
Oisko kellään youtubeurlia tähän krissevitsiin, josta neropatti tosiaan niin tuohtui? Ois kiva nähdä miten tyhjästä jotkut voi taas nyhjästä viihdettä.
Itse en näe tuota uskovaisten pilkkaamisena, vaan uskonnon pilkkaamisena. Totta kai siinä siis pilkataan asiaa johon uskovaiset uskovat, mutta kenties siihen on oikeus? Herramme Jeesus Kristus kun oikeasti on varsin koominen hahmo ja siihen ympärille kun lisätään muutama kymmen muuta hörhöä niin saadaan hauskaa viihdettä. Ei uskontohuumori mitään nokkelaa tai taiteellista ole, mutta viihdyttävää kylläkin. Melkein aina... ja varmaan 100 vuoden päästäkin. Oman kokemukseni perusteella uskovaiset ihmiset ovat usein "parempia" ihmisiä kuin ei-uskovaiset joten en näe mitään syytä pilkata heitä. Oikeastaan jopa arvostan heitä. Siis niitä, joiden rakkaus koskee myös homoseksuaaleja ja muita "syntisiä". Uskonnon perusteella rasismia harjoittavia pidän yksinkertaisesti rasisteina, koulukiusaajina ja Jeesuksen ristiinnaulistijoina.
Leffahan on edelleenkin monilta osin valitettavan ajankohtainen. Ja yksi kaikkien aikojen parhaita komedioita. K&M:n kolmoskausi oli aivan paska. Koko kauden parhaista sketseistä olisi saanut ehkä 2 toimivaa jaksoa. Melkoisen osan niistä hyvistäkin hetkistä onnistuivat pilaamaan venyttämällä sketsiä reilusti yli sen missä nauramisen (tai hymähdyksen) tilalle tulee kyllästyminen. Kun ideoita ei ole, niin tuollatavalla kai sitä saa ohjelma-ajan täyteen ja voi lähteä pankkiin nauramaan maksajille.
Totta. Esimerkiksi se läppä tyylin "me on voitettu jo yks Venla-palkinto, joten vitunko väliä tällä enää on - rahathan me saadaan joka tapauksessa". It's funny cos it's true