Oli kyllä vitsin hyvä filmi. Vieläkään tiedä näkikö se unta vai ei. Hyvän etten varulta vetässyt omaan rintaan moraa tuon päälle Mainiota oli aloittaa tällä filmillä myös br aikakausi tässä huushollissa. :thumbsup:
Olihan tämä oikein kiva elokuva. Teknisesti kelvollista jälkeä ja sopivat näyttelijät rooleissaan. Kun vielä tarinakin oli tarpeeksi monimutkainen, mutta ymmärtämiseen ei vaadita kymmentä katsomiskertaa ja selityksien lukemista netistä, niin pitäähän tästä antaa ihan puhtaat paperit. Ei tämä nyt mitään suurta sävystä tehnyt, joten arvosana vois olla vaikka 3/5. Hyvää viihdettä.
Taas niitä elokuvia joita jää funtsimaan loppupäiväksi, ja joiden katsomisen jälkeen maailma tuntuu hetken hiukan epätodelliselta paikalta. Eli parasta lajia siis. Noista unimekaniikoista voi tietysti napista vaikka kuinka, mutta itseäni nuo ei niin häirinneet. Ainoa mitä itse jäin miettimään, oli että kun unessa mennään uneen, miksi nuo unilaitteet toimivat unessa samalla tavalla kun todellisuudessa, kun kyse on kuitenkin vain mielikuvituksesta? Itsellä nämä tosin menee sinne "koska se on elokuva" selityksen piikkiin, turhan noita on sen enempää analysoida. Pieni napinan aihe juonessa oli ehkä tuo koko tuo alun arkkitehtuurihässätys. Leo niin kovasti painotti miten tärkeää kaikki suunnittelu on (polyesterimattokohtaus) ja miten unien maisemat pitää tehdä sokkeloiksi, ja kaiken pitää olla niin tarkkaa, mutta oikeastaan Ellen Pagen rooli olikin sitten toimia Leon terapeuttina, eikä niinkään arkkitehtinä. Ja koko tämä paradoksiaspekti kuitattiin sitten sillä yhdellä Gordon-Levittin rapputempulla. Muutenkin elokuvassa paino oli aika pitkälti perinteisellä toiminnalla, kuten tämä koko lumikommandoepisodi, mikä nyt on nähty jo kohtuu monessa Bondissa. Trailerin perusteella olisi voinut olettaa että elokuvassa olisi hiukan enemmän käytetty fysiikkakikkailuja, mutta nekin jäi lähinnä tähän hetkelliseen painottomuuteen hotellissa. Toisaalta miksi tietysti lähteä tekemään uutta Matrixia, kun se meininki on jo kertaalleen nähty. Ainahan voi tietysti toivoa enemmän, mutta toki Inception näilläkin eväillä oli hieno elokuva. Roolisuoritukset olivat kohdallaan, Leo oli jälleen ihan siedettävä mikä lienee suurin kohteliaisuus mitä hänen rooleistaan voi antaa , ja Joseph Gordon-Levitt alkanee tätä myötä viimeistään siirtymään a-sarjan kärkeen, todella vakuuttava suoritus. 4½ / 5
Spoiler Tässäkin ketjussa oli linkki, missä oltiin sitä mieltä, että kaikki oli unta. Se selittäisi myös "todellisuuden" epäjatkumot. Jos "todellisuus" on totta, niin onpa monta aika tyhmää kohtaa leffassa. Kukaan täällä ei ilmeisesti allekirjoita tätä selitystä, kun siitä ei ole ollut puhetta?
Spoiler Mun mielestäni paras perustelu kaatumiselle on aikaisemmin elokuvassa kuultu selitys siitä miten unitilan erottaa siitä että yhtäkkiä vaan huomaa olevansa jossain eikä oikeastaan tiedä miten sinne on saapunut. Leon matka kotiin näytettiin, eikä hän vaan yhtäkkiä ilmaantunut sinne.
Spoiler Mutta eikö se ollut vähän omituista, että loppukohtaus on täsmälleen sama kuin se toinen kohtaus mitä on näytetty monta kertaa leffan aikana. Ainut ero on, että nyt niiden lasten naamat näytetään. Ainako ne leikkii samassa paikassa samalla tavalla? Tuo viittaisi siihen, että kohtaus on unta imo. Ja olihan tuossa todellisuudessa noita epäjatkuvuuskohtia muualla, jotka myöskin viittaisivat uneen.
Offtopic: En oikein ymmärrä logiikkaa laittaa spoiler-tageihin täysin toiseen leffaan kuuluvaa asiaa. Toki kyseisessä tapauksessa erillisvaroitus olisi jo sinänsä spoileri, mutta vaihtoehdoksi jääneekin olla kirjoittamatta sitä.
Spoiler Paikka oli perheen koti josta Cobb oli ollut muutaman vuoden karkuteillä. Lapset olivat myös eri ikäisiä kun muistoissa. Niillä oli lisäksi eri näyttelijät kuten on jo todettu. Se samankaltaisuus ja koko hyrrä oli vaan tehty eräänlaiseks mindfuckiks.
Elokuva lunasti odotukset, vaikka niitä oli ehtinyt kertyä paljon, kun vasta nyt tuli katsottua. Hieman yllätyin sitä, kuinka vähän leffassa lopulta tapahtui - ehkä juuri siksi paketti pysyi hyvin kasassa. Ennakkoon luulin myös, että pää olisi elokuvan jälkeen pyörällä, mutta niin ei käynyt. Lähes täydellinen kokonaisuus sillä olettamuksella, että Spoiler loppu oli todellisuutta, ei unta. Luettuna elokuvan jälkeen muutamia tulkintoja, minua jäi häiritsemään yksi keskeinen seikka: Spoiler mikäli Saito pääsi limbosta pois niin, että Cobb ampui tämän, miksi Cobb ei esim. ollut tappanut vaimoaan limbossa ja miksei vaimo tappanut Cobbia, kun luuli heidän näkevän unta? Oma tulkintani siis on, että limbosta pääsi pois ainoastaan tappamalla itse itsensä, täten Saito ei voinut kuolla Cobbin ampumana.
Spoilaa Total Recallia: Spoiler Lopussa jätettiin katsojalle avoimeksi oliko Arskan hahmon seikkailut Marsissa vain osa leffan alussa tilaamaansa uniseikkailupakettia, vai todellisuutta. Sinänsä en nää mitenkä tuo kommentti spoilasi mitään, mutta lisäsin varoituksen.
Yllättävän samankaltaisia teemoja ja käsittelyä tässä oli kuin Matrixissa. DiCaprio onnistuu kyllä luomaan vahvan tunnelauksen rooliinsa, tosin Cotillardin tukemana. Kuten aiemmin todettu, jättää Nolan kuitenkin hyödyntämättä unimaailman tarjoaman mahdollisuuden leikitellä unien surrealistisilla visioilla enemmänkin. Positiivistä on että tämä on selkeästi suunnattu varttuneemmille katsojille Bätmän lastenelokuvien vastapainoksi. Koti-Freudeille Inception viljelee hollywood-psykoanaalysia, joka kieltämättä pistää ajattelemaan mitä unessa oikeasti koemme ja miten todellisuus vaikuttaa niihin. Zimmerin musiikki tukee loistavavasti tunnelmaa, eikä ainakaan kotisohvalla ollut mitenkään ylipeittävää. Luin katsomisen jälkeen että pääteema on hidastettu "sämple" Edith Piafin laulusta, mikä on oivaltava idea ja tuo oman lisänsä elokuvan dualismiin. Upeita kohtauksia, mutta kokonaisuus jää aavistuksen kalpeaksi. Esim. Spoiler hotellileijunta osoittaa että erikoisefektienkin saralla on mahdollista luoda vielä täysin uutta, uskomattoman hienoja kohtauksia.
Kun itse valitin spoilaamisesta, niin laitanpa varmuuden vuoksi tämänkin tageihin vaikken yksityiskohdista puhukaan: Spoiler Eihän siinä tarvitse koko juonta selostaakaan, kun lukija jo tuntee leffa A:n, niin pelkkä maininta leffa B:n samankaltaisuudesta on jo mielestäni sinänsä paljastavaa. Ehkä ylireagoin periaatteen vuoksi, mutta mielestäni olisi ikävä ylläri kun lienee kuitenkin oikein olettaa, että spoilerin katsoessaan tulee lukemaan vain ketjussa kyseessä olevasta leffasta.
Loppua pohtineille: Spoiler Kaveri kertoi huomanneensa, että unijaksoissa Capriolla on vihkisormus ja todellisissa osuusksissa taas ei, eli tuolla vinkillä voi kukin katsastaa tuon lopun hyrrän pyörittelyn.
Mitenkäs oli mahdollista että kahden suurimman alueensa firman johtohahmot eivät tunteneet toisiaan eli poika ei tunnistanut Watanaben hahmoa?
No niin, Inception käyty vuokraamassa ja katsottu. Mielenkiinnollahan tätä odotti sinänsä että näkee todellisuuden (pun intended), mistä tässä on kyse kaiken ilmeisen vauhkonnan ja imdb-arvostuksen jälkeen. Hämmentävä tunne leffan katsomisen jälkeen. Nimittäin sikäli että a) elokuva ei ollut sellainen kuin millaisen käsityksen oli saanut, kuin oikeastaan tyylillisesti, ts. tämähän ei ole mysteeri-scifi-trilleri kuin ehkä sitten nimeksi (joka se taas avasi oven turhankin liukkaasti, pelkän sanakirjasta katsomisen jälkeen), vaan hyvinkin puhdasverinen draama joka on höystetty actionilla ja visioilla, ja jossa ei ollut lopulta oikeastaan MITÄÄN epäselvää/tulkinnanvaraista vaikka yleensä näissä on toisin ja ilmeisesti tämänkin ketjun pituudesta päätellen niin myös monille katsojille. b) ja toisaalta oli ~täysin sitä, koska ainakin tämä katsoja arvasi koko leffan ns. jujun ennen kuin oli leffaa nähnyt ollenkaan, ihan vain tietäen sen perusjuoni-idean, eli mistä tässä on ulkoisesti kyse ja sitä myöten sisäisesti Spoiler (WHAT ELSE?) - ja arvasi sen että arvasi sen (pun intended). Sinänsä toki miellyttävää koska pidän selkeydestä ja tässä ei sorruttu ylenmääräiseen kikkailuun, ohjaajan osaavuudesta johtuen - toisaalta, elokuva EI tarjonnut sitä mitä se oikeastaan mainosti ja vaikka ihan täydellisestä lässähtämisestä ei voikaan puhua, se avasi itsensä turhan helposti matkan varrella ja oikeastaan lopussakin Spoiler (dream within a dream on kiva konsepti (uni)todellisuudessa , mutta ei yhtään enempää varsinkaan kun se esitellään jo heti alussa ja sekin arvattavasti. Tarinalliset yllätykset jäivät siis puuttumaan, ja se OHOH-fiilis Spoiler (hyvänä esimerkkinä se päälaelleen kääntyvä kaupunki: ihan kiva, mutta so what, mehän tiesimme jo että se on unta?). Ongelma siis tässä oli koko homman ilmeisyys. Nolan on hieno ohjaaja, ja siinä missä Memento oli turhan kikkaileva niin tämä taas oli turhan selvä. Prestigessa hän sitten toisaalta osuikin napakymppiin. Ilmeisyys käy ilmi myös leffan selvissä vaikutteissa. Heti alussa tästä tuli mieleen 2010-luvun Matrix. Muina vaikutteina voi nähdä ainakin Spoiler Epäillyt (loppu lähes varastettu mutta toki silkkihansikkailla) , kenties Total Recall, muitakin tuli vääjäämättä mieleen kuten tätä paljon surkeampi Identity, ja vielä Spoiler ratkaisunkin osalta The Machinist. Vaikka esitetyn unimaailman ongelmallisenkin tarkkoihin yksityiskohtaisiin näkymiin leffa toki tarjosikin selityksen: unet ovat tunnetta - niin tässä unessa se tunne tuli esiin vain paikoitellen. Teknisesti homma siis toki pelasi ja visuaalinen ilme oli tässä parasta, unikaupunki oli tyylikäs ilmestys. Heikompaa oli se että action, jota aika paljon viljeltiin tarinan keskiössä, oli hieman mitäänsanomatonta, samaten draamalliset hetket eivät nyt toimineet parhaalla mahdollisella tavalla. Haastaviahan nämä unileffat on tehdä eikä tästä pannukakkua tullut, mutta lopullinen jännite jäi vain olematta. Vaimo-kuviosta, joka oli koko leffan punainen lanka, olisi saanut enemmänkin irti synkemminkin painotuksin. Ei tämä siis missään nimessä mikään mestariteos ole, uudelleenkatseluarvonkin ollessa kyseenalainen, vaan taas uusi, suuren elokuvia enemmän näkemättömän yleisön, yliarvostama hypetysleffa vähän TDK:n jalanjäljissä. Miellyttävää katseltavaa mutta jää mieleen lopulta lähinnä tyylikkäänä unena. Lynch osaa nämä maailmat vain niin paljon paremmin vaikkei häntä selkeydestä voikaan kehua, mutta ne WOW-efektit... DiCaprio veti ihan mukiinmenevän roolin ja sopi tähän, muuten sivuosissa oli mukava nähdä Nolanin luottomiehet Caine ja Murphy joskin vähän heidän talenttinsa jäi nyt lunastamatta. Sikäli myös kiva että muut roolit oli täytetty istuvasti ja ainakin itselle tuntemattomasti (se pieni nuori nainen oli söpö ). Lopuksi oma kokemus tapahtumista: Spoiler Kaikki oli unta ihan loppua lukuunottamatta (hei, tällaisen tarinan kirjoitin ala-asteella, ehkä sinäkin?). Näin, koska vaikka hyrrä jatkoi pyörimistään niin jokainen kokenut hyrränpyörittäjähän näkee missä vaiheessa se liike on lakkaamassa...Ehkä sitten ihan kiva viittaus todellisuuden unimaiseen luonteeseen. Vaimon todellinen kohtalokin aukesi itsestään, koska kuten pelkästään lentokentän Fischer-nimikyltistä voi päätellä, koko tarina oli alusta loppuun "DiCaprion" heijastumaa alitajunnastaan, jota hän koki koomamaisessa limbossaan ilmeisten tosielämän traumaattisten tapahtumien jälkeen. Ts. vaimon mielenhäiriössä tekemä itsemurha, siitä johtunut syyllisyys jne. Plus että DiCaprio tapasi lopussa vain lapsensa, eikä vaimoa missään näkynyt. DiCaprion uneksintahan varmistui helposti viimeistään siitä vaimon huomautuksesta "avaamaan mikä on todellista", tähän toki viittasi jo unimaisen utuinen avauskohtaus rannalla. Sitä jäi lähinnä miettimään oliko DiCaprio elokuvassa todellisuudessa Unimestari, vai kuka tahansa regular family guy (miksi hänen roolinimensä ei jäänyt mieleen, mainittiinko sitä ja oliko tässä jopa viittaus tavanomaisuuteen? ) joka sattui harrastamaan hyrränpyöritystä, ja jonka Uniyhtiö otti tehtäväkseen pelastaa. Tässä tapauksessa hän oli kenties kuullut tästä yhtiöstä ja limbossaan kuvitteli olevansa itse unen mestari koska halusi tai oli pakko pysyä siellä Vaimouni-todellisuudessa, tai sitten tämä fantasia istutettiin häneen muun istutuksen ohella. Toisaalta aasialaisen miehen epätodellisen vanhana toteama "tule takaisin jotta voimme olla yhdessä" voisi viitata läheiseen työtoveruuteen - sehän oli kuin vaimon suusta, ja sanojankin takia DiCaprio tajusi "todellisuutensa" olevan unta ja herätä. Unimaailmaan viittaavia yksityiskohtiahan oli myös olemassa (nimet Robert Fischer, Ariadne ja labyrintit). Tietysti tämä oli Nolanin uni, mutta itse olisin laittanut sinne loppukuvaan pöydälle myös sen shakkilaudan vaikka gambiittiahan se DiCaprio kertoikin harrastavansa. No ihan kaikkea ei sentään avattu tässä suoraan auki, erityisesti sitä Unitekniikan teknistä puoltakaan, kerrankin tajuttiin ettei se ole oleellista! 3 / 5
Spoiler Unissa kaikki on mahdollista. Noh sitten vähän vakavammalla mielellä pohdintaa leffan asioista ketjun lukemisen jälkeen. Aika monia olennaisia hyviä pointteja täällä on tullutkin kaiken limboilukikkailun ohella. Spoiler Tämä hyrräjuttu on tässä se mikä mietityttää...Kiehtovia vekottimia ilmeisesti muidenkin mielestä. Symbolisella tasolla ikuisesti pyörivä hyrrä edustaa unta, kun taas "kuoleva" hyrrä todellisuutta, ja käytännössä tämä meni niin, että Leo testasi koittamalla saada hyrrän pyörimään "ikuisesti", ja aina kun lopahti tiesi olevansa hereillä? (tämä näkemys sulkee sitten pois epäonnistumisen unessa - se on kyllä hyvin tuttu kokemus varmaan jokaiselle mutta ilmeisesti sitten Leon unitaituruus selittää tämän) Eli Leo teki testin lopussakin mutta joko tiesi varmasti olevansa hereillä kun ei vaivautunut katsomaan lopputulosta tai vähintäänkin pihtasi jännityksen myöhemmäksi. Miksei muuten Aku Ankastakin tuttu nipistystekniikka käynyt asiantilan selvittämiseen? Lopussa Leo nipistäisi itseään sopivan vähäisellä voimalla ja vauhdilla ja katsoja jäisi miettimään merkitseekö perushuolestunut näyttelyilme tällä kertaa enemmän ja kuuluuko sieltä lopputekstien aikana ai... Miten muuten ylipäänsä jos tulee idea testata näkeekö unta vai ei, voi erehtyä asiantilasta? Itselläni ainakin hereillä ollessa nipistys tms. on toiminut ja unessa ollessa seurauksena on nopea herääminen esim. kuolemalla...Luulisi että Unimestari hallitsisi tämänkin ilman sitä hyrrääkin joka toki mahdollistaa sen lopputwistin... Tai jos se oli unessa niin syvällä ettei tiedostanut olevansa unessa niin miten pystyi edes suorittamaan niitä tehtäviään?! Menee vaikeaksi. No tämä on tällaista keittiöfilosofista pohdintaa, josta muistuu mieleen Minority Reportin vastaava ajatusleikki tulevaisuuteen vaikuttamisesta. Yleisestikin vierastan tällaisia leffoja joissa ratkaistaan suuren luokan filosofisia kysymyksiä ad hoc -maisesti, katsojalta kun menee leffa sivu suun asioihin jumiutuessa ellei ole popcorniinsa tyytyväinen jenkki. Kokemustasolla valaistuminen leffasta lopussa tapahtui, ja pidän vahvasti oikeana esitettyä Puhallus-teoriaa jossa todellisuudessa yksinkertaisesta leffasta tuli yleisön hypen takia nerokas massahitti, mutta univajeen takia varaudun olemaan aivan pihalla tuosta hyrrä-jutusta ja tulevani unessa tai todellisuudessa tänne palvomaan Nolanin nerokkuutta.