http://areena.yle.fi/video/1549632 Sarjan kaikki jaksot tuli seurattua ja niinhän siinä sitten kävi että kaikki retkahtivat uudelleen juomaan. Kolmen viikon katko leirillä ei toki alkoholismia poista, mutta aika tyhjän päälle tuntuivat jäävän ohjelman jälkeen. Olisi ehkä kannattanut panostaa enemmän siihen lähitulevaisuuden sisältöön ja jatkohoitoon. Hyviä ajatuksia kuitenkin varmaan saivat tuon kolmen viikon aikana etenkin siitä kuinka ihmismieli käyttäytyy sen jälkeen kun lopetat juomisen. Oma suosikki oli Marc pohdiskelevan luonteen ja asioihin realistisesti suhtautumisen vuoksi. Uskon että jossain vaiheessa pystyy juomisen lopettamaan. Hän oli porukasta ehkä eniten se perinteinen juoppo ja kuten viimeisestä jaksosta näimme näin tosiaan oli. Kaikki ohjelmassa mukana olleet varmaan kuitenkin tunnistivat itsessään ongelman ja se on jo iso askel eteenpäin jos tahtoa riittää. Seuraava ohjelma voisi olla tosi-tv tyylinen, joka kertoo laajemmin alkoholismista ja mihin kaikkeen se voi johtaa aina pankinjohtajasta josta tuli juomisen myötä roskiksissa asuva spurgu, juomisen takia aiheutuneet pikku-aivojen vauriot jotka johtavat dementoitumiseen tai pyörätuoliin jne. Olisi ainakin realistinen näkemys juomisen varjopuolista sen ainaisen ihannoimisen sijaan.
"En suosittele antabusta kenellekään. Sen kanssa ryypätessä tulee ihan kammottava olo." - Matti Nykänen
Antabus estää juomisen, mutta ei sekään poista alkoholismia. Viikko viimeisen pillerin ottamisen tai kapselin ihosta uloskaivamisen jälkeen voi taas jatkaa dokaamista. Juomisen lopettaminen lähtee korvien välistä ongelman tunnistamisesta ja myöntämisestä lähtien, johon sitten hyvänä apuna voi käyttää lääkkeitä ja/tai vertaistukea. Monella on varmaan lähipiiri (jos sellaisia vielä on) jo hyvin kypsynyt tilanteeseen, eikä sitä holistin tarvitsemaa tukea välttämättä enää uskon puutteen takia jaksa antaa jos ja kun hän yrittää lopettaa juomistaan. Itsellä on muutamakin valitettava tapaus lähipiirissä ja siinä menee sitten tosiaan ihan kaikki, eikä jäljelle jää kuin sinä ja humalatilasi.
Viimeinen jakso oli kyllä masentavaa katsottavaa. Taisi valoisamman kuvan maalata nykyisestä tilastaan tuo siilitukkainen nainen. Muut tuntuivat olevan melko lyödyn oloisia tämän alkoholisminsa edessä. Marcin kohtalo tosiaan masensi eniten. Heti klinikalta lähtyään jatkanut juomista ja 3 kuukauden putki näkyi melko kammottavalla tavalla. Mitään valoisaa tulevaisuutta en nähnyt tässä asiassa. Syyllisti vielä omia vanhempiaan siitä miten he eivät hae Diapamia lääkkeeksi, mutta sitten samalla hekotteli renttu kaverinsa kanssa miten olivat vetäneet edelliset pamit kaljan kanssa aiemmin. Hieno sarja, jatkoa odotellessa.
Samat fiilikset. Olisin odottanut edes yhden onnistuvan silleen oikeesti, eikä näin, että selitellään vaan miksi on juotu. Yksi oli joutunut oikein psykiatriseen sairaalaankin. Hyvä sarja ja pisti tämä miettimään omaakin alkoholinkäyttöä vaikkei ongelmaa olekaan.
Oletko ottanut kolmen kuukauden putkea? Siinä vaiheessa päässä ei liiku mitään kovin järkevää ja ehkä ainut asia mikä on mielessä on tosiaan pami tai pari jolla saisi tärinän lakkaamaan. Sheikkaus oli sitä luokkaa ettei meinannut tölkkiä saada jääkaapista. Avokatkolle olisi voinut mennä, mutta näytti vielä janottavan. Mikäs siinä. Tyypillistä selittelyä alkoholisteille tämä mitä viimeisessä jaksossa oli. Aina löytyy syitä ja se että ottaa vain kohtuudella...alkoholisti ei vaan voi ottaa kohtuudella, yksi pullo ja todennäköisyys alamäelle on todella suuri. Pitää vaan tehdä selväksi itselle ettei voi ottaa tippaakaan. Siitä Karjaan tytöstä paistoi kyllä muutkin ongelmat kuin pelkkä alkon käyttö. Toivon mukaan saa apua laitoksesta. Yksi suuri ja vaikea tehtävä on lempata kaikki sellaiset kaverit pois jotka eivät voi hyväksyä ja kunnioittaa sitä totuutta että toinen ei pysty juomaan ja haluaa lopettaa. Joo saisi tosiaan tulla enemmän tämäntyyppisiä ohjelmia, alkoholisteista, narkkareista, psyykkisistä ongelmista kärsiviä jne. Sellaisista ongelmista joilta suurin osa haluaa "ummistaa silmänsä".
Paljon sitä aina tosi-tv-ohjelmille naureskellaan joka puolella ja niitä suurella joukolla inhotaan mutta kyllähän aina väliin sattuu todellisia helmiäkin ja tämä oli yksi niistä. Hyviä hetkiä oli siellä täällä ympäri koko sarjan mutta kyllä viimeisessä jaksossa Marcin avatessa oven ei kyllä todellakaan enää tiennyt että mitä tästä touhusta pitäisi oikein ajatella. Sen verran tyrmistynyt ja epätodellinen olo tuli itselle.
Kuten mainitsin lähipiiristä löytyy surullisia tapauksia, joten kokemuksesta kyllä. Taidan itsekin olla potentiaalinen alkoholisti, tosin en juo. Alkoholismi on vähän kuin luoteenpiirre, se joko on tai ei ole. Jostain lukemani perusteella noin 5% ihmisistä on sellaisia joita viina hallitsee jos sille antaa vallan, itse kuulun tähän osastoon.
Ei kai se formaatti ratkaise vaan sisältö ja toteutus. Parhaimmillaan tosi-tv = dokumentti. Ihan hyvä ja kaunistelematon kokonaisuushan tämä oli. Varsinkin seurantaohjelma. Marcin tilanne kävi kovasti sääliksi, nuori ja pohjimmiltaan fiksun tuntuinen kaveri, mutta ikää on tullut ja aivosoluja kuollut jo siihen tahtiin, että eipä tuota taida kovin pitkään kestää. Lähetysaikakin oli ihan hyvä - perjantaipullo saattoi parhaimmillaan pysyä korkkaamattomana, ainakin lauantaihin.
viimenen jakso oli melko ei tiedä mitä mieltä olisi, itkeäkö vai nauraa kun kaikki olivat retkahtaneet,osa vähän pahemmin. yks heti kuntoutuksesta päästyään junaa vai mitä lie odotellessa oli kiskonut vähän... way to go. no onhan se monimutkainen sairaus tämä alkoholismi,mutta pistää mietityttämään että eikö muka ole alkeellisintakaan itsekuria tai älliä päässä,vaan niin se viina vie heti kun silmä välttää ja kun kukaan ei ole kädestä pitäen ohjaamassa. no se viiniä maisteleva vanhempi herra hankki sentään kitaran ja kuntosalijäsenyyden. harmitti kun se yksi nuori likkakin oli niin että "ennen ei ollut mitään muuta syytä nousta aamulla kuin alkoholi". keksisivät harrastuksia saatana. no olihan sillä se joku duunipaikka nyt. ja marc... mitäpä tästä sanomaan? ennen ja jälkeen no olipahan melko realistinen sinänsä, ehkä me opimme tästä jotain...
Itse(kin) alkoholismia sairastamattomana ja viinanhimoa omaamattomana on vaikea ymmärtää mikä saa sen viiden prosentin juomaan. Viinasta tosin saa edes hetkeksi hilpeän olotilan. Toisaalta kaikki ei saa edes sitä. Tupakoimista taas ei voi millään järkisyyllä perustella. Mutta se on sitten jo toisen keskustelun aihe. Tästä tulikin jokin aika (ehkä vuosi-pari) sitten ajankohtaisohjelma, joka esitettiin ainakin kerran uusintanakin. Keski-ikäisiä ukkoja, jotka olivat juoneet jalat ja älyn pois. Ei pysty ymmärtämään miten joku jatkaa juomista niin pitkälle. On se humala sitten vissiin niin kiva tila.
Tuli itsekin katsottua tuo ohjelma niistä alkoholisteista siellä hoitolaitoksella. Kovin yritti vielä väkisin vääntää huumoriakin asiasta, mutta kyllä sieltä taustalta paistoi kovin surullisia ihmisiä ja katuivat että olivat ikinä alkaneetkaan juomaan. Onhan se humala ihan mukava tila ainakin joillekin ja alkoholi varmasti ihan hyvä juoma rentoutumiseen ja hauskanpitoon niiden käsissä joilla se pysyy kontrollissa. Addiktion myötä siitä tulee normaalitila ja selvinpäin oleminen pakkopullaa ja kituuttamista. Näistä erilaisista addiktioista tuli myös joku aika sitten hyvä ohjelma sarja. Ehkä omaan sanoisiko realistiseen suhtautumistapaan juomiseen on oman ongelman tiedostamisen lisäksi vaikuttanut tuo lähipiiri, jossa yksi rakas sukulainen vuosien tissuttelun myötä oli sitten lopulta siinä kunnossa että kusi ja paskoi sänkyyn puolison joutuessa siivoamaan kaikki sotkut. Delirium kohtauksia ja sen sellaista. Muutaman kerran oli katkoilla, mutta lopulta sitten kuitenkin ampui itsensä. Yksi sukulaisista menetti hyvin menestyneet firmat juomisen takia ja nykyään on spurgu porukoissa ja kaikki meni. Parista ystävästä joutunut luopumaan heidän juomisongelmansa takia ja ex-vaimo alkoi juomaan menettäen useasti työpaikkansa. Ero oli pakko ottaa ja ei hän vielä tänä päivänäkään myönnä juomisen olevan minkäänlainen ongelma vaikka nykyään ottaa puolen vuodenkin putkia. Ei kovin ruusuinen lähitulevaisuus. Useita muita tapauksia joissa mennyt avioliitto ja työpaikka. Kotona lapsuudessa myös nähnyt sitä läträystä ja geeniperimällä onkin kuulemma suuri osuus alkoholismissa. Monella varmaan vastaavia kokemuksia ja tuntee ainakin yhden ongelmakäyttäjän, vaikka yleensä kovin yrittävätkin ongelmaansa piilotella. Vaikea sitä on ymmärtää mikä saa ihmisen niin itsetuhoiseksi että juo kaiken ja on valmis jopa menettämään henkensä sen takia. Syyllistäminen ei auta, haukkuminen ei auta, järkevä keskustelu asiasta ei auta, ero ei auta, kannustaminen rattiuteen ei auta...prkl tuntuu todella että siihen ei auta mikään, jos ei kupin kaatajalla sitä omaa tahtoa ole, niin ajaa alkoholi alkoholistilla kaiken ja kaikkien ylitse. Sad but true!
Suomalainen Biotie Therapies on yrittänyt jo jonkin aikaa tuoda markkinoille lääkettä alkoholismiin ja itse asiassa juuri tänään tuli taas uutisia siitä: http://www.bloomberg.com/news/2010-...-with-help-from-lundbeck-anti-abuse-drug.html Lääkkeestä on tosin ollut kovin ristiriitaisia tutkimustuloksia, jotka summataan osittain tässä Kauppalehden tiedotteessa: http://www.kauppalehti.fi/5/i/talou...uti_yri&comid=BTH&oid=20101201/12931073436270
Apuna varmaan hyvä kuten muutkin lääkkeet, mutta pakkohoitoon ei ainakaan vielä Suomessa määrätä alkoholismin takia, joten edelleenkään jos sitä omaa tahtoa ei lopettamiselle ole niin eihän siinä mikään auta.