Arvioivatko arvon harrastajat oman laitteiston pärjäävän kuvan- ja äänenlaadussa leffateatterille? Ja jos eivät, niin paljonko rahaa pitäisi lyödä kiinni, että ht veisi voiton. Itse en ole kotiteatterin hommaamisen jälkeen leffoissa käynyt, ainakaan täällä Mikkelissä leffateatterit eivät pärjää millään, vaikka ei tämä mun laitteisto mikään kallis setti olekaan. Tykki: LG AF115 Full HD ~1600 Kangas: 135" seinälle maalattu, hinta olematon Vahvistin: Onkyo TX-SR578 ~380 Edessä: Elac BS 53 ~350 Keskellä: Elac CC 51 ~175 Takana: 4x Elac WS 55 ~350 Sub: Elac 50 Esp ~450 Hinnat listahintoja, yhteensä ~3300 ja alennuksineen varmaan aika tarkkaan tuo kolme tonnia. Omasta mielestäni peittoan tällä paikalliset leffateatterit helposti. Toisto yltää alas asti, kuva on tarkka jne. Kysymys kuuluukin onko enää mitään järkeä käydä leffoissa, jos kolmeen tonniin saa parempaa kuvaa ja ääntä. Vai onko muualla sitten leffateatterit jotain ihan muuta? Lisäksi uskallan väittää, että leffakäytössä harva, jos kukaan, erottaa mun yhteensä ~1300 kajareita useamman tonnin vehkeistä. Taidan mennä katsomaan leffaa. :naminami:
Tiedä nyt sitten kuvan ja äänen laadusta, mutta äskettäin työpaikkalääkärin kuulontutkimuksessa tuli tulokseksi A1. Kymmenkunta vuotta edellisestä leffateatterikäynnistä, onneksi ei näköjään jäänyt pysyviä vaurioita kuuloon.
Omat vermeet: Tykki: Epson EH-TW3500 ~1500e Kangas: Screen Line Amleto custom 86" ~400e Vahvistin: Yamaha RX-V667 ~700e (ostettu keväällä ennen näitä ruhtinaallisia aleja. :OI) Edessä: 3xGenelec 8020 ~850e Takana: 2xTannoy Mercury F1 ~199e Sub: SVS PB10-NSD+Antimode ~650+239e Eli rapiat 4500e on laitteistossa kiinni, ja vieläkin päivittämisen varaa paljonkin. Tällä hetkellä olen kuitenkin tyytyväinen kuvaan ja ääneen, ja mieluummin katselenkin leffat kotosalla kuin teatterissa. Toki joitain elokuvia ei jaksa odottaa niin kauaa että ne julkaistaan dvd:llä tai BD:llä niin silloin on elokuviin mentävä. Ja joskus tulee käytyä sitten ihan ns. supportin vuoksi elokuvissa tiettyjä filmejä katsomassa. Joskus harvoin kun jotain vanhoja klassikoita(omasta mielestä) näytetään täällä Oulun suunnalla jossain niin silloin kans paikalle suunnistan. KT:ssa arvostan omaa rauhaa, hyvää kuvaa+ääntä. Toki kotona ei sellaisiin äänenpaineisiin päästä kuten elokuvateatterissa, mutta se ei ole minun mielestä kaikki kaikessa. Sohva jytisee omallakin setillä ihan riittävästi. Elokuvateatterissa taas on kiva käydä kaveriporukalla katsomassa jotain rymistelyä (Rambo IV ja The Expendables viimeisimpänä). Paljon tulee myös leffailtoja järjestettyä kavereille, mutta ohessa on muutakin toimintaa paljon kuten kaljoittelua, saunomista jne. Silloin onkin illan "menu" valittu sen mukaan. KT:lle ja elokuvateatterille molemmille on oma paikkansa mielestäni, nykyisellään kuitenkin 99%:sti katson elokuvat omassa teatterissa.
Teattereissa tulee käytyä koska: 1) kuvan koko mitataan metreissä eikä tuumissa 3) paikalliset teatterit pieksevät äänentoistossa kotiteatterini. 10" kotisubbari ei pärjää teatterin arsenaalille 2) ja se tärkein; pääsee pois kotoa homehtumasta Itselleni kotiteatteri ja elokuvateatteri eivät ole mitenkään toisensa poissulkevia. Kummallakin on aikansa ja paikkansa.
Tulikin hyviä kommentteja mihin tarttua, alun perin tarkoitus kyllä oli pistää nämä jo aloituspostaukseen, mutta unohtuivat... Tätä olen aina kummastellut kotiteatteri vs. leffateatteri väittelyssä. Omat vehkeet eivät tosiaan mitkään hirmu isot ole ja tilakin on luokkaa 7x5m, jossa etukaiuttimet n. 4,5m päässä sweetspotista. Kuitenkin voisin väittää, että jos sen parin tunnin leffan katselen volat kaakossa tai edes siellä päin, niin ei kyllä sen jälkeen kuulu yhtään mitään. Väittäisin siis pääseväni helposti kovempiin äänenvoimakkuuksiin kuin teatterissa. Onko muilla vola namikka jumissa vai miten voitte väittää ettei laitteistanne lähde ääntä? Ei se koko vaan se laatu. Sitäpaitsi kotona katseluetäisyyskin mitataan senteissä eikä metreissä. Isompi ei ainakaan omasta mielestä ole aina parempi. Täällä päin teatterissa tuntuu ettei LFE-kaistaa kuule ollenkaan. Ei siis teatterin äänentoisto yllä lähimaillekaan niin alas kuin kotivermeet. Liekö sitten teattereissa noin iso ero.
Niinkuin käy ilmi, kaikki on suhteellista tässä asiassa, IMO. Se, että kotona ei rappaukset tipu katosta basson jylistäessä, ei tarkoita sitä että kotiteatterin ääni olisi riittämätön. Päinvastoin KT:n ääni voi olla mitä dynaamisin ja selkein. Ja jotenkin tuntuu että KT:n pienempi, mutta tarkempi ja kolmiulotteisempi kuva luo monesti paremman immersion kuin teatterin hehtometrien kangas. Tunnen muutaman vanhan projektorinkäyttäjän täältä Oulusta, ja he ovat kyllä yksissä tuumin kaikki dumanneet uuden teatterikompleksin äänipuolen. Sanovat että kuulemma kompromissia kompromissin perään. Kalibrointimittaukset tehty sinnepäin jne. Kuvapuolesta heillä ei ole ollut pahaa sanottavaa. Tämä ei herätä itsessä ainakaan suurta halua mennä teatteriin KOKEMAAN elokuvaa. Toki voi olla, että wanhat miehet hehkuttaa sitä samaa "kaikki oli ennen paremmin"-mantraa, mutta jotenkin tässä asiassa tuntuu kritiikki pitävän kutinsa. Luotan wanhojen partojen ammattitaitoon.:thumbsup:
Ehdottomasti kotiteatteri pesee elokuvateatterin. Syitä on paljon, mutta itselle tärkeintä se että voi katsoa koska huvittaa, eikä silloin kuin elokuvateatterin näytös alkaa. Väittäisin että myös kuva ja ääni pesee omassa elokuvateatterin. SC LX72 Infocus X10 90" Maelström 18" 400L kertaa 2kpl B&W kaikattimet Hintaa ihan riittävästi
Vaikka laitteet kotona ihan hyvät onkin, en silti mene väittämään, että hyvän leffateatterin voittavat. Tällä forumilla on niitä, joiden kotiteatterit voittavat ihan oikeasti leffateatterit äänen ja kuvanlaadussa, mutta nämä tilat on alusta loppuun asti teatterikäyttöön tehtyjä: Akustointi mietitty alusta loppuun, huoneet mustia ja laiteinvesoitoinnit usein viisinumeroisia eikä se ensimmäinen numero aina ole ykkönen. Väittäisin, että se joka uskoo oman olohuoneen voittavan kaikki leffateatterit, ei joko ole käynyt kunnon teatterissa tai sitten on muuten vaan puurokorva ja silmä. Sen kyllä allekirjoitan, että leffassa ei tule paljoa käytyä, sen verran kohdallaan olosuhteet on omassa kodissakin.
Tästä on väännetty lähes parinsadan postin verran Elokuateatteri vs. kotiteatteri threadissä. Minulle nostaa kotiteatterin ykköseksi se, että saa nostaa jalat jakkaralle, syödä vaikka haisevia juustoja ja juoda viinejä, eikä tarvitse kuulla teinien supattelua ja karkkipussirapinaa.
Elokuvateatterin audiopuolen voittaminen muussa kuin SPL:n käyttämisessä (kaiuttimilla, korvakaiuttimilla sekin onnistuu keneltä vain) ei ole kovin kummoinen saavutus. Elokuvateatteri on yleisötila, kuunteluetäisyys kaiuttimiin on jopa kymmeniä metrejä. Hifitasoisen äänentoiston tekeminen tällaiselle hallikuunteluetäisyydelle on käytännössä mahdotonta.
Tuossa Hippo hyvin mainitsikin myös itselle hyvin paikkansa pitävät väittämät 1-3 sekä sen, että molemmille on aikansa ja paikkansa.
Tämä ei varsinaisesti liity ääneen tai kuvaan mutta suurin miinus elokuvateattereissa on mielestäni ButtKickerin puute. Melko ontto on meininki elokuvateatterissa kun mikään leffa ei tunnu miltään. 3D on toki plussaa kotiin verrattuna (vielä). Rapinat ja teinien rutinat ja jalkojen nostaminen jne. ovat mielestäni itsestäänselvyys. Ja välillä on kiva jopa kelata, jos jää jokin vaivaamaan tai muuten vaan menee joku nyanssi ohi. Niin, ja kotona ei tarvi katella niitä hemmetin tekstejä. Varsinkin ruotsi ärsyttää, mutta kyllä monissa elokuvissa se suomenkielikin on melko häiritsevää, kun sitä tulee väkisin tuijotettua.
Mun vertailukohdat tosiaan rajoittuu noihin aloituspostauksessakin mainittuihin Mikkelin teattereihin. Muista teattereista kokemukset niin pitkän ajan ja/tai ht-harrastuksen alkamisen takaa, etten osaa vertailla. Jos jollain foorumin paremmin asioista olevalla on kokemusta em. teattereista, niin puolueeton mielipide on tervetullut. Pääkaupunkiseudun teattereihin tosin suunnittelen visiittejä, ihan vaan mielenkiinnosta, että onko siellä asiat sitten oikeasti oleellisesti paremmin. En tosiaankaan pidä itseäni minään kultakorvana, mutta osaan kyllä huomata erot toistoalueessa ja kuvan laadussa (terävyys sekä yksityiskohtien määrä lähinnä). Haivanto on, että leffateatterissa toisto ei ylety läheskään yhtä alas (ne matalimmat murinat puuttuu täysin) ja kuva on full hd laatuun verrattuna epätarkempi. Eroa varsinaisessa äänenlaadussa en huomaa, enkä oikein eroja varmasti osaa etsiäkään. Teatterissa tosin kovimmat äänet särkee aika pahasti eikä toistu kirkkaana, mutta tämä johtunee enemmän äänenvoimakkuuden määrästä. Omassa ht-huoneesta ei kyllä akustointia löydy paksujen mattojen ja ryijyjen lisäksi, mutta kun koko höskä on puurakenteinen, niin eipä ainakaan mun korvaan ole suurempia puutteita kuulunut. Liekö asiantuntijat tästäkin eri mieltä? Huone on symmetrinen ja kaiuttimet täsmälleen symmetrisesti ja standardin mukaan sijoitettu. Lisäksi heijastavia pintoja ei ole ja vaikka tuo nyt ei ihan täysin musta olekaan, niin helposti teatteria tummempi kyllä. Tuo laitteisiin investoitu rahasummakin on melko subjektiivista... Varmasti musakäytössä johonkin rajaan asti eroja löytyy, mutta leffojen kanssa en välttämättä allekirjoittaisi. Tuota vanhaa ketjua tosiaan vähän selasin, mutta siinä loppuu viestit vuoteen 2007, jonka jälkeen ainakin kuvapuolella hinnat on tulleet huomattavasti alas, niin teinpä uutta ketjua sitten.
Kerrotko minulle että missä on sellainen kunnon elokuvateatteri, niin käyn testaamassa jossain vaiheessa. Toivottavasti suomessa? Ei sillä olen kyllä puurokorva ja silmä.
Kyllähän esim finnkinon helsinginkeskikokoissa saleissa hyvällä paikalla on asiat suht hyvin, jos vaan fokus kohdallaan ja leffakopio tarpeeksi laadukas (digi auttaa). Näissä imo etuna suurimpiin saleihin on suhteessa tilaan paremmin mitoitettu ääni ja ylipäätään pienemmän koon edut sekä kuvassa että äänessä. Sitä en myöskään allekirjoita, että subbarit ei teatterissa tuntuisi. Niissä tuntuu olevan passoa ihan tarpeeksi ja imo aika hyvin säädettynä, toisin kuin kotona, jossa monet teinit (tai teinimieliset) vetää passot kaakossa ja seisovat aallot on sitä "tosi hyvää mörinää". Sen tosin myönnän, että samaa potkua kun joskus aikanaan bristolissa ei taida nykyisin olla missään: silloin tuntui löytyvät yläparven resonointitaajuuskin =) Se mitä eniten teatterista kotona kaipaan on mustat seinät ja akustiikka. Normaali huone ei jälkikaiultaan ole kovin lähellä ihanteellista teatteritilaa, vaikka tuo puuhuone varmasti auttaa kovasti asiaa.
Enpä ole vielä törmännyt teatteriin, jossa ne matalat (alle ~50Hz arviolta) äänet kuuluisivat. Täällä päin ei alle tuon kuulu mitään. Minä ainakin haluan että koko kaista toistuu 20Hz-20kHz väliltä (mun laitteet tosin jää tohon piirun alle 30Hz, joka ainakin toistaiseksi on riittänyt) ja koen että etenkin ne alimmat murahdukset luo sitä tunnelmaa. Ei se paljoa hetkauta, jos se napalmipommitus on hiljaista huminaa tai pahimmillaan ei kuulu ollenkaan. Ehkä tää sitten tekee musta teinimielisen (teini-ikä kun on mennyt jo)...
Onhan elokuvateattereissa watti poikineen, mutta tilan ehdoilla mennään sielläkin. Lähtökohtaisesti luulisi että iso tila olisi hyvä nimenomaan bassotoiston kannalta (esim ei seisovia aaltoa), mutta itse en kyllä ole tavannut yhtään bassoiltaan loistavaa teatteria. Turun teatterit ovat vakiokamaa ja Helsingissä kolme vuotta asuneena tennispalatsi tai kinopalatsikaan eivät vakuuttaneet. Toki kaikissa leffoissa ei aina ole tuhtia alapäätä edes tarjolla. Lyhyesti, tuntuu kyllä että melko pienelläkin panostuksella päästään riittävän lähelle leffateatterin tasoa laadullisesti (omassa teatterissa kuva kyllä jää selvästi jälkeen). Mutta koska leffat putkahtavat levylle usein vasta puoli vuotta leffateatterin perään, tulee sielläkin aina silloin tällöin käytyä.
Lyhyt katseluetäisyys EI KORVAA kuvan pienuutta. Vaikka kuinka läheltä katsoisit auton hienoa pienoismallia ei se näytä oikealta, aivot tulkitsevat kyllä sen "feikiksi". Isoa kuvaa ja isoja objekteja (ihmiset, autot kuvassa) ei voi korvata kovin helposti. Lisäksi kotisubbarit voivat mennä matallalle, mutta dynamiikan välityskyky voi olla heikohko.
Korvaa mainiosti, kunhan ei mennä luonnottomalle miniatyyri -tasolle. Kuten iPod 10 cm:n päästä. Itse katson "studiossani" 40":sta 140 cm:n päästä, immersio on jo voimakas. Sama näyttö olohuoneessa 3 metrin päästä on säälittävä postimerkki, ei tunnu missään. Kotona ongelma on 95%:lla käyttäjistä volumehanikan kääntämisrajoitukset eikä bassokaiuttimen toistokyky. Se joka on kuullut elokuvateatterissa toimivan surround-panoroinnin ja äänikuvan, nostakoon räpylänsä pystyyn. P.S. Ottakaapa 20 metrin rullamitta mukaanne teatteriin seuraavalla kerralla ja mittailkaa hieman kaiuttimien etäisyyksiä. Etelän jättikinojen kävijät ottakoon 40 metrin mitan. Tämän jälkeen pitäisi olla selvää miksi elokuvasalin hifihyveet ovat vähissä.