OT: En koe tyytyväni erityisen vähään vaan 140 cm:n katseluetäisyydelle justiinsa oikeankokoiseen näyttöön.
Samanlaisia havaintoja Tennispalatsista ja Kinopalatsista, varsinkin isot salit ovat aika kaukana siitä että ne tuottaisivat ihanteellisen äänimaiseman - omassa kotiteatterissa pääsee melko helposti parempaan suoritukseen. Kyyti parantunee jonkun verran jos pääsee noihin pieniin saleihin, mutta niihin on tullut osuttua hyvin harvoin kun joskus lasten seuraksi lähtee elokuviin. Ainoa selkeästi mieleenpainunut elämys taisi olla viime vuonna Flamingon pikkusalissa - siellä oli pakko todeta, että äänentoisto oli loistava. Tämä ei nyt ollut pelkkää bassotoistoa tarkoittava kommentti, bassoa on riittänyt jossain Kinopalatsin/Tennispalatsin pikkusalissakin minusta aivan riittävästi. Tämä tietysti on makuasia...
Tällaisessa kuvauksissa ei näy lainkaan alkuperäistä mittasuhdetta ja sen takia pienen kohteen kuvaaminen ja lopulta sen esittäminen suurena toimii hyvin. Jos kuitenkin katsoo 40" töllöä sen mittasuhteet tulee aina esille, riippumatta siitä, katsooko sitä 1.4 vai 3m päästä. Tästä syystä 40" töllöllä ei onnistu saamaan samanlaista tunnelmaa, vaikka ruutua suht läheltä katsookin. Elokuvateatterissa tosissaan äänen osalta helposti ongelmaksi tulee suuret etäisyydet ja niiden takia lähes mahdoton stereokuva. Lisäksi suurin osa paikoista sijaitsee esim takaskobejen takia mahdottomalla paikalla (sivussa on pönttöjä kasvojen etupuolella) ja tällöin lienee mahdotonta puhua todella toimivasta äänimaailmasta. Toisaalta kotiympäristöön verrattuna etuja on usein suht laaja dynamiikka, reilummat paineet (vrt mihin monilla muilla mahdollisuus) ja akustointi. Kyllähän sitä itse rakentaisi oman tilan jos vaan asuisi paikassa, jossa neliö asuintilaa olisi jotenkin järkevällä tasolla....
Mahdollisesti noin, mutta juuri tuon takia esimerkiksi minulla on JaniH:n mukainen screeni roikkumassa hyvin tummenentussa huoneessa. Toki en voi siitäkään väittää, että "ei näy lainkaan alkuperäisiä mittsuhteita", mutta ne mittasuhteet unohtuu kyllä varsin hyvin jos elokuva on mukaansatempaava, ja kun kuva-ala asteissa on kutakuinkin sama kuin leffateatterin takapenkillä, niin immersiokon on samaa tasoa. Ja elokuvaahan siinä leffassakin katsotaan, eikä suurta kangasta.
Valitettavasti ainakin Oulun Finnkinon saleissa käytäntö on yleensä "nupit kaakkoon". Vähentää melkoisesti elokuvanautintoa kun tuntuu, että korvat hajoaa. Muutenkin salien matalien äänien toistossa on toivomisen varaa. Kotona ääniraidalta löytyy paljon enemmän sävyjä. Miten äänenvoimakkuuden säätö tehdään elokuvateattereissa? Säädetäänkö tasoja leffojen välillä vai tuleeko erot masterointivaiheessa?
Mihin tämä oikein perustuu? Ei vaadi kovin kummoisia vehkeitä, että volaa saa niin paljon ettei leffaa pysty ilman tulppia katsomaan. Veikkaisin että useimmilta plazalaisilta löytyy riittävän tujut vehkeet siihen ihan kotoa. Teatterissa ilman tulppia toistaiseksi on kuitenkin pärjännyt...
Aika suuri osa suomalaisista asuu kerrostalossa jossa kunnon paineet on käytännössä aina mahdottomuus. Rivitalossa saattaa päästä jo kunnolla tykittämään, jos vaikka asuu päätyasunnossa ja talojen välinen eritys todella hyvin kohdallaan. Ja näiden päälle sitten jyrää perheellisten jälkikasvu (tai vaikka tiukka hellasärö), joka on täysin riippumaton siitä missä asuu. Esim jos itseä mietin niin aiemmin kerrostaloissa kovat paineet ei olleet mahdollisia ja nyt kun asuu rivarissa jossa voi ihan oikeasti tuupata menemään niin paljon kun haluaa, kotoa löytyy jälkikasvua, jotka taas tekee suuret paineet täysin mahdottomiksi 24h vrk.
Aah eli kyse olikin ennemmin käytännön ongelmista kuin laitteiston riittävyydestä. Rivarissa yksin asuvana ei ole ongelmia tuon suhteen, volaa saa tuupata käytännössä niin paljon kuin huvittaa ja harrastaminen muutenkin täysin vapaata.
Tähän voisi suht tylysti todeta, että tuolla elacin subbarissa ei kyllä vapaasti tykitellä, vaikka laite hintaansa nähden onkin ihan ok. Kyllä sen ekan napalmikeskituksen aikana alkaa poks-poks kuulua jos ihan oikeasti haluaa niitä suurempia paineita
Mitä lie nuo suuret paineet teille tarkoittaakaan. Kyllä tuo ainakin leffateatterin voittaa ja volaa saa kyllä vähintäänkin riittävästi mun käyttöön. Kovaa tulee kyllä kuunneltua, mutta siinä kohtaa kun alkaa korviin koskemaan, niin alkaa olemaan liikaa (onnistuu näillä vermeillä kyllä). Vai kuunteletteko oikeasti tulpat korvissa? Imo esim. puheäänen pitää kuulostaa normaalilta eikä huutamiselta.
Ilmeisesti Jack1 ei nyt sisäistä mikä on dynamiikka. Se on juuri sitä, että puhe on puhetta ja sitten napalmi AMPUU.
Sen suuremmin perustelematta mielestäni nämä eivät ole tosiaankaan toisiaan poissulkevia vaihtoehtoja eikä edes vertailukelpoisia moneltakaan osalta. Yllä ne suurimmat erot ovat tulleet hyvin esiin mm Säätäjän ja Hipon kommenteista. Itse olen 80-luvun lopun elokuvateatterikansaa ja tuli käytyä viikottain stadissa leffassa teininä, vieläkin noin 1-2krt/kk. Yksikään normaali olohuoneeseen rakennettu kotiteatteri ei ole mielestäni vertailukelpoinen monestakin jo mainitusta syystä. Itse kääntäisin tämän toisin päin ja miettisin onko nämä leffateattereiden huonosti käyttäytyvät teinit omaksuneet jonkin olohuone-katselun kun pälpättävät läpi leffan ja hävyttömän usein näkee jalkojen nostelijoita sekä puhelimen näpyttelijöitä, uskomatonta kun miettii vielä nykyhintoja, ehkäpä pappa betalar jne. Itse pidän parhaina juuri pienikokoisia uudehkoja saleja, sieltä jokin rivi 5 kun maksimi on 12. Äänet on aina olleet omaan korvaan sopivat. Täälläkin kaivataan Bristolin 20-vuoden takaista soundia kun penkit tärisi niin ettei vastaava ollut silloin kokenut. Mielestäni T2 sai paljon kehuja äänentoistostaan ja juuri Bristolissa. Siellä oli hyvä äänentoisto isoksi saliksi. Olisiko elokuvateattereiden äänentoistossa käynyt kärjistetysti samalla tavalla kuin yökerhoissa, sen kerran kun Seduloihin olen eksynyt niin äänentoisto on hirveää diskanttipainotteista sontaa. Jo 15v takaperin yökerhojen tanssilattioiden nurkassa olleet puolitoistametriset kaapit toimi mun mielestä 10x paremmin. Ja edelleen olen nuorekas jos tahdon, joten kalkkeutumista tämä ei ole. Iso
Tässä kannattaa tietenkin muista myös se, että useimmista (kaikista?) elokuvista tehdään eri äänimiksaukset teattereille ja kotilätyille. Eli erot dynamiikassa ei välttämättä ole aina kiinni välineistä.
Ois kiva nähdä sellainen blu-ray (tai dvd), jolta tuollaista dynamiikkaa löytyy. Toki mulla dynamiikkaa on sen verran mitä sitä nyt elokuvasta irtoaa. Lienee kuitenkin helpompaa säätää volat esim. puheäänen tai autojen äänen mukaan, kuin sen suihkumoottorin tai konekiväärin. En minä ainakaan nauti 130dB konekiväärin äänestä, vaikka se toki realistinen onkin. Lisäksi jos tuon verran kääntää nupista (jos laitteista irtoaisi), niin puhekin alkaa olemaan varmaan siellä 110dB tasolla. Väitätkö siis, että leffojen dynamiikka riittää realistiseen toistoon? Edelleen ihmettelen, että miten ne leffateatterin äänenpaineet on muka niin ihmeellisiä, kun kotilaitteilla päästään samaan (kuunteluetäisyydelle). Kuuntelen sillä voimakkuudella mikä hyvältä kuulostaa, yleensä ollaan kutakuinkin samoissa voluumeissa kuin teatterissa tai sitten aavistuksen alle. Suurin ero on kuitenkin että mulla kuuluu myös alle 50Hz. Toistan edelleen kysymyksen, kuunteletteko tulpat korvissa vai miksi kotilaitteiden äänenpaine ei riitä? Mulla ainakin jos volaa lisään nykytasosta, niin alkaa korviin koskemaan ja eihän se mikään nautinto silloin ole. Ainakin suhteessa kyllä, kukaan tuskin tuota ääntä oikealla äänenpaineella haluaa kuulla. En voinut välttyä huomaamasta teikäläisen asuinpaikkaa, joten kommentti paikallisista leffateattereista ei olisi pahitteeksi. Etenkin jos vertailukohdaksi löytyy joku etelän ihme.
Eikös se ole 105db max, 115db max LFE:lle ja jossain 85db se normivoimakkuus (puhe?). Jostain näin luulen lukeneeni, mutta voin olla täysin metsässäkin.
Taitaa olla, mutta eihän tuo realistista skenaariota vastaa siltikään. Sitäpaitsi kuka pitää puheen 85dB tasolla? Tuohan vaatisi jo kuulon suojausta.
Mikään ei vedä vertoja hienolle leffateatterille, ei edes Stalinin kotiteatteri. Mutta ei sellaisia enää ole, Kino-Palatsi purettiin jo 1965 ja Helsingin viimeinen kunnon sali Bristol purettiin tällä viikolla. Näissä muovisissa multiplex-saleissa ei ole tyyliä. Eikä ne leffatkaan enää ole niin vetovoimaisia. Joten kotiteatteri saa ääneni. Ohjelmiston saa valita itse - ja tarjoilu pelaa.:naminami: En tiedä minkätasoisia tykkejä täällä porukalla on kun jotkut uskovat yltävänsä leffateatterin kuvanlaatuun. Aika harvalta löytyy 4K-tykkiä. Tai edes 2k-tasoista kompressoimattomalla lähdemateriaalilla. Vielä harvinaisempaa on löytää jostakin materiaalia joka pärjäisi 70mm filmille tai edes 35 milliselle. Bluray ei siihen pysty. Ääni on sitten toinen juttu. Isojen tehojen vuoksi leffateattereissa käytetään useimmiten torvikaiuttimia, joissa on kireä ja kylmä ääni. Ja tämäkin kirjoitus perustuu pohjalle, perusteltu ennakkoluulo voittaa viiisi yliopistotason tutkimusta.
Paikalliset leffateatterit ovat kieltämättä aika surkeat. Pääkaupunkiseudun Jumbon teatterissa (nimeä en nyt muista) olen käynyt kerran jonka jälkeen päätin, että Mikkelin teattereihin en enää rahojani vie. Ero on suuri joka osa-alueella. Mutta silti omaa kotiteatteria ei voita leffateatterit. Rahaa on mennyt pitkälti yli 10000€