Onhan se, mutta silti ehkä... kun nyt näin tänään haastattelussa, jonka suoritti Niina Herala. Ehkäpä sitä meikkiä sitten oli vain yksinkertaisesti liikaa. Vaikka kuinka oli muotiohjelma kyseessä niin silti. Varsin mainion debyyttilevyn pisti tyttö eetteriin... ja kaikki gimmelinkin levyt löytyy hyllystä. Mutta itse tähän biisiin niin taas iskettiin kultasuoneen. Eli kai tälle voi sen neljä tähteä antaa. Mutta seuraavaksi vähän suomalaista, koska Lapparit lähti itsellä uusintakierrokselle. Mutta nyt heiltä vakavampaa kamaa, solistina huikea Markku Toikka: Lapinlahden Linnut - Puumiekka
Ihan hyvä meininki, tuli ainakin etäisesti joku Murheellisten laulujen maa mieleen. Ei niin hyvä kuin saman porukan Perse, mutta toisaalta mikään muukaan biisi ei ole. En ihan hullaantunut, mutta hyvä 3,5/5 irtoaa. Sitten bändi, joka oli olemassa pelkästään rahan vuoksi: Supergrass - In it for the money.
"Ei paskempaa", sano... nyt kankkusessa maistuu muutenkin hieman normaalia kevyempi tavara, 3,5/5. Uusimpana tuttavuutena: Ghost - Elizabeth
Kommenteissa puhuttiin Kinkusta ja Merciful Fatestä, ja nuohan tästä hyvin nopeasti mieleen tulevat. Vähän "kesysti" tai sisäsiististi esitetyltä tuntui, ja tosiaan ehkä hiukan liikaa em. yhtyeiden jalanjäljissä kulkevalta. Sinänsä ihan ok biisi, mutta sen kovempaa ei juuri nyt iskenyt. Tälle irtoaa minulta 2,5/5. Sitten ihan tuoretta tavaraa juuri ilmestyneeltä Killing Joken levyltä. Kappale ymmärtääkseni on tehty yhtyeen menehtyneelle jäsenelle, Paul Ravenille. Killing Joke - The Raven King
Killing Joken oon kanssa jotenkin onnistunut aina ohittamaan, ja tän kappaleen jälkeen tiedän syynkin. Eihän toi tossa soidessa yhtään häiritse mutta ei se kyllä nosta mitään muitakaan tunteita, vähän tollanen ostoskeskus meininki... Samaa shittiä mitä Linkin Park soittaa aika paljon paremmalla sykkeellä. 2/5 ------------------ Ja sitten vanhahkoa mutta ah niin ajankohtaista yhteiskunta kritiikkiä: Verorock
Poliittista anarkistiräppiä, -1/5. Mutta tässä: http://www.youtube.com/watch?v=G2RCCDSBEGk Tänä vuonna testaan kaikki audiolaitteet ensin tällä kappaleella.
Perus NRJ huttua. Tulee ja menee. Ei ehkä niitä raivostuttavimpia biisejä kuitenkaan. Täältä: ** _________ Tässä mun valinta vuoden 2010 parhaaksi levyksi ja varmaan mulla vuoden soitetuin biisi. http://www.youtube.com/watch?v=-Q5qvft2i-s
Mathcore ei varsinaisesti ole omia suosikkigenrejäni ja punk-henkinen rääkyminen ei oikein toimi tunnelman nostattajana... vastaavasti kliinit vokaalit onnistuvat vain paikoittain herättämään mielenkiinnon. Kappale tuntuu muutenkin sillisalaatilta päälleliimattuine teemoineen ja puuroutuvine rumpukuvioineen. 3/5 kumminkin. Tässäpä sitten hieman instrumentaalisempaa otetta Intiasta: Amogh Symphony - The Quantum Barrier Code Interpretation by Mainframe
Ei herättäny oikeestaan mitään mielenkiintoa. Mutta musiikillisesti kuitenkin ihan taitavaa ja kekseliästä 2/5. Laitetaas omalta osalta ruotsalaisten ja suomalaisten yhteistyönä syntynyttä huutoa Solution .45 - Gravitational Lensing
Aika perus melodeathia. Ei oikeastaan yhtään hullumpaa. Vois vaikka Spotifyssä pyöräyttää kerran ympäri. ***½ Ja seuraavaksi akustista ihanuutta... Anneke van Giersbergen & Danny Cavanagh - Hey Okay!
Tässä vähän samaan henkeen musaa ja asianmukainen videokin ohjattu: Crowpath -Chased, caught and charged Ei mikään oma suosikki tai muutenkaan ihan sitä mitä päivittäin tulee kuunneltua, mutta aikanaan tuli kuunneltua aika paljonkin... EDIT: niin ilmeisesti pitäs tuota edellistäkin kommentoida: Ihan kiva pikkubiisi. Anneke ainoita naisvokalisteja joita itse suvaitsen. Biisissä mukavaa vanhan kannan irkkuhenkisyyttä. Ei ehkä tähän mielentilaan sopivinta musiikkia, mutta ihan ok kuitenkin. 2½/5
Tuommosen päälle en ole oikein koskaan ymmärtänyt, vaikka jotain death/black metallia tuleekin silloin tällöin kuunneltua. 1½/5 ----- Metamorphosis Jazz Band - Fragrance of Dark Coffee
Siitä hyvää jazzia ettei ruvennut suuremmin missään vaiheessa ärsyttämään... :thumbsup: ** Seuraavaksi laulu söpöstä rumpalitytöstä... Ray Lamontagne - Meg White
Kyllähän edellistä biisin loppuun kuunteli, laulajalla ainakin hyvä ääni. Biisi oli kuitenkin sen verran mielenkiinnoton ja perushuttua ettei laulajan muu tuotanto jaksa kiinnostaa, ainakaan edellisen näytteen perusteella. Seuraavaksi sitten nostagiaa eteläisestä naapurimaastamme: Gunnar Graps ja Magnetic Band - Onu Volli lugu -- JP
En voi oikein sanoa muuta kuin että en ollut ihan sillä tuulella, että jaksaisin tällaista. Jos nyt koskaan olenkaan. Valitan mutta laitetaan osaavasta soitosta ylimääräinen puolikas: 1,5/5 Pistetäänpä seuraavaksi Die So Fluidia, kun näiden keikalla tuli torstaina käytyä: Happy halloween
Jos Mercury kappaletta olisi pitänyt arvostella, niin olisin antanut sille heti puolikkaan enemmän, muistutti riffeiltään hieman Mustachin tuotantoa. Tälle kuitenkin 2/5 ----- Vaatimatonta pianon pimputtelua ja kaunis ääni, nehän riittää. Agnes Obel - Close Watch
Ja nehän riittää! Mitäs tästä vois muuta sanoa kuin, että todella kaunista ja tunnelmallista musiikkia. Spotifyssä pyöritetty levy jo pari kertaa ympäri. Pitäis varmaan ostaa cd. ****½ Seuraavaksi jotain vähän vähemmän vaatimatonta. Enkä todellakaan suosittele tilulilun vihaajille. Teiltä voipi lähtee taju! Pathfinder - Beyond The Space, Beyond The Time kauppa
Siinäpä star wars ja tolkienin satukirjat kohtasivat finninaamaisen 15 kesäisen pojan 80-luvulla. Harmi että lopputulos ei kohdannut minua. 1/5 pistettä Sitten papin pojan mustaa huumoria, tai jotain: Joose Keskitalo - En saa laaksossa rauhaa -- JP
Sanotukset ihan ok mutta laulajan ääni ja esitystapa ja ponneton musiikki eivät miellyttäneet, 1½/5 Pysytään kotimaisessa ja säilytetään huumoriaspekti mutta vaihdetaan tyylilajia Korpiklaani - Metsämies
Hyvä mieli tuli Korpiklaanin vedosta. En tiedä jaksaisinko kovin useasti tuota kuunnella mutta kertalatauksena aika jees. 2½/5 Brittifunkin kuninkaat eli Incognito - Everything that we are (varoitus, mukana räppiä!!11) http://www.youtube.com/watch?v=nFOGKjp1K_U Incogniton basslinet saa mun pöksyt kastumaan. Tässä kepin varressa luultavasti Francis Hylton.