Huvittavaa. Kun minusta juuri lopun tapahtumat olivat niitä mielenkiintoisimpia, ja pelastivat leffan vaipumasta unholaan. Päinvastoin kuin teidän mielestänne, musta henkilöiden valinnat ja toimet olivat luonnollisia - eivät toki tavanomaisimpia, mutta sehän niistä mielenkiintoisia tekeekin. En ole toki täysin varma onko leffan toteutustapa kaikilta osin täydellinen, tuskin, mutta esim. tuo poika-isä kuvio ei ole yhtään ihmeellinen. Päinvastoin, juuri tuosta "vässykkyydestähän" nousemisestakin Balen hahmo sai voimaa tehdä sen mitä piti, ja eikös tuollainen henkilökehitys ole perinteinen sankarin tunnusmerkki, puhumattakaan siitä miten helposti poika sen niin kokee. Ja se Spoiler Crowen hahmon junaanhyppy on parhaita lopputwistejä mitä itse muistan, siitäkin syystä että jotain vastaavaa saattoi hieman aavistaa hahmojen keskinäisestä suhteesta, esim. siitä lopun ammuskelujuoksusta, ja yleisestikin Crowen hyvin tekemän hahmon teema oli sellainen arvoituksellinen, liiankin karski ollakseen pelkästään sitä. Leffana tää oli pitkälti sellaista 3 tähden osastoa.
Aivan liian hyviä arvosanoja tälle on annettu. Loppu oli niin umpisurkea, ettei alun kieltämättä mukavan letkeä kerronta pelasta mitään. 1/5 ja loppuun muistutus, en yleensäkään pidä westerneistä.
Ensimmäisellä katsomiskerralla elokuvan loppu jäi hetkeksi kaivelemaan. Asiaa hieman pähkäiltyäni, päädyin lopulta tuohon samaan ratkaisuun. Crowen esittämällä rosvojoukon johtajalla meni elämänarvot uusiksi, kun hän kuunteli ja näki miten Balen esittämä maanviljelijä halusi näyttää pojalleen isän mallia. Balen esittämä maanviljelijä lähti rahakkaalle saattokeikalle osittain rahan takia, koska hän halusi pelastaa perheensä horjuvan talouden, mutta hänellä oli myös todistettavaa itselleen. Matkan loppupuolella saattoporukka kohtaa ylitsepääsemättömiä vaikeuksia, mutta lopulta vain tuo urhea maanviljelijä on valmis seisomaan sanojensa takana, eikä vähiten poikansa takia. "Kello 15.10 lähtö Yumaan" on upea western, kun sille antaa mahdollisuuden. 5/5
Täähän oli ihan täyttä paskaa, kuten moni on täällä todennutkin, täysin epäuskottavan lopun takia. Kai sen mielikuvituksessa voi kääntää sanomaksi periaatteiden ja sankaruuden puolesta, mutta minusta on vaan huonoa käsikirjoittamista yhdistettynä aikataulujen pitämiseen ja tyylitajuttomuuteen. Joku studiopomo on lukenut keskeneräisen käsikirjoituksen alun ja nykyaikana ei passaa antaa kilpailijoille siimaa, joten elokuvaa on lähdetty vääntämään, ennenkuin käsikirjoitus olisi lopullisesti valmis. Sitten aikataulut on alkaneet paukkumaan ja käsikirjoittajaa on hoputettu pistämään teksti kasaan tai ei hyvä heilu. Käsikirjoittaja vetää pullon viskiä ja raapustaa yön aikana houreisimmat ideansa paperille ja kasaa niistä tekstin kasaan silloin hyvältä tuntuneen ajatuksen "massamurhaaja muuttuu hyväksi jätkäksi" teeman ympärille. :king:
Elokuvan loppu on kyllä mielenkiintoinen ja mielipiteitä varmasti jakava. Itse kallistuin toisen katselukerran jälkeen (luojan kiitos katsoin elokuvan uudestaan) tuon näkemyksen kannalle, että Crowen hahmon maailmankatsomus muuttui hänen tavattuaan järkähtämättömän saattajansa (Bale), johon hän tutustui matkan varrella. Ainakin minuun Balen hahmo teki suuren vaikutuksen. Tuota näkemystä myös vahvistaa Crowen hahmon nousu vapaaehtoisesti vankijunaan, jonka hän teki sen surevan pojan tähden. Tosin hänen uhrauksensa ei ollut lopulta kovinkaan suuri, koska hän ei koskaan vankilaan päätynyt. Siitä annettiin lopussa selvä viittaus, kun hän vihelsi hevoselleen, joka lähti laukkaamaan junan perään.
Mitenkäs muuten sen voi tulkita? Eikös se ollut koko jutun pointti sen hahmon kohdalla, kun farmeri puolestaan rohkaistui hieman.
Jep. Selitin tuon vähän huonosti. Tarkoitin että Crowen hahmon "takinkääntö" alkoi tuntua uskottavalle vasta toisella katsomiskerralla, kun keskityin tarinaan (eka kerta meni tyttökaverin kanssa lähinnä popcornia syöden) ja heidän väliseen vuoropuheluun. Toinen näkemyshän täällä on, että Crowen hahmon takinkääntö ei ollut uskottava.
Takinkäännön uskottavuusongelma johtuu mielestäni siitä, että tuota Crowen hahmon kehitystä ei tuotu niin selkeästi esille kuin yleensä amerikkalaisissa elokuvissa. Jos kyseessä olisi ollut eurooppalainen elokuva, kukaan ei valittaisi aiheesta, koska olemme tottuneet jo siihen, että eurooppalaisissa elokuvissa asiat saattavat tapahtua hyvin vähäeleisesti. Mutta amerikkalaisilta ollaan opittu odottamaan rautalangasta väännettyä tarinankerrontaa, minkä ymmärtää vaikka elokuvaa katsoisi toisella silmällä... Ei silti, olisi sitä hahmonkehitystä voinut vähän syventää minunkin mielestäni.