Asioita joita en voi ymmärtää

"Eläthän vain kerran!"

"En kadu mitään!"

"Se ja se urheilija ansaitsi nyt voittonsa."

 

Fakta.

Lausunnonantajan henk.koht mielipide, tietyllä tapaa varsin ymmärrettävä jopa.

Silkkaa spedeilyä. Voitto, kuten häviökin ansaitaan aina.

Tuossapa omat mielipiteeni.

 

Olin tosiaan ilmeisesti pois koulusta silloin kun tämä fakta opetettiin. Saa toki valaista, miksi niin. Itse en ole keksinyt/kuullut yhtään selitystä tuolle "faktalle". Juuri tuo faktana pitäminen eniten tuossa hämmentää. Ihmekös ihmiset ovat niin ahdistuneita ja epätoivoisia, kun kaikenlaista uskomusta pitävät tosiasiallisena.

Niin. Mutta kun tuo tarkoittaa käytännössä sitä, ainakin monilla, että "ei ole mitään kaduttavaa". Eli tekopyhää ylimielistä valehtelua. Enpä minäkään aikaani katumiseen yleensä käytä, mutta mikäli asiaa mietin, on kaduttavaa sinänsä aivan helvetisti.

 

Itseasiassa tässä voisi heittäytyä suuremmankin luokan filosofisiin pohdintoihin siitä, miten ihmisellä on mahdollisuus elää sanojensa ja tekojensa kautta jopa sen jälkeen kun madot ovat maallisen raadon syöneet, mutta en jaksa. Myöskään en jaksa kiinnostua siitä, että saan mahdollisesti uusintakierroksen yrittää elää elämäni parhaalla mahdollisella tavalla (paremmin kuin ensimmäisellä? pah.), joten minulle tuo "elät vain kerran" on fakta. Toki tuo saattaa kuulostaa lohduttomalta lähinnä niiden korviin, jotka ovat tämän ensimmäisen elämänsä pilanneet / tuhlanneet, mutta hei, Jedem das Seine.

Jos herään siellä arkussa, tai jossain muualla, kuolemani jälkeen, voin ensimmäisenä myöntää olleeni väärässä. Mutta miksi ihmeessä haaskata edes millisekunti tästä elämästä moisen turhuuden miettimiseen? Hämmentävää.

Sillä, mitä se monilla tarkoittaa tai ei tarkoita, ei kyllä itselleni ole tuon taivaallista merkitystä. Kukin katukoot ihan kuinka paljon hyvänsä, se ei ole minulta pois. Henkilökohtaisesti koetan elää elämäni tekemällä valintoja joita ei tarvitsisi katua, ja toistaiseksi tämä on elämänasenteeni kannalta vallan mainiosti toiminutkin.

 

Faktalla tarkoitetaan yleensä niin selvää pässinlihaa, ettei sen suhteen voi olla väärässä. Jos myönnät mahdollisuuden erehtymiseen, on kyseessä uskomus.

 

Tämä on kyllä aivan totta, ja tuota faktaahan pitäisi ylipäätään viljellä varsin maltillisesti, toisin kuin tuossa ylemmässä vastauksessani tein.

Pointti sieltä silti on haisteltavissa. Ehkä, riippuu nenästä.

 

Okei. Ymmärrän toki joitain pointteja tuolta osin.

Kai tuossa vaan eniten särähtää korvaan sellainen individualistinen, hedonismia lähestyvä ihanne. Ja itsestäänselvyyksinä asioiden ottaminen. Elämisen jatkumisen kun voi käsittää tosiaan laajassa mielessä, muistoissa elämistä en itse tosin ihan laskisi mukaan. Ja anyhow, jos loppuisikin kuolemaan, niin kuka siinä olisi sitten jäljellä surkuttelemassa miten on eletty? Ts. kuoleman suhteen ihan sama miten elää, sen ei pitäisi asiaa ratkaista. Eiköhän tuo ole siis pelkopohjaista neuroottista ajattelua lopulta. Pelätään sitä loppuelämän katumista vaikka kuolema sen korjaisi, mutta sitähän ei voida ajatella. Harva asian sanookaan näin päin: "Lopulta olet aina kuollut!".

 

Joka ilta on päivä vähemmän elettävää.

 

"Ei elämästä selviä hengissä"

 

Jos tässä nyt syvällisiä pohditaan, niin itse näkisin sen niin että mitään en kadu, mutta pyrin aina oppimaan virheistä. Niitä kun elämässä sattuu joka tapauksessa, niin mitä turhaan katumaan, kunhan vaan tajuaa ottaa opikseen.

 

Eli hammaskeiju siis on olemassa, koska emmehän me voi todistaa absoluuttisen 100 %:lla varmuudella, että hammaskeijua ei muka olisikaan olemassa. Eli jos joku röyhkeästi väittää, että hammaskeijua ei ole olemassa, ei moisen uskomuksen ilmoille heittävään kannata aikaansa tuhlata. Miten päätön väite! Ja täysin ilman todisteita, miten noloa.
Tuolla taktiikalla kreationistit sun muut usein lähtevät liikkeelle, eli ovat selvästikin havainneet moisen toimivaksi konstiksi. Seuraava askel on sitten vaikkapa se, että kovan vastarinnan edessä peräydytään sen verran, että puhutaankin 50/50 -tilanteesta. Mikä myöskin on täysin naurettava väite. Sitten muutetaan sanojen merkityksiä, ollaan "tieteellisiä" jne. Näin toimien osa kansasta lähtee aina mukaan, olivatpa liikkeen tai aatteen perimmäiset väitteet ja tarkoitusperät mitä tahansa.

Ns. terve järki tietenkin sanoo, että eihän sellaisia hammaskeijuja ole olemassa. Sillä lisäyksellä, että jos joku sellaisesta esittää luotettavalta vaikuttavia todisteita, otetaan asia tietenkin uudelleen harkintaan. Hammaskeijun tilalle voi laittaa vaikkapa kristinuskon kolmiyhteisen Jumalan, Zeuksen, Allahin, spagettihirviön tai vaikkapa kuolemanjälkeisen elämän*. Mistään niistä kun ei ole mitään todisteita, teorioita, hypoteeseja tms.
Pointti edellä: jos joku väittää, että saturnuksen renkaissa asuu telepaattisesti USA:n presidentin kanssa kommunikoivia smurffeja, on todistustaakka moisen väitteen esittäjällä. Esittäköön edes jonkunlaisen hypoteesin tms. Muutenhan kaikki mahdollinen hörhöily olisi aina laskettava todeksi, koska emme voisi koskaan täysin absoluuttisella varmuudella yhtäkään niistä epätodeksi väittää. Olivatpa ne väitteet aivan miten hulluja tahansa.




* Tietenkin olen sitä mieltä, että jossain muodossa me kaikki olemme aina olleet olemassa (tai siis se, mistä me nyt koostumme) ja tulemme aina jatkossakin olemaan (jossain muodossa). Eli vaikka kehomme molekyylit ja atomitkin hajoaisivat, tai muodostuisivat uudelleen joksikin toiseksi, olisi jotain siis kuitenkin aina olemassa (energiaa muodossa tai toisessa). Mistään hengistä, sieluista tms. ei ole edes alkeellistakaan hypoteesia olemassa, joten niistä on paha lähteä väittelemään. Se toki tiedetään, että jos aivot vaurioituvat tarpeeksi pahasti, muuttuu ko. henkilön persoonallisuuskin, jopa ns. vihannekseksi saakka. Vaikka onkin "vain" fyysisen elimen vauriosta kyse.

Meidät kaikki täällä on tehty siitä samasta aineesta, josta lähin tähtemme, eli aurinko on muodostunut. Ja aurinko on muodostunut kotigalaksissamme, kuten miljardit muutkin tähdet jne.
Mikä on kiehtovan tieteellisen faktan lisäksi filosofisestikin paljon huikeampi juttu, kuin vaikkapa joku 6 000 vuotta sitten litteän maan luonut, käytökseltään julma ja sadistinen, itsensä palvontaa vaativa totaalisen epäuskottava jumalolio (joka ei koskaan näyttäydy).
Kukkakedolla ruohoa syöviä leijonia tms. "varmoja tietoja" kuolemanjälkeisestä elämästä ei ilman todisteita - tai edes asiallista hypoteesia - lähde kukaan edes likimain täydessä tolkussa oleva ihminen tuosta vain faktatiedoksi väittämään.

Avoin spekulointi, keskustelu ja vapaa filosofointi on tietenkin aina kannatettavaa, erityisesti vaikeista ja monimutkaisista aiheista. Toisin kuin indoktrinaation kautta opittujen pähkähullujen uskomusten faktoiksi väittäminen, täysin sokeasti ja lainkaan ajattelematta (tyylin sinä JOUDUT helvettiin, homous ON synti, sinä ET VOI syödä sianlihaa, poikamme peniksestä TÄYTYY leikata pala pois... ...koska alkeellisen heimon tuhansia vuosia sitten kirjoittamissa alkeellisissa tarukokoelmissa niin kerran lukee).

 

Avoin spekulointi ja filosofointi on aina kannatettavaa, mutta silti siitä sitten kannattaa samalla kuitenkin vetää täysin väärä johtopäätös, ts. tässä casessa että elämän loppumisen kuolemaan kyseenalaistaminen tarkoittaisi kuolemanjälkeisen elämän selvänä pitämistä? Vaikka minä tässä juuri kyseenalaistin päinvastaisen uskomuksen selvänä pitämisen!

Tämä ei ole uskontoketju mutta jokseenkin tyypillistä ateistista retoriikkaa tuollainen "emme voi tehdä hypoteesia, unohtakaamme siis mahdollisuus", ja kaikki minkä tiedämme olevan totta, on kaikki mitä on olemassa. Ja kaikki tämä ilmeisesti sen takia ettei yksilö pysty olemaan agnostikko koska silloin ei voisi kieltää hullutuksia kuten (jostain syystä toisiinsa rinnastettavia) jumalia, taruolentoja, homeopatioita yms...

Todistakaa mulle nyt sitten se että elämä on tässä. Minä voin lähteä sitten mukaan leikkiin any given day ja todistaa vaikkapa että Loch Nessin hirviötä ei ole (ainakaan siinä Loch Nessin järvessä )

 

Solukuolema

 

Eikä.. Nyt tämä eroakirkosta.fi keskustelu on vallannut tämänkinn topicin..

 

Ei riitä millään. Tuo todistuksesi olettaa, että elämä on luonteeltaan täysin fysiologis-biologista. Yritäpä uudelleen.

 

Älä oo Clever tollanen. Tiedät itsekin, että henkimaailman juttuja, joita ei voi havaita on mahdoton todistaa. Hymiö.

 

No missä muualla se olisi?

Ei mutta oikeasti, mitä väliä sillä on? Mielestäni on aika selvää että tämä elämä jota juuri nyt elämme on tässä, ja jos sen jälkeen on jotain lisää, esimerkiksi uudelleen syntymisen kautta, se on toinen elämä, ei tämä sama mitä nyt elämme. Ellei sitten tämän elämän lopussa tapahdu joku kosminen reboot ja kaikki alkaa taas alusta jolloin tämä elämä kiertäisi sitten silmukassa... se toki selittäisi ainakin deja vu -ilmiön.

 

Todista meille nyt sitten se että elämä on jossain muualla.

Hommaappas nyt sieltä tuonpuoleisesta (Taivaasta, Manalasta, Styx-joelta, whatever) tänne todistamaan miten homma on. Ota vaikka James Randi ja BBC mukaan.

 

Luetko sä edes näitä keskusteluja?

 

Olkinukkeilua. Eihän tuollaisia ole nyt väitetty. Nuo jutut eivät kuuluu ateismin määritelmään, eivätkä ole mitään "tyypillistä ateistista retoriikkaa".
Edes jotakuinkin tieteellisen maailmankuvan omaava ateisti varmastikin tiedostaa sen, että tietomme ympäröivästä maailmasta lisääntyy päivittäin. Jolloin ateistin maailmankuvakin automaattisesti päivittyy entistä tarkemmaksi (Newton -> Einstein jne.). Ja aina välillä se uusi tieto on erittäinkin hämmentävää ja mullistavaa vaikkapa viikon takaiseen tietoon verrattuna (suhteellisuusteoria, evoluutioteoria, kvanttiteoria, aurinkokeskeisyys maakeskeisyyden tilalle, maapallo litteän maan tilalle...).

Se nyt vain on niin, että minä en usko saunatonttuihin, näkymättömiin yksisarvisiin, paratiisiin tai vaikkapa kristittyjen kolmiyhteiseen Jumalaan.
Mutta jos joku - aivan kuka tahansa, missä tahansa ja milloin tahansa - esittää todisteen em. tapaisten juttujen puolesta, niin minä otan sen mielelläni vastaan. Asia ei siis ole minulle millään muotoa kiusallinen, ongelmallinen, vaikea tai uskovaisten tapaan tiukasti lukittu, vaan selkeän looginen itsestäänselvyys. Eli toistaiseksi en noihin em. juttuihin usko, siinä kaikki.

Eli yhtään mitään ei siis nytkään ole kielletty absoluuttisena mahdottomuutena. Kyse on vain siitä, että on melko kohtuullista odottaa kuulevansa edes joitain todisteita tai perusteluita erinäisille hurjille väitteille. Edes vähäsen, edes jotain. Edes jonkunlaista hypoteesia, pelkän tyhjän sijaan. Vain siitä on kriittisessä asenteessani kyse, ei mistään sen kummemmasta. Toisaalta on myös niinkin, että (olipa kyse uskonnoista tai ei, oltiinpa kieltämässä jotain tai ei):

Extraordinary claims require extraordinary evidence.

-- Carl Sagan​

Olet terminologian suhteen hieman hukassa. Eli miksi ihmeessä agnostikko - varsinkin jos sattuu olemaan ammatiltaan lääkäri - ei muka voisi kieltää esimerkiksi homeopatian järkevyyttä? Entä uskovatko kaikki agnostikot esim. vaalenpunaisiin näkymättömiin yksisarvisiin? Itse pyrin välttämään termiä agnostikko, varsinkin jos on uskonnoista kyse.
Parempia ovat teisti/ateisti ja uskovainen/uskonnoton, jotka myös ovat paljon selkeämmin pelkästään uskontoon liittyviä termejä. Uskovaisten pitää vain hyväksyä se, että ateisti tarkoittaa syystä tai toisesta uskonnotonta ihmistä. Mitään muuta se ei tarkoita, vaikka kuinka asioita vääntäisi ja kääntäisi.

Entä miksi äärimmäisen epäuskottavilta vaikuttavia asioita A, B ja C ei muka voisi rinnastaa toisiinsa, kun kerran on kyse ihan vain asioista tai ilmiöistä, joihin ei uskota? Paitövei, minulle kaikki jumalat ovat taruolentoja.
Homeopatian toit itse esiin. Hörhöilyähän sekin lääketieteellisessä mielessä on, mutta toki jonkunlainen psykologinen plaseboefekti sekä ihmiskontaktin aiheuttama positiivinen vaikutus ovat aina mahdollisia.

Itse olen aina ollut ateisti, eli en siis usko mihinkään niistä tuhansista jumalista, jotka ihmiskunta on itselleen luonut. Kunnes joku laittaa todisteita pöytään, tai kunnes joku noista jumalista päättää ilmestyä. Sama koskee tietenkin myös taivasta, helvettiä, saatanaa jne.
Mistään muusta ei ateismissa ole kyse. Ja yhtään mitään en ole absoluuttiseksi mahdottomuudeksi julistamassa. Mutta hyvinkin monia asioita kohtaan olen kuitenkin skeptinen. Ja äärimmäinenkään skeptisyys ei tietenkään tarkoita täysin 100 %:n absoluuttista kieltämistä.

Kuten jo edellä mainitsin, loogisesti ajatellen on täysin itsestäänselvää, että kaikki/kaikkeus on aina ollut ja tulee aina jatkossakin olemaan (aine tai energia siis). Niin hämmentävää kuin se ihmismielelle onkin.
Se on sitten täysin eri juttu, jos joku meistä väittää tietävänsä, että mitä meille ihmisinä seuraavaksi tapahtuu. Tai että ylipäätään on enää olemassa joku ihminen kuolemankin jälkeen, muodossa tai toisessa. Eli että synnymme vaikkapa uudestaan fyysisinä kastematoina tai sitten jatkamme jonain henkiolentoina/sieluina/tms. jukujukumaassa, paratiisissa tai ties missä paikassa.
Nykyinen tieto ulottuu vain siihen saakka, että 100 %:lla varmuudella tapahtuu fyysisen ruumiin maatuminen (perinteinen hautaus) tai palaminen tuhkaksi (polttohautaus). Ja että sen jälkeen ei tietääksemme tapahdu yhtään mitään, mikä siis liittyisi aiempaan ihmiseen. Mutta ihan kiva, jos tämä tieto joskus päivittyy.

Kuoleman jälkeinen elämä on nykytiedon valossa puhdasta spekulointia ja fantasiaa. Ja siinä ei tietenkään ole yhtään mitään pahaa tai väärää, niin kauan kun ymmärretään sen olevan ihan vain puhdasta spekulointia, haaveilua, pohdiskelua, scifiä tai fantasiaa. Vasta sitten, kun jotain tuollaista asiaa aletaan julistaa faktatietona uskontojen tapaan, on kyse hörhöilystä.