Hyvä oli. Ellei paras, niin ainakin yks vuoden parhaista. Itseä ainakin jakso vetää alusta loppuun saakka. Alussa saattaa hirvittää katsojia IT-alan slangi jonnin verran, mutta eipä hätää. Aika kivasti siihen varmasti pääsee mukaan. ****½ / *****
Tämä on kyllä mediassa yliarvostettu, ei toiminut muuna kuin mielenkiintoisena tarinana. Näyttelijäsuoritukset olivat ok, ei kuitenkaan mitään järisyttävää. Itse en Facebook-tiliä omista enkä ole omistanut ikinä, mutta seuraan periaatteessa mielenkiinnolla mihin koko hypetys johtaa. Ei tämä minulta montaa tähteä saa. Kontrasti oli aika suuri kun katsoin leffaa edeltävänä iltana viime viikolla Teemalla esitetyn La Hainen joka on likimain täydellinen elokuva. Tämä oli valovuoden päässä esimerkiksi siitä. Joten en voi ymmärtää useamman median suitsuttamia 4/5-tähden arvosteluja. :naminami::naminami: Kaksi tähteä mielenkiintoisesta aiheesta ja ok-toteutuksesta. Iso
Oli kyllä hiton kova elokuva. Jopa yleinen inhokkini, Jesse Eisenberg, ei ärsyttänyt vaan oli suorastaan pirun hyvä roolissaan. Tämä pätee myös koko näyttelijäkaartiin, joka hoiti homman upeasti kotiin. Fincher jatkaa aika pettämätöntä hyvien elokuvien sarjaa ja todistaakin tässä myös miten lahjakas ohjaaja onkaan - tuskin kovinkaan monta elokuvaa tulee mieleen missä koodin kirjoittaminen tai kaistan nopeudesta puhuminen on yhtä mielenkiintoista ja kutkuttavaa. Tästä kiitos myös käsikirjoittajalle, Sorkinille, jonka taidot West Wingistä näkyvät vahvasti. Ehdottomasti vuoden parhaimmistoa ja vahva 4/5.
Onneksi Button oli Fincheriltä vain hetken hairahdus, sillä nyt ohjaaja oli jälleen omalla tasollaan. Elokuvasta tuli osin mieleen useat pienen budjetin / suoraan tv:lle tehdyt elokuvat erinäisistä piilaakson ja hakkeriympyröiden veteraaneista - huomattavasti vain näitä paremmin toteutettuna. Sorkin ei aiemmilla elokuvakäsikirjoituksillaan (Amerikan presidentti, Charlie Wilsonin sota) ole päässyt tv-töidensä tasolle, mutta nyt korjaantui tuokin. Tarina oli kiinnostava. Zuckerberg kuvattiin pikkumaisena ( Spoiler johtiko alun tyttöystävän soutajaheitto osin ideavarkauteen soutajakaksikoilta, entä Saverinin klubiinpääsy kaunaan tätä kohtaan ), melkeinpä säälittävänä ilmestyksenä eikä muitakaan turhia idolisoitu. Dialogi oli sorkinmaisen vauhdikasta ja hyvin kirjoitettua. Teknisesti kaikki oli taas kohdallaan kuten Fincherin elokuvissa tuppaa olemaan.Termistö ja sen käyttö oli kovinkin tuttua. Lisäksi huomion kiinnittivät mm. klubikohtauksen äänisuunnittelu ja soutukisojen tilt-shift -tyylin kuvaus. Huomiota ei kiinnittänyt yhden henkilön tuplarooli kaksosina, joka oli toteututtu erinomaisesti. Kiinnostava sosiaalisen median syntyvaiheita yhdestä näkökulmasta käsittelevä elokuva, joka tullee säilymään osuvana kuvauksena ajastaan. +
Toteutuksesta selvisi vähän lisää, eli kaksosten "vartaloita" näyttelivät eri näyttelijät, mutta toiselle oli digitaalisesti vaihdettu jälkituotannossa toisen kasvot yhdennäköisyyden saavuttamiseksi. Taitavaa kikkailua, sillä lopputuloksesta tuota ei tietämättään kyllä huomannut.
Tästä sen verran, että A Few Good Men on kyllä loistava elokuva. Sorkin sovitti kässärin omasta näytelmästään.
Huhhuh oli taas Fincher iskussa. Hienoa nähdä Button-pökäleen jälkeen raikasta elokuvailmaisua ja harvinaisen upeaa dialogia, joka nopeudessaan vetää vertoja vanhoille screwball-komedioille. Vuoden kovimpia leffoja ja vuoden tiukin soundtrack. Viileän analyyttinen näkemys tästä ajasta ja samalla erittäin hauska musta komedia. Pitänee vielä käydä toinen teatterikierros tälle hakemassa...
En nyt sentään aivan sanoisi että tämä pätkä oli "loistava", mutta kuitenkin yllättävän hyvä asetelmaan ja ennakko odotuksiini nähden. Eräs kyssäri (jonka varmaan olisin saanut muualtakin selvitettyä jos viitsisin etsiä): Oliko tuo kana episodi tositapahtumiin perustuva, vaiko vain juonta kohottamaan keksittyä läppää?
No se oli sitten semmonen. Enpä tiedä mitä tajunnanräjäyttäjää tältä odottelin, mutta eipä näkynyt tajuttomuutta eikä niitä räjähtelyjäkään kun lopputekstit alkoivat rullaamaan. Kovalla ammatitaidolla se Fincher toki ohjailee ja hommailee, mutta saatiinko tuosta naamakirjan ja sossumediabuumin syntymäjutusta riitoinensa päivinensä sittenkään mitään vanhoilla päivillä muisteltavaa elokuvanautinnollista herkkupalaa... eipä mielestäni. Tarinasta nyt ei vaan tuntunut irtoavan mitään supermielenkiintoisen erikoista ainakaan tämän allekirjoittajan aivoituksiin, että ihan puhuttelemaan olisi alkanut. Priimakuntoisilla työkaluilla se kertomus toki kerrottiin, mutta kun tarina ei lähtenyt sillä isoimmalla laukalla innostamaan, niin eipä tätä voi pelkkien teknisten ansioiden ja näyttelijäsuoritusten perusteella alkaa sinne huippuvuorille nostelemaan. Jossain tykkään ja ei tykkään välimaastoissa sitä kait tämän kanssa joutuu klikkailemaan.
Nojaa, kun lopputekstit lähtivät pyörimään niin oli vähän semmoinen olo että tässäkö tämä nyt oli. Leffa kertoi kyllä hyvin facebookin tarinan mutta siinä se, ei mitään kummempaa. Kuitenkin katsomisen arvoinen. 3/5
4/5, sujuvasti rullasi ja kaikin puolin moitteeton, mutta ajankuvaajana tämä lienee kuitenkin tärkeämpi nyt kuin vuosikymmenen päästä, koska jo nyt internetin ihmettely tuntui vähän alleviivaavalta. Vaikka muuten tukevasti maassa pysyttiinkin (viidesosatähti nörtiltä siitä, etteivät tietokoneet olleet näitä satunnaisia piippausääniä päästeleviä ihmekoneita yligraafisine käyttöliittymeen). Vasta Wikipediasta luettuani tajusin, ettei Zuckerbergillä ole mitään tekemistä leffan kanssa. Eikä myöskään tuo kässärin pohjana oleva kirja ole saanut sinänsä minkään osapuolen siunausta, vaikka Saverin konsulttina aluksi olikin. Tältä pohjalta hieman alkoi epäilyttää, että mahtoikohan oikea Zuckerberg sittenkään olla noin michaelcorleonemaisen laskelmoiva ja ystävät karkottava asshole.
Ihmeen kylmiä ja etäisiä nämä Fincherin uusimmat elokuvat kyllä ovat. Sama ongelma vaivasi Zodiac:ia sekä Button:ia.Henkilöhahmoista ei paljoa kyllä jaksanut kiinnostua.Elokuvan dialogi oli ihan ok ja musa oli hyvää, mutta pakko antaa tälle tv-elokuvalle 2/5. Ei ole mies tehnyt yhtään hyvää elokuvaa sitten Alien 3, 7 sekä Fight Club:in.
Ennakkoon melko tylsältä kuulostavasta aiheesta oli saatu aikaan yllättävän katsottava ja jouhevasti kulkeva elokuva. Toisaalta ei Social Network kuitenkaan niin erikoinen ole, että sitä vielä vuosien päästä elokuvan merkkiteoksena muisteltaisiin. Itse en ainakaan näe, että elokuva kaipaisi jatkossa enää uusintakatselua. Jos tämä vuoden parhaaksi siinä yhdessä suuressa gaalassa valitaan, niin tämä kertonee jälleen enemmän elokuvavuoden heikohkosta tasosta (tai väärien elokuvien lobbauksesta ). Joka tapauksessa hieman yliarvostetulta ohjaajaltaan askel parempaan suuntaan surkean Benjamin Buttonin jälkeen. 3/5
Loistava pätkä, menee meikäläisen kirjoissa Buriedin ja Inceptionin kanssa viimevuoden parhaisiin filmeihin. Facebook aiheena ja yhtenä pääosanesittäjistä Justin Timberlake ei hirveästi herättänyt odotuksia, mutta Fincherhän oli onnistunut pykäämään tähänastisen uransa parhaan(?) elokuvan. Perinteisillä draaman keinoillahan tässä mentiin ja ainakin alekirjoittaneelle toimi. Spoiler Mielestäni elokuva ei antanut niin negatiivista kuvaa Zuckerbergistä mitä kuulopuheet antoivat ymmärtää. Tietenkään mikään enkeli tämä Eisenbergin tulkitsema hahmo ollut, mutta varsinkin loppukohtauksen "I am not a bad guy" puheesta ja katumuksen elkeistä sai käsityksen että hahmo oli menestyksestään huolimatta lähinnä sosiaalisesti kömpelö, älykkyytensä vanki.
David Fincher palaa perusasioihin ilman turhaa kikkailua ja tarjoaa uskomattoman taitavaa perimmäistä elokuvan taikaa, jossa katsoja uppoutuu ruudun tapahtumiin ja unohtaa katsovansa vain illuusiota. Kuvaus, leikkaus, musiikki, dialogi, lavastus, jne tukevat tarinaa niin luonnollisesti ettei niihin kiinnitä huomiota, paitsi kun ohjaaja niin haluaa, kuten esim. soutukilpailu, joka on aivan upeasti toteutettu kohtaus. Eiköhän tästä vähintään ohjaaja-Oscar jo Fincherille vihdoin irtoa. Näyttelijöistä Timberlake yllättää ja tekee laatutyötä, myös Eisenberg rakentaa taitavasti ilottoman, sosiaalisesti rajoittuneen ja itsekkään selkäänpuukkotaja-Zuckerbergin roolin. Oikea Zuckerberg vaikuttaa kuitenkin huomattavasti tähän kirjoitettua roolihahmoa vähemmän kyyniseltä, esim tässä haastattelussa, jossa hän myös kommentoi elokuvaa (alkaen n. 5min kohdasta). http://blog.moviefone.com/2010/10/19/mark-zuckerberg-the-social-network/ Erikoismaininta klubikohtauksesta, jossa äänisuunnitellu vastaa ensimmäisen kerran elokuvien historiassa todellista tilannetta.
Miten noin tylsästä tarinasta saadaan näin loistava elokuva? Loistavaa dialogia mikä tietenkin pohjautuu todellisuuden henkilöiden puhetyyliin ja ajatuksenjuoksuun. Pääosanesittäjä tekee loistavan työn mutta kun katson juuri youtube-haastattelua Zuckerbergistä niin vaikuttaa hyvinkin sympaattiselta tyypiltä. Ehkä oma nörttiys sumentaa näkökenttää....Tämä tyyppi vain vaikuttaa niin idearikkaalta että kaikki "90% viestinnästä on kehokieltä"'-tyypit eivät välttämättä ymmärrä että tällä 90% viestinnästä on asian tulvaa. Virkistävää nähdä tyyppejä jotka yrittävät 2-3-4-d-ajatuksenvirtaa tunkea 1-d-puhe-elimen kautta. Leffaa katsoessa tuli muuten mieleen että ehkä kyseessä onkin yhden miehen sota ihmissuhteita vastaan eli antaa ensin facebookin kasvaa maailmanlaajuiseksi, lisätä kaikkia tietosuojakilkkeitä millä voidaan myöskin salaista kahden keskistä tietoa paremmin jakaa keskenään ja sitten eräänä kauniina päivänä avata kaikki data kaikkien nähtäväksi ja istua katsomaan kun ystävyydet, perheet ja yhteiskunnat luhistuu kun ihmisen kaksinaamaisuus paljastuu. Tosielämän Zuckerberg kyllä poisti tuon ajatuksen mielestäni.
Ihan menevä pätkä oli, loppu tosin tuli vähän töksähtäväksi. Kertooko sitten vaan siitä miten hyvin juoni piti otteessaan koko elokuvan ajan. Musiikit tukivat mukavasti tunnelmaa, varsinkin kun soundtrack oli jo ennestään ollut kuuntelussa jonkin aikaa. Kannattaa kuunnella tuo läpi jos tuommoinen elektronisempi Trent Reznor miellyttää, ja jos saman henkistä materiaalia haluaa lisää niin Reznorin viime kesänä julkaistu How to Destroy Angels-projektin levy on ilmaiseksi ladattavissa nettisivultaan. Vastaavaa löytyy myös Nine Inch Nailsin neljän levyn mittaiselta Ghosts I-IV albumilta, jonka ensimmäinen levy ladattavissa ilmaiseksi. Oikeastaan tuota Ghosts:ia kuunnellessa pari biisiä on pistänyt korvaan siihen malliin, että ihan kun ne olisivat lähes sellaisenaan päätyneet Social Networkin soundtrackille. ...ei ehkä sinänsä yllättävää, nyt kun tuli mieleen tarkastaa Wikipediasta, niin Atticus Rossin nimi löytyy sekä Ghostsin että How to Destroy Angelsin tuotantotiimistä.
Tuli luettua netistä vähän wikiä tähän liittyen niin alkoi vaan kyrsiin että miksi tällaisia fiktiivisiä elämänkertoja pitää tehdä. Kirjoittajan yksi kommentti oli että hyvä tarina on parempi kuin totuus. Leffassa luodaan kunnon nörttimäinen kuva Markista ts. se peruskikka että tarina myy kun se vahvistaa ennakkoluuloja. Jos leffa olisi oikeasti halunnut olla kunniahimoinen, se olisi piirtänyt kuvan oikeasta Markista. Tässä se nyt tyytyy tekemään sitä samaa kuin muukin Hollywood. Lopussa sitten jätetään Mark klikkailemaan F5:sta. Nörtti. Miljardööri joka jää silti yksin. Yhyy. Tosielämän tyyppi on seurustellut saman likan kanssa yliopistoajoista.