Eli millä menetelmällä saa nopeiten kermanesteen muuttumaan vaahdoksi? Ja minkälainen kermatyyppi olisi paras vaahdon teossa? Eikä saa joutua lopuksi käyttämään kolmea miljardia vuotta koneen osien/astioiden pesemiseen. Kaipaan siis koneen/menetelmän/kermatyypin, jossa kuluu VÄHITEN AIKAA [ vaahdon tekoon + osien pesemiseen ]. HUOM: minulla pörssimiljardööri-ökyjupilla ei ole astianpesukonetta käytössä, eikä edes kuumaa hanavettä, joten kylmällä hanavedellä huuhtelemisen pitää riittää pesun suorittamiseen. Jopa kertakäyttöisiä astioita (pahvipikari, pakastepussi) voin käyttää, jos sillä välttää tiskaamisen. Aion lähteä kokeeksi Atkinsin Dieetille, ja päivittäin mättää kermavaahtoa lärviin pienen rekkalastillisen verran, jos hieman karrikoidaan. Muutama mansikka vielä vaahdon sekaan hillumaan. Vaahdon tekemisen pitää sujua Todella Helposti, muuten koko dieetti kaatuu liian vaivalloisena. Eikä ole varaa palkata astianpesijäorjaa tai edes Virolaista Vatkaajaa. Ellei valmista kermanvaahdotuskonetta ole olemassa, voin rakentaa itse koneen, jos vain tietäisin minkälaista terää pitää pyörittää ja millä kierrosluvulla. Parin kilowatin moottorin voin koneeseen sijoittaa (esim. auton starttimoottori tai pölynimurin moottori). Ensimmäinen prototyyppikoneeni muutama päivä sitten oli naurettavan hidas ja astiat piti lopuksi pestä keitetyllä vedellä ja astianpesuaineella. Toiste en samaa tehotonta konetta aio käyttää. Koneen nimi oli: kermat kannelliseen muovirasiaan ja rasian käsin ravistelua. Hyi saatana, kädethän siinä melkein kipeytyivät ja tuli hiki. Ja kantikas muovirasia kansineen oli hankala pestä. Konevoima on pakollinen apuväline. Ja esineiden oltava helppo puhdistaa. Voin hätätilassa ihmisvoimaakin soveltaa, reisivoimaa nimittäin. Fillarista voin rakentaa kermanvatkaimen, mutta siitä lähtee vain noin 100 watin jatkuva teho, vaahdotus voi kestää liian kauan. Toisaalta voisi yhdistää "kuntolenkin" ja vaahdotuksen (kermapänikkä kiinni pohkeseen ja Eduskuntatalon portaita fillarilla alas rynkyttäen x kertaa), mutta kerma voi pilaantua (kesällä) jos se räpiköi lämpimässä astiassa 30-300 minuuttia. Jääkaappi-fillari-vaahtokone siis oikeastaan pitäisi rakentaa. Menee liian vaikeaksi. Millä menetelmällä kokeneet Hiilihydraattipelkoiset Kermanmussuttajat™ oikein tekevät Päivittäisen Vaahtonsa™? .
Omasta varustevalikoimasta ehdottomasti paras on teräksisellä pallovispilällä varustettu sauvasekoitin. Pesee vatkaimet ja monitoimikoneet mennen tullen, ja puhdistuu helposti juoksevan veden alla vähän harjalla auttaen. Jos on painetta riittävästi harjaakaan ei tarvitse, teräslankoihin ei kermavaahto kovinkaan tiukasti tartu. Omani on Kenwoodin kMix - tässä on portaaton kierrossäätö joka varmasti on hyödyksi optimoidessa vatkausaikaa ja roiskeriskiä (lue: puhdistukseen käytettyä aikaa). Googlella voinee selvittää käytettyjä kierrosmääriä. Hyvin vispaantuvaa kermaa joka mielestäni maistuukin hyvältä on Skånemejerier joka on ainakin paikallisessa S-Marketissa selvästi Valiota ja Arlaa halvempaa, myydään 2,5 desilitran korkillisessa purkissa. Jos on lähituotantoa käytössä niin tuo on triviaali asia tähän keskusteluun.
Sadassa grammaa kuohukermaa on sitten 3 g laktoosia (sokeria). Vähähiilihydraattisella dieetillä ei voi pelkkää kermaa syödä päivittäin. Mutta asiaan. Ammattipiireissä tekevät extrakuohkeaa vaahtoa kermasifonilla, jossa on ilokaasupatruuna. Kermasta karkaava kaasu vaahdottaa sen hyvin tehokkaasti ja tasaisesti. Miksi typpioksiduulia? Koska hiilidioksidi tai tavallinen typpi (N2) eivät ole kovin rasvaliukoisia alle kriittisten pisteidensä, toisin kuin N2O. Ja hiilidioksidista muodostuu lisäksi veden kanssa hiilihappoa, joka muuttaa nesteen pH:ta ja siten makua. On vain aika kallis tapa vaahdottaa kerma. Eiköhän se ole ihan vain jokin propelliratkaisu se kustanustehokkain. Kannattaa vain muistaa muutama asia kerman vaahdotuksessa. Kerman on oltava kylmää, muttei jäistä, koska maitoproteiinit denaturoituvat liian kylmässä. Liian pitkä mekaaninen sekoitus saa aikaan voita. Kerman rakenne muodostuu osittain kiinteästä rasvasta, emulgoivasta proteiinista, vedestä ja kaasusta (ilma). Nämä kaikki muodostavat sen vaahdon, joka tunnetusti alkaa hajota lämpimässä. Sitä kuohkeampi vaahto mitä enemmän kaasua saa kiinteän/nestemäisen aineen joukkoon ängettyä (tiettyyn rajaan asti).
Kermasifoni on todennäköisesti nopein laite tähän tarkoitukseen. Itse en laitetta hankkisi, koska siinä kuluu yksi patruuna per täyttö (eli per puoli litraa kermaa). Mutta jos projektia haluaa vanhasta soodasifonista voisi viritellä. Kermalle sopiva suutin ja käsipumppu...voi olla että painetta tarvitsee aika paljon että kerma kunnolla vaahdottuu.
Mainitsemani Skånemejerierin kerma on laktoositonta, kiitos muistutuksesta Hiilihydraatteja tuossa on kuitenkin näköjään samat 3 painoprosenttia. Hmm. http://www.skane-finland.com/frames.php?p=laktoosittomat_kermat&t=vispikerma
Jos hyväksyy 53% kermasisällön ja joukon lisäaineita, on valmiskermavaahto (pursotinpullossa) ehdottoman kätevä. Puhdistus (suuttimen huuhtelu) kestää 5sek ja tuote säilyy avattunakin kuukausikaupalla jääkaapissa.
Näinhän se on, mutta oli kyse nopeimmasta konstista Luokkaa euron kappale lienee nuo patruunat. AGA:lta vain hieman isompi pullo käyttöön. Vispikermalla saa hieman nipistettyä sokereista ja lisättyä pari pinnaa rasvaa, jos oikein tarkaksi rupeaa.. http://www.fineli.fi/food.php?foodid=629&lang=fi mutta joutuu mekaanisilla konsteilla vatkaamaan kauemmin, eli ei käykkään..
Whups, "Ravintosisältö per 100g: Hiilihydraatteja 11g (josta sokereita 10g), rasvaa 22g". Sopii loistavasti laihduttajalle
Ilokaasussahan kerman vaahtoutuminen tapahtuu siksi, koska kaasu on liuenneena kerman rasvaan ja kun seos karkaa huoneilmaan, kaasu pääsee laajenemaan eli siis kaasuuntumaan ja synnyttää kermavaahtokuplia vasta huoneilmaan tultuaan. Astian sisällä ei kermavaahtoa ole, vain nestettä ja kaasua. Oletan. Köyhän miehen paineastiamenetelmä olisi käyttää ilmakompressoria eli siis paineilmaa, mutta luultavasti huoneilma ei liukene kermaan ollenkaan, eli paineilma pelkästään työntää kermanesteen ulos, eikä kerma silloin synnytä kuplia vaan pisaroita. Pisaroiden kokoa voi toki suuttimen muotoilulla säätää, tehdä "kermaspraysumua", kuin maalaisi maaliruiskulla seinää. Mitään hyötyä kermalla ruiskumaalatusta kämpästä ei kuitenkaan ole. AGA tms. kaasufirma varmaan myy ilokaasua kookkaissa pulloissa, tyyliin 30 litraa, jolloin kaasun hinta jää halvaksi. Mutta kaasupullon vuokraus on kallista, vuosimaksulla ostaisi kermat (moneksi) vuodeksi. Pullon omaksi ostaminen taas on järjettömän kallista ja se vaatii säännölliset katsastuksetkin. Ei mitään järkeä muutaman kuukauden dieettikokeilun takia ostella/vuokrata kallista ammattikalustoa. Miksi kermavaahtoa eikä kermaa suoraan suuhun? Toki kokeilin juoda kermaa sellaisenaan, mutta se oli omituisen pahaa ja liian ohutta litkua. Kermavaahto taas ei ole pahaa, eikä paksu kiisselimäinen kerma. Omituinen ilmiö. Ja kermaa siis ajattelin käyttää jälkiruokana 2...5 dl vuorokaudessa. Liha antakoon proteiinit ja eläinrasvat, kasviöljyistä saa juoksevat rasvat. Proteiinipulverilla hienosäädetään päivän proteiinisaanti kohdalleen lihan rasvaisuudesta ja lihamäärästä riippuen.
Vinkki: Jos sekoitat kermaa rahkaan, niin kermaa ei ole mikään pakko vaahdottaa ENNEN rahkaan sekoitusta. Itse teen jälkkärirahkan aina niin, että sekoitan rahkan, makeutusaineen ja kerman yhtäaikaa ja lisään lopuksi marjoja tai hedelmiä.
Kyllä nesteisiin aina jonkin verran kaasua huoneenlämmössä liukenee, mutta kermavaahdon tapauksessa se vaahto koostuu ILMAKUPLISTA, ei nesteeseen liuenneesta kaasusta. Semantiikkaa toki.
Ei siitä kyllä vaahtoa noin tule millään. Mutta toki maitorahka kermaan sekoitettuna on oivallinen lowcarb-ruoka. Ja välttäisin atkinsilla makeutusaineita kuin ruttoa! Pistetään nyt tähän sidetopicina omat atkins-ruokavinkit kun tuota muutama vuosi sitten kokeilin (jos kiinnostaa niin 2 viikossa -8kg ja 3kk aikana tuli 2kg takaisin): +Katkarapuleipä ilman leipää: pari munaa, majoneesia (EI missään nimessä kevyt) ja katkarapuja salaattipedillä, maustetaan tillillä ja sitruunalla +Possun sisäfile suolakuoressa paistettuna (ensimmäisellä viikolla sellaisenaan pippurilla maustettuna, toisesta viikosta eteenpäin menee hyvin ruisleivän päällä) Ja tsemppiä DVB-G:lle matkaan, toinen ja kolmas päivä ovat pahimmat.
Maidosta tehty laktoositon tuote on vain harvoin hiilihydraatiton. Yleensä teollisesti laktoosittomaksi tehdyt maitotuotteet tehdään siten, että laktoosi pilkotaan entsymaattisesti lähtöaineikseen - galaktoosiksi ja glukoosiksi. Nämä ovat edelleen sokereita ja hiilihydraatteja, mutta eivät aiheuta laktoosi-intoleraktikoille ongelmia. Joskus voidaan tehdä laktoosittomia tuotteita bakteerien tai hiivojen avulla siten, että pöpöt käyttävät kaikki sokerit aineenvaihdunnassaan loppuun. Esimerkiksi emmental-juusto.
Kyllä tulee. Vaahdon kuohkeus on toki vähäisempi, mutta samalla tavalla se ilma sinne sekoittuu. Makeutusainekommenttisi on täyttä huuhaata.
Vaahdonmuodostus kanamunanvalkuais-sokerisekosessa: sokeri liukenee kananmunanvalkuaisen nesteeseen ja tekee siitä huomattavan viskoosia. Sekoittamalla voimakkaasti ilmaa tähän litkuun, denaturoituvat valkuaisen proteiinit muodostavat rakennetta tukevan verkoston ja ilmakuplat jäävät vaahtoon kohtuullisen pysyvästi. Kerman vaahtoutuminen: vatkataan ilmaa kylmän kerman joukkoon ja samalla kermassa oleva rasva ympäröi ilmakuplat. Kerma on pysyvää niin kauan kun rasvan kiderakenne säilyy, eli sulamislämpötilan alapuolella.
"Epäluonnollisia teollisia" aineita ovat keinomakeuttimet. Dieetti pitäisi virallisesti suorittaa vain luonnonmukaisin ja terveellisin ja vitamiini/hivenainerikkain elintarvikkein. Ainakin alun induktiovaiheessa pitäisi välttää kaikkea mikä voi laukaista henkisen repsahtamisen, palaamisen aiempaan mässäilyyn. Sokerinarkkareille makeiden asioiden (makeutusaine?) maistelu voi laukaista mässäilyhimon. Minun pitää hävittää kämpästäni kaikki hiilihydraatteja sisältävät aineet, etten niihin lankea. KUN makeanhimo yllättäen iskee, sokeria saadakseni pitäisi pukea vaatteet päälle ja fillaroida lumisohjossa kauppaan, ja se on niin työlästä puuhaa laiskalle, etten viitsi lähteä karkkiostoksille. Ja kun kauppaan menen pakollisia ostoksia tekemään (syönnin jälkeen, etteivät perverssit himot iske kaupassa), silloin ostan vain rasvaa+proteiinia ja minimaalisesti sokereita sisältäviä kasvikunnan edustajia. Pepsi MAX tullee silti olemaan kanssani jatkossakin. Yritän olla 2 viikkoa ilman, ja jos sen jälkeen kyseinen litku ei aiheuta ongelmia, palaan sen vakiokäyttäjäksi, myös dieetin kuluessa. 7,5 dl vuorokaudessa ainetta on litkitty useiden vuosien ajan. Laihduin 10 kiloa kun kesällä ulkoilin, vaikka söin aivan normaalia roskaruokaa mielin määrin. Talvi lopetti liikkumiseni ja 10 kiloa läskiä hiipi takaisin ruhooni. Siispä aion jatkossa olla joka talvi dieetillä, koska muuten lihon kuin pullataikina. Inhoan talvea. En osaa tehdä mitään lumen kanssa, vaikka lumi sinänsä onkin mukava ja nätti otus. Liikunnan se tappaa minulta kuin veitsellä leikaten. Ensi talveksi yritän saada umpifillarin tehtyä, jotta voin polkea kesävaatteissa läpi vuoden. Mikään ei ole ällöttävämpää kuin polkea tahmeissa paksuissa Gorevaatteissa. Kesällä keskinopeuteni (maastofillarilla) on 18-22 km/h ja talvella 9-14 km/h. Naurettavaa pelleilyä. Kesällä maksiminopeus eli matkanopeus sileällä tiellä on 31,5 km/h. Välitykset eivät toistaiseksi ylemmäksi riitä (8 vaihdetta fillarissa). Talvella olen pärjännyt rattaiston ykkös-ja kakkosvaihteella. Järjetöntä laahustamista. Keuhkotkaan eivät kestä pakkasilmaa, tehontuotto romahtaa. Vaatetus ja muhkurainen maa hidastaa vauhtia liikaa, tekee ulkoilusta täyttä masokismia. En ole hankipolkija, olen asfalttifani. Grammanviilaaja. Ilmanvastuksen vastustaja. Laakerihullu. Fillarissani kiekot pyörivät 3-4 minuuttia kun ne panee kädellä pyörimään. No, saapahan talvella levätessä (+lihoessa) harrastaa muita projekteja, koska kesällä en ehdi muuta tehdä kuin ulkoilla.