Muisti palailee pätkittäin kirjahyllyä penkoessa: - Hirviökoirien elämä (outo) - Paholaisen juoma (kertoo kahvista, en juo kahvia, mutta silti hyvää viihdettä) - Veren vangit (Tylsä, olikohan se leffakin tylsä? Ei jaksa muistaa) - Pelastakaa Pojat! (Välillä asiaakin eikä pelkkää fiktiota. Ei tästä tosin saanut paljoakaan apuja ja suoria neuvoja miten noita riiviöitä kasvatetaan, mutta pari ahaa elämystä kuitenkin.) Luvussa: Ei mitään, vielä. Taivaan syvyydet loppui kotimatkalla duunista, eikä seuraavaa kirjaa ole vielä valittu. Divarista tosin löytyi tänään Linnunradan ääret, jolle tuo "syvyydet" taisi olla jonkinlainen itsenäinen jatko-osa ... hmmm Muistin juuri lukeneeni muutaman kirjan "Bill, Linnunradan sankari"-sarjasta ihan loppuun asti. Sitten yksi jäi kesken. Ne olivat vain niin huonoja, että oli pakko pistää sivuun ja todeta jatkamisen olevan ajanhukkaa, kun hyllyssä on paljon parempaakin luettavaa.
Tällä hetkellä on menossa: -Esko Valtaojan Kosmoksen siruja -Richard Feynmanin Mitä siitä mitä muut ajattelevat (ties kuinka mones kerta) -Douglas Prestonin Isku (aika persuksesta toistaiseksi) -Douglas Adamsin Linnunradan käsikirja liftareille (tässäkin jo kiljoonas kerta) -Ja joskus lueskelen eteenpäin myös Wallacen Braveheartia Minulle on tullut paha tapa aloittaa uusi kirja ennen kuin vanha on lopussa (varsinkin jos vanha on huono), mikä sitten välillä johtaa tilanteisiin, joissa on monta kirjaa menossa yhtä aikaa.
Oletko lukenut "Laskette varmaankin leikkiä, Mr. Feynman!" Minusta tämä on tuota jatko-osaa noin 100x parempi kirja. Itseasiassa kun olin lukenut tuon "Laskette varmaankin leikkiä", ja hankin siten tuon "Mitä siitä mitä muut ajattelevat" petyin niin pahasti, että laitoin kirjan välittömästi kiertoon. (Eli pistin jakeluun bookmooch.com kirjanvaihtosivustoon)
Toki olen. Luen yleensä molemmat aina putkeen. Tuo Laskette varmaan leikkiä -kirja on huumoripitoinen, kun taas jälkimmäinen kertoo vakavammista aiheista. Molemmat ovat kuitenkin hyviä opuksia. Olen itse aikamoinen Feynmanin fani ja melkein kaikki hänen kirjansa olen lukenut. Noiden lisäksihän häneltä on lähinnä fysiikan oppikirjoja (luentoja) sekä QED eli kvanttielektrodynamiikan kirja, aihe josta hän sai Nobelinkin.
Thomas Mann: Buddenbrookit Ensimmäinen lukemani Mann. Pikkutarkka ja kattava kuvaus erään kauppiassuvun elämästä. Valtavasti henkilöitä ja mielenkiintoisia persoonallisuuksia, paikoin ehkä liikaakin, sillä kaikkien muistaminen osoittautui yllättävän vaikeaksi ainakin omalla kohdallani. Lopetus oli odotettu, mutta kirjan tyylin mukainen ja sopivan haikea. Ilona Nykyrin käännös jätti toivomisen varaa, itse en ainakaan pitänyt kaikista kirjassa esiintyneistä murreyhteyksistä. Erinomainen teos tästä kauneusvirheestä huolimatta.
Conn Igguldenin Valloittaja sarjan kolmasosa lopuillaan, on kyllä hiton hyvä sarja mutta jää kuitenkin hieman aiemman Keisari sarjan varjoon. Kohta pitää kaksiä jotain muuta luettavaa neljättä osaa odotellessa, kenties Witcher sarjan ensimmäinen tai HBO:n innoittamana Game of Thrones
Hyperion-saaga on menossa täälläkin jo toistamiseen. Elokuvaprojektia edelleen odotellessa... Vernor Vingestä samat fiilikset kuin Nepalla. Linnunradan äärien tähtienvälisissä osuuksissa on roppakaupalla sense of wonderia mutta siihen Piikkien yhteiskuntarakenteeseen en vaan pääse sisälle sitten millään. Piikki-osuudet olivat tuskastuttavan epäkiinnostavaa ja tylsää kerrontaa, aivan kuin eri kirjailijan kynästä eli näppiksestä. Mutta aion antaa tuollekin uuden mahdollisuuden Hyperionin jälkeen.
A Dance with Dragons (Song of Ice and Fire) on VIHDOIN tulossa ihan aikuisten oikeesti... http://www.amazon.com/gp/product/05...mp=1789&creative=9325&creativeASIN=0553801473 Witcher on huomattavasti toiminnallisempi kuin Ice and Fire, Ice and Firessa aivan järkyttävän paljon henkilöhahmoja ja poliittista kähmintää. Toki toimintaakin löytyy, mutta Witcheriin verrattuna tuo Ice and Fire on hyvin erilaista fantasiaa. Hyperion on kyllä hieno.
Kannattaa lukaista Alastair Reynoldsin Jäänpuskijat. Se on loistavaa scifia ja voittaa Reynoldsin muut kirjan mennen tullen. Piti taas lainata uudestaan tuo kirja. Harmi vain, että kirjailija itse pitää tuota Ilmestysten avaruus -sarjaansa parempana ja keskittyy siihen. Viimeaikojen lukuja: Tuli tuossa luettua pari Robin Cookin kirjaa, Tappava tartunta ja Kaappaus, ja täytyy sanoa, että en ikinä ole huonompia kirjoja lukenut. Jos miehen muutkin kirjat ovat tuota luokkaa, niin ei voi kuin ihmetellä, että miten joku on voinut noita julkaista. Kingin Musta torni -sarjan neljäs osa on menossa nyt. Hyvin pitää otteessaan, mutta täytyy kyllä sanoa, että välillä kirjassa on pieniä ristiriitaisuuksia ja realismin puutetta. Tässä nyt pitää tietenkin erottaa realismi ja "realismi". Tietenkin kirjassa on oma realisminsa, eli siis yliluonnolliset asiat jne. mutta se realismin puute koskee siis ihan normaaleja asioita, jotka jo Hollywood-leffat ovat pilanneet, kuten henkilön lentämistä taaksepäin luodin osumasta. (En oikein ymmärrä, miksi tuota viljellään yleensäkin kirjoissa niin paljon, kun alunperin kyse on kuitenkin visuaalisesta tehosteesta). Mutta nuo ovat pikkujuttuja, jotka ei niin kauheasti häiritse. Fred Adams & Greg Laughlin: Maailmankaikkeuden elämäkerta. Ikuisuuden fysiikkaa. Tuommoinen kirja sattui kirjastosta mukaan ja oli kyllä mielenkiintoinen. Kertoo maailmankaikkeuden historian/tulevaisuuden lähtien nollahetkestä ja päätyen noin vuoteen 10 potenssiin sata. Arvostelu. Douglas Prestonilla on ihan hyvä agentti Pendergast -sarja. Semmoista kauhujännitystä. Ihmeiden kabinetti ja Kuoleman asetelma ovat hyviä. Kirjailijan muihin kuin Pendergast-teoksiin ei kannata tuhlata aikaa. Mitähän vielä on tullut luettua viimeaikoina. Michael Connellyn uusin kirja, Lohikäärmeen merkki, oli hyvä. Tosin välillä mentiin jo hieman liiallisuuksiin, mutta sarjan uusinta osaa jaksaa aina odottaa. Vanhat osat ovat säännöllisiä uusintalainauksia kirjastosta.
Tuo oli viimeksi reissussa mukana pokkarina. Kirjan scifi-osuudesta pidin paljonkin, hyviä ideoita ja pätevää kuvausta, mutta itse hahmot sitten - lukiessaan lähinnä turhautuu, jos henkilöhahmot ovat noin kehnosti kirjoitettuja.
Voin itsekin osittain allekirjoittaa tuon, mutta kokonaisuus nousee kuitenkin kirkkaasti positiivisen puolelle, ainakin meikäläisen mielestä. Ja kirjailijan muihin kirjoihin verrattuna tuo on erinomainen teos. Edelleenkin on kyllä haussa se täydellinen scifi-kirja.
Minäkin olen lukenut tuon Keisari-sarjan ja Valloittaja-sarjan neljännestä osasta laitoin juuri varauksen kirjastoon eli varmaan se kohtapuoliin sitten ilmestyy. Molemmat sarjat ovat olleet tosi hyviä, vaikka kirjailija vähän muunteleekin totuutta niissä - tosin kirjojen lopussa on kyllä yleensä kerrottu mitä vapauksia on otettu. Edit: Enpä kyllä varmaan tietäisi hyvällä historiantuntemuksellani, että asioita on muunneltu, jos ei noita loppukommentteja olisi... Valloittajan neljättä osaa odotellessa keskityn Terry Pratchettiin, Thomas Harrisin Hannibal-kirjatkin odottelevat hyllyssä vuoroaan.
Tuossa tuli luettua syksyllä edesmenneen tuottajavelho/käsikirjailija Stephen J. Cannellin kirja Kuningaspuhaltaja. Elokuvamaailma etenkin mafiakuvasto Wiseguy:n tyyliin pääsi herkullisesti esille nilkkien sielunelämän kuvauksen pärjätessä vertailussa mihin vaan käsikirjoitettuun, ja muutenkin Kirjoittaja selvästi kyseessä, sillä näin helppolukuista kirjaa harvemmin vastaan tulee. Etenkin alkupuoli oli erinomaisen miellyttävää ja freshiä draamaa. Henkilöhahmoistakin piti vaikka tarinan kulkiessa itse action ryöväsi heiltä elintilaa, ja loppua myöten tarina ei lunastanut odotuksia sillä lailla kuin se esikuvansa Puhallus-elokuva. Jossain vaiheessa meni liikaa läpivienniksi. Ja parit tarinalliset ratkaisut mietityttivät. Elokuvallista tämä kyllä oli, mikäli se lasketaan plussaksi. Mutta viihdyttävyydestä, tyylistä, väliotsikoihin panostamisesta sekä muutamasta muistettavasta kohtauksesta: ***
A Song of Ice and Fire A Storm of Swords menossa Lontoon kielellä (törkeän paljon halvemmalla sai kuin käännettynä) luonnollisesti tv-sarjan innoittamana. Game of Thronesia lukiessa meni aivan tuskaisen kauan mutta heti tokan kirjan jälkeen on tahti ollut aika kovaa, luulen että ennen joulua olen lukenut kaiken tähän asti julkaistun materiaalin, joka hyllystä tuota viimeisintä lukuunottamatta (tilaus kyllä siitäkin jo sisällä) jo löytyy. Ensimmäinen kerta kun luen englanniksi ja onhan siinä pieni totutteleminen. Alusta asti oli toki selvää että sanoihin joita ei ymmärrä ei voi jäädä etsimään käännöksiä koska savottaa olisi aivan liikaa. Nyt kun on jo tottunut niin etenee oikein mukavasti, useimmat vieraat sanat voi toki arvata kontekstin perusteella riittävän oikeiksi.
Yksin Marsissa tuli eilen taputeltua. Erittäin hyvin otteessaan pitävä kirja. Ihan hyvin softaa tekevältä onnistuu näemmä kirjoittaminenkin. Pitänee varmaankin pian siirtyä tarkastamaan itse elokuva. ****
Oma kesälukemisto 2017: Luettu Neil Gaiman: American Gods Steven Pressfield: Gates of Fire Cixin Liu: Wandering Earth -kokoelma Robert Heinlein: Starship Troopers Walter M. Miller jr.: A Canticle for Leibowitz Cixin Liu: Remembrance of Earth's Past -trilogia (The Three-Body Problem, The Dark Forest, Death's End) Työn alla David Brin: Uplift-trilogia (Sundiver, Startide Rising, The Uplift War) "Backlog" Joe Haldeman: Forever War Joe Haldeman: Forever Peace Vonda McIntyre: Dreamsnake Kaikki Kindlessä.
Mulla on yleensä ainakin kolme hyvin erityyppistä kirjaa kesken ja valitsen sitten sopivan fiiliksen ja tilanteen mukaan. Tällä hetkellä työn alla: Sean Eganin Kuolematon James Bond. Toni Morissonin Koti Fredrik Backmanin Mies, joka rakasti järjestystä. Seuraavina pääsevät luettaviksi: Mick Wallin Guns N' Roses - Viimeiset jättiläiset George Orwellin 1984 Stephen Kingin Mersumies. Noiden lisäksi tulee luettua ammattikirjallisuutta, mutta niillä nimillä en viitsi teitä häiritä.
Joskus tullut hommattua (ja aikanaan luettua) tämän listan http://kaedrin.com/fun/asimov/aguide.html Asimovit. Tänä kesänä uudestaan robotit luettu, Empire kesken, seuraavaksi Foundation-sarja.
Multa on ties mista syystä jäänyt tuo Empire-trilogia kokonaan lukematta. Robotit olen lukenut muutamaan kertaan, "alkuperäiset" Säätiöt vaikka kuinka monta kertaa ja muut (Edge, Earth, Prelude, Forward) pari kertaa.
Bukowskia menee tällä hetkellä. Kaikki mitä vain löytyy kaupoista niin lähtee mukaan. Lounaalla meni viimeksi ja olihan se aika jees. Nyt on Pulp luennassa. Itse asiassa heppu kertoilikin Lounaalla kirjassa Pulpista, joten ne kannattaakin lukea tässä järjestyksessä. Seuraavaksi sitten, mitä posti kuljettaa luukusta sisään...