En ole itte kirja ihmisiä ollekaan, joten en voi oikein siihen verrata, mutta melko kuivakkaa oli. Menee linjaan Jesse James, mikäli todella tylsä joku 2,5h. Kyllähän tuossa sai masentua taas koko rahan edestä. Jää varmaan ostamatta. **/*****
Hyvin pitkälle samat fiilikset; ennakko-odotukset oli pitkästä aikaa varsin korkealla, mutta ei tämä leffa nyt niitä ihan saavuttanut. Kyllähän tuossa toivottomuudessa sen parituntisen masentui, mutta ei ollut niin hyvä, että tätä lähtisi innolla suosittelemaan. Juonen rakenteessa oli monia asioita mitä olisin muuttanut (lähinnä tapaa jolla matkaa kerrottiin, ei niinkään taustojen selittelyä), ja odotin myös hieman erilaista loppuratkaisua. Roolisuoritukset olivat kyllä kauttaaltaan hyviä.
Jees, tuli nähtyä tämä elokuva viime viikolla ja aika samoilla linjoilla muiden kanssa. Hemmetin masentava, harmaa elokuva, joka on kumminkin surullisuudessa loistava. Mortensen ja Theron vetivät hyvin roolinsa. Musiikki oli myös hienoa. 3,75/5 :thumbsup: Katastrofi on aika mielenkiintoinen, miten on mahdollista että muu elollinen on kuollut? Eikö jossakin meressä olisi vielä kaloja jäljellä vai onko nekin kalastettu loppuun? Antoiko se elokuvan loppupuolella nähty koppakuoriainen merkkiä siitä, että elämää on vielä jossakin? Tämä leffa kyllä herättää hieman kysymyksiä, mikä on vain hyvä juttu. Spoiler Ei varsinaisesti liity tähän elokuvaan, mutta tuli samana päivänä nähtyä myös Defendor ja The Wrestler, joissa molemmissa on haikeat loput. Oli aika masentava se päivä.
Niin kuin moni on jo todennut, niin masentava leffa - olin jo laittamassa myyntiin, mutta seuraavana päivänä oli jo fiilis, että katsonpa uudelleen. Merkillinen leffa - pistää miettimään ja vetosi tunteisiin, sitten loppujen lopuksi monella tasolla. Suosittelen. 4/5
Katsoin kun joku oli ihan jopa kehunutkin. Nyt on aika tyhjä olo...sillä tavalla, että en tiedä miten saisi 1,5h kulutettua huonommin. Juuri niitä elokuvia mistä ihmiset alkavat kaivamalla kaivaa syvempää tarkoitusta vaikka sitä siinä ei ole. :hitme: En tykännyt.
Ehkäpä sitä on turruttanut itsensä kaiken maailman elokuvilla, mutta jotenkin se arvosteluissa mainostettu masentava ja surullinen elokuva ei kyllä ollut oma kokemukseni. Musiikki oli aiheeseen sopivaa, Mortensenin roolisuoritus vaikutti todella uskottavalta tuollaiseen maailmaan ja maisemat olivat hienoja, mutta siinäpä ne plussat. Maailma oli uskottava, ihmiset toki syövät mitä on pakko ja tekevät mitä on pakko jotta selviävät. Jotenkin se maailmanlopun tunnelma kadotettiin elokuvan edetessä eikä elokuvan jälkeen jäänyt yhtään surullinen tai kaihoisa tunnelma. Odotin enemmän juuri noita random-kohtaamisia, joita ei juurikaan ollut tai ne oli melko odotettavia. Eli itse tie / matka oli pääosassa, ei niinkään päämäärä. Mutta pisteitä ideasta ja maailmasta. Arvosana: *** OT:nä: eräänlainen "tie"-elokuva on myös Alexander Jodorowskyn hieno kulttielokuva "El Topo", joka myös kertoo isän ja pojan matkasta. Elokuvalla toki ikää 40 vuotta, mutta se säväyttää kyllä aivan eri tavalla. Toki teemakin on hyvin erilainen ja surrealistisempi.
Näitä elokuvia, mitkä suorastaan huutavat kirjan lukemista, mutta kun ei niin ei. Siitä huolimatta tykkäsin, vaikkakin jo aiemminkin mainittuja asioita löytyikin ihmeteltäväksi. Olihan Tie myös melko jännittävä, koko ajan oli semmoinen kutina päällä että jotain tapahtuu/sattuu, onneksi kohtaamisia oli leffan kestoon nähden sopivan harvassa. Itse pidin ratkaisusta että mitään syytä maailmanlopulle ei kerrottu, vaan keskityttiin ainoastaan eloonjäämiseen, tosin äidin ratkaisu ei omaan mieleen kelvannut. Millainen äiti jättäisi lapsensa tuolla tavalla? Propositionia en ole katsonut, mutta kyllä se tämän jälkeen on katsottava. Ohjaukselle kuitenkin runsaasti krediittiä. Pitkästä aikaa elokuva joka emäntäni kanssa aiheutti pidempääkin keskustelua Siis muutakin että oliko hyvä jne. Kurjuuden esittämisen kuningasleffa 4,5/5
Katsoin leffan hiljattain (vuokrasin) ja yksi asia jäi kaivelemaan/tarkistamatta. Spoiler Mitä keskustelua/ääniä kuului lopputekstien aikana? Ainakin ruohonleikkuri, lasten leikkejä ja aikuisten keskustelu. Ja oliko tuo sitten se oikea loppu vai aikaa ennen katastrofia. Kyllähän tämä oli yksi parhaista elokuvista mitä on viime vuonna julkaistiiin. Erityisesti plussaa musiikille/äänimaailmalle. Miinuksina mainittakoon todella outo "äidin ratkaisu". Grade: ****
Tämä oli saanut käsittääkseni kehuja ja huomiota sekä herättänyt ristiriitaisia tunteita, ja kuva oli etukäteen että hyvin apokalyptisia tunnelmia kyseessä joten tuli katseltua. Lyhyesti: pidin. Pitemmin: ei näin... Tämä ei nyt siis ikävä kyllä toiminut. Jälkikäteen etukannen viidet tähdet ihmetyttävät suurestikin, vaikka sitten roskalehtien antamina. Heikkouksia ja puutteita on sellainen lista että mistä aloittaisi. Ensinnäkin, tämä oli nyt parhaiten kuvailevasti - yksinkertainen ja tylsä. Tässä ei tapahtunut juuri mitään. Toki se tavallaan kuuluu asiaan, mutta ei sellainen tunne! Eli elokuva oli nyt suoraan sanottuna kovin laiskasti käsikirjoitettu. Lukuisa joukko kohtauksia olisi pitänyt tehdä toisin, nyt ei toiminut. Leffasta puuttuikin dynamiikka jokseenkin täysin, johtuen ehkä siitä että heti alusta hypättiin maksimaalisen ahdistuksen tunnelmiin ja tätä samaa riitti loppuun asti. Sitten tietyt järjenvastaisuudet. Miksi ihmeessä se isä uhkaili kesken kaiken sitä poikaansa aseella, samalla kun koitti parhaansa mukaan suojella tätä?! Ja leikki aseella sen kanssa? Epärealistista ja luotaantyöntävää. Spoiler Olisi voinut nyt ainakin salata aikeensa siltä pojalta. Ja sen äidin hahmon kuvaus? Ei tarjonnut mitään muuta kuin täyttä itsestäänselvyyttä. Myös sen toisen luodin hukkaaminen oli väkisin tehty ja pahimmanlaatuinen klisee. :hitme: Sekä se merikohtaus jätti suun auki. Kaiken taistelun ja matkaamisen jälkeen toki pieni kylpy tekee hyvää, mutta että lähteä yhtäkkiä sankaroimaan itsensä uppoamassa olevaan laivaan keskelle tsunamimaisia aaltoja jättäen poikansa yksin, for real?! Ja sitten se mustan miehen tapaus. Leffan alussa tämä kohtaus toki helvetin ennalta-arvattavasti pohjustettiin pariinkin kertaan vakuuttelemalla että "me olemme aina hyviä", ja sitten yhtäkkiä mies sekoaa ja jättää sen nälkäänsä varastaneen ressukan täysin ilman mitään sinne, tuhoten tärkeätä katsojan kiintymystä hahmoon. :hitme: Samoin myös ne uhkaavat muukalaiset jäivät kuin paperinukeiksi. Robert Duvallin valinta vanhuksen rooliin oli myös itsestäänselvä, eikä tarjonnut myöskään oikein mitään vaikka ymmärrettävä syvennysyritys tarinan hahmoihin olikin. Elokuvan maailman merkitykseen ainoat yritykset olivat latteat Jumala-puheet sekä se maan alta möyrinyt suurikokoinen jokin. Tämä kohtaus olikin parhaiten onnistuneita jääden sekin tosin hetken juhlaksi. Leffa ei edes yrittänyt perustella itseään kunnolla, joten lopunkin osasi arvata. Yksi asia tässä elokuvassa Spoiler oikeastaan vain kosketti: se isän ja pojan välinen kohtaus edellisen kuollessa. Miksi sitten myös pidin tunnetasolla enkä vihaa tätä? Tragediset tunnelmat viehättävät - myös arvoituksellisesti, ja apokalyptisia leffoja (näihin ei tässä nyt sitten lasketa niitä independence dayta yms.) ei näe kovin usein, elokuvan esittelemän maailman ja sen tilan kuvaus oli visuaalisesti onnistunut tummankelmeine horisontteineen, sekä Viggoa arvostan ja se poikakin oli aika hyvä. Mutta ei tälle arvosanaksi voi enempää antaa, kaksi tähteä on kolmea lähempänä. Tämä oli selvästi kuin sisarteos Mistille, vähemmän viihdyttävä ja vakavammin yrittävä mutta yhtä epäonnistunut erityisesti ohjaukselta (tämän kansissa ei näy edes kaverin nimeä). Kirjaa en ole toki lukenut, mutta tämän jälkeen pitää todella ihmetellä miten kummassa se on voittanut PULITZER-palkinnon?! Tarina, jonka rungon voisi kirjoittaa ala-asteelainen, niin vähän se tarjosi jättäen about kaiken lopulta avoimeksi. Mitä hittoa? No ainakin nimi oli osuva: yksioikoista tietä tämä oli, ollen oikeastaan lyhytelokuva pitkän kaavussa. 2,5 / 5
En jaksa nyt joka asiaan tarttua koska loppujen lopuksi makuasiathan ovat makuasioita mutta mitä itse kirjaan tulee niin luin sen ennen elokuvan näkemistä ja mielestäni se on paras romaani mikä on kirjoitettu tällä vuosituhannella. Muutenkin kirjan arvosteleminen siitä tehdyn elokuvan perusteella tai päinvastoin on kyllä tuhoon tuomittu tie.
Periaatteessa pitääkin olla varovainen, mutta itse en usko että hyvästä saatika loistavasta romaanista saisi näin huonon käsikirjoituksen. Ja kuten jo ketjun ekalla sivulla tuli ilmi: Spoiler Tuo arvostelu sopi kyllä ihan täysin omaan käsitykseeni tästä elokuvastakin. Kirjaa en lukisi ikinä. Pelkästään tuo boldattu kohta on liikaa. Tuollaista tekstiä Pulitzer-kirjassa? Muutenkin sivuhuomiona tämä keisarin uudet vaatteet -ilmiö on ollut parina viime vuotena suosikki-leffoissa näkyvillä. Inception, Black Swan, tämä...Lista vain jatkuu. Kai sitä sitten on nähnyt liikaa hyviä elokuvia.
Tuo tuntuu selityksenä yhtä nerokkaalta kuin aikoinaan historiantutkijoiden arvelu muinaisten pääkoppien rei-istä merkkeinä niiden porauksesta hoitona päänsärkyyn. Muistuttaa unenomaista logiikkaa, jossa kaikki tulkitaan omista lähtökohdista.
Kategoriaan makuasia sanoi koira kun... Mielestäni tuo ei ollut järjenvastaista mitenkään - kuvasti isän mielen horjumista taistelussa siitä, mikä olisi pojalle parasta. Nopea lähtö vs. jääminen yksin muitten armoille. Vanhemmuus ei ole aina helppoa ja valintojen oikeellisuuden tulkinta jää usein jälkipolvien tehtäväksi...
Itse kuulun niihin, jotka pitävät pitämisestä, jopa viihtymisestä. Arvostaminen ei ole itsestäänselvyys.* Olen edelleen sitä mieltä, että pahin vika jännityskertomuksessa kautta draamassa on sen oleminen tylsä. *Oletetaan, että kohtaamme tulevaisuudessa apokalyptisen maailman todellisuuden. Voimme olettaa edelleen, että tilanne sisältäisi varmasti paljon hienoa nk. ydintä (muutenkin kuin post-nuclear), joka olisi niin tuttua kirjallisuudesta ja elokuvista ettei sitä tarvitsisi edes erikseen määritellä. Ja koska se olisi oletusten mukaisesti sellaisenaan arvostettavaa (sisältynee termiin nk. ydin), tilannetta olisi turha enempiä miettiä vaan voisimme nauttia sen laadusta kaikessa ytimellisessä hienoudessaan. Oletusten mukaisesti tämä automaattinen arvostus ja siitä johtuva nautinto tekisi turhaksi kaiken muun. Vähäisten kontaktien takia myös ihmisten välinen keskustelu olisi lopullisesti turhaa, ehkä lukuunottamatta pientä nimittelyä niitä tilanteesta kärsiviä ja kärsineitä kohtaan jotka pitivät jostakin muusta. Ja koska keskustelua ei tarvittu alunperinkään emme edes tiedä miksi niin eikä siis tarvitsekaan tietää. Kaikkien oletusten mukaisesti: Apocalypse Now!
Luin kirjan ensin. Suomeksi. Pidin. Ei mikään paras mutta tarina eteni omaa synkeää rataansa. Vei jotenkin mukaansa siihen hitaaseen tunnelmaan. Kielellisesti en pitänyt kirjaa mitenkään erikoisena, joten se uraaurtava kielellisyys?! ei tästä mitenkään kotimaisella kielellä noussut esiin. Elokuva oli yllättäen huonompi, mutta tässä tapauksessa mielestäni vielä poikkeuksellisen paljon huonompi, jotenkin en päässsyt siihen tunnelmaan ja kaikissa kohtauksissa jäi jotain puuttumaan. Jotenkin kirjan kohtauksista oli lyhennetty juuri se tunnelma pois. Edellämainittu merikohtauskin on kirjassa paljon järkevämpi.
Tulipa katsottua tämä eilen, ja tässä muutama asia jonka minä näin eri tavalla. Ei se mielestäni sitä uhkaillut, vaan koulutti ja valmensi siihen pahimpaan tilanteeseen. Eli mitä tehdä jos ollaan jäämässä kannibaalien kynsiin ja isä ei jostain syystä kykene tekemään sitä mikä pitäisi siinä tilanteessa tehdä. Tämä jos mikä on suojelua. Miksi? Sopi mielestäni tähän tilanteeseen hyvin, kaksi kuulaa ja kolme tapettavaa. Onhan se ongelma. Ruokaa ja muita elintarpeitahan tässä etsittiin jatkuvasti, laiva ei mielestäni ollut uppoamassa vaan juuttunut pohjastansa matalikolle tai vastaavalle. Ja laivan ollessa siellä kauempana merellä voisi olettaa ettei sieltä ole vielä tyhjätty kaikkea, tosin se pojan jättäminen yksin rannalle oli melko tyhmää. Hehän olivat hyviä koska eivät olleet kannibaaleja. Täysin tilanteen mukainen reaktio, taistellaan varastettu omaisuus takaisin ja hoidetaan asia niin ettei tämä pääse toistumaan, kuitenkin paistamatta nekrua päivälliseksi. Nooh, rukoilu ja henkiolennon huutaminen oli tuossa tilanteessa minusta täysin turhaa. Jos tämä jumala olisi kaikkivoipa ja hyvä, ei tällaiseen tilanteeseen olisi tultu. Ja jos se sitten taas oli jumalan tahto, oli tuollaisen jumalan perään huuteleminen melko säälittävää. Mutta elokuva oli mielestäni ihan kohtuullista sunnuntai illan viihdettä. Pettymys siinä mielessä että kaveri jolta tämän lainasin hehkutti sitä ihan älyttömän ahdistavaksi, mutta eihän se sitä ollut. Ehkä paikoitellen sellainen semi ahdistava. 2,5/5
Minusta ahdistavuus tuli siitä, ettei leffassa ollut lainkaan kevennystä, vaan suvantovaiheissakin sitä odotti, että mitähän nyt seuraavaksi tapahtuu. Näiltä osin samantyylinen rakenne kuin esim. Kaunassa, joka ei myöskään päästänyt ahdistuksen otteesta missään vaiheessa. Pidin elokuvasta. Ei mikään aivan huikea mestariteos, mutta mukavan erilainen ja tiivistunnelmainen.
Mutta en ymmärtänyt miksi ohjeisti poikaa tunkemaan sitä aseen piippua isänsä suuhun...Ja toisessa kohtauksessa heti ase uhkaavasti pojan ohimolle. Mielestäni tässä - ainakin pojalle - suojelija muuttuu uhkaajaksi. Ehkä tuo käytös sitten johtui siitä että se isä oli niin hemmetin peloissaan. No paitsi että kirjailijalta laiskaa kirjoittamista, se tilanne ja kohtaus oli huonosti tehty, ja antoi vaikutelman että väkisin piti se luoti hukata. Mielestäni se virtsaava kannibaali ei edes huomannut niitä ennenkuin se isä alkoi uhkailla sillä aseellaan. Toki ruoka ja yms. tarvike tuossa oli selvä motiivi. Hätäisesti tehty vain tuokin kohtaus, joten antoi järjettömän vaikutelman ainakin minulle. Etenkin se aaltoihin hyppy, vaikutti jopa itsemurha-yritykseltä. Ahaa. Eli post-apokalyptisessa maailmassa olla hyvä on yhtä kuin olla ei-kannibaali. Tuolla logiikalla he olisivat voineet tappaakin tai vaikka rusikoida sen miehen ja olla yhä hyviä. Kyllä sen tilanteen hoitaminen olisi muutenkin onnistunut, nythän nekrulle jäi entistä kovempi hinku lähteä perään hakemaan ne vaatteensa takaisin. Kuten totesin, koko tuo kohtaus oli niin läpinäkyvästi pedattu jo alussa että haukotutti. Oikeastaan tuossa on tarkemmin ajatellen melko vahva rasistinen ja historiallinen lataus, ja sen voi ymmärtää sitä kautta paremmin kuin henkilöiden välisenä. Eli valkoinen mies on taistelija ja selviytyjä (myös kannibaalit olivat ainakin pääosin valkoisia), ja kun musta mies koittaa myös selvitä, niin valkoinen mies tulee ja rankaisee tarpeettomastikin - olihan se musta esitetty heikoksi anyway, vahvemman oikeus toteutui ja ehkä isä olikin sitä kautta vielä hyvä ja musta mies jäi säälittävästi värjöttelemään tienposkeen ilkosilleen perityn asemansa mukaisesti...Kokonaisuuden kannalta aika erikoinen kohtaus ja ihme että uskallettiin edes toteuttaa. No eihän siinä sen isän teologisia ajatuksia oikein pahemmin avattu muuta kuin juuri noin yksinkertaisen naiivisti. Olivatko he sitten paratiisissa ennen maailmanloppua vai? Ja ehkä hänkään ei ollut kuullut väärästä dilemmasta ja epätoivon vaikuttaessa ajattelu hämärtyy anyway. Samaa mieltä. Ylipäänsä juuri tuo ahdistavan kokemus on hyvin yksilöllistä.