Polkupyörä

Uudessa TM:ssä oli testattu 400-500 euron perusfillareita ja siinäkin Insera pärjäsi kohtuullisen hyvin. Olen hieman katsellut tommosia 7-8-vaihteisia perusfillareita satunnaiseen ajoon. Nykyisellä maastopyörälläni kun maantieajo on ajoasennosta ja säädettävyyden puutteesta johtuen aivan mahdotonta.

Onko kellään kokemuksia 300-500 euron Insera-pyöristä? Tai muista vastaavista?

 

http://www.ehow.com/video_2363047_remove-rear-bicycle-tire.html

Helpompi rengas tuommoisesta ulkovaihteista on irroittaa kuin rumpuvaihteista :thumbsup:

 

Kiitoksia! Eipä tuo kovin vaikealta näyttänyt.

 

Kannattaa tsekata Suomessa suunnitellut ja kasatut Rossanon fillarit. Rossanon hybridillä on mennyt jo useampi kesä ja talvi ilman ongelmia.
http://www.rosswheel.com/rossano/2006/index.php?page=mallisto&sex=m

 

Onko joku tutustunut Amaza.co.uk fillari valikoimiin?

Fillari pitäisi ostaa ja tuolla näyttää olevan ainakin jotain Raleighin pyöriä 100 punnalla.

Hybridi tai maasturi ja vissiin 28" renkailla olisi hakusessa.

 

En ole noihin tutustunut, mutta kannattaa varmistaa että jarrukahvat on normaalisti päin, sillä briteissä on etu- ja takajarrut/vaihdevivut eri päin kuin meillä. On toki mahdollista että noi on jotain tuontipyöriä, joissa kahvat on normaalit.

 

10 minuutin homma oli sisäkumin vaihtaminen. Olisi heti pitänyt hieman paremmin pyörään tutustua. Noloa. Tuommoisella pikakiinnityssysteemillä oli takarengas kiinni, joten mitään työkaluja ei pumpun lisäksi edes tarvinnut. Toivottavasti vain tuli kiinnitettyä rengas oikein ettei irti lentele.

 

Eipä tullut mieleen, että noissakin haluavat olla väärinpäin
Tuo kyllä mutkistaa hieman asioita.

 

Eipä se kovin iso homma ole käyttää tupit pois ja vaihtaa jarrukahvat puolelta toiselle.

 

Eikä ole tarvetta ottaa edes tuppea pois, kun vaihtaa vain vaijerit puolelta toiselle / tai hydrauliletkut, jos on hydrauliset jarrut.

 

Noissa nykyfillareissa taitaa jarrukahva ja vaihdevivut olla samassa palikassa, eli puolen vaihto ei onnistu.

Jarruvaijerit ei tuota ongelmaa, mutta vaihdevivut olisi sitten vielä väärinpäin, sen kanssa voisi ehkä jopa elää.


edit: Eli siis vissiin noissa brittipyörissä ainoastaan jarrut väärinpäin, vaihteet oikein, joten ongelmaa ei ole.

 

Ainakin omassa Nishiki XC5:ssä (2009) vaihdevivut olivat oikein, vain jarruvaijerit piti vaihtaa.

Evans ja Chainreactor muistaakseni vaihtavat nuokin valmiiksi oikeinpäin, kunhan muistaa tilatessa pyytää.

 

Allekirjoittaneella taitaa olla uuden polkupyörän hankinta edessä (you guessed it) aktiiviseen elämäntyyliin. Runsaat kymmenen vuotta sitten ostettu Nishikin hybridi vetelee viimeisiään ja suurinta harmia ovat aiheuttaneet vaihteet (21-vaiht.), jotka rämisevät etenkin kovemmin polkiessa. Toki suurin syypää tähän ajan hampaan lisäksi on allekirjoittanut, sillä en pahemmin huolla pyörääni muuten kuin pakon edessä.

Nyt onkin hakusessa perusvarma ja sporttinen hybridi (pidän tästä mallityypistä). Käyttö ei ole missään nimessä päivittäistä ja matkat jäävät alle kymmenen kilometrin helposti (ihan kauppamenoihin ja satunnaisiin sosiaalisiin käynteihin yms.). Olenkin ymmärtänyt, että ns. sinkulat eli yhden vaihteen pyörät ovat suosittuja tähän käyttöön -- ei vähiten siksi, että luonnollisesti ongelmia vaihteiden kestävyyden ja kunnon kanssa ei pahemmin tule. Toki "sinkulassa" sitten mietityttää se, että harmittaako se jälkeenpäin, kun toinen ajaa vieressä vaihteita raskailla osuuksilla vaihdellen ja allekirjoittanut painaa yhdellä ja samalla vaihteella. Toisaalta nykyinen ajotyylini on se, että poljen todella kovaa (n. 100 kiloinen kaveri olen) ja harvemmin olen useampaa kuin 2-3 vaihdetta käyttänyt. Toisin sanoen varmaan se sama ajotyyli, mitä minulla oli pojankoltiaisena, on säilynyt.

Tällä hetkellä eniten kiinnostusta on herättänyt Nishiki SL1, joka näyttää hyvältä, on huokeahintainen ja ns. rapasuojattu (ketjusuojat ja takarengassuojat). Taustatutkimuksestani selvisi, että ilmeisesti ko. mallin jalkajarru on aiheuttanut närää, ja jotkut ovat ilmeisesti "modanneet" sen pois -- itsehän näin noviisina moista niin pihiyden kuin osaamattomuuden takia en lähtisi tekemään.

Toki innokkaana nettitilailijana ulkomailta tilaaminenkin viehättää, mutta mitä olen katsellut hintoja, niin Nishkiä vastaavanlaista pakettia ei niin vain saa. Ehkä näin opiskelijan statuksella Suomesta on mahdollista myös jonkunlaista aleakin saada. Anyway, suositteluja ja mielipiteitä otetaan vastaan. Tosiaan tuo "sinkula" olisi siinä mielessä hyvä, ettei siinä olisi vaihteistoa mitä huoltaa ja minunlaiselleni maksimaalisesti jalkalihaksia polkemiseen käyttävälle henkilölle ei olisi ainakaan yhtä osaa, mitä rikkoa.

 

Tuohan taitaa olla vaan renkaista päätellen maastopyörä. Sitä paitsi dildo-vitsien virallinen kohde Plazalla taitaa olla itseaiheutetusti säätäjä.

 

No nyt ymmärrän mitä naisten pyörät on. Aiemmin en ole oikein tajunnut, että onko sillä pienellä erolla jotain merkitystä yhtään mihinkään.

 

Voisin tähän hieman kirjoitella Elvikselle ja miksei muillekin omia aatoksia sinkulasta kulkuvälineenä.

Ostin vuosi sitten Felt Dispatchin viereisen urheiluliikkeen vaihtaessa pyörät lätkävarusteisiin( rabattia rabattia).

Itse en lähtisi tilaamaan netistä pyörää jota en ole aiemmin kokeillut itse ihan irl. Hankintaa tehdessä koeajoin kaksi muutakin sinkulaa, olisiko ollut Nishiki ja sitten...no toista en muista, hyvin riisuttu malli jopa sinkulaksi. Felt vei kyllä näitä kahta muuta kuin pässiä narussa mitä tuli ajo tuntumaan yms. asioihin.

No Felt minulle siis, eka kesä meni vauhdin huumassa noin 30 km päivässä, "kylläpäs tämä on pirun köykänen polkea, eihän tässä mitään vaihteita tarvitsekaan". Oston jälkeen olin oikeasti hämmentynyt, miten pyörän polkeminen voi olla näin kevyttä, aiemmin kun olin omistanut muutaman maastopyörän ja yhden ns cruiserin. Ekojen kunnon lumien kohdalla pyörä varastoon ja huhtikuussa taas ulos. Kyllä se vieläkin kevyt on(kaikki tampesterin mäet menee melkeinpä istualteen), mutta on se suurin hohto hieman haalistunut. Asfaltti + sora tuntuu aika itsemurhalta noin kaposilla renkailla. Itse vedin turvalleni toukokuussa, kun lähti kääntyessä pyörä alta. Kovemmat sora ja hiekkatiet kyllä menee, kun ei polje ihan täydet lasissa.

Huoltaa ei ole tarvinnut, mitä nyt käytin keväthuollossa, jossa kiristettiin pinnat, oijottiin vanteet yms. mitä on itse vaikeampi tehdä /tai on hyvä välillä tarkistaa.

Noissa sinkuloissahan on sellanen pieni ongelma, että jos kumi puhkeaa kesken ajon( itselleni ei näin ole vielä käynyt kertaakaan) niin sitä et sielä tien päällä vaihda jos ei ole jalkapumppua mukana. Oman fillarin stockki renkaisiin ohjekirja kertoi 7 baria olevan hyvä keskiarvo, itse en ainakaan tuohon pysty käsipumpulla.

Suosittelen etsimään levyjarrullista mallia, vaikka sellaista saatta olla hieman hankala löytää. On nuo vannejarrut kuitenkin sen verran tehottomat. Sade säällä varsinkin hieman kauhistuttaa polkea täysillä yhtään missään, missä saattaa joutua jarruttamaan.

Pyörän keveys on miellyttänyt, vajaa 8 kiloa nousee sen verran helposti, että meillä pyörää säilytetään eteisessä(portaita pitkin kotio kerrostalossa). Kaupungillakin on tullut muutama tilanne, missä pitää pyörää nostella niin on se vaan mukava kun sen voi tehdä yhdellä kädellä ilman hikeä.

Huomiotahan tuollainen herättää ikävä kyllä. Kerran viikossa melkein joku alkaa haastamaan tuolla kun pyöräilee, mutta kylläpä tuo/nuo ihan hyvin kulkeekin, mikäli innostuu oikein kisaamaan.

--
JS

PS. Pyörä saattaa tuntua alkuun aika vempulalta pienen omapainon takia, varsinkin seisaaltan poljettaessa jos on tottunut raskaampaan pyörään. Mutta äkkiäpä tuohon tottu. Ja ai niin, itse olen 90+ kg, etten minäkään mitään keijusarjaa ole ja hyvin menee.

 

Itekkin kaivoin fillarin esiin sunnuntaina ja heti koeajolla ihmetytti vispaava takapyörä. No koitin hiukan kiristellä pinnoja, pari katkennutta oli ja lopputulos oli että vanne olikin kohta ihan kiero. No uus vanne paikallisesta liikeestä 45e, myös seisontajalka oli ihan löysällä ja klonksui sekä toinen kampi oli kans ihan auki (edellis kesän laakerin vaihdossa irrotettu). Ihmeellistä vaan ku syksyllä jäi pesua lukuunottamatta priimakunnossa suojaan ja nyt oli taas kaikkea pientä... no nyt se taa stoimii ja tätä menoa on kohta kokonaan läpi käyty.

 

Ostin sitten eilen käytetyn polkupyörän ekotorilta. Crescent merkkinen ja kolmivaiheinen napavaihteinen. Muuten hintaansa, 55€, nähden erinomainen mutta jalkajarru voisi pitää paremminkin. Jarrua ei saa menemään lukkoon edes irtohiekalla ja jarrutusteho on muutenkin heikko. Voiko jalkajarru huoltaa tai kiristää kotikonstein mitenkään? Pyörä on todennäköisesti 90-luvun alusta tai vanhempi, jarrun tarkempaa merkkiä en tiedä.

 

Ei taida löytyä apua, uusia varaosiakaan ei kannata ostella.

Muinoin minullakin 3-vaihteisen jarrutuskyky alkoi huonontua, jolloin purin atomeiksi takanavan ja karhensin jarrutuksesta vastuussa olevia metallikappaleita. Tein metalleihin syviä uria. Hetkeksi karhentelu auttoikin, jarrutusteho parani, mutta pian ne metalliosat uudelleen silottuivat ja jarrutusteho katosi. Toki remontin kuluessa puhdistin jokaisen osan ja panin uudet vaseliinit. Lian poisto ja öljynvaihto ei kuitenkaan palauta jarrutustehoa.

Ainoa mikä oikeasti asiaa auttaisi, on ostaa uudet jarruvaraosat kyseiseen napaan (saattaa edellyttää naparungon uusimista), mutta on järkevämpää ostaa koko napa valmiina. Ja pikkuisen rahaa kun vielä lisätään, saa koko takapyörän vanteineen ja pinnoineen. Nimittäin tulee kalliksi ammattilaisella asennuttaa irtonapa irtovanteeseen ja irtopinnoihin. Koko takapyörä valmiina ostaen on järkevin ostos nykymaailmassa, ainakin ellei itse osaa tehdä huoltoja ja asennuksia.

69 eurolla saa 3-vaihteisen takapyörän:
http://www.biltema.fi/osteri/osteri...dex_kauppa.htm&linkki=270026.htm&tuote=270026

149 eurolla 7-vaihteisen:
http://www.biltema.fi/osteri/osteri...dex_kauppa.htm&linkki=270097.htm&tuote=270097



Melko varmasti pitää ostaa myös uusi vaihdevipu ja vaijeri -systeemi jos takanavan merkki/tyyppi muuttuu. 10-15 eurolla niitä saa samasta puljusta tai muualtakin.

.