Green mile ***** Tarvitseeko tätä elokuvaa selitellä sen enempää. Loistava elokuva vieläkin loistavamman elokuvan (Shawshank redemption) ohjaajalta. Oceans ****½ Maailman kalleimmaksikin kutsuttu luontoelokuva, jota voitaisiin mielestäni pitää myös yhtenä parhaita merenelävistä kertomana dokumenttina. Jacques Perrin ja Jacques Cluzaud ovat onnistuneet taltioimaan hienoja otoksia myös paikoista joista ei aiemmin ole kuvamateriaalia saatu. Erityisen plussan annan dokumentin äänimaailmalle. Välillä oli pakko ummistaa silmät ja kuunnella meren ääntä, tuulta yms. Ne kieltämättä kuulostivat hienolta, ja ennen kaikkea aidolta. Ainoa asia jota olisin kaivannut on, että harvinaisimmista kuvatuista eläimistä/eliöistä olisi kerrottu mitä ne ovat. Tosin ymmärrän ettei se olisi välttämättä sopinut dokumentin muuhun luonteeseen. Kaikenkaikkiaan pitkästä aikaa loistava luontodokumentti.
Onnenonkijat (The Fortune Cookie) Jalkapallo-ottelua kuvatessaan loukkaantunut kameramies yrittää kieron lankomiehensä innoittamana huijata kunnon vahingonkorvaukset. Kokonaisuus ei aivan yllä tekijöidensä summaksi (Billy Wilder, I.A.L. Diamond, Jack Lemmon, Walter Matthau), mutta pienestä ylipituudesta huolimatta kyse on viihdyttävän nokkelasta venkoilusta. ½ Keskiyön lihajuna (The Midnight Meat Train) Valokuvaaja huomaa katoamistapausten jotenkin kytkeytyvän öisin metrolla liikkuvaan teurastajaan. Clive Barkerin alkuperäisnovellin olen tainnut joskus lukeakin, mutta eipä siitä kummempia muistikuvia enää mielessä ollut. Elokuvassa olisi ainesta ihan kohtalaiseen kauhumysteeriin, mutta varsinkin kauhuosioiden kehnosti tyylitelty toteutus vie elokuvalta pohjan. ½ 42. kadun Vanja-eno (Vanya on 42nd Street) Elokuvaa voisi osin pitää dokumenttinakin, sillä siinä seurataan vuosia (ilman julkista esiintymistarkoitusta) Tehovin Vanja-enoa harjoitelleen näyttelijäryhmän yhtä näytelmän kokonaisuudessaan läpi vievää harjoitusta. Teatteri ei aina suoraan toimi elokuvan keinoin esitettynä, mutta kyllä tällä hetkensä on. +
Sinua parempaa (Anything Else) Suhdekuvaus on Allenia puhtaimmillaan. Vaikka Jason Biggs pääroolissa onkin selvä Allenin alter ego, on Woody itsekin tällä kertaa mukana varsin hauskassa roolissa. Hyviä heittoja on ihan kohtalaisesti, vaikkei tämä Allenia hauskimmillaan olekaan. ½ Lenny Koomikkokuvauksen puolidokumentaarinen lähestymistapa toimii hyvin. Harmi vain että loppua kohden elokuvan kokonaistunnelma pääsee latistumaan, oikeudenkäynteihin ja sananvapausvääntöihin ei saada enää mukaan riittävää vimmaa. ½
Saw Muistelin, että tämä oli erityisen synkkä ja raaka raina. Onhan tässä raakuutta, mutta jännitysleffa tämä enemmän on kuin kauhua. Ihmeen onnistunut tekele, kun ei muistanut lainkaan juonenkäänteitä.
Mies ja elokuvakamera (Chelovek s kino-apparatom) Metaelokuvan ja kaupunkidokumentin klassikossa seurataan suurkaupungin vilskettä aamusta iltaan. Aikakautensa elokuvatekniset oivallukset hyödynnetään tässä komeasti, tosin senkin johdosta sisältö on paikoitellen lähinnä kikkailua. Stuart Shorterin takaperoinen elämä (Stuart: A Life Backwards) Tosikertomus kodittoman narkkarin elämästä. Kiinnostava tarina, jossa vaikeita aiheita käsitellään paikoin aika kepeäänkiin tyyliin. Tom Hardylta hyvää työtä nimiroolissa, mutta ehkä tapauksesta kirjoitettu kirja olisi kuitenkin parempi. +
Glory **** Koskettava sotadraama hienoilla näyttelijäsuorituksilla. Matthew Broderick aluksi hieman arvelutti pääosassa, mutta hyvin kasvoi rooliinsa. Sky High *** Supersankareiden poika aloittaa ystäviensä kanssa opinnot supersankarikoulussa. Alku ei ole helppoa, kun supervoimat ovat vielä pimennossa, ja paikka sidekickien luokassa odottaa. Hyvästä ideasta saatu aikaan ihan hauska ja paikoin oivaltava nuortenelokuva. Sullivan's Travels ****½ Kepeiden komedioiden ohjaaja lähtee tienpäälle 10 senttiä taskussaan oppimaan karusta elämästä, jotta voisi ohjata vakamielisemmän elokuvan. Matkalla selviää sitten naurun merkitys ihmisille. Hieno elokuva ja paikoin myös ratkiriemukas. Pitkään aikaan nauranut niin paljon kuin siinä alun takaa-ajossa. Tämä oli myös ensimmäinen elokuva missä näin Veronica Laken näyttelemässä. Ihastuttava tuttavuus... :love: The Defiant Ones **** Toinen mainio mv-elokuva, jossa eripurainen toisiinsa kahlittu parivaljakko pakenee poliiseja karattuaan vankienkuljetusautosta. Tony Curtis ja Sidney Poitier loistavat pääosissa. The Descent: Part 2 *** Pitkä aika kun nähnyt alkuperäisen joten tämä yllätti ihan positiivisesti, kun ei jatkuvuus jutut häirinneet. Toimiva jännärikauhuilu näin omillaankin. The Man *** Mielestäni mainettaan hauskempi komedia. Samulla ja Eugenella oli mukavaa kemiaa. The New Daughter ** Kevin Costner patsastelee huolestuneena isänä tässä ihan hyvin alkavassa jännärissä, mikä kuitenkin loppua kohden huononee ja huononee. Lopussa ei voi oikein muuta kuin nauraa kaikille älyttömyyksille. Vertige **½ Ryhmä vuoristokiipeilijöitä joutuu hullun mutantin jahtaamiksi tässä keskinkertaisessa eurokauhuilussa. Alun kiipeilyosuuksiin oli tosin saatu kivaa jännitystä eikä maisemissakaan ollut vikaa. Wild Hogs *** Harmiton komedia keski-ikäisistä äijistä, jotka lähtevät moottoripyörillä tienpäälle vapautta kokemaan. Wrong Turn 3: Left for Dead ** Kauhusarjan 3. osa on jo selkeä pettymys hyvistä lähtökohdistaan huolimatta (2 ekasta pidin). Efektit oli halpoja, näyttelijät huonoja ja dialogi karseaa. Juonessakin olisi ollut aineksia paljon parempaan. IMDb:n pending lista pitkästä aikaa tyhjillään!
Cape Fear (1991) Hauska juttu sinänsä, että vasta nyt näin tämän ensi kertaa -- tajuten paremmin viittaukset siihen aina Simpsoneiden jaksoista lähtien. Cape Fear tuntuu Scorcese-leffaksi hieman popcorn-trilleriltä, ja miestä pitikin suostutella aina Spielbergistä ja De Nirosta lähtien ohjaajan pestiin. Onneksi mies suostui, sillä elokuva on malliesimerkki laadulla tehdystä trilleristä. Nick Nolte ja Jessica Lange toimivat (no pun intended) ongelmaisena avioparina. Elokuvan loppu toi hienosti esille Nolten intensiteettiä. Juliette Lewis oli aivan mainio vanhempiaan uhkaavana seksuaalista vallankumousta itsessään kokevana lolitana. En ole koskaan oikein hänen näyttelijäntyöstään välittänyt (huomaan ärsyyntyväni hänen hahmojensa välinpitämättömyyteen), mutta tästä roolisuorituksesta pidin. Elokuvan tähti oli tietenkin Robert De Niro, joka paitsi kasvatettujen lihaksien myötä tähdensi hänen metodinäyttelijän taitoja, niin paljasti hänestä varsinainen elokuvapahiksen aina (näin ensimmäistä kertaa katsottuna) Spoiler todella pelottavaan ylläriin hänen pukeutuessa sisäköksi siihen piinaavan pelottavaan Spoiler katseeseen, jonka hän loi upotessaan Nolten hahmoon. Toisaalta voin hieman allekirjoittaa sitä kritiikkiä, että tietyllä tavalla hän ajoittain vähän liikaa ylinäytteli -- en tosin laske tähän sitä lopun Spoiler "kielillä puhumista" eli siansaksaa , sillä se toimi. Scorcese onnistui lähes täysin luomaan täydellisen trillerin, mutta elokuvan loppu oli jokseenkin kliseinen: Spoiler lähes koko elokuvan niin fiksusti toiminut pahis, jonka puolelle katsoja ehkä vähän asettuukin, muuttuu yhtäkkiä harkitsemattomaksi ja kömpelöksi. Tästä huolimatta Cape Fear on erinomainen trilleri. 4/5 :naminami::naminami::naminami::naminami:
Hyökkäys jäämerellä (The Bedford Incident) Jäämerellä partioiva amerikkalaisalus seuraa alueella mahdollisesti liikkuvan neuvostosukellusveneen jälkiä. Silaus huumoriakin löytyy, mutta pohjimmiltaan Hyökkäys jäämerellä on tiukkaa kylmän sodan jännitystä. Loppu on erityisen jämäkkä. - Tokyo Sonata Isän irtisanotuksi joutuminen tuo japanilaisperheen sisäiset ristiriidat esille. Laadukas aasialaisdraama käsittelee aihettaan onnistuneesit, joskin loppuvaiheessa ajaudutaan vähän sivupoluille - aikahyppäys ja sitä ympäröivät tapahtumat tuntuvat irrallisilta muuhun kokonaisuuteen nähden. -
Saw II-VII Pieni tarina ensin. Tuli mentyä vuokraamoon lainaamaa 2. osaa ja eihän siellä sitä ollut, vaikkakin muut olivat. No ei muuta kun Anttilaan ja siellähän oli I-VI osat 3 kpl kympillä, joten koko sarja lähti mukaan. Mitäpä näistä sanoisi? Hyvin raakoja kohtauksia, vaikkakin eivät aina niin kovin aidon näköisiä - ihan hyvä vaan. Tosin nämä raat kohtaukset ovat lopulta melko pieni osa näitä Saw-leffoja. Spoiler Tärkein anti näissä on juoni, joka jatkuu kaikkien osien läpi , mikä tuli ainakin itselle 2. osasta lähtien yllätyksenä. Suurin heikkous näissä on tuo b-elokuvamaisuus, mikä näkyy halvan näköisinä kulisseina ja varmaan sitä ovatkin. Kokonaisuutena sarja on kuitenkin kelpo viihdettä, jota on vaikea jättää kesken, jos on sen joskus aloittanut katsomaan. Hyvyydeksi laskettakoon sekin, että hieman enemmän joutui ajattelemaan näitä katsoessa kuin monia muita jännitys-/kauhuleffoja.
The Wind That Shakes the Barley Irlannin historian tuskallisista vaiheista käsitellään tässä 20-luvun tapahtumia. Tasavaltalaisten vaikeuksia ja hankalia valintoja seurataan tunteikkaasti, tosin varsin tuttuun tapaan muihin vastaavia aiheita käsitteleviin elokuviin verrattaessa. ½ Palveluksessanne, Miss Daisy (Driving Miss Daisy) Juutalaislesken poika hankkii tälle autonkuljettajan. Elokuvan aihe ja toteutus ovat aika lailla tv-elokuvamaisia, nykyisin tuskin tällä tyylillä enää parhaan elokuvan Oscaria voitettaisiin. Vuosikymmenet kuluvat loikkien ilman sen kummempia siirtymisiä. Tosin valinta on selvästi tietoinen, sillä elämän kulumistahan tässä seurataan. Vanhusleffoille aina plusssaa. ½ Don't Come Knocking Lännenelokuvien tähti tekee irtioton ja häipyy kesken kuvausten. Hitaasti etenevän tunnelmanluonnin onnistuminen on usein varsin pienestä kiinni ja tällä kertaa elokuvan alkuvaiheessa ei homma toimi. Elokuva onneksi petraa huomattavasti edetessään ja loppupuolisko tempaakin vahvasti mukaansa. ½
Muutama tuli vaklattua tämän viikonlopun aikana: Hanna Ihan katottavaa menoa. Pikkasen erinlaista vivahdetta, kuin normi ammattitappaja-elokuvissa. ***½ / ***** Unknown Liam pistää taas hyvää settiä.Ihan juonekas elokuva. **** / ***** Under Siege Mr Seagalin varmaan parhaimmistoa. Ihan hyvää rymistelyä. Tosin paljon paskaa näyttelijätyötä. *** / ***** Drive Angry Niken varmaan huonoimpia. Ei oikein iskeny missään muodossa. ** / ***** Vares - Pahan suudelma Ei niin huono, mitä on annettu ymmärtää. Mielenkiinnolla odottellaan seuraavaa. *** / ***** The Sorcerer's Apprentice Tuntu melko teini vedolta. Purkka viihdettä. *** / ***** Tomorrow When The War Began Yllättävän hyvää settiä Aussin maalta. Toivottavasti saadaan elokuvalla jatkoa. **** / ***** Harjunpää ja pahan pappi Ei nyt kovin häävi ollu. Melko kuivakkaa menoa. ** / ***** No Strings Attached Ihan jees romkom. Natikka toi lisä puolikkaan pisteisiin. ***½ / *****
In the Electric Mist (2009) Mysteeriaineksilla hämmennetty New Orleansin 60-luvun rotukysymyksistä, hämäräperäistä elokuvantekohankkeista ja järjestäytyneen rikollisuuden sotkuista kertova varsin sekava teos. Tommy Lee Jones on roolissaan pikkukaupungin poliisilaitoksen etsivänä ihan oiva tapaus, mutta tämän tarinan "punaista lankaa" ei oikein tahdo löytyä. Ehkäpä sitä halutakaan löydettävän. Jokin tunnelmiin ja pikkukylän touhuihin sekä Jonesin olemukseen liittyvä seikka saa kumminkin myöntämään arvosanan ***/*****, sateenkaarihaukotuksen sijasta.
Fast Five (2011) Ei oikein uponnu. Leffan traileristaki jäi melkein parempi fiilis. Tosin elokuvan viimeset 10 minsaa oli ihan kelpoa kamaa. Arvosana 6.5/10 pitää ehkä joskus vielä katsoa uudelleen kaikessa rauhassa.
Pommin varjossa (Fail-Safe) Tri Outolemmen kanssa samoihin aikoihin valmistunut Pommin varjossa kuvaa varsin samanlaisia tapahtumia, mutta ilman huumoria. Kubrik aikoinaan sai temppuiltua tämän ilmestymään selvästi oman elokuvansa jälkeen ja Lumetin teos jäikin ansiotta täysin Outolemmen varjoon. Jännitystä kehitellään hienosti ja kylmän sodan uhka kulminoituu todella kylmäävästi. Kritiikkiä vähän Henry Fondan presidentin sinänsä lopultakin ehkä loogiselle, mutta elokuvan loppumetreillään epärealistiseen suuntaan vievälle toiminnalle. + Yön kuumuudessa (In the Heat of the Night) Rotuennakkoluulot jylläävät mustan poliisin ajautuessa selvittämään takahikiän murhatapausta. Hyvää työskentelyä sekä Poitierilta että Steigeriltä päärooleissa. Itse tapauksen selvittely hoituu lopultakin vähän heppoisen oloisesti, mutta keskiössä tässä ovatkin toimivasti kuvatut hahmojen väliset jännitteet. - Exit Through the Gift Shop Banksyn nerokkuutta ei käy kieltäminen, mutta Mr. Brainwashin "nerokkuus" käy varsin kiistanalaiseksi tämän dokkarin pohjalta... vai onko kaikki lopultakin vain suurta vedätystä. Elokuva kasvaa edetessään katutaideliikkeen esittelystä kritiikiksi suuntauksen kaupallistumista kohtaan. Nokkela ja viihdyttävä dokumentti.
Pusher trilogia Jotain mätää on Tanskan maalla ...kun sieltä tällaisia elokuvia tulee. Pitkään työn alla ollut ensitutustuminen nyt jo kulttimaineeseen nouseeseen Nicolas Winding Refniin oli kyllä järisyttävä kokemus. En muista missään elokuvassa nähneeni näin aitoja hahmoja, loistavia näyttelijäsuorituksia ja ennenkaikkea aivan käsittämättömän upeaa elokuvakerrontaa. Pelkästään jokaisen elokuvan alku, jossa hahmot esitellään nimineen, toimii mahtavasti. Vaikka ykkös- ja kakkososan tekemisen välillä ehti 8 vuotta vierähtää, tuntuu koko trilogia uskomattoman yhtenäiseltä teokselta. Kaikki muut alamaailman kuvaukset jopa kummisedistä, tonymontaanoista ja pulpfictioneista lähtien tuntuvat tämän jälkeen vain elokuvilta. Ylistyssanat loppuu kesken, referenssielokuva, 11/10 pistettä. Odotuslistan kärkeen pamahti samantien Refnin tuleva uutuus Drive, josta miehelle parhaan ohjaajan palkinto Cannesista.
Pusher-triptyykki on, paitsi rikos/alamaailma-elokuvien eliittiä, niin ehdottomasti myös yksi parhaimmista, tasalaatuisimmista ja johdonmukaisimmista elokuvatrilogioista ikinä. Poikkeuksellinen tapaus siinäkin mielessä että oikeastaan jokainen osa on jopa edellistä parempi. Vai milloin se on muka elokuvasarjoissa koskaan mennyt näin päin? Pirun kovaa kamaa.
The Towering Inferno - lapsuuden traumat tästä elokuvasta vieläkin vaivasivat ja oikeasti jännitti katsoa "liekehtivää tornia" ensi kertaa varmaan 20 vuoteen. Tulipalot muutenkin kamalin tapa kuolla mitä tiedän, joten ahdistus nousi parissa kohtaa todella korkealle (sihteeri ja pr-mies jumissa huoneessa ja puhelin ei toimi). Muutenkin pidin henkilötarinoista tässä elokuvassa, vaikka katastrofielokuva-asteikolla ne olivatkin varmasti niin kliseisiä kuin voi olla. Silti Fred Astairen huijarihahmolle oikein toivoi iloista loppua ja pahalle vävypojalle karua loppua. Steve McQueen ja Paul Newman tihkuivat äijäenergiaa <3 Hieman hymyilytti kun kokoajan tapahtui uusia onnettomuuksia missä vain oltiinkin, tarina olisi pärjännyt vain silläkin että oltaisiin keskitytty juhlatilaan juuttuneisiin ihmisiin. Hienoa viihdettä tämä oli. On the Beach - ** Spoilereita sisältää ** Sir Elwoodin Hiljaisten Värien fanit tunnistavat tämän elokuvan tunnelman oitis, perustuuhan bändin "Viimeisellä Rannalla" samaan teokseen kuin tämä vuoden 1959 mainio ja ahdistava tekele. Maailmaa on kohdannut ydintuho ja vain Australia on sinnittelee vielä, mutta on tietoinen että loppujen lopuksi ydinlaskeuma saavuttaa heidätkin ja kuolema on vain ajan kysymys. Asetelma on siis lohduton ja ei paljoa valonpilkahduksia tämä tekele tarjoa. Yllätyin miten ankeaksi tämä mielen vetikin ja miten kovasti sitä toivoi että jokin ihme koittaisi ja pelastaisi ihmisiä. Anthony Perkins vetää pisteet kotiin loistavalla suorituksellaan. Etenkin kohtaus jossa mies joutuu selittämään vaimolleen miten oma lapsi pitää mahdollisesti tappaa, jos vaimo saa tartunnan oli melko karua katsottavaa. Gregory Peck oli taas oma itsensä, vakuuttava mies ja komea ääni.
The Gathering Ääniraita yllätti minut täysin, muuten elokuva oli keskiverto juonellisesti. Yllättävän laadukkaan oloinen leffa. Eniten ehkä hämmennystä herätti miksi Christina Riccillä ei ole rintsikoita missään välissä :hitme: 7/10
Chaos ***½ Tämähän olikin varsin cool! Alkoi aika perus Statham-toimintajännärinä, ja hiihteli jossain kliseisyyden ja leikillisyyden välimaastoissa pitkän aikaa, mutta kuitenkin petrasi loppua kohden eikä Snipesin turhan kevyt keikarimainen pahis ja Philippen karismaton joskin aika sopiva roolitus enää niin paljoa haitanneet. Spoiler Ensimmäinen päätwisti tuntui sillä hetkellä varsin hölmöltä, suorastaan katsojan huijaukselta, mutta se toinen olikin varsin maukas ja palaset loksahtivat kokoon kuin salamana. Hyvin harvinaisesti leffan vika vartti nostikin pisteet 2,5 tähdestä 3,5 tähteen. Olihan tässä mietitty asioita enemmänkin kuin miltä vaikutti. Eli ihan sujuvasti katseltava pläjäys tämä oli ja paikoin hauskakin leffa genressään.
Honeydripper Rahavaikeuksissa riutuva soittokapakanpitäjä koittaa kuuluisuuden palkkaamalla saada rahahuolensa haihtumaan 50-luvun syvässä etelässä. Juurevaa on meininki tässä John Saylesin blues/varhaisrock -tarinassa. Tiettyjä asiaan kuuluvia kliseitä hyödynnetään osaavasti, mutta osittainen välityön maku tästä jää. Kuoleman laukaukset (Dead Bang) Don Johnson taistelee (uus)natseja vastaan Frankenheimerin trillerissä. Kyllä tällaisen parissa kesäyönä viihtyy. Mukana myös pitkästä aikaa tökeröin vastaan tullut klaffivirhe: mies heittää suurieleisesti silmälasinsa pöydälle, mutta kuvakulman vaihduttua lasit ovat jälleen päässä ja kaiken lisäksi seuraavan kuvakulmanvaihdoksen myötä muuttuvat yllättäen aurinkolaseiksi. +