Samaa mieltä, ainoa elokuva jonka itse katson ilman säestystä on Dovzhenkon Arsenal, se toimii mielestäni pelkkien kuvienkin avulla. Mitä noihin dvd-julkaisuihin tulee, ainakin tunnettujen leffojen kohdalla on tätä nykyä useasti mukana myös alkuperäinen säestys.
Sellaisiin elokuviin on siis jo alun perin yleisemminkin kyhätty myös partituuri tjsp? Kysymys kumpuaa paitsi kehnoista tiedoistani myös siitä, että vilkaisin juuri tätä Truffaut/Hitchcock-opustani. Siinä ei mykkien kohdalla ole musiikista mitään mainintoja. Sivumennen, odotankin mielenkiinnolla ekoja Chaplin-hankintojani. Mitähän muzakeita niistä lyhäreistä mahtaa löytyä?
Tähän minäkin haluaisin selvyyttä. Oliko jossakin sopimuksessa sanottu mitä musiikkia esimerkiksi missäkin Keystone-slapstick -elokuvan julkisessa esityksessä kuuluu esittää? Ihanko jokaiseen oli sävelletty oma musiikki?
Yritänpä selventää tässä aiemmin antamaani infoa, ettei tulisi aivan mahdottomasti kirjoitettua ristiin. Eli mykkäelokuvat olivat tuskin koskaan täysin mykkiä. Suuriin elokuviin (Kansakunnan synty, Suvaitsemattomuus, Suuri paraati, Panssarilaiva Potemkin, Viimeinen mies ym.) sävellettiin varta vasten musiikki. Myös merkittävät yhtiöt tilasivat elokuviinsa erikseen säestykset (M-G-M, Paramount, Ufa ainakin). Mitä tunnetumpi ja "suurempi" elokuva, sitä todennäköisemmin ainakin isoissa teattereissa säestyksestä huolehti orkesteri, toisinaan jopa kokonainen sinfoniaorkesteri oli tilattu paikalle. Näiden suurelokuvien dvd-julkaisu sisältää nykyään varsin useasti myös tuon alkuperäisen musiikin. Dreyerin Jeanne d'Arcin kärsimys oli mykkä, tai ainakin Dreyer halusi sitä esitettävän niin. Syy tähän oli se, että ohjaaja olisi halunnut elokuvastaan äänielokuvan, mutta yhtiöllä ei ollut siihen varaa - todennäköisesti siksi, että samaan aikaan tuotannossa ollut Abel Gance Napoleon oli niin pirun kallis elokuva. Criterion julkaisussa oleva Voices of the Light on siis jälkikäteen tehty, mutta sopii erinomaisesti ko. elokuvan säestykseksi. Toisinaan kävi myös niin, että elokuvaan sovitettiin ko. aikakauden musiikkia tai jotain muuta tunnettua. Ainakin suomalaisten mykkäfilmien kohdalla tehtiin usein niin, sen verran usein niiden tiedoissa lukee otteita Sibeliuksen, Merikannon yms. musiikista. Mitä noihin Keystonen slapstick-filmeihin tulee, niin en usko että niissä oli mitään sopimuksia. Olen saanut sen käsityksen, että tuollaiset elokuvat hoidettiin pääasiassa pianistin tai pienemmän orkesterin kanssa, ja he saivat pääasiassa improvisoida säestyksensä. Tällaista improvisointia näkee tätä nykyä ainakin Forssassa, kun Hillel Tokazier toimii säestäjänä. Hitchcockista sen verran, etten ole täysin varma siitä, miten toteutettuna ja millaista musiikkia hänen elokuvansa sisälsivät. En ole löytänyt tietoa alkuperäisistä säestyksistä tai säveltäjistä, joten saattaa olla mahdollista, että niidenkin säestys koostui vain aikakauden musiikista tai vastaavasta (englantilainen mykkäelokuvahan ei ollut samalla tavalla suurta kuin amerikkalainen, saksalainen, ranskalainen tai neuvostoliittolainen). Tätä tukisi se tieto, että ensi vuoden uudet mykkäfilmien restauroinnit sisältävät myös uudet musiikit - yksi säestäjistä kertoi, että hän aikoo tehdä säestyksen Bernard Herrmannin Hitchcock-musiikkien hengessä.
Otiin Keystone-elokuvat esiin esimerkkinä kaikista pienistä elokuvista. Ei kai niissä missään ole millään voinut olla ikiomaa musiikkia? Kiitos muista selvityksestä. Mitkä ovat eniten käyttämäsi lähteet? Yleensä kai on tapana kirjoittaa isoista Euroopan ja USA:n kaupungeista. Olisi mukavaa lukea tästä asiasta lisää, jos ne ovat muutaman klikkauksen takana. Edellä mainittu Pajatsista Palatsiin -kirja antaa uskoakseni hyvän kuvan pikkukaupungin tilanteesta. Kirjassa kerrotaan esimerkiksi, että klassinen kamariorkesteri vakiintui näytöksissä ja siitä käytettiin nimeä elokuvaorkesteri. Soittajia oli vähintään kolme: viulisti, sellisti ja pianisti. Joskus mukana oli kakkosviulu ja alttoviulu. Elokuvapianististina soittanut Greta Elg (juu, Taina Elg on samaa sukua) kertoo kirjassa, että ei muista minkään elokuvan mukana tulleen sovitettuja nuotteja, jollaisia kirjan mukaan ulkomailla joskus käytettiin. Elgin mukaan Ten Commmandments (1923) -elokuvassa (kuulunee kategoriaan isot elokuvat) käytettiin Haydnia ja Mozartia ("tuntui sopivan arvokkaaseen aiheeseen") ja muutamia tehosteääniä. Kirjassa todetaan myös: Helsingin suurimmissa teattereissa soittajia saattoi olla yli kymmenen, tärkeimmissä ensi-illoissa jopa kolmisenkymmmentä. Yhdysvalloissa elokuvaorkestereiden koko kasvoi 1920-luvun loppua kohti ja hienoimmissa filmipalatseissa saattoi lopulta olla yli satamiehinen orkesteri, sekakuoro, useat urut ja laulusolisteja. Suurimmissa eurooppalaisissa teattereissa oli tuohon aikaan kuutisenkymmentä soittajaa. Totuus siitä, mikä on oikeaa musikkia mihinkin mykkäelokuvaan, näyttää olevan ikuisen väittelyn paikka. Etenkin aikalaistodistajille tällaista yhtä ja ainoaa oikeaa musiikkia ei ollut olemassa. Musiikki riippui täysin siitä missä asui ja elokuvat katsoi. Poikkeuksena siis ne isot elokuvat, joihin oli olemassa oma score ja ne pystyi katsomaan jossakin sen aikaisessa metropolissa.
Jaa-a, nyt pistit aika pahan. Viimeisen vuosikymmenen aikana luetut lukuisat mykkäelokuvia koskevat kirjat ja elämäkerrat, tuotantotiedot ja devujen ekstrat ja erilaiset dokumentit. Yksittäisistä kirjoista ainakin Kevin Brownlown The Parade's Gone By on hyvä aikamatka mykkien elokuvien maailmaan, siinä on myös muutaman sivun mittainen kappale "The Silents were Never Silent", jossa käsitellään sekä elokuvien säestystä että kuvauspaikalla toiminutta säestämistä, jolla päästiin kulloisenkin kohtauksen vaatimaan tunnelmaan. Pajatsista Palatsiin vaikuttaa mielenkiintoiselta kirjalta. Onko sitä saatavilla jostain vai onko kenties turvauduttava kirjastoon? Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että alkuperäinen säestys suurten elokuvien tapauksessa on ehdoton (mikäli vain mitenkään mahdollista), mutta muuten ei ole niin suurta väliä - kunhan musiikki vain sopii elokuvan tyyliin ja tunnelmaan ilman, että nousee korostetusti esille. Tosin kaikenlaisia vinkutehosteita ja torven töräyksiä vastaan olen ehdottomasti, ne harvemmin toimivat parhaalla mahdollisella tavalla.
Heh. Sorry. Tuli typo. Ensimmäisellä kerralla meni oikein. Kirjan nimi on siis "Pajasta Palatsiin ". Se on vuodelta 1997 (ISBN 952-90-9222-9). Ei taida löytyä kuin divareista ja kirjastoista.
Lisää keräiltävää: Hitchcockin kadonnut elokuva löytyi Uudesta-Seelannista Tosin ei ole ilmeisesti koko elokuva.
Mykkäelokuvia elävöitettiin musiikkisäestyksen lisäksi selostuksella. Ainakin Saksassa oli ammattiselostajia tai kertojia, Kinoerzählereitä. Tietääkseni selostajia ja välitekstien lukijoita oli Suomessakin. Ainoa omakohtainen kokemus mykän näytelmäelokuvan selostuksesta oli joku Chaplin-kooste (muistaakseni tämä), jossa oli englanninkielinen selostus: "Kukas se sieltä tulee? No, mutta sehän on ystävämme Charlie! Mitähän kolttosia hänellä mahtaa olla tänään mielessä?" Jne.
Itse olen ollut kerran paikalla, kun välitekstejä on käännetty puhuen. Kokemus oli kamala jo pelkästään sen vuoksi, ettei tekstien lukija eläytynyt elokuvaan millään muotoa, vaan luki tekstejä kuin puhelinluetteloa. Tietääkseni tällainen lukijasysteemi oli varsin yleinen käytäntö Japanissa (korjatkaa, jos olen väärässä, japanilainen mykkäelokuva on varsin harmaata aluetta).