(Valitan laiskuuttani: en viitsinyt selvittää suklaamerkkien virallisia tuotevärejä ja niitä vastaavia html-koodeja, värit alla ovat totaalisen vääriä, mutta symbolisesti silti asiaa havainnollistavia.) Juu, kiireitä oli liikaa. Tänään kuitenkin ostin testimateriaaleja. Fazerin Sinistä ja Punaista sekä MaraPoutjania. Täytteeksi valkoisia manteleita ja suolattuja kuorimattomia pistaaseja. Aion luoda kolmea eri täytepitoisuusastetta: 1) Sattuma Siellä Täällä eli vähän purtavaa paljossa suklaassa. 2) KumpiKampi eli pähkinäainetta ja suklaata öbaut yhtä paljon. 3) Manteli-Invaasio, eli tippa suklaata mantelivuoren päälle koristeeksi. Siis karrikoituna. Hakuammunnalla etsin kolme erilaista suhdetta ja käytän grammalleen samaa suhdetta kaikkiin kolmeen suklaamakuun. Yhteensä "9 erilaista suklaata" tällä tavalla syntyy makutestattavaksi. Sitten panen PervoVaihteen silmään ja alan sekoittaa suklaita toisiinsa ennen kuin niillekin tehdään lisäaineistus. Helppouden vuoksi taidan jättää Fazerien keskinäissekoituksen väliin, eli teen vain Sinistä MaraPoutaa ja Punaista MaraPoutaa. Jos 50/50-suhteella suklaat sekoitan, tulee "6 erilaista suklaata". Yhteensä 15 erilaista suklaatyyppiä on täten urakoinnin alla. Ne pitää kaikki ensin valmistaa, lopuksi vasta maistaa eli syödä. Nyt ei aika ja himo riitä tekemään esim. Fazer30/Mara70-suklaata ja päinvastoin. Ajattelin varovaisesti pehmentää suklaata uunissa, jolloin siihen pystyy painamaan pähkinää/mantelia sisälle. Kahden eri suklaan sekoitus toisiinsa vaatisi nesteytystä+sekoitusta, mutta siinä on vaarana muuttaa rakenne pilalle, ehkäpä rakeiseksi. Joten teen sandwich-rakenteen, jossa erimerkkiset suklaat ovat sämpylän puolikkaina ja pähkinät välissä emuloivat nakkipötköä. Nämä lämmitetään pehmeäksi ja ne liittyvät saumattomasti toisiinsa. Tai jos joku suklaakokki osaisi kertoa oikeaoppisen metodin sotkea suklaita toisiinsa menettämättä suklaan rakennetta. Suklaan rakenne on minulle jopa tärkeämpi asia kuin maku. Geisha-suklaahan menestyy juuri sadistisen ovelan rakenteensa takia, siihen rakenteeseen jää koukkuun. Oikeastaan tekisi mieli valmistaa tee-itse-EvoluutioGeisha, jossa olisi vieläkin voimaisempi rakenne ja vieläkin selkeämpiä/kovempia murusia, jotka kuitenkin hetken päästä liukenisivat olemattomiin suussa.
Jotenki taas tuntuu, että eräällä nimeltä mainitsemattomalla menee (taaw, jälleen kerran) överiksi. Pitäisiköhän ottaa ja käväistä itse huomenna hakemassa levyt Marabouta ja Fazerin sinistä (tumman suklaan ystävä en ole koskaan ollut), sekä manteleita ja suola-pistaaseja ja maistella itse... Onhan ne aina kuitenkin jossain määrin myös makuasioita, eikä toiselle välttämättä maistu sama kuin itselle... Mutta tuli tuosta mieleen, että voisi oikeastaan Cashew-pähkinöitä ostaa ja suolata, sekä paahtaa itse ja sitten pistää suklaan sekaan. Mielestäni aika hintavia vaan tahtovat rietat olla. Varmaan pistäisin Maraboun sekaan, vaikka joku sitä makeaksi väittikin. Kai se onkin sitä, mutta minun makuun... Nooh mutta siis toinenhan tykkää äidistä ja toinen tyttärestä, joku molemmista. Ja vielä on sitten isoäidistä tykkääviäkin...
Geisha Harmony: Mauton, mitäänsanomaton rakenne. En osta uudelleen. Alkuperäinen Geisha hakkaa tämän sata-nolla. Suklaata testasin sekä päivän ensimmäisenä suupalana (makuaisti herkin) että ruokailun jälkeen (makuaisti hieman turtunut). Missään tilanteessa suklaa ei nouse kiinnostavaksi. Thin Maya: Mauton, ikävä rakenne (tai siis kova, tummalle suklaalle tyypillinen, liian väkivaltaisesti lohkeava). En osta uudelleen. Suklaata testasin päivän ensimmäisenä suupalana, jolloin se oli liian karvas ja ärsyttävä, ei sovellu heräämisen jälkeen. Sitten ruokailun jälkeen seuraavana päivänä: mauton, mutta ei onneksi ärsyttävä. Karvaus ei "jälkiruokana" häiritse, mutta mitään persoonaakaan tässä ei ole. Chiliä saisi olla noin 100 kertaa enemmän kuin nyt on pantu. Mikä helvetin vika suklaatuottajissa on, kun tuottavat plaseboa, jossa pakkauskuva (=mielikuva) ja teksti sisältää enemmän makuaineita kuin itse suklaa. Olen aivan varma, että jos mussuttaisin pahvit ja alumiinifoliot lopuksi naamariin, saisin niistä enemmän makukokemuksia kuin kummastakaan nyt testatusta suklaasta. Referenssinä söin noiden rinnalla Valkoista Tobleronea, jonka maku oli tuttu ja tunnistettava, voimaisen rehevä, joskin liian äitelä isoina annoksina (vedin lärviin 35 cm pitkän patukan 2 päivässä). Makuaistini oli kunnossa, referenssi oli oma itsensä, mutta Fazerin uutuudet totaalisia pettymyksiä, munattomia huijauksia.
Ajattelin jo että DVB-G:n voisi palkita ensi jouluna ansiokkaana palstalaisena pullolla (halpaa) punaviiniä, mutta siitähän tulisi niin pitkä ja analyyttinen selvitys tänne että ei voi... sorry.
Ensimmäiset testit tee-itse-pistaasi/mantelisuklaasta on tehty. Käytetyt tarvikkeet: Marabou 230 g levy, 7 riviä, yksi rivi painaa 32,857 grammaa, yksi pala 8,214 grammaa. Fazer Punainen 200 g levy, 8 riviä, yksi rivi painaa 25 grammaa, yksi pala 6,25 grammaa. Fazer Sininen 200 g levy, 8 riviä, yksi rivi painaa 25 grammaa, yksi pala 6,25 grammaa. Pirkka Kuorittuja Manteleita. LIDL-Pistaaseja, jotka itse kuorin ulos kuoristaan. Luennoimatta valmistusprosessista sen tarkemmin (opetteluvaihe menossa), yleisiä havaintoja: Marabou on liian makea ja äitelä suklaatyyppi tällaiseen käyttöön. Fazer Sininen on ehkä hieman parempi kuin Fazer Punainen, mutta molemmat kelpaavat. Manteleissa on enemmän purtavaa, rakenne on kiinteämpi. Varsinaista makua niistä ei saa. Pistaaseissa on vähemmän purtavaa, mutta makua niissä on enemmän. Toistaiseksi pätee kaava: mitä vähemmän suklaata, sitä parempi. 1 manteli tai pistaasi per suklaapala oli aivan turha kokeilu. 2 mantelia tai pistaasia per suklaapala on aavistuksen parempi. 3 mantelia tai pistaasia per suklaapala on vielä parempi, mutta ei vielä riitä tämäkään. Jatkossa testaan 4...x otusta per suklaapalanen. Ja sekoitan sekä manteleita että pistaaseja samaan suklaapalaan, jotta manteli antaisi purtavaa ja pistaasi makua. Saattaa olla, että paras versio sisältää 3 mantelia ja 4 pistaasia per suklaapala. Saa nähdä sitten. Matkaa optimin löytämiseen on vielä edessä. Mausteitakin tämä tuntuu kaipaavan. Jokin pippurityyppi voisi piristää. Ei vain ole nyt aikaa maustekokeiluihin. .
DVB-G, jos suklaita sulattelet, niin vesihaude paras tapa. Siihen sulaan tavaraan on sitten helppo myös nuo sattumat dumpata.
Sulamista yritän välttää, pehmeneminen riittäisi. Mutta tarkoitatko siis sellaista, että minigrip-pussiin pannaan suklaapaloja ja uitetaan pussia kiehuvassa vedessä? Tai ei tarvita edes kiehuvaa vettä vaan tietyn lämpöistä, lämpömittarilla vettä tarkkaillen. Huomasin epämiellyttävän rakennemuutoksen suklaissa, kun ne olivat päässeet sulamaan: ne pehmenivät. Alkuperäinen suklaapala on huonelämpötilassa napakasti lohkeava, eikä suklaaseen koskeminen tahraa sormia erityisemmin. Sulamaan päässyt suklaa on huonelämpötilassa liian taipuisaa ja siihen koskeminen jättää sormeen tahran. Tätä rakennemuutosta haluan välttää. Ellen löydä kunnollista pehmennysmenetelmää, on pakko käyttää liimausmetodia, jossa alkuperäisen suklaapalan päälle kiinnitetään sulan suklaan (vain pieni määrä "liimaa") avulla pähkinät, vohvelimuruset sun muut lisukkeet. Pistaaseista ja pippurista tuli mieleen, että pistaaseissakin on suuria eroja. Mussutin äsken LIDLin ja Sallisen pistaaseja, ja ne ovat huomattavan erilaisia. LIDL-pistaasi on makeampi ja miedompi. Sallisessa on pippurinen vivahde ja enemmän suolaa. Sallista käyttäisin suklaissakin, mutta ei ole varaa näin kalliisiin herkkuihin (19,125 €/kg), joten LiiteriPistaaseissa on köyhällä pysyminen (n. 14 €/kg).
Suklaatahan ei kuulemma saisi jääkaapissa pitää, mutta itse yleensä laitan levyn jääkaappiin muutama tunti ennen käyttöä. Palat ovat sitten mukavan naksuvia ja eivät tahraa sormia yhtään. Tuon pähkinähomman kanssa varmaan jääkaappi auttaisi myös, jos ei pelkää mahdollisia haittoja, mitä lie ne onkaan. Niin ja jos jotkut pitävät suklaasta kahvin kera, niin meikäläinen tykkää suklaasta kaljan kera. Hyvä yhdistelmä. :thumbsup: Välillä tulee kokeiltua erilaisia suklaita, mutta kyllä sitä aina kuitenkin palaa sen Fazerin sinisen pariin. Sokerin määrä kai se siinäkin koukuttaa, mutta hyvvää se on.
Ei helvetti?!? Nyt oikeasti ne minigripit mäkeen. Otat kattilan, johon sopii sisälle metallikippo/kulho tai lasikulho/kippokin käy, joka kestää kuumaa. Kaksiosainen puurokattila olisi juuri bueno. Lasket kattilaan vettä pohjalle, silleen sopivasti, että kun kipon laittaa sinne, ettei kiehuessaan vesi kiehu missään nimessä yli tai sinne suklaan sekaan... Vesi pilaa sulan suklaan. Hella päälle. Kattila hellalle. Kippo kattilaan. Suklaat sinne kippoon. Sekoita sulavaa suklaata vaikka ruokalusikalla, kunnes sopivaa. Sitten kaataa tuon sulan suklaan kera sattumien esim. leivinpaperin päälle johonkin vuokaan tai jos sulatteli suklaata kilotolkulla, niin vaikka uuninpelille, jossa päällä leivinpaperi. Varmaan kannattaa antaa hieman jäähtyä huoneenlämmössä ennen jääkaappiin laittoa. Näillä ilmoilla myös ulkona jäähtyy mukavan nopeasti.
Kannattaa testata myös hyvän rommin kanssa (siis ei minkään alahyllyn, vaan sen ylimmän hyllyn rommin, erityisesti Ron Zacapa Centenario 23) - erittäin hyviä makukokemuksia, kun sekä rommin että suklaan mausta tulee uusia sävyjä esiin.
Kiitos vinkistä. Kohtuulaadukkaita rommeja tulee aina silloin tällöin juotua, mutta koskaan en ole hoksannut suklaata kokeilla samalla. Pitääpä seuraavalla kerralla testata. Pitää tosin tipaton tammikuu ensin kestää.
Ja kannattaa myös kokeilla jonkun hyvän hedelmäisen singlemaltin kanssa. Esimerkiksi speysideltä tuleva Aberlour toimii todella hyvin Fazerin sinisen kanssa.
Marabou on nyt tiputettu pois tulevien päivien jatkotesteistä. Toinen testipäivä tänään vahvisti, ettei se sovellu sekoituksiin, se on parasta syödä ihan sellaisenaan. Fazerin suklailla etenin lähemmäs optimia. Yhteen suklaapalaan kun yhdistää: 3 mantelia ja 4 pistaasia: liian vähän suklaata, ihan sama kuin suklaata ei panisi lainkaan. 2 mantelia ja 3 pistaasia: liian vähän suklaata yhä, mutta nyt suklaa sentään maistuu. 1 manteli ja 2 pistaasia: melko hyvä kokonaisuus. Tästä jatketaan testejä eli hienosäätöä myöhemmin. Toinen testipäivä piti taas lopettaa juuri kun vauhtiin pääsi, koska makuaisti alkaa turtua. Ei hätiä mitiä. Vielä muutama miljardi testipäivää lisää, niin viimeistään 25 sekuntia ennen maailmanloppua olen löytänyt ideaalin sekoitussuhteen. Ekana testipäivänä lähestyin totuutta liian suuren suklaaosuuden kautta. Tokana päivänä lähestyin liian suuren lisäainemäärän kautta. Melko samoille apajille päädyin, eli jossain 3-4 lisäainemöllykän paikkeilla per suklaapala piileksii totuus, joka minun hampailleni ja kielelleni soveltuu.
Testit on päätetty. Loppuhavainnot yhteenvetäen: Fazer Sininen on selvästi paras suklaa kolmesta testatusta. Punainen on hieman liian makea ja Marabou jopa ällöttävän makea. Siispä pelkästään Fazerin Sinistä ostan vastaaviin sekoitekokeiluihin tulevaisuudessa. Pistaasi on varsin heiveröinen rakenteeltaan, murtuu pienellä voimalla, ei tarjoa riittävästi pureskelutyötä. Siinä mielessä ehkä jopa huonoin mahdollinen pähkinälajike, jos siis kaipaa leukalihaksilleen työtä. Manteli on hieman kovempi, saa purtavaa. Mutta se on lähes mauton. Josta seuraa se, että mitä enemmän manteleita seassa on, sitä mauttomammaksi sahajauhoksi kokonaisuus muuttuu. Sekoitussuhteet (yhtä 6,25 gramman suklaapalaa kohden): 4...6 pistaasia: makua mukavasti, purtavaa kohtuullisesti, suklaan osuus kylläkin jää vaisuksi. Tämä on "pähkinäisin" käyttökelpoinen sekoitus. Suolaisuus piristää makua. Pistaasien kappalemäärää voi vapaasti vähentää tästä, jos haluaa korostaa suklaata ja vähentää suolaisen pähkinän olemusta. 1...2 mantelia sekä 2 pistaasia: maku muuttuu edellistä miedommaksi, mutta purtavaa leukalihaksille on enemmän. Ikävä kyllä manteli heikentää makuelämystä liikaa, vaikka puruelämustä se parantaakin. Mantelia ei kannata käyttää lainkaan, se vie pois enemmän kuin tuo tullessaan. Opin koko testirupeamasta lähinnä sen, että pistaasin ja Fazer Sinisen yhdistäminen onnistuu, muut kokeillut aineet kannattaa unohtaa. Pystyy säätämään sopivan makukokonaisuuden kun varioi pistaasien kappalemäärää suklaapalaa kohden. 2 pistaasia minimissään, että mitään hyötyä hommassa olisi. 6 pistaasia enintään, ettei suklaan maku kokonaan piiloon jää. Tällä alueella löytää erilaisia mukavia vaihtoehtoja riippuen päivästä, että haluaako enemmän makeaa suklaata vaiko suolaista pistaasia. Lisäksi opin sen, että pitäisi rakentaa automaattinen robotti (Suklaa-ReFlow-Uuni), joka tarkoilla lömpötiloilla pehmentäisi suklaan ja väkisin painaisi pistaasit suklaan sisälle (muuten ne vain kelluvat). Ei ole aikaa/rahaa robotin tekoon, joten nykyisin nappaan irtoesineet suuhuni ja pureskelen/sekoitan tuotteet sisäänrakennetun kieli-hammas-robottini avulla. Kuorin etukäteen kaikki pistaasit ja paloittelen suklaan yhden palan palasiksi. Että on syönnin aikana nopea annostella aineita lautaselta suuhun.
Vielä varoitus: älkää avatko tehtaalla sinetöityä pähkinä/mantelipussia kuin vasta hetki ennen tarvetta. Tuotteet imevät ilmasta kosteutta itseensä ja muuttuvat liian pehmeiksi. Suklaaseen sekoitettavien objektien pitää olla napakoita ja rapeita, ei hyytelömäisen niljakkaaksi pehmenneitä. Käytän "huonepehmennystä" tarkoituksella eräille tuotteille. Avaan pussin ja annan syötävien pehmentyä muutaman päivän verran ennen suuhun tunkemista. Monet piparkakut pehmenevät saadessaan huoneilmasta kosteutta itseensä. Suoraan paketista otettuna ne ovat liian rapeita ja murustavia, mutta viikon huoneessa muhittuaan ne eivät enää murene vaan taittuvat pehmeästi poikki kun niitä puraisee.
Uudessa levyssä on päärynää ja mantelia. Jos joku on jo maistanut, olisi hauska kuulla mielipide tästä.
Vähän erikoinen "Fazerin siniseksi" koska suklaa on tummaa mutta ihan toimiva silti. Päärynän maku ei ole kovin voimakas mutta tuo säväyksen raikkautta. Manteli onkin sitten huomaamaton tumman suklaan ja päärynän joukossa.
No niinpä näkyy olevan tummaa. Ostin näitä eilen halvalla neljä, enkä tätä muistanut... tumma suklaa ei ihan suosikkini ole, mutta ehkäpä nämä ihan maistuvat. Pitää testailla varmaan ensi viikonloppuna ja voisi ostaa vaikka muutaman lisääkin, jos omaan makuuni ovat.