Vankikarkuri kumppaneineen kidnappaa syrjäiselle Colllingwoodin järvimökille yöllä saapuneen Marin (Sara Paxton) ja hänen ystävänsä. Kauhuissaan ja kuolemaan jätetyn Marin ainoa toivo on selviytyä takaisin vanhempiensa Johnin ja Emman (Tony Goldwyn ja Monica Potter) luo. Valitettavasti hyökkääjät etsivät tietämättään piilopaikkaa ainoasta paikasta jossa Mari voisi olla turvassa. Kuultuaan kammottavista tapahtumista, Marin perhe päättää panna kolme tuntematonta kiroamaan päivän jolloin he tulivat Viimeiseen taloon vasemmalla. Katso elokuvan trailer Katso kuvagalleria Ensi-ilta Suomessa 22.05.2009
Ai tämäkin... Olisihan tuo tietty pitänyt arvata tänä remake-buumin aikakautena. Tässä vaiheessa uusioversio ei oikeastaan edes pahemmin vituta, kun se Cravenin alkuperäinen on niin kamalan huono. Melkoisen ylimitoitettu maine silläkin ottaen huomioon kuinka typerää perseilyä se sisältää, esim. sopimaton slapstick-huumori ja nämä tolloilevat toukohoususeriffit. Kai tästä sentään on jätetty moiset pois.
Kukakohan uskaltaisi tehdä Re-maken tästä: http://www.imdb.com/title/tt0080503/ Tai tästä: http://www.imdb.com/title/tt0077713/ Vakavasti puhuen, itse olen aika skeptinen tämän elokuvan onnistumisen suhteen
Olihan tämän remakesta puhetta jo: http://www.beyondhollywood.com/hollywood-remake-i-spit-on-your-grave/
Wes Cravenin elokuva perustuu Ingmar Bergmanin Neidonlähteeseen, joka oli oikein onnistunut - ainakin tuohon Cravenin leffaan verrattuna. Eipä ole odotukset kovin korkealla tämän tulevankaan version suhteen, eiköhän siinä nykyajalle tyypilliseen tapaan panosteta enemmän paljaaseen pintaan kuin kauhuun tai jännitykseen.
Olipas muuten yllättävän toimiva, joskin ongelmainen, elokuva. :thumbsup: En ole katsonut edes Cravenin versiota ja siispä en oikein ollut juonestakaan varma. Hyvin äkkiä se kuitenkin paljastui, ja vaikka elokuva muuten piti otteessaan ja oli yllättävän hyvä (melkein kuin kultaiselle 90-luvulle olisi palattu), niin se alkoi tökkimään juuri juonensa ytimen suhteen. Näyttelijäkaartihan vuoden 2009 Last Housessa oli täydellinen. Pahikset olivat riittävän inhottavia, Monica Potter oli juuri oikeanlainen äiti ja Tony Goldwyn on aivan käsittämättömän nappivalinta tällaisen kostavan isän rooliin -- mies osaa näytellä mahtavasti tällaisia "päästä napsahtavia" rooleja. Sara Paxton oli Marin roolissa tarpeeksi viaton henkiseltä olemukseltaan saadakseen katsojan kannustamaan hänen vanhempiensa veritekoja ja toivomaan pahiksien piinallista kuolemaa. Kiusallista kyllä elokuva toisaalta tekee hänestä melkein raiskausta kerjäävän kärjistetysti. Elokuvan ensimmäisellä neljänneksellä ohjaaja antaa hänestä ns. cock tease -tyyppisen kuvan, jossa tämä 17-tyttönen (rooli) kirmaa ympäriinsä niin lyhyissä minihameissa että pikkuhousutkin näkyvät, ja muutenkin on kyllä turhan avoin. Kun tähän vielä lisätään se, että kyseinen roolihahmo on elokuvassa rikkaiden vanhempien lapsi, joka näkyy saavan kaiken mitä haluaa, niin herää kysymys kuinka paljon käsikirjoittajat halusivat tätä tietynlaista epäkohtaa korostaa. Elokuvahan siis toimii periaatteessa siinä, että katsojat haluavat Marin kohtalon kostettavan, mutta toisaalta Maristakin luotiin ulkoiselta olemukseltaan kevytkenkäistä kuvaa. Elokuvan ensimmäinen puolisko oli todella lupaava ja toimiva, ja vaikka toinenkin puolisko piti otteessaan, niin siinä kuitenkin unohtui elokuvan idea. Ensinnäkin sen näki jo kaukaa, että elokuvan jälkimmäisen puoliskon perusteema tulee jäämään vajaaksi. Jos koko elokuvan pääosassa näyttelee vanhempien kostoretki, niin vääjäämättä se vaikutti jäävän lyhyeksi, kun pahiksia oli vain kolme, ja kaksi heistä jo sai surmansa kohtuullisen lyhyessä ajassa. Toiseksi, kuten arvosteluissakin on todettu, tämän kostoretken alkaessa elokuva kadottaa keskittymiskykyään ja muuttuu päämäärättömäksi. Olisin todella toivonut tässä näkeväni esimerkiksi Goldwyniltä hienoja napsahtamisefektejä sekä ohjaajan taiteellista näkemystä siihen psykologiaan mikä näiden vanhempien päässä (ja toisaalta pahiksien päässä heidän huomattuaan joutuneensa uhriensa asemaan) liikkuu. Olikin todella ironista nähdä näitä psykologis-taiteellisia kuvakulmia ja -kohteita vasta loppukrediiteissä (kuvia talosta ja pihasta), kun niitä olisi pitänyt viljellä tunnelman luomiseksi jo kostoretken aikana. Joka tapauksessa tämä The Last House on the Left on todella piristävä ja otteessaan kohtuu hyvin pitävä elokuva, josta pidin. Kaikkien näiden Saw-jatko-osien sun muiden jälkeen tällainen pläjäys on suorastaan nerokas. Toisaalta siinä kyllä oli ongelmiakin... 3/5 :naminami::naminami::naminami: EDIT: Hauskana kuriositeettina suomentaja oli päättänyt käyttää sanaa "p#llu" henkilöstä puhuttaessa, ja harvemmin suomen kielessä edes se "cunt" taittuu kyseiseksi termiksi.
Itseasiassa yllätyin erittäin positiivisesti. Leffassa oli hetkiä jolloin en tiennyt mitä tapahtuu seuraavaksi ja se on jo paljon. Suosittelen. Piristävän erilaisen ahdistavan kuvottava. :naminami: 3,8/5
Elokuvan alun yksi suurimmista kysymysmerkeistä oli se miksi alun suihkukohtausta piti näyttää niin pitkään, tarkkaan ja hartaasti etenkin kun muutoin likasta annettiin niin puhtoisen ja viattoman urheilijatytön kuva. Suihkukohtauskaan ei kuitenkaan anna mitään lutkan kuvaa, koska hän oli siinä tilanteessa yksin, lukuunottamatta ruudun toisella puolella olevia tirkistelijöitä. Vaatteista taas sanoisin että taitaa olla melko tavallisia kesävaatteita tuon ikäisillä. Spoiler Loppu jäi vähän sitten realismivajaaksi. Eiköhän siinä kuitenkin poliisi kutsuttu ja paikat tutkittu, joten minne piilottivat pääpahiksen. Tai mitä järkeä yleensä oli jättää sitä henkiin. Itse olisin kalauttanut henget pois siinä vaiheessa kuten olisin tajunnut että pulssi vielä löytyy. Sen verran on noita leffoja tullut katsottua että en haluaisi vielä viimeistä käännettä. Ja leikkauskuvathan näytettiin vasta veneretken jälkeen, joten halvaannuttiko herrdoktor pahiksen ennen vai jälkeen sen? Ja olisin luullut että pitempää piinaa olisi ollut luvassa mutta mikro parin minuutin paahtoajalla ei vaikuta kovin järkevältä ottaen huomion vaaditun vaivan.
Olihan tässä senverta tylyä ja ahdistavaa meininkiä, että pulssikin nousi pariin otteeseen oikein kunnolla. Pahikset ei pahemmin armoa tunteet eivätkä hyvikset, kun homma päälaelleen kääntyi. Hyvät näyttelijät vielä päälle, niin ei paljoa valittamista. Olishan tuossa loppu puolelle voitu hieman lisää tuota psykologista puolta näyttää, mutta kyllähän tälläinen suoraviivainen kostomeininkikin toimi. ***½
Myös minä tykkäsin. Selvästi ennakko-odotuksia parempi elokuva. Roolitukset toimivat ja meno oli tarpeeksi tylyä. 3,5/5
Vaikka olin katsonut tuon aiemmin, niin mielellään tuon katsoi toistekin. Hyvä leffa todella. Ei mitään sievistelyä, vaan ahdistavan toden tuntuista.
Survivor-kauhua se tämäkin. Selvisin loppuun asti jälleen puolella silmällä ja sitten se olikin loppunut. Tuli lähinnä mieleen Eden Lake, jota en ole edes nähnyt, tai vaikka I Spit On Your Grave. Cravenin alkuperäinen taitaa olla melkoisen paljon nuhjuisempi.
Nää sun "en oo kyllä edes nähnyt" kommentit alkaa olemaan jo ihan klassikoita. Miten hitossa yhdestä leffasta voi tulla mieleen toinen leffa jota ei ole edes nähnyt? :OI
^Itse asiassa leffaa voisikin verrata just Eden Lakeen (jonka olen nähnyt ) ja omasta mielestä EL on tosin asteen verran tylympi pätkä, enkä suosittele katsomaan sitä kovin herkässä mielentilassa. Muistaakseni mulla on dvd:llä Wes Craveninkin versio TLHOTL:stä ja pitääkin penkoa verrokiksi, kun tämä uusi versio on vielä tuoreessa muistissa. Onko muuten Sara Paxton kenenkään muun mielestä aika häiritsevästi Alexis Bledelin näköinen? Ensimmäinen ajatus oli, että ei Gilmore Girlsin herttainen Rory voi näin rajua rainaa tehdä Hehän ovat kuin kaksi marjaa:
Onhan tämä ihan pätevähkö jännäri, loogisuutta ei liikaa jaksa eikä saakaan jäädä pohtimaan. Telkkarin puolella loistaneet Garret Dillahunt (Deadwood, Terminator) ja Aaron Paul (Breaking Bad) tekevät mainiot roolisuoritukset.