Django Unchained (2012) (Quentin Tarantino / Leonardo Dicaprio, Samuel L. Jackson, Christoph Waltz, Kerry Washington, Jamie Foxx, Don Johnson)

Django Unchained yllätti minut tavalla, jota en odottanut. Lähdin ilman sen kummempia odotuksia katsomaan sitä, koska Tarantinon edellinen elokuva, Inglorious Basterds, ei tehnyt hersyvää dialogia ja Christoph Waltzia lukuun ottamatta vaikutusta. Lähes loppumetreille saakka tämä 165 minuutin mittainen elokuva oli parasta Tarantinoa koskaan: siinä yhdistyi Reservoir Dogsin ja Pulp Fictionin tekemisen meininki Kill Billin hienoon kuvalliseen kerrontaan ja symboliikkaan. Lopputekstien aikana kuitenkin kiehuin raivosta, miksi Tarantino oli päättänyt tuhota elokuvakokemukseni typerällä loppuratkaisullaan. Jos lähtisin hakemaan tunnetilaani vertausta Tarantino-tyyppisestä dialogista, niin elokuva tuntui kuin (heteroseksuaalin näkökulmasta katsottuna) rakastelu kauneimman naisen kanssa ja juuri kliimaksiin saapuessaan saa näkövinkkeliinsä Jamie Foxxin peniksen (pun intended like never before). Aionkin arvostella elokuvan kahdessa osassa.

Ensin haluan fantasioida, että elokuva päättyi

Spoiler

Calvinin kuolemaan ja Djangon antautumiseen.

Tämä Django (EtP's cut) oli silkkaa kuvan ja äänen juhlaa. Kuvan ajoittainen rakeisuus ja tummuus loivat samaa hienoa villin lännen raakaa tunnelmaa kuin mitä True Gritin uusintaversiossa nähtiin. Elokuvan dialogi oli jälleen taattua Tarantinoa, eikä Samuel L.:n letkautuksia lukuun ottamatta villiä ajatuksenjuoksua tarvittu saamaan aikaan verbaalista Beethovenia korville (pun intended). Elokuvan voinee jakaa kahteen osaan päähahmojen motiivien perusteella:

Spoiler

ensin liittoudutaan ja palkkiometsästetään, ja sen jälkeen pelastetaan Djangon vaimoa.

Elokuvan aikana pohdin, toimiiko noin puhdas jako, joka muodostaa lähes kaksi erillistä elokuvaa. Toisaalta Tarantino parhaissa elokuvissaan kertoo usein tarinaa useammassa jakson tai etapin kautta. Elokuva oli yllättävän raaka, joskin jotkut kohtaukset

Spoiler

kuten koirat vs. orja

jätettiin kuvan ulkopuolelle. Olin lukevinani netistä, että elokuvassa olisi pitänyt olla kohtaus, jossa Djangon vaimo raiskataan, mutta se loisti poissaolollaan. Olisin toivonut ko. kohtauksen olevan mukana, sillä se olisi luonut enemmän sitä raakaa todellisuutta ja toisaalta tuonut lisää ulottuvuuksia Djangon kostoretkeen. Elokuvassa viljeltiin yllättävän paljon huumoria

Spoiler

aina hetken nauruista a la punaniskojen itsensä ilmaiseminen tai pojan reaktio luullessaan murhaajaisänsä leikillään kaatuvan maahan kokonaisiin huumorikohtauksiin a la Don Johnsonin johtaman KKK-joukon aivoitukset.

Jos Tarantinoon pystyi luottamaan dialogin suhteen, niin sama luotto lunastettiin myös musiikin kohdalla, joka toimi upeasti. Valitettavasti ensimmäisen trailerin yksi hienoimmista kipaleista, Ain't No Grave, sisällytettiin teatteriversion katastrofaaliseen loppuun.

Tarantinon elokuvissa voi aina odottaa poikkeuksellisia näyttelijäsuorituksia ja Django Unchained ei ollut poikkeus. Christoph Waltz ansaitsee ehdottomasti sivuosa-Oscarin jo sillä perusteella, että hän veti kolminkertaisesti Basterds-hahmoaan hienomman roolisuorituksen: hän oli paitsi sukkelasanainen palkkionmetsästäjä (lähes sama hahmo kuin Basterdsissa), niin myös

Spoiler

isä-hahmo ja orjuuden ja rasismin vastustaja.

Hän näytteli jokaisen näistä kolmesta roolinsa ominaisuudesta katsojaan vetoavasti: harvoin olen päässyt niin sisälle ja "kotoisaksi" hahmoon. Samuel L. Jackson oli Tuomo Setänä pelottavan inhottava ja Don Johnson yllätti hauskuudellaan. Oli myös mukava nähdä pienemmissä rooleissa esimerkiksi Shield-suosikkiani Walton Gogginsia.

Entäpä sitten Jamie Foxx ja Leonardo DiCaprio, joihin olen aina suhtautunut hyvin kriittisesti. Mikäli on elämäntyylin muutokseen ja itsensä esille tuomiseen uskomista, niin mielestäni Jamie Foxxilla nousi keltainen neste päähän välittömästi Raysta pokkaamansa Oscar-pystin jälkeen. Tämä standup-koomikkona uraansa luonut nöyrä mies, joka koskettavasti jaksoi kiittää isoäitinsä oppeja menestyksestään, muuttui casanovaksi, joka niin monen itseään tyrkyttävän rap-artistin tapaan alkoi viihteen monitoimimieheksi, joka vannoo Louis Vuittoinin nimeen ja joka muistaa esiintyä kaikkialla mahdollisimman koristellusti. Herra Foxxistahan, tahattomasti tietenkin, levisi nettiin kuva, jossa hän kamerakännykällään kuvaa peilin kautta alastonta lihaksikasta vartaloaan ja rotunsa kliseistä sukupuolielintä. Mies myöhemmin oikeutti kuvan sillä, että hän halusi vain näyttää Miami Vice -elokuvan tekijäporukalle, että on kunnossa Sonnyn roolia varten. Kysymysmerkiksi vaan jäi, miten hänen peniksensä liittyi rooliin. Leo taas on kieltämättä tehnyt hienojakin roolisuorituksia, mutta mielestäni miehen maneerit ja poikamainen ääni eivät koskaan hukuta häntä roolihahmoonsa. Tarantino sai kuitenkin ihmeitä aikaan näistäkin kahdesta hepusta: Foxxin Djangon tuskan, orjuuden tuoman pakkonöyryyden rippeet sekä räjähtävän vapauden halun tunsi sykähtelevän hahmosta ulos ja DiCaprio taas teki pahiksestaan moniulotteisen ja muistettavan, mikä on harvinaista Hollywood-elokuvan pahikselle. Oikeastaan ensimmäisen kerran voin sanoa, että Leo oli ehdottomasti paras mies rooliinsa -- vaikkakin jälleen saimme Titanic-wuuhuu-huudahduksetkin kuulla.

Yksinkertaisesti Tarantinon parasta antia!

Django Unchained (EtP's cut) 5/5 :naminami::naminami::naminami::naminami::naminami:

Valitettavasti tätä EtP's cutia eivät näe muut kuin ne, jotka mainitsemassani kohdassa painavat Stop-painiketta kaukosäätimestään. Django Unchainedin täytyy olla ensimmäinen elokuva, jonka katselun lopettaisin todennäköisesti kesken aina ko. kohtaan, mikäli nyt tämän omaksi hankkisin. Ymmärrän sinänsä, mitä Tarantino haki tästä kohtauksesta eteenpäin:

Spoiler

Waltzin hahmon kertoma oopperaankin perustava Brunhilde-satu näytellään uusiksi.

Ongelma ei ole kuitenkaan ko. symboliikan käytöllä, mikä tarinankerronnan suhteen on onnistunut ratkaisu, vaan siinä, miten se toteutetaan ja mitä (muita) mielikuvia se luo. Elokuva jatkuu EtP's cutista eteenpäin Djangon

Spoiler

roikkuessa ylösalaisin vankina. Siinä missä ymmärrän, miksi Django on alaston ko. kohtauksessa, jossa hänet aiotaan kastroida, en ymmärtänyt tarvetta näyttää hänen penistään. Vaikka realiteetti on, että alastomalla miehellä on penis, niin realiteetti on myös se, että 2000-luvun keskiverto katsoja kiinnittää enemmän huomiota sen kokoon kuin muuhun. Tästä todisteena vaikkapa ko. kohtausta ihmettelevät foorumikeskustelut netissä. Jos elokuva ei näyttänyt Djangon vaimon raiskausta ollenkaan ja naisen alastonta vartaloa kuvattiin erittäin häveliäästi, niin mikä funktio on tämän peniksen näyttämisellä useaan otteeseen. Valitettavasti ko. kohtauksen aikana en voinut ajatella muuta kuin Jamie Foxxin itsetunnon pönkitystä ja sitä Miami Vicea varten mukamas kuvattua alastonkuvaa.

Spoiler

Seuraavaksi Djangoa uhkaillaan toimitettavaksi kaivostyöhön kastraatiotakin kauheampana rangaistuksena.

Tässä vaihteessa ajattelin, että elokuvaa onkin ilmeisesti jäljellä vielä aimo osa ja että Django joutuu entistä kovemmin taistelemaan saavuttaakseen haluamansa.

Spoiler

Valitettavasti käsikirjoitus muuttui tässä vaiheessa 60-luvun Batman-sarjan tasoiseksi ja Django pääsi vapaaksi alta aikayksikön kolmen pölvästin takia -- ehkä tässä kohtaa olikin juuri sopivaa, että Tarantino näytteli juuri pölvästiä. Sadun Siegfriediä edustava Django lähti sen jälkeen uljaalla ratsullaan kohti vuoren huippua ja Brunhildea, jonka hän pelastaa kunniakkaasti. Näin elokuvan tietenkin olisi toivonut jatkuvan, mutta valitettavasti Tarantino päätti toisin. Hän hylkäsi täysin Djangon hahmossa piilleen oikeudentajun jyväsen ja päätti antaa hahmon lahdata surutta kaikki enemmän tai vähemmän raa'an kuoleman ansaitsevat tahot. Djangohan oli tässä vaiheessa jo sinänsä kostanut kaikille osapuolille, jotka olivat elokuvassa tehneet väkivaltaa. Näin ollen minua lähinnä kuvotti, miten hän ilmeisesti sairasta fantasiaansa toteuttaen leikitellen teloitti yksi kerrallaan loput Candylandin hahmot. Mitä pahaa Calvinin sisko oli elokuvassa tehnyt? Myös Samuel L. Jacksonin hahmon kiduttaminen luodeilla polvilumpioihin oli Djangon hahmolta jo sen verran väkivallasta kiksejään saamista, että toivoin lopussa elokuvan viimeisen pahan, eli Djangon, saavan palkkansa. Loppusilauksen katastrofille antoi kuitenkin Djangon hahmon päteminen ratsastustaidoillaan. :sick:

Django Unchained nousee kyllä myös toisessa kategoriassa Top-1:ksi: Elokuvat, joiden loppuratkaisu pilaa enemmän tai vähemmän täysin muuten onnistuneen elokuvan. Eihän se hyvä asia ole, jos elokuva tuntuu lähes koko kestonsa ajan mestariteokselta, mutta lopun jälkeen alkaa nähdä viisautta Spike Leen mielipiteissä.

Django Unchained (theatrical cut) 3-/5 :naminami::naminami::naminami::sick:

 

Nyt on pakko myöntää, että en muista tällaista kuvaa ollenkaan. Joko sinulla on pienehkö fiksaatio kyseisestä vekottimesta (Foxxin dikki tuntuu rassaavan hermojasi useampaankin otteeseen tuossa ylemmässä arvostelussasi ) tai sitten kiinnitin kaiken huomioni

Spoiler

itse kidutukseen.

Tämä siis alkoi avautumisesi myötä ihan oikeasti ihmetyttämään, sillä luulisi tuon nyt jääneen minullekin mieleen, jos se niin isossa roolissa siinä kohtauksessa oli, mikä on totuus? Ollaan joka tapauksessa ilmeisesti isojen asioiden äärellä (pun intended).

Mitä tulee arvioosi muilta osin, niin varsin samaa mieltä. Tosin en ihan niin paljon hajonnut tuolle kehnommalle loppunäytökselle, eli pätkästä jäi kelpo fiilis, mutta itsekin olisin lopettanut leffan n. 45 minuuttia aiemmin.

 

Ei pettäny Tarantino tälläkään kertaa. Hetken jopa mietin, että olisko kyseessä jopa miehen paras elokuva, mutta ei nyt vielä höntyillä sen suhteen. Päättäköön uusintakatselut sitten sen asian.

Mahtavuutta siis koko leffa alusta loppuun, ei voi oikein muuten fiiliksiä kuvailla. Musiikkivalinnatkin taas kerran ihan järjettömän hienoja. Christoph Waltzin johdolla tehtiin mainioita näyttelijäsuorituksia suunnalla jos toisella. Jamie Foxx oli Django. Onneksi ei Will Smith. Don Johnsonille ja koko säkkipääporukalle lämpimät kiitokset hyvistä nauruista. Eikä se Samukaan huonosti sitä suutansa piekseny. Verikin lensi oikein kauniisti ja runsaasti.

Erikseen täytyy mainita kohtaus, missä hautajaisporukka siinä lopussa tepasteli pimeässä kotia kohti. Siis aivan mielettömän tyylikästä kuvaa oli taas kankaalle loihdittu. Hauska yksityiskohta jäi mieleen, missä Django näkyi likaisesta peilistä kuin maalauksena.

Tämmöisiä hajanaisia ajatuksia näin tuoreeltaan...

*****

• Reservoir Dogs ****½
  [*]Pulp Fiction *****
  [*]Jackie Brown ****
  [*]Kill Bill: Vol. 1 *****
  [*]Kill Bill: Vol. 2 *****
  [*]Death Proof ****
  [*]Inglourious Basterds ****½
  [*]Django Unchained *****

Mikä pösilö muuten toi Leffaraadin Jukka Kangasjärvi oikein on. Joku uusi wannabee Maskula vai?

 

CleverIndeed?

 

Kyllä siinä joku jorma Foxxin lisäksi roikkuu. Siitä ei ole tietoa onko kyseessä tekomulkku vai miehen oma. En olisi kyllä Foxxin kohdalla yllättynyt jos kyseessä olisi ihan aito.

 

Vaikka minustakin elokuvan loppuvaihe heikensi kokonaisuutta, niin tuo tietty osio, johon EtP erityisesti tarttui, oli kuitenkin varsin ymmärrettävä - lisäähän täysi alastomuus huomattavasti henkilön haavoittuvuutta.

Erikoinen tarkennus, mutta pojat osaa kommentoida paremmin

Spoiler

 

Vähän samaa mietin. Leffaan toivotaan lisää raiskausta ja naisiin kohdistuvaa väkivaltaa jotta se paranisi, mutta yksi hetkittäinen kohta jossa Foxxxxxx vilahtaa (näköjään? oma huomio oli tosiaankin ihan eri asioissa) ilkosillaan vie sitten huomion niin pahasti että leffalta tipahtelee pisteitä. Katsojan logiikka ihmetyttää.

Mitä loppuun tulee niin:

Spoiler

DiCaprion siskohan oli se, joka hoiti orjia tämän ollessa poissa. Joten Claran päätös oli laittaa esim. Broomhilda sinne hotboxiin ja oli aikeissa kastroida Djangon tai lähettää tämän kaivoksille kuolemaan. Muutenkin leffa antoi selkeästi ymmärtää, että naikkonen oli ihan yhtä läpeensä paha kuin veljensä, mutta hitusen onnistuneempi peittelemään tätä puolta.

Stephenin kohtalo taas oli ihan oikea ja kohtuullinen. Antoihan elokuva ymmärtää, että mies oli ainakin valtava osa plantaasin pahuutta. Se, joka antoi ideoita miten kohdella muita, joka pelotteli toisia orjia voimallaan saada heiltä henki veks ja muutenkin osallinen kidutukseen.

 

Spoiler

Kaivossysteemikin perusteltiin tuossa. Vehkeiden nappaamisen jälkeen Django olisi vuotanut kuiviin ja kuollut seitsemässä minuutissa. Kaivoksessa olisi luvassa säälimätöntä silkkaan kidutukseen verrattavaa pakkotyötä ja mutilointia niin kauan kuin henki pihiseen. Nopea kuolema olisi ollut toivottava ratkaisu kaivoskidutukseen verrattuna.

Samuel oli se henkilö joka ilmiantoi porukan suunnitelman. Samuel oli se henkilö joka keksi lähettää Djangon kaivokseen tappamisen sijaan. Samuel oli ollut heti pääpirusta seuraava henkilö plantaasilla vuosikymmenten ajan, tuomiten veljiään hirmukohtaloihin. Hän ansaitsi lähtönsä täysin. Ne eräät tappolistalla olleet veljekset olivat syöttäneet orjia koirilleen. Muutkin farmin valkoiset työnjohtajat ja vartijat olivat epäilemättä osallistuneet jos johonkin epäoikeudenmukaisuuksiin.
Siskon ansiot tuossa SpiderJerusalem listasikin.

 

Tarkennetaanpa sen verran, etten toivonut elokuvaan suinkaan lisää raiskauksia: nehän loistivat kokonaan poissaolollaan, eikä niihin edes vihjattu mihinkään. Tämä ihmetytti siksi, koska olin käsittänyt, että alunperin tällainen kohtaus olisi pitänyt olla mukana (mahdollisesti niihin jopa viitataan elokuvan trailereissa). Käsittääkseni Tarantino kuitenkin pyrki näyttämään Yhdysvaltain sisällisotaa edeltävän orjuusaikakauden kauheuksia kaikessa raakuudessaan ja todellisuudessaan. Raiskaukset olivat osa tätä todellisuutta. Se että Djangon vaimo olisi raiskattu olisi tuonut myös lisää ymmärrystä hänen lopun

Spoiler

veriselle ja raivokkaalle kostoretkelleen: eihän kukaan Candylandissa tehnyt hänen vaimolleen muuta kuin piti häntä jonkin aikaa "hikilaatikossa" siinä missä esim. Brittlen veljekset ruoskivat ja polttivat häntä ja Djangoa.

Vai lähdemmekö sille linjalle, että Djangoa motivoi halu kostaa kaikkien orjien puolesta? Toisaalta en kokenut elokuvan päättyvän siihen oletukseen, että Django tämän jälkeen

Spoiler

lähti lahtaamaan jokaisen plantaasin jokaista omistajaa ja muuta herrasväkeä.

Tätä elokuvaa ennen olen pystynyt oikeuttamaan jollain tapaa jokaisen Tarantinon elokuvan päähenkilön toimet. Esimerkiksi Kill Bill -elokuvissa en kokenut Morsiamen koskaan silmittömästi lahtaavan ihmisiä, vaan hän halusi vain silmän silmästä ja tappoi ainoastaan silloin ylimääräisiä, kun he hyökkäsivät hänen kimppuunsa. Hän säilytti loppuun asti jonkinlaisen kohtuuden- ja oikeudentajun. Djangon toimia elokuvan lopussa en pystynyt enää oikeuttamaan. Osittain ne toki olivat ymmärrettäviä, mutta osittain ei. Kun vielä otetaan mukaan väkivallalla leikittely, kidutus ja sen jälkeinen elvistely, niin Django omasta näkökulmastani päätyi lähes samalle tasolle Calvinin ja kumppaneiden kanssa.

EDIT: Elokuvan pitää mielestäni perustella kunnolla se, mikä oikeuttaa päähenkilön kostoretkeen. Toki voimme olettaa, että totta kai Candylandin väki on tehnyt hirveyksiä orjille. Toisaalta osan kohdalla nämä hirveydet jäävät oletuksiksi ja osan kohdalla synnit jäävät hitusen pieniksi:

Spoiler

Calvinin sisko pitää "hikilaatikossa" Djangon vaimoa, koska tämä karkasi (syy-seuraus, minkä vaimo tiesi itsekin) ja sen jälkeen ei edes tapa Djangoa vaan tuomitsee tämän kaivoksiin, koska hän ja hänen kumppaninsa tappoivat hänen veljensä ja monta muuta. Samuel L:n hahmon kohdalla taas ymmärsin sinänsä ansaitun kuoleman, mutten kidutusta. Tämäkin oli osoitus siitä, ettei Django mikään sankari ollut elokuvassa.

Edellämainittu oli siis suurin ongelmani elokuvan lopun suhteen. Djangon "dikkikohtaus" ei pisteitä pudottanut, mutta noin muuten vaan ihmetytti. Minusta vain on erikoista, että juuri se näyttelijä, joka on "vahingossa" levittänyt itsestään ja dikistään kuvia nettiin ja joka Oscar-voiton jälkeen muuttui omasta näkökulmastani huonompaan suuntaan elämän arvojen suhteen, on elokuvassa kohtauksessa, joka jälleen kerran vetää huomiota hänen "kokoonsa". Ilmeisesti tuohon sitten jokainen ei kiinnitä huomiota ja käsittääkseni tuossa kohtauksessa oli käytetty valaistusta strategisesti, mutta plazalaiset löytänevät kyllä googlella helposti ketjuja, joissa ihmetellään asiaa aivan kuten minäkin teen. Toki alastomuudessa on juuri tämä haavoittuvaisuuden efekti. Toisaalta jos elokuvasta on karsittu pahimmat raakuudet (kuten esim. se raiskaus) ja jos Djangon vaimon alastomuutta kuvattiin erittäin häveliäästi, niin en ymmärrä, miksi yhtäkkiä Djangon sukuelimiä näytetään. Kysehän siis ei ole yhdestä vilauksesta, vaan useammasta näytöstä. Toki voin myöntää sen, että enemmän minua ärsyttää, että kyseessä on juuri Jamie Foxx kuin sitten se, että elokuvassa on tarpeeton "dikkikohtaus".

 

Kyllä leffassa aika selkeästi viitattiin dialogissa useaan kertaan siihen että

Spoiler

Broomhildaa käytettiin "viihdytystyttönä" vieraille kauneutensa vuoksi, eikä viihdyttämisellä nyt tarkoitettu mitään jutustelua säästä.

Muutenkin Candien annettiin ymmärtää antavan Broomhildalle arvoa yhtä paljon kuin karjalle. Viisaasti Tarantino kuitenkin päätti leikata käsikirjoituksessa olleet kohtaukset pois - ne eivät olisivat tuoneet mitään lisää tarinaan, jota ei nyt jo onnistuttu kertomaan viittauksille ja eleillä. Asioiden näyttäminen olisi ollut juurikin sitä ylilyövää groteskia menoa, jota ei tarvittu.

Candien koko porukka esitettiin nauttivan Mandingo otteluista, orjien kiduttamisesta ja nöyryyttämisestä, pakottamisesta seksiin ja ties mihin, ihmisten syöttämisestä koirille ja lista jatkuu. Miten muka Djangon toimet eivät olleet oikeutettuja?

:edit:

Ja nyt ihmetyttää entisestään:

Spoiler

Eli syy-seuraus on jonkinlainen perustelu Candien siskolle? Mitäs nyt ORJA kehtasi karata, olisi arvannut että näin käy. Ihan perusteltua omaisuuden suojelua, ei siitä nyt pitäisi mitään rangaistusta tulla. Ja kiltisti tuomitsi miehen loppuiäksi kidutettavaksi eikä tappanut, puhdas kuin pulmunen koko nainen!

 

Käsitykseni mukaan mahdollinen raiskauskohtaus olisi ollut raaka ja monen miehen suorittama. Elokuva ei minusta antanut kuitenkaan sitä käsitystä, että Djangon vaimoa olisi kidutettu tai kohdeltu erityisen raa'asti Candylandissa. Hän oli peloissaan, muttei vaikuttanut traumatisoituneelta tms.

Eli voimmeko olettaa, että Django lähtee seuraavaksi tappamaan ne sadat ja tuhannet muut valkoihoiset, joilla oli samat "huvit"? Minusta elokuva ei välittänyt tätä viestiä, vaan teki kostoretkestä enemmän henkilökohtaisen. Noista mainitsemistasi asioista korkeintaan yksi liittyy suoraan Djangoon tai hänen vaimoonsa, ja tämän teon tekijöinä eivät suinkaan olleet kaikki Candylandin valkoihoiset. Tämän takia elokuvan loppu minusta lässähti, koska minulle jäi epäselväksi, mikä Djangon "silmä silmästä" nyt oikein on. Mielestäni Tarantino meni siitä, mistä aita on matalin, ja päätti tehdä "aivot narikkaan" lopun, jota orjuuden ja rasismin vastustajat voivat hurrata ajattelematta sen kummemmin, missä hyvän ja pahan raja kulkee.

 

Eli sinun pitää nähdä usean miehen suorittaman raiskaus kankaalta ennen kuin suostut uskomaan että hahmolle on tehty kamaluuksia? Jepjep.

Miten niin? Kaikki joiden kimppuun Django kävi olivat suorassa yhteydessä väkivaltaan, jota Django oli todistamassa. Tämä tehtiin ihan selväksi useaan otteeseen.

 

Koston lisäksi kannattaa huomioda myös se, ettei

Spoiler

Django voinut tuossa tilanteessa jättää yhtään (valkoihoisia) todistajia tapahtumille, tai muuten hankittu oma ja vaimon vapaus olisi ollut yhtä tyhjän kanssa.

 

Ei suinkaan puhdas pulmunen. MUTTA:

Spoiler

Djangon vaimo siis karkasi tietäen, että kiinni jäädessään tapahtuu kauheita. Toki tilanne, että ihminen on orja ja halutessaan pois kärsimyksestä saa rangaistuksen, on iljettävä. Hän jää kiinni ja tällä kertaa häntä ei polttomerkitä tai ruoskita, vaan laitetaan vain laatikkoon "hikoilemaan", mikä on toki kova rangaistus, muttei pysyviä jälkiä aiheuttava. Onko tämä riittävä oikeutus Calvinin siskon suruttomaan lahtaukeen ottaen huomioon, että hän olisi voinut pahempaankin tuomita Djangon vaimon ja että jos hän ei olisi sitä rangaistusta langettanut, niin joku toinen olisi? Ei minusta. Mitä tulee Djangon lähettämiseen kaivoksille, niin jälleen kerran Django ja Dr. King Schultz tulivat itse Candylandiin ja tappoivat hänen veljensä ja monta muuta. Voimmeko pitää Calvinin siskoa hirviönä, jos hän kostaa ilman tappamista veljensä ja monen muun kuoleman? Ei minusta. Voimme toki olettaa noin muuten, että täytyyhän plantaasin omistajan siskon olla läpeensä paha. Ehkä niin, muttei elokuva tee sitä selväksi.

 

No haluaisin minä ainakin mielelläni jotain todisteita tapahtuneesta saada. Valitettavasti se, että yhdessä repliikissä mainitaan jotain

Spoiler

"viihdetyttönä" olemisesta (muistaen, että aiemmin oli tehty selväksi, että polttomerkin ja ruoskanjälkien takia Djangon vaimo ei olisi samassa asemassa kuin muut kauniit orjat)

yhdistettynä siihen, ettei Djangon vaimo vaikuttanut erityisen traumatisoituneelta tai pahoinpidellyltä, ei riitä kertomaan minulle, että hänelle on tehty raakoja kamaluuksia Candylandissa. Ehkä sinulle sitten riittää. Jepjep.

Miten ne liittyvät Djangoon? Kai Django tietää, että moista tapahtuu lähes jokaisella plantaasilla. Jälleen kerran kysyn sinulta, että lähteekö Django sitten mielestäsi elokuvan jälkeen lahtaamaan muiden plantaasien omistajia?

 

Jatkuvassa pelkotilassa eläminen ei muka vaikuta traumatisoituneelta? Jos Broomhilda olisi ollut koko ajan hytisemässä ja itkemässä, olisi henki lähtenyt. Paikkaan ja aikaan katsoen oli käyttäytyminen täysin uskottavaa.

Kuten Samppakin jo totesi, todistajat pitää poistaa päiviltä, mutta kun Django on itse paikalla näkemässä mitä tapahtuu niin totta hitossa siitä tulee henkilökohtaista. Jokainen hahmoista, jotka kokivat onnettomat kohtalot olivat muutenkin tekemisissä joko Djangon tai Broomhildan tai Schultzin kanssa, joka myös tehtiin selväksi. Ei Djangolla ole mitään syytä aloittaa yhden miehen sotaa plantaaseja vastaan, niille ei voisi mitään. Mutta tälle yhdelle pystyy tekemään jotain. Ei se ole niin vaikea ymmärtää.

Spoiler

Etpä ihan taida ymmärtää tai tietää mikä tuo hikipaja oikein on, muuten et varmaan ihan noin älyttömiä siitä puhuisi. Muutenkin, Calvinin sisko oli se joka oli ensimmäisenä ehdottamassa Djangon kastrointia, tietäen ihan tarkalleen mikä hänen veljensä oli ja mitä hän teki. Se ettei sisko ollut jatkuvasti nauraa käkättämässä pahuuttaan ei muuttanut ollenkaan asetelmaa että hän teki ihan yhtä karmeita asioita, joihin viitattiin ja joista puhuttiinkin paljon.

Muutenkin tuntuu siltä että iso osa ongelmasta on nyt se, ettei leffa alleviivannut ja selitellyt jatkuvasti kaikkea vaan oletti katsojan osaavan katsoa pintaa syvemmälle hienovaraisemman kerronnan hoitaessa loput.

 

Spoiler

Kyllä minä käsitän sen, ettei Djangon vaimo siellä saunomassakaan ollut. Sen sijaan aiemmin halusin vain ilmaista sen, ettei kyseessä taida kuitenkaan olla yhtä jälkiä pysyvästi jättävä ja hetkessä kivulias kokemus kuin polttomerkintä tai ruoskiminen. Onko "hikilaatikossa" piinallista olla? No epäilemättä. Voiko orjan tuomita pahempaankin ei-kuolemaan johtavaan rangaistukseen? Kyllä voi. Tarkoitukseni siis ei ollut vähätellä "hikilaatikon" kovuutta rangaistuksena, vaan ilmaista, ettei se ole verrattavissa rangaistukseen, jossa vaikka leikataan osia ruumiista pois tms.

Näin on, joskaan mielestäni se ei edes kunnolla vihjannut, minkä motiivin turvin

Spoiler

Django paitsi tappaa niin myös kiduttaa ja kruunaa kaiken hevoselvistelyllä.

Se on jännä, miten jokaisessa aiemmassa Tarantino-elokuvassa on mielestäni tehty motiivit selviksi tai vähintään viitattu niihin selkeästi, mutta tässä ei. Tämän takia aavistelen, että Tarantino luotti liikaa siihen, että kansa hurraa kun musta mies teloittaa etelän väkeä.

 

Päivän piristys

 

Ymmärrän täysin Elviksen ihmettelyt. Lähtökohtaisestihan Tarantinon mielestä "väkivalta on hauskaa", joten mitäs sitä perustelemaan. Tässä on aivan ratkaiseva ero vaikkapa johonkin Siegeliin ja Dirty Harryyn, jonka maaninen väkivaltaisuus ei olisi nostanut elokuvaa merkittäväksi, jos se olisi ollut yhtä perustelematonta. Tarantinon tyyli on vain liian sarjismaista fanfictionia, jotta katsoja kokisi elokuvan uskottavasti. Ääriesimerkki tästä ovat tietysti Kill Billit. Mutta edelleen, ihmiset tykkäävät väkivallan ja huumorin yhdistelmästä, ja siinä mielessä Tarantino on oikeassa ja osunut kultasuoneensa. Henkilökohtaisesti koen tuollaisen usein vastenmielisenä, alakoulumaisena hekotteluna mikä aiheutti myötähäpeää jo silloin. Tästä aiheesta olisi kyllä jonkun jo tehtävä dokumentti. Michael Moore, vai onko aihe liian pieni?

Tämä on tosiaan mainio kirjoitus:

En tiedä huononevatko Tarantinon ohjaukset iän myötä, mutta ei hän kyllä näytä ottavan opikseen juuri yhtään. Populisti.

 

En tiedä huononevatko CleverIndeedin kirjoitukset iän myötä, mutta ei hän kyllä näytä ottavan opikseen juuri yhtään. Trolli.