No niin nyt on sitten päättynyt lehden ja mun 17 vuotta kestänyt yhteinen taival , tilaus lopetettu. Eilen selasin haikeana 10 vuotta vanhoja lehtiä oi niitä aikoja kun Markku Alanen oli vielä päätoimittajana. Uusimmassa lehdessä eli joulukuun numerossa olivat toimituksen puusilmät taas jostain saaneet väännettyä tilaajille lähetetyn kyselyn perusteella sen lopputuloksen että lukijoiden mielestä lehden uudistus on onnistunut. Onnistunut keiden kannalta katsottuna? Jos kestotilaajat ja vanhat pitkäaikaiset tilaajat kuten meillä oikein joukolla lopettavat tilauksiaan niin ketään tuo uudistus lopulta sitten oikein tyydyttää?
Saako tuota uutta lehteä tilattua "normaalilla tavalla", että ekan paperilehden mukana seuraa paperinen lasku? En halua maksaa annakolta vuoden hintaa näkemättä pihahdustakaan tuotteesta paperilla omassa kädessäni. Jään odottelemaan normaalia maksutapaa, ja jos sellaista ei tarjota vanhoille parroille, haistakoon paskan koko huijaus. Ennakkomaksuhuijaripelleily ei kiinnosta. Vakavaraisuutta yrityksellä pitää olla sen verran, että laskutus tarjotaan perinteisellä metodilla.
Kyllähän pihahduksen pääsee näkemään omalla kätösellä tulostamalla näytenumeron. Lisäksi sivustolla on jaeltu varsin avokätisesti ennakkoja artikkeleista, joten ei todellakaan tarvitse hankkia sikaa säkissä. Ei nyt heti tule mieleen toista uutta lehteä, jonka tulevasta sisällöstä saisi yhtä laajan kuvan jo etukäteen ja ilmaiseksi. Kyllä se laskukin pitää maksaa ennen kuin pääsee näkemään kaikkia tilaamiaan numeroita.
Uudistettu lehti on aivan karmeaa luettavaa. Tai eihän siinä oikein ole mitään luettavaa, saman asiasisällön saa kun lukee gigantin kuvaston.
Itse saan lehdestä edelleen pahoinvointikohtauksia. :sick: Ei kiinnosta edes käydä ilmaiseksi lukemassa kirjastossa..
Vajaa 15 vuotta tuli tilattua, mutta huhtikuu oli viimeinen numero. Pitkään vetkuttelin pelkästään mailiosoitteen vuoksi, mutta enää en viitsinyt tukea näin ala-arvoista julkaisua. Eihän tässä ole ollut mitään luettavaa tai todellista sisältöä pariin vuoteen. Kannen hehkutukset arvosteluista ja testeistä latistuvat melko nopeasti pariin koko aukeaman kuvaan ja yhteen kappaleen mittaiseen "ammattimaiseen arvosteluun". Matkalukemisenakin on jäänyt yleensä lukematta tai äärettömässä tylsyydessä pari artikkelia saanut luettua. MB:n kyselyyn tuli annettua murskapalaute, mutta tuskinpa sillä on vaikutusta lehden tulevaan sisältöön. Edes liiton 50% hinta tai äskettäin tarjottu ~50e vuosihinta ei houkutellut jatkamaan, tuo normaali 103€ 12kk kesto on kyllä jotain käsittämätöntä.
Jopa MB:n päätoimittajan luulisi tajuavan noista luvuista, että metsään meni uudistus. Ehkäpä sitä pelkkää kuvakirjaa lukevaa asiakaskuntaa ei sitten ollutkaan.
Itse luin suurella innolla ensimmäiset MikroBitit, olikohan 1984, siinä tienoilla kuitenkin. Oli juttua uusista tekniikoista, ohjelmanpätkiä itse naputeltavaksi, rakennusohjeita jne. Juttujen kirjoittajat olivat itse innoissaan ja itse käyttivät tietokoneita ja itse pelasivat ja säätivät. Sittemmin MikroBitti muuttui megatavuksi (MB), eli suuremman yleisön lehdeksi, jossa testattiin digipokkareita, mutta välteltiin laittamasta koodinpätkiä tms. liian nörttejä juttuja. Toimittajat tuntuivat pikkuhiljaa vaihtuvan nörteistä humanististeiksi. Painettuun lehteen pääsi silikonin pitäminen puolijohteena, tietokoneissakin saattoi olla megawatin virtalähde. Lisäksi mainosten ja varsinaisen lehden raja tuntui aina vain häilyvämmältä. HIFI-lehden lopettaminen loppuvuodesta 2006 tuntui hölmöltä päätökseltä. Saitin tuhoaminenkin tehtiin todella tylysti, mikä ei ainakaan parantanut imagoa. Monen muun tavoin aloin samantien tilaamaan HIFIMAAILMA-lehteä ja olen edelleenkin tilaaja. Eihän sekään täydellinen ole, mutta kun kerran markkinarako tarjottiin hopealautasella, oli peliliike varsin ilmeinen. Kysyntää oli, lehteä ei. MB:n Hifi-liitteen pitkäikäisyyteen ja/tai riittävyyteen harva uskoi. Ja oikeassa olivat. Jo tavaksi ja rutiiniksi muodostunut MB:n tilaukseni kuitenkin edelleen jatkui, kunnes huomasin lehden jäävän yhä usemmin lähes kokonaan lukematta. Liian usein tuntui siltä, kuin joku Pirjo Perustoimittaja kirjoittaisi tekniikasta kiinnostuneille ihmisille suurin piirtein sen, mitä valmistajan esitteissä jo sanotaan. Sitten lehti muuttui megatavusta (MB) nykyiseksi millitavuksi (mB). Eli jonkunlaiseksi Glorian tekniikkaliitteeksi, ulkoasua myöden. Kohderyhmänä varmaankin urbaanit, aktiivista elämäntyyliä harrastavat metroseksuaalit, jotka eivät halua olla nörttejä tai out, vaan in ja trendikkäitä. Paljon isoja kuvia, joita voi lattea juodessa katsella. Mutta ei mitään vaikeita numeroita, taulukoita tms. Sillä näkeehän ne jutut valmistajan esitteistäkin. Tehtiin siis tietotekniikkaa yms. käsittelevä lehti ihmisille, jotka eivät ole nörttejä tai edes kiinnostuneita tekniikasta tms. kauhean vaikeista ja tosi tylsistä jutuista. Kuten eivät taida lehden nykyiset tekijätkään olla, mitä nyt digipokkarilla joskus kuvia napsivat, kunhan joku ensin asentaa akun ja muistikortin paikalleen.
Osuva analyysi, mutta paheksun humanistien vetämistä tähän sotkuun. Humanistitkaan eivät syyllisty pinnalliseen hömppään, eli siihen mitä mB edustaa.
Juu. Kyllä näitä silloin muinoin ja vähän myöhemminkin tuli luettua, mutta aika meni ohi jo aikaa sitten, joten en nyt kauheasti enää kaipaile muutenkaan. Tuli ns. intternetti, joka helposti teki nämä lehdet vanhoiksi jo julkaisun aikoihin. Mitään uutta eikä syventävämpääkään pystynyt tarjoamaan, mitä ei aiemmin jo olisi netistä löytänyt. Nämä lehdet vain laahavat perässä, mikäli nyt yhtään englanninkieltä osaa.