Superman: Man of Steel (2013) (Zack Snyder / Henry Cavill, Amy Adams, Michael Shannon, Kevin Costner, Diane Lane, Laurence Fishburne)

On ihan mielenkiintoisia syitä löydetty, miksi elokuva ei toiminut. Liikaa toimintaa, liikaa tuhoa, liikaa draamaa, viitta... Millaista leffaa ihmiset oikein luulivat menevänsä katsomaan?

 

Kommentoin omasta puolestani, en tiedä napasitko draaman minulta vai joltakulta muulta, mutta draamapuoli oli minusta plussaa, välillä makuuni turhan mahtipontista, mutta enimmäkseen toimivaa kyllä.

Elokvua vastasi aika lailla odotusasteikon alarajaa. Odotin enemmän vaihtelua kepeiden ja synkkien osuuksien välillä, nyt oltiin varsin totisena liikkeellä. Superkyvyt voivat arkisissa tilanteissa olla joskus hassunkurisiakin, tästä Edward Nortonini Hulkissa sänkykamarikohtaus on loistava esimerkki ja jotain tämän tapaista olisin kaivannut edes hetkeksi myös Man of Steeliin. Ja pituudesta puoli tuntia pois. Paljon oli toki hyvääkin.

 

Etkö oikeasti osaa itse noiden listaamiesi vihjeiden perusteella päätellä?

Vaikka näihin pelleilyihin ei ehkä pitäisi lähteä mukaan, niin onko oikeasti mahdoton ajatus että toimintaelokuvassa on liikaa toimintaa? Tuhosta nyt puhumattakaan enkä kyllä nyt ihan näin äkkiseltään keksi mikä Teräsmiehessä sitä TUHOA ylipäätään vaatii. Liiasta draamasta en tiedä onko täällä kukaan puhunut mitään, paska draama on "hieman" eri asia.

Mutta siltä varalta että olet vieläkin hukassa ihmisten odotusten suhteen, niin väännetään nyt rautalangasta sen verran, että itse henkilökohtaisesti luulin meneväni katsomaan elokuvaa jossa on aavistuksen vähemmän toimintaa paremmin rytmitettynä ja vähemän pöljännäköisinä kohtauksina. Draamaa oli ehkä sopivissa määrin, tosin odotin senkin olevan paremmin kirjoitettua. Nyt jotkut kohtaukset olivat tuollaista yläastetasoista klisettä... tai ehkä klise on hieman väärä sana kun pelkät kliseet ehkä lähtökohtaisesti toimisivat paremmin. Viitan odotin olevan mukana elokuvassa.

 

Toki, ihmetyttää silti.

Pelleilyihin? Avengersit olivat pelleilyä. Tässä oli toimintaa loppua kohti kasvavasti aivan draaman mukaisesti, Snyderin tyyliin. Tarina pysyi hyvin kasassa, pysyi uskollisena linjalleen ilman väkisinpakotettuja ylenmääräisiä välikevennyksiä eli hassuja monstereita ei nähty ja toimintakin, mitä oli imo juuri tarpeeksi, oli keskittynyttä mitä kautta Supermanin luonne tuli hienosti esiin. Tuhoista valittajat lienevät niitä jotka hehkuttivat Avengersia kaikkien aikojen sarjisleffaksi. Se siitä logiikasta.

 

Ei toiminnassa vikaa ole, tai pienessä pelleilyssä, mutta Man of Steel ei ansaitse mitään noista. Tappelua pukkaa melkein tunnin verran, mutta se on täysin tylsää ja typerää Transformers mättöä, sillä yhdestäkään hahmosta ei voi välittää. Joku lyö jotain ja tämä lentää kaupungin halki ja talot kaatuu. Hohhoijaa. Vaikka Avengersissa esim. oli paljon toimintaa, leffa oli selkeästi seurattava, toiminta oli hauskaa ja sille oli kaikki perusteet sillä leffa antoi jokaiselle jotain tekemistä.

Leffan draamakin oli myös typerää, sillä sen sanoma oli joka kohtauksessa eri. Ensin puhutaan että Teris on Kryptonin suvun ainoa toivo, mutta sittenkin onkin super-jeesus, tai sitten pitäisi antaa ihmisten kuolla ettei tule vaikeaa elämää, mutta auta armias jos et käytä voimiasi hyvään.

Tai Lois Lanen teleportaatiokyvyt, tai Snyderin avuttomuus kuvata ihmisiä mitenkään uskottavasti - jopa perus dialogikohtaukset tuntuivat latteita ja vaan porukalta selittämässä kädestä pitäen mitä seuraavaksi käy (tai pahimmassa tapauksessa mitä juuri nähtiin).

Trailerit lupasivat paljon, kuten Snyderin leffoissa aina. Mutta leffa oli sitä itseään.

 

Pelleilyksi epäilin sinun kysymystäsi. Epäily osoittautuikin oikeasti kun itsekin myönsit osaavasi vastata omaan kysymykseesi ihan itsekin.

Tarina saattoi pysyä hyvin kasassa mutta oli niin päätön ettei kasassapysymisellä kannata paljon ylpeillä. En edes sanoisi toiminnan pysyneen linjalleen uskollisena koska mukana oli kuitenkin oikeasti hyviäkin toimintakohtauksia, mutta vastapainona sitten joitain täysin ihmeellisiä

Spoiler

avaruuskäärmepuolustusjärjestelmiä

joiden ainoa funktio oli toimia muusta toiminnasta irrallisena silmäkarkkina. Mutta jos hassujen monsterien poissaolo on linjalleen uskollisena pysymistä, niin siinä elokuva kyllä onnistui! Logiikasta puheen ollen, en näe mitään logiikkaa olettamuksessa että tuhoista valittajat olisivat Avengersin hehkuttajia tai miten se liittyy tämän elokuvan huonouteen vaikka olisivatkin.

 

Käsitit väärin. En kysynyt asiaa itseltäni. Mutta keskustelun käsite on ymmärrettävästi suomalaisilla usein hukassa.

Mikä siinä oli päätöntä? Se, että vihu tuli avaruudesta ja sankari myös? Menee päättömäksi arvailuksi, joten kertonet. Teräsmiehen fanit lienevät myös kiinnostuneita, tarina kun on jo melko vanha.

Eipä jäänyt mieleen, eli ilmeisesti ohjaaja onnistui keskittämään huomioni oleelliseen.

Nykyajan (ylistetyt) toimintafantasiat ovat avengerseja. Sitten kuitenkin samalla haukutaan myös toiminnaltaan paljon fokusoituneempaa elokuvaa. :hitme:

 

Jep, tämän elokuvan trailerien avulla loin itselleni käsityksen, jota elokuva ei kokonaisuudessaan vastannut. Eikä siinä mitään, eihän minun tarvitisisi trailereita katsoa ollenkaan, moni jättää ne katsomatta juurikin siksi, ettei muodosta vääriä ennakkokäsityksiä. Mutta esim. juuri verrokkina mainittujen Transformer-elokuvien trailereissa kuvataan aika hyvin sitä, mitä on tulossa, tämän elokuvan trailereissa kuvattiin kyllä ne elokuvan parhaat ja kieltämättä hienot kohtaukset, mutta syystä tai toisesta trailereissa ei näytetty tuota transformer-tyylistä mättöä, jota elokuvassa oli mielestäni ihan liikaa. Itse pidän supersankarielokuvista, mutta en niiden toiminnan takia. Tässä mielessä yksi parhaista (ellei jopa paras) supersankarielokuva on Unbreakable ja vaikken toki odottanut mitään sellaista, niin minulle olisi maistunut paremmin toteutus, jossa

Spoiler

olisi viipyilty paljon kauemmin siellä lapsuuden ja nuoruuden vaiheissa ja käsitelty sitä problematiikkaa, mikä liittyi Clarkin kasvamiseen hiukan erilaisena lapsena.

Avengersin parissa viihdyin mainiosti sen kepeän humoristisen otteen takia, mutta lopputaistelu oli siinäkin täysin hohhoijaa-meininkiä, sama koskee jokaista transformers-elokuvaa, jotka on tehty - jos mahdollista -vielä nuoremmalle yleisölle. Tässä oli haettu vakavampaa lähestymistä, joka toimikin sinällään hienosti (kuten toimi myös takaumien käyttö kerronnassa), mutta pitkästä kestostaan huolimatta elokuvakerronnallinen anti jäi vähän vajaaksi, loppu oli sitten ylipitkää tietokonedemoa. Saattoi olla, että 3D-versio oli tarjonnut wow-efektejä animaatiokohtauksiin, mutta itse valitsin tarkoituksella 2D-version.

 

Toisin kuin Cleverillä, joka vaan pistää ignoreen kaikki jotka osoittavat jätkän puheet siksi mitä ne ovat.

Yksi elokuvan pääkohtauksista ei jäänyt mieleen? Luulenpa että ohjaaja pikemminkin epäonnistui jossain oleellisessa siinä tapauksessa.

 

Ymmärrän mitä tarkoitat, mutta itsehän tosiaan luot odotuksesi. Itse olin noita kanssa nähnyt, mutta tiedostin asian ja elokuva oli oma kokemuksensa. Trailerithan on aina silkkaa huijausta.

Siis nyt: miten ihmeessä tämä muka vertautuu joihinkin transformereihin?? Kyllähän tässä on enemmän kyse klassisesta supersankarisarjisleffasta, tyyliin batmanit, iron manit etc. Snyderilla tai Nolanilla ei ole mitään tekemistä Transformereiden kanssa. Hyvin tarkoitushakuinen vertailukohta, hämmentävä ajatusvirhe joka on lähtenyt ilmeisesti avaruustematiikasta, mikä osoittaa jotain ko. ajattelusta.

Siksi ei, koska se oli katsojille yllätys! Eihän kukaan järkevä trailerintekijä paljasta kaikkea. Ja edelleen, viittaan leffan upean voimakkaaseen toimintaan, joka oli selkeän terävää eikä sillä ole siis juuri mitään yhteistä Bayn transformers-megaähkysähellyksen kanssa.

Toiminta on aivan avainroolissa näissä leffoissa kuten sarjiksissakin. Nimenomaan toimintahan juuri määrittää eri supersankarit. Unbreakablessa taas ei tapahtunut mitään, yleisen haahuilun lisäksi.

Tuo on helppo ymmärtää, ja tuota olisi tosiaan mielellään katsellut enemmänkin. Mutta sitten toisaalta monet valittavat liian pitkästä pituudesta. Itselle nuo toimivat välisyvennyspaloina ja haukuttu toiminta taas varmisti ettei leffa tuntunut nyt minuuttiakaan liian pitkältä. Nautin kerrankin isolla ruudulla tapahtuneesta actionista, mihin tosin yleensäkin vaaditaan Snyderin kaltaista nerokkuutta.

Niin, eli nyt itsekin huomaat elokuvan erilaisuuden suhteessa Transformereihin. Nämähän ovat oikeastaan ääripäitä: Transformerit ovat ääriteiniä sarjisähkyä, Avengersit taas äärifanaattista supersarjiskomediaa, kun taas Man of Steel on itsensä vakavasti ottavaa, klassista supersankarielokuvaa jonka tarinankerrontaa modernin reipas toimintakuvaus tukee ja toisinpäin. Oikea vertailukohta on siis jo aiemmin esiinottamani Batman-trilogia. MOS on virtaviivaisempi elokuva, kyllä, muttei pidä kohdeyleisönään silti ihan pelkkää teinipopparimassaa. Kepeän hauskaa kesämättöä kun tämä ei ollut.

Olisihan tämä voinut parempikin olla, enkä pitänyt itsekään täysin onnistuneena. Epäilen ettei näistä kovin paljon parempia voida saada edes teoriassa, tarinan hahmo ja maailma ovat vain niin hankalat.

 

Tarpeettoman epävakaa eli siis tahallaan heilutettu kamera ärsytti jälleen. Lens flaren poikasta ja jotain muuta 'välkyttelyä' esiintyi myös.

Kuvallisella puolella kaikkein typerintä oli kuitenkin joka toisen kohtauksen väliin leikattu "3D-demottelu-zoomaus". Siis otetaan ensin tapahtumapaikasta kauempaa laajakulma-otos ja zoomataan nopealla tahdilla johonkin hahmoon tai yksityiskohtaan ja sitten vähän kauemmas ja taas uudestaan lähelle, samalla kuvan tarkennusta muutellen. Varmaan tällä oli haettu "WOOOWWW DUUDE MITKÄ EFEKTIT!!!" reaktioita amerikkalaisilta 12-vuotiailta adhd-potilailta. Tyhmältähän se kuitenkin todellisuudessa näyttää, etenkin näin monta kertaa toistuvasti ja itsetarkoituksellisesti tehtynä.

Tämän trendin varmaankin aloitti Avatar sillä puun rungon murtumisella pommituksen jälkeen. Murtumakohtaa zoomailtiin ja tarkenneltiin edestakaisin sekuntikaupalla.

 

Ehkä pitäisi pysyä poissa tästä keskustelusta, mutta pakko kysyä...

Miten toiminta määrittää supersankarin? Esimerkkejä kiitos.

 

Liitelee yössä kuin varjo -> Lepakkomies. Lentää taivaalla kuin raketti -> Iron Man. Liikkuu seinillä kuin hämähäkki -> Spiderman. Käyttää voimiaan kuin jumala -> Superman. Jne. Jne. Jne.

 

No nyt ollaan kyllä supersankariuden ytimessä. Tyhjentävä määritelmä.

Mitä mieltä Batman-sarjakuvista ilman liitelyä? Kertooko tällöin vain mielisairaasta miljonääristä, mutta jos liitely saadaan mukaan niin mennään supersankaruuden puolelle?

 

Vertauksella ei ollut mitään tekemistä minkään tematiikan kanssa, vaan sen kanssa että molemmissa oli liikaa päätöntä rymistelyä ja loputtoman pitkiä toimintakohtausjaksoja, jotka eivät yksinkertaisesti kiinnosta suurta osaa aikuiskatsojista. K12-elokuviin pääsee 9-vuotiaat lapset ja valitettavasti tästä jo seurasi se (mahdollisesti studion vaatimuksesta), että elokuva yritti olla samaan aikaan sekä hiukan vakavampi ja pohdiskeleva (tämä osa elokuvasta toimi hienosti juuri minulle) että varhaisnuorille suunnattu rymistely, ja tämä jälkimmäinen aspekti sai minun mielestäni liikaa valkokangasaikaa.

Trailerin tekijä tässä tapauksessa oli Jennifer Horwath:
"one of the most interesting teaser trailers that camp out last year, "Man of Steel", was solely edited and supervised by one person, Jenni (Jennifer) Horvath."
Liekö sitten naisnökulma syynä, että trailereissa oli haettu lähinnä yhdenlaista tunnelmaa, joka omasta mielestäni oli kyllä siis erittäin onnistunut, mutta Snyderilla ei ollut asian kanssa ilmeisesti mitään tekemistä.

Tämä on sinun mielipiteesi, jonka kanssa olet tässä tapauksessa vähemmistössä. Snyderin toiminta nimenomaan on ollut aiemmissa (muuten melko tunneköyhissä) elokuvissa upean näköistä katsottavaa, tässä ei - todennäköisesti johtuen K12-luokituksesta, joka on estänyt graafisen väkivallan kuvaston käyttämisen. Tässä toiminta oli nimenomaan hyperaktiivista liian nopeasti leikattua mättöä, jota on todella vaikea seurata, ja sen lisäksi kokonaan animoitua tietokonedemoa, jonka kreditit kuuluvat ties kenelle. Itse pidän paljon enemmän visuaalisemmasta tyylistä, vaikkapa sitten hiukan liikaakin hidastuksia käyttävästä toiminnasta, jossa saa ihastella upeita maalauksellisia kuvia. 300-elokuva oli tässä mielessä Snyerilta hieno työnäyte, mikäli kyseisen elokuvan visuaalinen ilme nimenomaan toimintakohtauksissa oli hänen ansiotaan.

Juu, Unbreakable ei toki ole supersankarielokuva, vaan jotain muuta.

Minä en ole haukkunut tätä lyttyyn, vaan pidin muistaakseni 3/5 arvoisesti. Mahdollisuudet olisivat olleet enempäänkin, mikäli elokuvan painopiste olisi ollut hiukan toinen ja toimintaa olisi säästelty ja keskitytty enemmän Clarkin kasvutarinaan. Se on toki vain oma mielipiteeni, mutta tuskin olen yksin sen kanssa. Vastaavasti sinä saat varmasti myös tukea omille mielipiteillesi sen suhteen, että toimintaa oli sopivasti ja se oli hienosti toteutettua ym. Mutta kuten huomaat, niin tällä foorumilla yleinen mielipide tuntuu olevan se, että liika rymistely ja sen tyyli tekivät tälle elokuvalle hallaa, eivätkä nostaneet sen arvoa. Varmaankin monien nuorempien katsojien mielestä asia on päinvastoin. Itse kävin katsomassa tämän 9-vuotiaan poikani kanssa, joka oli innossaan siitä että tappelua riitti.

Minä en ole verrannut elokuvaa itsessään Transformers-elokuviin, ainoastaan yhdyin parin muun kirjoittajan näkemykseen siitä, että toimintakohtausten toteutustapa muistutti Transformers-elokuvien vastaavaa. Jos mielestäsi elokuva tässä tapauksessa on yhtä kuin sen toimintakohtaukset, niin ok, taas kyseessä on sinun mielipiteesi. Minä pidän toistaiseksi elokuvaa edelleen taiteen muotona, jossa ihmisnäyttelijät ovat pääosassa, ja vuorosanat elokuvan tärkeintä antia. Hauskoissa supersankarielokuvissa vuorosanat ovat pajolti vitsejä, joiden parissa viihtyy, tässä dialogi oli vakavampaa ja sitä tukemaan oli valittu myös pari tunnettua karismaattista näyttelijää (Crowe & Costner, Fishburne meni tässä täysin hukkaan, ehkä sitten seuraavassa osassa, jos sellainen tulee). Tämän elokuvan vahvuuksilla ei siis ollut mielestäni mitään yhtymäkohtia Tranformers-jöötiin, mutta heikkouksilla oli, ja näköjään tämänkin foorumin ulkopuolelta löytyy tälle näkemykselle kannatusta.

No, jos et itsekään pitänyt täysin onnistuneena, niin kerropa mihin oma kritiikkisi kohdistui, jos toimintakohtauksia ja niiden määrää ei sovi mielestäsi kritisoida? Olisko draamapuolta pudottaa vielä lisää pois? Clark vaan kapselilla maahan ja siitä pelkkää non-stop mättöä seuraavat kaksi tuntia putkeen?

 

Käytännössä, kyllä. Mutta tyhjentävästä en ole puhunut, ihmettelen vain jos ei muka toiminta määritä supersankaria, niin mikäs sitten? Ei ne voimat pelkästään olemassaoloa varten ole.

Ei tuollaista ole olemassakaan. Jos Batman ei liitele, ei se ole silloin Batman. Feikkejähän tietysti aina riittää.

 

Hmm okei. Käsitykseni mukaan tässä oli kyse toiminnasta tarkoittaen toimintakohtauksia eli turpaan vetoa eikä paikasta A paikkaan B liikkumista. Totta kai sankarin tapa toimia ja liikkua luovat yksilöllisyyttä ja persoonallisuutta, mutta en näkisi että tusinatoimintakohtaukset olisivat niin merkittäviä, että niitä pitäisi elokuvassa olla useita sankarin määrittämiseen. Muitakin henkilöä määrittäviä keinoja on kuin eri tavat vetää vihua turpaan.

Vaikka Unbreakablesta en pitänytkään (saattoi mennä koko homman pointti täysin ohi, ei nyt keskitytä siihen) niin pakko sanoa, että olihan siinäkin hieman toimintaa ja itse luettelit sankarien tapoja liikkua sankareita määrittävinä elementteinä. No Unbreakablen sankari liikkuu paikasta toiseen kävellen tai julkisilla eli hän ei ole sankari?

Batmannillähän ei ole supervoimia, joten hän ei liene supersankari sitten? Se liitelykyky tulee vain hänen viitastaan ja liitely nyt ei ole ainostaan lepakolle ominainen kyky. Yhtä hyvin lintu voi liidellä, mutta Batman ei olekkaan lintumies, vaikka liitelee?

 

Molemmat ovat supersankareille tyypillistä toimintaa, ja toiminnasta puhuttiin.

Toki osa kohtauksista oli samankaltaisia, mutta sehän kuvaa Teräsmiestä: omaa teräksisen tahdon ja kyvyn viedä asiat loppuun asti oikeaksi katsomallaan tavalla. Käytiinhän siinä henkilöä muutenkin läpi, taustaa ja näytettiin moraalisia mietiskelyjä. Ehkä ironisesti ei Superman mikään maailman monimutkaisin hahmo nyt ole, luulisi että vähemmästäkin käy selville millainen tyyppi (ei ihminen!) on kyseessä.

En muista millaista toimintaa siinä nyt oli paitsi kepin kanssa kompurointia ja joku tosi salaperäinen huppumies hiipi sisätiloissa. Puhuin TOIMINNASTA, mikä on liikkumisen alalaji. Siis, kävely ei ole toimintaa toisin kuin liitäminen.

Jaa-a. Batmanilla on paljon supervoimiksi laskettavia, Batmobile, Bat-hävittäjä joka kestää asiantuntijoiden mukaan jopa ydinlatauksen jne. Pukunsa ja koulutuksensa ansiosta myös lähitaistelukyvyt ovat luokkaa "super(b)", joskaan eivät yliluonnolliset. Mitä lintuihin tulee niin Haukkamies, Pingviini ym. on sitten aivan eri hahmoja. Batman Begins selittää lepakon merkityksen aika hyvin. Mikäli Batman ei ole supersankari, ei sitä sitten olisi Iron Mankaan. Molemmat kuitenkin kuuluvat klassisimpiin esimerkkeihin. Vai pidätkö heitä oikeasti jonain tavallisina heppuina kyvyiltään ja saavutuksiltaan?

 

Onpa sisältörikasta keskustelua taas itse elokuvasta.

 

Oli hyvä leffa. Sekoitus Independence Daytä, Immortalsia ja X-men leffoja/Ironman-leffoja/Avengers...ehkä jotain muutakin, ei tule nyt mieleen. Muutama hieno kohtaus, jossa Superimies seisoskelee/leijailee viitan hulmutessa. Ehdottomasti teatterissakatsottavaleffa, ei niinkään kotonakatsottavatelkkarista. Siitä myös plussaa, että päänäyttelijä ei liian puhtoinen heppu, vaan hieman löytyi rintakarvaakin, heh.