Ex-työtoveri asui siellä joitain vuosia, ja sanoi ettei halua enään edes vierailla ko paskaläävässä. Jumalattoman byrokraattinen maa, esim sinne muuttaessasi joudut listaamaan kaiken mukanasi menevät tavarat, joka v*tun teelusikan yms. erikseen. Yksikin nenäliina puuttuu, niin joku vetää silmät kiiluen kumihanskaa käteen.......
Kun pitkään pohtii mahdollista omaa poliittista siirtolaisuutta, herää suunnaton kunnioitus ja myötätunto vainoja paenneita kohtaan. Kotinsa, sukunsa, kulttuurinsa, kasvuympäristönsä ja usein äidinkielensä jättäminen on valtava uhraus. Pahimman varalta perustamaani pakolaisrahastoon (oik. sijoitusrahastotili) siirtyy joka kuukausi automaattisesti määräsumma ja rahaa on nyt kuutisensataa euroa. Ideana on, poliittisen tilanteen muuttuessa Suomessa sietämättömäksi, käydä henkilökohtaisesti avaamassa - toivottavasti tilapäisessä - turvapaikassa pankkitili vaikka tuhannen euron talletuksella. Sekä Suomeen palatessa testata rahaliikenteen toimivuus muutaman kympin siirroilla suomalaisesta pankistani ulkomaiselle tililleni ja takaisin. Minne hädän hetkellä lähtisin? Uusi-Seelanti on ollut ideaali muuttokohde: Jahkasin Aucklandin ja pääkaupungin Wellingtonin välillä. Christchurchiä en sen nimen takia voi ajatellakaan. Auckland on 1,4 miljoonan asukkaan suurkaupunki ja Wellington Helsinkiä puolet pienempi. Auckland on liike-elämän keskus, Wellington hallinnon ja kulttuurin. Molemmissa on kansainväliset lentokentät ja valtamerilaivayhteydet. Aucklandissa ei ole kunnollista sisäistä joukkoliikennettä, mutta kylläkin valtavia moottoriteitä liikenneruuhkineen ja ilmansaasteineen. Wellington on kuuluisa julkisista linja-auto- ja raideliikennepalveluistaan. Wellington on ilmastoltaan pohjoismaisen viileä, tuulinen ja vuoristoinen. Aucklandissä on trooppista ja hiekkarantoja, joista kummastakaan en ole kiinnostunut. Wellington voitti skaban. Mutta. Uusi-Seelanti on siis aivan tajuttoman kaukana. Pelkkä pankkitilin avausmatka maksaisi puolitoistatuhatta euroa. Jostain syystä muuttofirmat eivät vastaa tarjouskyselyihini muuttokustannuksista, mikä olisi aivan saatanan olennainen asia selvittää suunnitelmia tehdessä. Firmat vaativat tietää sellaisia tässä hypoteettisessa vaihessa täysin epäolennaisia asioita, kuten monennessako kerroksessa asunto on ja onko hissiä. Toinen mutta. Uusseelantilaiset suosivat omistusasumista. Mikä sinänsä sopisi minulle. Myisin vain nykyisen velattoman omistusasuntoni, siirtäisin rahat tililleni Wellingtoniin ja tulisin itse perässä irtaimen omaisuuden kanssa etsimään sopivaa kämppää. Asunnot Wellingtonissa ovat suht' kohtuuhintaisia, mutta kaupunki sijaitsee pahimmalla mahdollisella maanjäristysalueella (video heinäkuulta). Viimeksi jytisi pahasti heinä-elokuun vaihteessa. Itseasiassa koko valtio on Tyynenmeren tulirenkaassa, jossa tapahtuu 90% maailman maanjäristyksistä. Toki Wellingtonissa otetaan vakavasti huomioon maanjäristysriski, mutta silti järistyksiin täysin tottumattomana arveluttaisi kovin satsata koko omaisuutta kerrostaloasuntoon Wellingtonissa. Tilanne on onneksi kuitenkin vielä avoin ja päätökset tekemättä. Eikä yhtään senttiä ole vielä tullut käytettyä. Toisaalta Uusi-Seelantikaan ei ole poissuljettu vaihtoehto tai menettänyt vetovoimaansa. Itse asiassa, jos Uusi-Seelanti olisi sellaisenaan tuossa Eestin tilalla, kävisin heti huomenna tutkimassa paikkoja ja elinoloja. Kaikkein parasta olisi kuitenkin, jos Timo Soinin poliittinen ura nuupahtaisi ja fasistipuolue Perussuomalaiset hajoaisi. Juhlistaisin vaaran väistymistä ostamalla pakolaisrahastoni varoilla korillisen Renault Carte Noire Extra-konjakkia ja kissa saisi syödä napansa täyteen erikoisherkkuja. Mikäli noin onnellisesti tosiaan kävisi, niin lupaan vielä samoista rahoista 100 euron lahjoituksen Suomen Pakolaisavulle.
Suunnittelin 2011 Perussuomalaisten nousun takia mitä tekisin jos tilanne kehittyisi oikein pahaksi, kun puolueen "maahanmuuttokritiikkiä", "arvokonservatiivista ei-sosialismia" ja "kansallishenkisyyttä" ryhdyttäisiin toteuttamaan 1930-luvun hengessä: Pakenisin maasta. En ehtinyt valmistella lähtöä kovin pitkälle, ennen kuin Persujen uho laantui hallitusvastuuseen ja puolueen suosio romahti. Toivottavasti ikuisiksi ajoiksi, vaikka fasismista ja veritöistä Perussuomalaiset unelmoivat vielä tänäkin päivänä. Ehdin kuitenkin vakavissani suunnitella lähtöä kaiken varalta aika pitkälle, ja voin kokemuksesta sanoa ettei poliittiseksi tai miksikään muuksikaan pakolaiseksi lähtö ulkomaille ole todellakaan helppoa. Se on jo paperille luonnosteltuna aivan saatanan monimutkainen ja raskas operaatio. Eivät siihen varsinkaan lapsiperheet huvikseen ryhdy. Väittivät "maahanmuuttokriitikot" sitten ihan mitä tahansa. Nyt on USA:laisten vuoro miettiä mistä hakevat turvaa perusamerikkalaisten vallattua Donald "Yes We Klan" Trumpin johdolla Valkoisen talon. Varakkaimmat ovat todenneet parhaaksi paikaksi saman kuin itsekin vuonna 2011, eli Uuden-Seelannin. Köyhempien lienee tyytyminen Meksikoon, jossa on Obamacarein pikaisen tuhoamisen jälkeen USA:ta parempi terveydenhuolto. Tai Kanadaan, jossa kaikki on aina ollut paremmin kuin USA:ssa. Amerikan superrikkaat ostavat kilvan kiinteistöjä Uudesta-Seelannista
https://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/4...ielesta+elama+on+parempaa+Pohjanlahden+takana Kait myös kirjoilla Suomessa niin eläkkeet ja etuudet juoksee....