Wallander: Kadonnut. Olipas hyvä Wallander leffa. Onhan nämä melko samanlaisia, mutta tämä hieman pääsi yllättämään.
Teema esitti viime keväänä Jaakko Pyhälän Ursulan (1986). Elokuva oli ylipitkä ja sekava. http://teema.yle.fi/ohjelmat/juttuarkisto/ursula-16 Elokuvan loppupuolella päähenkilöt salakuljettivat huumeita maahan mutta jäivät kiinni. Minulle ei oikein selvinnyt, mistä syystä he jäivät kiinni ja joutuivat istumaan.
LolliLove oli roikkunut tammikuusta lähtien odottamassa katselua. Olin kategorioinut sen nimen perustella SC-pornoksi, mutta kyseessä onkin kuvaus varakkaasta pariskunnasta, joka päättää ryhtyä asunnottomien hyväntekijöiksi. LolliLove on toista pääosaa esittävän näyttelijä Jenna Fischerin ainoa elokuvaohjaus. LolliLove (2004) Joku äijä kehuu LolliLovea.
Vaarallinen tyttöystävä (Something Wild) Melanie Griffith vie ja Jeff Daniels vikisee reipasotteisessa rikoskomediassa. ½ Metropolis Taannoin Elysiumin katsoneena voi havaita teemojen säilyneen efektirymistelyissä jo sangen kauan samanlaisina. Langin spektaakkeli on yhä vaikuttavaa katsottavaa, eikä pökkelyys roolityössä (Fredersen nuorempi) pahemminkaan pääse haittaamaan kokonaisuutta. Everything Must Go Will Ferrellin vakavammat roolit ovat olleet varsin hyviä ja tässä mies on tähänastisista elokuvistaan vakavimpana. Alkoholistilta lähtee työ ja vaimo ja siinäpä sitten pihamaalla rojujensa keskellä koittaa jotenkin pyristellä kaljankin hiljalleen loppuessa. Hyvin ja pienimuotoisesti tämä aihettaan käsittelee. ½ Tappaja (Suddenly) Pressa saapuu junalla pikkukaupunkiin ja murhaajanretaleet ottavat tilaisuudesta vaarin. Pienimuotoinen on tämäkin elokuva, mukaan on sullottu vähän nykykatsojasta hassunoloista opetusta aseeseentarttumisen puolesta. + Rakkaani, antaudun (Phffft) Pariskunta eroaa, mutta vanha suola janottaa. Tuttu kuvio kantaa hyvien näyttelijöiden (Lemmon, Judy Holliday & Jack Carson) voimalla kaksimielisyyksiä pahemmin piilottelematta. +
New World Todella positiivinen ylläri. 8/10 Tulee nousemaan korealaisten gangsteri leffojen klassikoksi tämä elokuva. Hyvä juoni, jossa mukavasti käänteitä. Ohjaajalla homma hanskassa. Paikoin verinen pätkä korealaiseen tyyliin. Erityisesti "Oldboy in the elevator" kohtaus oli aika hillitön. Taas kerran tuli todistettua, että Korelaiset osaa tehdä elokuvia joissa ei sorruta Hollywoodin ennalta arvattavuuteen tai kliseisiin. Suosittelen!
Perkele! :OI The New World on Terrence Malickin leffa, ja tämä korealainen leffa on New World. Ihmettelin ensin miten The New World voi enää olla positiivinen yllätys...
Koyaanisqatsi (1982, Musiikkitalossa Philip Glassin sekä orkesterin livesäestyksellä) Uskomaton. Todella kaunista kuvaa ja aivan käsittämättömät musiikit. Kaikin puolin mykistävä kokemus. Se mieslaulaja, joka töräytti ne "Koyaanisqatsi"-sanat omaa aika melkoisen matalan äänen. Sisäelimethän siinä melkein muljahti. Baraka (1992, Kansalaistorin Leffapiknik) Ensimmäinen leffapiknik itselleni, ja kylläpä on mainio konsepti. Väkeä oli kuin pipoa, mutta onneksi kankaan kuitenkin näki hyvin myös varsinaisen "katselualueen" ulkopuolelta. Itse elokuvahan oli yllä mainitun Koyaanisqatsin lailla erinomainen. Eteerinen, erittäin taitavasti kuvattu sekä leikattu trippi maailman halki säestettynä mainiolla musiikilla. Katsomossa tuoksahteli paikka paikoin vienosti muunkinlainen kuin puiston istutuksissa esiintyvä kukka, mutta enpä toisaalta asiaa ihmettele. Jos tykkäisin pajauttaa, tekisin sen todennäköisesti tällaisia elokuvia katsoessa / kuunnellessa.
Koyaanisqatsi itselläkin ekaa kertaa live-esityksenä. Se mieslaulaja (Club for Fiven Tuukka Haapaniemi) oli kuulemma treeneissä vetänyt vielä oktaavia alempaa Uskomaton kokemus kyllä.
Back to the Future Trilogy Nämä Zemeckisit tuli nähtyä nyt ensimmäistä kertaa ja vaikka ei nämä nyt mitään maata mullistavia elokuvia, niin ehdottomasti klassikkostatuksensa ansainneita. Aikanaan varmasti ovat olleet aikaansa edellä, eikä nytkään outoudet juuri häirinneet vaikka 2015 näkymät varsin hakoteillä olivatkin . Erinomaisen viihdyttäviä elokuvia kuitenkin. Emmett Brown on hieno hahmo ja Michael J. Fox osannut näytellä jo nuorena. 4-/5 Salò o le 120 giornate di Sodoma (1975) Tämäpä oli varsin ilkeä elokuvakokemus. Senlisäksi että elokuva pursuaa fyysistä henkistä ja seksuaalista väkivaltaa, näyttely ja ohjaus on paikoitellen niin tönkköä ettei elokuvasta pidä oikein millään tasolla. Mielenkiintoinen ja puhutteleva sanoma kuitenkin kaiken sen paskansyönnin ja raiskausten keskeltä löytyy ja elokuva oli kyllä monellakin tapaa unohtumaton. 2+/5
Kumaré Mies tekee kokeen, ryhtyy guruksi ja perustaa oman uskonnon. Alun vitsi kääntyy yllättäen toimivaksi uskonnoksi, monellakin tapaa kiinnostava dokumenttielokuva uskonnosta. ½ Kiihotus (The Intruder) Pikkukaupungissa mustat pääsevät ensimmäistä kertaa samaan kouluun valkoisten kanssa. Samalla paikkakunnalle saapuu kansankiihottaja lietsomaan levottomuuksia estääkseen moisen luonnottomuuden. Shatner sopii nilkiksi sankariroolejaankin paremmin. Kahden tulen välissä (The Indian Fighter) Intiaanientappaja koittaa rakentaa rauhaa valkoisten ja intiaanien välille, harmia seuraa. + Kotiopettajattaren romaani (Jane Eyre) Klassikkoromaanifilmatisoinnissa sattuu ja tapahtuu vähän liikaa elokuvan pituuteen nähden, mutta varjoisat kuvat luovat hyvin tunnelmaa ja Orson Welles örmyilee juuri niin mainiosti kuin odottaa saattaakin. ½ Drillbit Taylor Nörttejä kiusataan (vedetään turpaan) koulussa, joten palkkaavat entisen sotilaan auttamaan (vetämään turpaan). Paikoin tässä on kelpo koululeffan aineksia, mutta ratkaisuiksi ongelmiin tarjottu väkivalta ei oikein istu kokonaisuuteen. ½
Tsotsi (2005) Sittemmin popcorn-rainoihin siirtyneen Gavin Hoodin ensimmäinen merkittävä ohjaustyö on vakuuttava kuvaus Johannesburgin slummialueiden pikkuraggarista. Itselleni entuudestaan lähes täysin tuntematon näyttelijäkaarti hoiti hommansa hienosti ja paikallisten artistien rytmikäs musiikki täydentää kokonaisuutta mainiosti. Heittämällä paras Eteläafrikkalais-elokuva (niistä kaikista kahdesta ) mitä on tullut vastaan. 4½/5 Cidade De Deus [City of God] (2002) Tämä oli myös erittäin mielenkiintoinen elokuva, eikä ihme että löytyy IMDb:n toplistan kärkipäästä. Goodfellasia kanavoivalla kerrontatyylillä maustettu tarina Rio de Janeiron faveloita pyörittävistä nuorisorikollisjärjestöistä on vaikuttavaa katsottavaa alusta loppuun asti. Valtavan hahmokirjon seasta löytyy mielenkiintoisia persoonia ja koskettavia ihmiskohtaloita jotka jäävät katsojan mieleen pyörimään elokuvan loputtuakin. Paikasta ja ajasta ja kaveriringistä toiseen pomppiva tarina pysyy erinomaisesti kasassa loppuun asti ja pienestä budjetista huolimatta visuaalinen ilme on tyylitelty ja persoonallinen. 4+/5 Never Been Kissed (1999) Tämän elokuvan resepti: Laitetaan kaikki romanttisen komedian kliseet pataan, ei sekoiteta, lisätään korkeintaan pari väkinäistä vitsiä, tarjoillaan sellaisenaan. Noh, eipä tältä muuta voinut odottaakaan, joten itseään saa syyttää. 2-/5 3 Idiots (2009) Bollywood-elokuvat ovat jääneet allekirjoittaneelle valitettavan vieraiksi, joten päätin aloittaa aiheen tutkiskelun pehmeällä laskeutumisella, eli varsin länsimaisvaikuttseiella 3 Idiotsilla. Kuten monien muidenkin aasialaiselokuvien kanssa, suoraviivainen lapsenomainen huumori vaati pienen alkutotuttelun, mutta puolenvälin jälkeen elokuva oli jo imaissut mukaan, eikä musikaalinumerotkaan enää loppuakohti tuntuneet niin hölmöiltä. Kevyestä tunnelmasta huolimatta vakavienkin aiheiden käsittely onnistui ihan kelvollisesti ja hahmotkin olivat keskivertokomediaa kiinnostavampia. 3+/5
Talouden madonluvut (Four Horsemen) Dokumentissa oli kiinnostavaa asiaa nykyisen talousjärjestelmän ongelmista, mutta lähestymistapa oli jo liiankin monitahoinen, jolloin dokumentti lopulta jäi hajanaisen hyppeleväksi. Inside Job oli parempi luenta aiheesta. Grabbers Avaruuden pirulaiset laskeutuvat irlantilaissaaren rannikolle ja aiheuttavat harmia. Onneksi ryyppäämisestä löytyy apu. Hauska ja suvujasti etenevä pienimuotoinen oliokauhustelu. ½ Kahdella pennillä toiveita (Due soldi di speranza) Laman keskellä italialaisen pikkukylän nuoripari koittaa sinnitellä päästäkseen naimisiin. Energinen ja sympaattinen draamakomediaklassikko.
Spring breakers Tissejä, bongia, aseita ja james Francon hulvattoman hauska rooli wigga gangstana. "Look at my shit!" on kuolematon leffalause Leffan taiteellisuus/musavideomaisuus ja painostava score ei maistu kaikille. Sanoisin että yhdistelmä Larry Clarkin tirkistelyä, Sucker Punchin beibejä ja Driven painostavaa taiteellisuutta. 4/5
Muistutetaanpas jälleen kerran, että jos elokuvasta löytyy oma viestiketjunsa Elokuvat-alafoorumilta, niin kommentit mieluummin sinne.
Ruoho (Grass) Tietopaketti Yhdysvaltojen kannabisvastaisesta politiikasta. Arkistomateriaalit ovat kiinnostavia, mutta pelkästään niihin paneutuen dokkari jää valjuksi. Anna meille anteeksi velkamme (Hvid nat) Asuntokeinottelija surmaa baarikahakassa miehen. Tanskalaisdraama käsittelee hillityin ottein syyllisyydentunnon vaikutuksia keskushenkilönsä elämässä. Hyviä suorituksia näyttelijöiltä, kyllä nuo tanskalaiset tällä hetkellä osaavat. ½ The Inbetweeners Movie Tv-sarjan pojat lähtevät rantalomalle koulun päätyttyä. Sarjan laajentaminen elokuvamuotoon toimii harvinaislaatuisen hyvin, hieman ylivedetyt idioottimaisuudet tuntuvat jopa sopivan tähän paremmin kuin sarjaan. Ja muistuuhan tästä varsin hyvin mieleen oma kavereiden kanssa lukion päättymisen kunniaksi tehty vastaava reissu.... - Fish Tank 15-vuotias tyttö elää hepsankeikkaäitinsä ja pikkusiskonsa kanssa ankeaa lähiöelämää. Piristystä arkeen tuo äidin uusi poikaystävä. Realistinen brittidraama tempaa voimalla mukaansa. Päähahmo pidetään sopivan monitahoisena ponnisteluineen ja erehdyksineen. + Neljän naamion salaisuus (Kansas City Confidential) Rikostaustan omaava kukkakuski joutuu syyttömänä epäillyksi rahankuljetusryöstöstä ja alkaa selvittää tapausta puhdistaakseen maineensa tai ainakin saadakseen osan saaliista itselleen. Tuttua kuvioida varioidaan sopivasti, mutta sinänsä sujuvasti soljuva rikoselokuva jää hieman latteaksi. Noita tahtoo naimisiin (I Married a Witch) Aikoinaan poltettu noita isineen palaavat "nykyaikaan" (40-luvulle) kostamaan surmaajansa jälkeläiselle. Komedia on paikoin riemastuttavan hauska huumorin ollessa hetkittäin yllättävänkin synkkää ("Pistol, pistol, let there be/Murder in the first degree"). Veronica Lake viehkeimmillään. ½
Pääosan Katie Jarvis tarinan mukaan on itsekin hieman hahmoaan muistuttava ongelmateini, joka bongattiin elokuvan pääosaan jostain kadulta riitelemästä silloisen poikaystävänsä kanssa. Mainion metodiroolin teki tässä elokuvassa, mutta olisi hauska nähdä onko tytöllä sitten rahkeita muunlaisien hahmojen esittämiseen. Fish Tankin jälkeen hänestä ei olekaan tainnut kuulua mitään. IMDb-Trivian mukaan yksi rooli olisi heti tuon jälkeen ollut tarjolla, mutta meni sitten teiniraskauden myötä sivusuun.
The Quiet Earth (1985) tuli katsottua. Olihan tuo katsottava raina. Alkuasetelmista tultiin loppua kohden hieman alaspäin. Uudenlaiseen mtv-leikkaukseen tottuneelle mukavan rauhallista menoa kuvauspuolella.
Mikrokosmos - ruohikon kansa (Microcosmos: Le peuple de l'herbe) Öttiäisten touhuja seurataan lähietäisyydeltä ilman sen kummempia selostuksia tai dramatisointeja. Kiehtovaa ja kaunista kuvaa. ½ Arvoitusten talo (Joe's Palace) Hieman omalaatuinen poika palkataan päivystämään miljardöörin tyhjän asunnon ovella. Näytelmällinen tyyli ei aivan nappaa mukaansa, mutta lopun käänne jykevöittää elokuvaa. Lumottu Mary (Capturing Mary) Sama poika ja talo kuin edellisessä, mutta nyt vanha nainen pistäytyy talossa ja muistelee siellä aikoinaan sattuneita tapaamisia. Hyvää kuvausta pienten tapausten vaikutuksesta elämään ja pientä entä jos -tason kaihoiluakin. ½ Olen aina rakastanut sinua (Il y a longtemps que je t'aime) Nainen vapautuu pitkän vankilatuomion jälkeen ja muuttaa siskonsa perheen luo asumaan. Alun vaivaantunutta tilannetta avataan hiljakseltaan ja muutosta kuvataan niin keskushahmon asenteessa kuin muidenkin suhtautumisessa tähän. Erinomainen roolityö Kristin Scott Thomasilta. Bernie Koko kaupungin suosikkipoju tappaa rikkaan lesken. Kehnonoloisesta Jack Black -komediasta syntyy jotain aivan muuta kiitos tosipohjaisuuden lisäksi myös sen, että osa kaupungin väestä esiintyy elokuvissa itsenään kommentoidessaan haastatteluosuuksissa suorasukaisesti tapahtumia. Normielokuvassa tyyppejä voisi pitää ylilyönteinä, mutta minkäs sitä todellisuudelle voi. ½