Nyt on sitten neloskausikin kokonaan katsottuna ja oikein mielelläänhän tätä katseli. Kieltämättä ei täysin vieraita ajatuksia. Tosin tälläkaudella nähtiin ihan liikaa nössö-Ericiä, jäin kovasti kaipailemaan aiemmilta kausilta tuttua viikinkiä. No onneksi kaappi-Alcid edusti tälläkaudella sitä alffaurosta ettei mennyt ihan nynnyilyksi. Yllättävän moni tosiaan tuntuu sarjan nykytilaa parjaavan, vaikka allekirjoittaneesta tuntuu siltä että nyt True Blood vasta on todella löytänyt itsensä. Mitään järkeähän sarjassa ei ole ollut enää ykköskauden jälkeen, mutta yliluonnollisten otusten ylitsepursuavuus ja jatkuva överiksi vetäminen tekee sarjasta todella viihdyttävän. On oikeasti miellyttävää katsoa kerrankin sarjaa jossa tekijöillä ei ole minkäänlaisia illuusioita siitä, että sitä otettaisiin turhan vakavasti. Raikas itseironinen ote huvittaa kuitenkaan rikkomatta sarjan dramaattisempia, vakavempia osuuksia. Esimerkiksi still-kuvaan päättynyt kymppijakson lopetus jossa neljä vampyyriä hampaisiin asti aseistettuna kävelevät hidastetusti tiukoissa mustissa asuissaan industrialmetallin säestämänä aiheutti suurta ihastelua ja huvitusta. Mainio valinta leikkausosastolta. Päätösjaksossa lyötiin kyllä aikamoiset cliffhangerit taas katsojan kurkkuun ja vitoskautta jään kyllä odottamaan vielä suuremmalla mielenkiinnolla kuin aiempia tuotantokausia. محتوى مخفي Taran ja Jesusin kuolemat jäivät kyllä vähän harmittamaan (Tommyn lähtöön olin vain tyytyväinen), mutta tietyllä tapaa hyvä, että sarjan hahmokaarti myös evolvoituu välillä. Vampyyrien liiga on ilmeisesti sisällissodan partaalla ja kakkoskaudella vaikuttanut anti-vampyyrisekopääpastori on palannut, torahampaiden keralla. Scott Foleyn hahmon osuudesta ensikauden tapahtumiin ei osaa vielä sanoa, mutta vaikuttaa siltä että Terryn ja Arlenen juonikuviot ei ensikaudella ole pelkkää perhedraamaa. Cliffhangersotkun ehdottomasti mehukkaimpana sokerina pohjalla Russel Edgintonin paluu :thumbsup:. Luvassa todennäköisesti eeppistä mättöä.
Taitaapa jäädä osaltani True Blood tähän neljänteen kauteen. Sen verran päämäärätöntä ja ennen kaikkea tylsää haahuilua tästä on tullut, että kiinnostus ei meinaa millään jaksaa pysyä yllä. Hömppäähän True Blood on aina ollut, mutta huononkin hömpän pitäisi edes yrittää viihdyttää katsojaa, eikä saada haukottelemaan. Alan Ballilla on pallot pahasti hukassa.
Onko tämä sitä twilight-juttua loppun asti vai olisikohan tässä jotain kiinnostavaa kysyy ensimmäisen kauden katsonut. No joo olihan siinä verta mutta niin oli maailman parhaan (Buffy vampyyrintappaja) sarjankin joissain jutuissa. Eli twilight vai jotain menoa
Sarja menee ykköskauden jälkeen vielä aiempaakin campimpaan, överimpään ja itseironisempaan suuntaan. Ei voi True Bloodia vertailla hyvällä tahdollakaan Twilightiin.
Ei ny iha tää 5. kauden alku vakuuttanu. Näköjään hakataan samaa kaavaa jatkuvasti eteenpäin. Ehkä tässä saadaan vielä jotain megalomaanista aikaseksi, mutta eipä oikeen sillai enää oo ku 1. seasonin aikana kun kaikki oli uutta
S5 on paras kausi. Vihdoinkin edessä on kunnon mättöä ihmiset vs. vampyyrit ja Russel Lexiton vs. keijut.
Kaksi edellistä True Blood -kautta oli niin puhdasta tuubaa, että en ole vielä uskaltanut aloittaa tätä uusinta. Pitää vielä harkita aloitusta... True Bloodin taso sakkasi syöksykierteeseen sen ensimmäisen Russel Edington -kauden jälkeen. Kirjoituspuolella tapahtui tuolloin ilmeisesti jonkinlaista aivovientiä johonkin suuntaan. Tuohon tuotantokauteen asti setti oli ihan paketissa pe/la -iltojen pikkuhönössä katsottavaksi keskitason sarjaksi.
Jaha. Ensi kausi näyttää sitten True Blood kohtaa Walking dead. No ei silti. Näistä asetelmista voi saada herkullisenkin kattauksen tehtyä jos käsikirjoitus on hyvä. Mielenkiinnolla, mutta pelokkaana, odottelen.
Taitaa olla flashbackeissä sillä eihän siitä jääny jäljelle kuin veripläntti ellei sitten ollut unta tms. Loppu näytti tosiaan Walking Dead hordelta ja hyvä niin. Kausi alkaa hyvällä mättökohtauksella Billistä voisi tehdä jonkun youtube koosteen miten se kasvaa nöösistä vampyyristä ensin seriffiksi, sitten kuninkaaksi ja siitä vielä jumalaksi ja taikaisin perus jäbäksi.
Muistaakseni tuossa ei näytetty kuin että Eric syttyi tuleen ja onhan sellaisesta tilanteesta aiemminkin selvitty sarjassa. Pamhan lähti aiemmin jaksossa etsimään Ericiä, joten eiköhän Pam ehdi pelastaa Ericin juuri viime hetkellä (vaikkakin tuntuu vähän erikoiselta miten kun ollaan keskellä vuoristoa ja auringonpaistetta joka suunnassa).
Nyt tuli vahvistus että sarja loppuu ensi kauden jälkeen. http://www.tv.com/shows/true-blood/community/post/true-blood-canceled-season-7-137823171970/
Eipä kovin yllätys, sen verran vaihtelevaa laatua nämä pari viimeisintä kautta ovat olleet. Tykkään sarjasta edelleen ja katson kaikki jaksot mutta kuten muutkin ovat kommentoineet (monella muullakin foorumilla) tästä nykytouhusta puuttuu ns. alkukausien viehätys ja omasta mielestäni moni roolihenkilö on muuttunut vähemmän kiinnostavaksi sekä samalla käsikirjoitus on mennyt entistä huonompaan suuntaan. No toivotaan, että tällekin sarjalle saataisiin arvoisensa lopetus vielä kyhätyksi.
Minulle tuli kyllä yllätyksenä, yhtään nyt siis puuttumatta sarjan tasoon, joka on toki laskenut mutta ei lähelläkään kelvotonta. Mutta onhan tämä nyt HBO:n suosituimpia tekeleitä ja toisekseen lähdemateriaalia on sen verran, että oletin tästä puristettavan vielä ainakin parin kauden verran. Olkoonkin, että sarjan meno eroaa kirjoista. No eipä sillä, kyllähän seitsemän kautta on suhteellisen standardimitta tällaiselle sarjalle. Aikansa kutakin, toivottavasti viimeiseen kauteen puristetaan ydinmehu sitten.
Itsellä jäi sarjan seuraaminen siihen kun Alan Ball lähti puikoista, eikä näköjään ollut ollenkaan huono ratkaisu.
Jopa teineilläkin tulee joskus rajat mittariin. Noh, voisko siitä susipojasta tehdä vaikka omansa? Viimeisin siedettävä sarja näistä ilmiöistä tuli katseltua siitä Naarassudesta, oli ihan jännä. Ysikytluvulla, ylläri.
Mitä hittoa? Olen tätä välillä kakkoselta vahingossa ajautunut "seurailemaan". Itsesuojeluvaistoni kuitenkin astui peliin aina jossakin vaiheessa. Aivan kammottavan onttoa pseudodraama/fantasy/saippuaoopperaseikkailua. Tulee ihan paha olo kirjoittaa tästä sanaakaan.