My Life with Liberace (Behind the Candelabra) (2013) (Steven Soderbergh / Michael Douglas, Matt Damon, Rob Lowe, Debbie Reynolds)

Tämä leffa on kerännyt aika paljon kehuja, joten piti käydä katsomassa. Päällimmäinen fiilis oli kyllä lievä pettymys. Jotenkin tuntui, että olisin kaivannut enemmän syvyyttä hahmoihin, eli miksi he toimivat kuten toimivat. Pitäisi ehkä lukea kirja, johon leffa pohjautuu. Voi olla, että syyt puuttuvat kirjastakin.

Michael Douglas oli kyllä loistava Liberacena.

Leffassa oli joitakin hieman irvokkaita kohtauksia. Naispuolista seuralaistani ne eivät sen sijaan häirinneet.

Kokonaisuutena kolme ja puoli tähteä.

 

Juuri tuollaisen suvaitsevaisuusroskan takia jätän näkemättä. Liberacehan oli itse aikanaan varsin yksityinen tapaus. Näyttelypuolella saattaa tosiaan hyvin toimiakin vaikka Damon homorakastajana tuntuukin koulupoikavitsiltä. Menkääpä muuten ensi kerralla katsomaan jotain lesbo(pehmo)pornoa ja raportoi häiritsikö sitten.

 

Michael Douglasin näyttelijäntyötä on aina leimannut tietty klassillinen arvokkuus. Joissakin rooleissa se on ollut eduksi (Wall Street — rahan ja vallan katu, The Game — oletko valmis peliin?), joissakin synnyttänyt jännitteitä (Basic Instinct — vaiston varassa). Komediat ovat merkinneet Douglasille haastetta (King of California), koska hän ei kerta kaikkiaan ole sellainen hulivilipoika kuin isäukkonsa. Siksi hiukan epäilin, kuinka Douglas suoriutuisi Liberacen roolista elämäkertaelokuvassa, jossa on melkoisia koomisia painotuksia.

Ei hätää — tällä kertaa Douglas on osunut napakymppiin. Hän on Liberacempi kuin Liberace itse: itsevarma, loistelias, omahyväinen homokeikari, joka viihdyttää yleisöä lohkaisuillaan ja soitollaan ja liehittelee nuorempia miehiä rahoillaan ja maineellaan. Hänestä ei kerta kaikkiaan saa silmiään irti. Roolia leimaavat iäkkään homomiehen (queen) stereotyyppiset meneerit ja äänenkäyttö, mutta niitä ei ole viety liian pitkälle, vaan ne pysyvät uskottavuuden ja sympaattisuuden rajoissa. Samantapaisia rooleja teki Michael Palin Monty Pythonin lentävään sirkukseen.

Spoiler

Kun Liberace nähdään ilman peruukkia, se saattaa järkyttää herkimpiä katsojia.

Kimallusta ja kitšiä riittää. Autot, asut ja kampaukset ovat ehtaa 1970–1980-lukua, ja Liberacen esiintymispuitteet on rakennettu vaivoja kaihtamatta. Pienen budjetin TV-elokuva on panostanut näyttävyyteen.

Koskettimiston ääressä Douglas on aivan eri maata kuin vaikkapa Richard Burton, joka haparoi koskettimia Richard Wagnerin roolissa. Vaikka soitto tulee nauhalta, taiturointi näyttää aidolta. Elokuvan musiikkiraita sisältää ehtaa Liberacea.

Matt Damon, 42, heittäytyy uskottavasti 17-vuotiaan bi-pojan Scott Thorsonin rooliin. Maskeerauksella on saatu ihmeitä aikaan — myös kauneusleikkausten tulokset.

Behind the Candelabra taitaa olla Brokeback Mountainin jälkeen ainoa meillä teatterissa levitetty draama, jossa miestenvälistä rakkautta kuvataan näin antaumuksellisesti. Elokuvassa on sänkykohtauksia ja alastomuutta mutta ei kovin eksplisiittisesti. Douglas ei ole eikä yritäkään olla aivan yhtä timmissä kunnossa kuin Basic Instinctin aikoihin, kun Damon taas on liiankin ”pumpattu” toimintarooliensa jäljiltä. Miestenkeskiset seksikäytännöt ovat läsnä enemmän dialogissa kuin tositoimintana, mutta 17-vuotiaan nuorukaisen ja 60-vuotiaan herran suudelmat ja petihetket saattavat silti mennä joidenkuiden epämukavuusalueelle. (Olin salin ainut miespuolinen katsoja. Liberace taitaa enemmän vedota kypsähköön naisväkeen.)

Kieltämättä tämä elokuva on leimallisesti homodraama. (”Jos piditte elokuvasta Daddy and the Muscle Academy, niin pidätte varmasti myös tästä!”) Miesten homoseksuaalisuutta ei kuitenkaan tässä käsitellä šokkihakuisesti kuin viime vuosisadan lopulla (Yön kuningas, Alaston lounas), vaan aiheena ovat ihmissuhteet sinänsä.

Tämänkin elokuvan voi arvioida tarkastelevan amerikkalaisen unelman nurjaa puolta. Vaikka Liberace on saavuttanut kaiken mitä voi toivoa, hän on yksin. Hän haalii mainetta ja menestystä, mutta se palvelee hänen narsismiaan; Scott on ”kiva” vain niin kauan kuin palvoo ja palvelee isäntäänsä, mutta kun Liberacen pitäisi osoittaa myötämielisyyttä ja emotionaalista tukea, poika ei enää olekaan ”kiva”. Kun rakkauden huuma on haihtunut, Liberace sulkeutuu kuoreensa ja odottaa vain, että vaivalloinen kaveri tajuaisi itse lähteä lätkimään, koska hänellä on jo uusi kuoropoika kiikarissa. (Lakimies järjestää ”bänät” Liberacen puolesta. Ero hoituu šekillä.)

Sivurooleissa nähdään kaksi näyttelijää, jotka ovat muuntautuneet melkein tunnistamattomiksi: Dan Aykroyd (Haamujengi) ja Scott Bakula (Star Trek: Enterprise).

Behind the Candelabra on viihdyttävä ja hetkittäin hillitön tragikoominen parisuhdedraama, jossa kurkistetaan kuuluisan viihdetaiteilijan kulissien taakse. Luonnekomedia syntyy siitä, että Liberacen todellinen olemus (himokas homopappa) oli niin etäällä hänen siirappisesta julkisuuskuvastaan ja ylimalkaan rikkaiden maailmankuva niin etäällä todellisuudesta. Mukana on pari epäuskottavaa käännettä, ja ilmeisesti ne juontuvat Thorsonin muistelmista, joissa hän pyrki ajamaan omaa asiaansa. Vahvat näyttelijäsuoritukset nousevat kuitenkin huipputasolle.

4½/5

 

Ihmettelinkin, miksei Canal näyttänyt tätä heti jenkki-ensi-illan korvilla (yleensä HBOn tv-leffat on näytetty: mm. Clear History ja Phil Spector viimeksi) mutta syykin selvisi: pätkähän tuli ainakin minun yllätykseksi leffateattereihin.

 

Elokuva on näyttelijöiden juhlaa, Douglas tekee hienon roolin, enkä olisi uskonut miehen aiempien töiden perusteella tähän pystyvän. Damon oli oikeasti uskottava nuori pojankoltiainen, mikä on sekin saavutus jo ihan miehen ikään ehtineeltä näyttelijältä. Sivuosarooleissa oli kaarti nimekkäitä näyttelijöitä, ja järjestään kaikki onnistuivat erinomaisesti. Ehkä päähenkilöä mukaellen tässä annettiin tilaa tehdä karikatyyrejä ja leikitellä tavallista enemmän. Hyvä leffa tämä oli, joskin itse olisin hieman lyhyemmässä ajassa tämän saman tarinan saanut kerrottua. Ja tosiaan, tässä on aika maltillisesti miesten keskisiä hellyydenosoituksia tai rakastelukohtauksia, joten niiden vuoksi leffaa ei ehkä kannata jättää katsomatta paitsi jos nyt ihan kamalasti ahdistaa moinen toiminta. 4/5, sillä tuskin kestaa uusintakatselua.