Aika pitkälti voin allekirjoittaa tämän. Ihan hyvää siis, ja jos nuo vielä tarjouksessa ovat (muistelen, että pitäisi olla), niin muutaman lisää käyn kyllä hakemassa.
Melko tyhjänpäiväinen uutuus tämä mansikkavaniljakin. En ole varmaan pariin vuoteen ostanu Fazerin levyjä ja pöyristyin kyllä huomatessani, että paikallisessa KKK:ssa hinta oli kivunnut jo 2,36 euroon, mikä on osapuilleen kaksi kertaa enemmän kuin vielä muutama vuosi sitten saattoi tarjoushintaisena saada...
^ K-kaupoissa oli just tarjous 2kpl ja 3e. Mutta taitaa olla tämä "uusi" sokerivero joka noitten hintojen nousua avittaa.
http://www.fazer.fi/Brandit/fazerinsininen/Valikoima/Karl-Fazer/Fazer-Mansikka-Vanilja-190-g/ "Maitosuklaa, mansikka, vanilja" on rakenteeltaan kiinnostava, poikkeavan positiivinen. Kuivattuja mansikanpalasia, ne murenevat purtaessa ovelasti. Odotin litimärkiä löysiä mansikoita, hillotyylisesti, mutta kuivia napakoita biittejä ne olivatkin. Kuivista sattumista enemmän tykkään. Makuelämys on aika laimea. Eniten makua kokee jälkikäteen kun kaivelee kielenpäällä mansikanpalasia hampaiden väleistä. Vaniljan ja mansikan maistaa syöntihetkellä vain hennosti. Jos mauttomimman Fazer-suklaan palkintoja jossain jaetaan, tämä tuote on kultamitalisijassa tiukasti kiinni. Mauttomuus ei ole pahe sinänsä, jos rakenne on miellyttävä, kuten se nyt on. Ostan tätä suklaata jatkossakin, nimenomaan ovelan rakenteen vuoksi. Maun vuoksi en missään tapauksessa tätä osta, koska halvemmalla vastaavan mauttomuuden kokee esim. aaltopahvia syömällä. HUOM: suklaalevyn lämpötila voi vaikuttaa elämykseen (rakenne ja maku) voimakkaasti! Ekan levyn söin huonelämpöisenä arviolta 23 asteessa. Seuraava levy pitää syödä lämpöisempänä (esilämmittää 25...30 asteeseen), koska lämpö voimistaa makua ja pehmentää rakennetta; muhevoittaa.
2 levyä vedin huonelämpöisenä eilen, lisäksi 200 g vertailun vuoksi muuta suklaata (maukasta). Äsken lämmitin yhden suklaalevyn kiertoilmauunissa, reunoilta hieman suli velliksi, jota kaavin suklaapalasella kuin kastiketta. Ei parantunut olemus eikä makukaan noussut mehevämmäksi lämmön avulla. Parempi tämä on syödä napakkana "rapeana" huonelämpöisenä, lämmitys on turhaa puuhaa. Neljäs levy ehkä jääkaapissa hetken olkoon ja viilennettynä maisteltakoon, josko rapeus siitä lisääntyisi. Myöhemmin tänään tai huomenna sen uhraan tieteen alttarille eli ahmin pois kuleksimasta. Kyllä tämä tosiaan on mauttomin suklaalevy mitä ikinä olen syönyt. Saavutus kai sekin, valmistaa jotain mikä ei maistu millekään.
Lidlistä tuli hommattua, toki kaksi kappaletta että voi paremmin arvioida. Mielestäni ihan paikallaan oleva uutuus, mansikkahan toimii suklaan kanssa mainiosti yleensäkin. Ei nyt mikään groundbreaking uutuus, eikä mene edelleen perussinisen ohi tai rinnallekaan millään tai punaisenkaan ei sen puoleen, mutta en valita. Arvosana 3,5/5. Jotain siitä jää kyllä uupumaankin. Parempi tuo uutuus nyt on kuin se päärynä, joka ei vaan tuntunut toimivan tumman suklaan kanssa.
Mitenkäs nämä Maraboun uudehkot suklaalevyt, Domino(keksi) ja... se joku, missä on mukana salmiakkia? Onko maisteltu? Ihan kiinnostavia uutuuksia, ei siinä mitään. Toivottavasti myös hyviä.
Maraboun Mansikkaa olen vetänyt noin 10 levyä. PALJON parempi kuin Fazerin mauton mansikkaplasebo. Maraboussa on enemmän mansikanpalasia, tai mitä lie tekomansikanpaloja ovatkaan. Joka tapauksessa mansikkaa on enemmän ja mansikan makuakin jossain määrin pystyy aistimaan. Etenkin elämän ensimmäiset palat ovat suorastaan ruhtinaallisen mansikkaisia huippuelämyksiä. Sen jälkeen kokemus laantuu, kun aivoihin on jo syntynyt muistijälki. Mansikkaisuus siis laimenee asteittain päässä, vaikka resepti tietysti pysyy vakiona. Vieläkin enemmän mansikoita kaipaisin sekaan, mutta tämäkin määrä jo riittää ostopäätöksen tekemiseen. Fazerin mauttomaan plaseboon en enää rahojani pane, ne muutamat levyt muinoin riittivät mansikkapuutteen todistamiseen. Jos Fazer muuttaa reseptiä mansikkaisemmaksi, sitten ehkä palaan asiaan. Tällä hetkellä on mansikkasuklaavaihe menossa, eli ostan nimenomaan Marabou Jordgubbia. Jos joku muu testaa Dominon ja vahvistaa sen kelvolliseksi, voisin ehkä vaihtaa putkeni siihen, eli vetää seuraavaksi Dominoa muutamia kymmeniä levyjä naamaan. Tai sitten itse testaan asiaa eli ostan vaikka tänään Dominoversiota ja muita uutuuksia mitä nyt sattuu kaupoista löytymään. Jordgubbia ei saa kaikista kaupoista, esim. täällä Granin seutuvilla K-kauppa hyljeksii sitä. Onneksi S-marketista ja Tarjoustalosta saa Jordgubbia. K-kaupoissa Marabou-levyt maksavat noin 2,75 . Jordgubb maksaa Tarjoustalossa 2,39 ja S-marketissa 2,25 . 185 g on mansikkalevyn paino. Kovan hinnan takia olen jättänyt K-kaupan levyt testaamatta toistaiseksi.
Marabou Dominoa (180 g 1,99 tarjous K-Supermarketissa) on maisteltu vajaat puoli levyä nyt. Säästän loput huomiseen. Ihmettelen huvikseni, että mitä yhteistä Dominolla ja Maraboulla on, eikös se ole vieraalta firmalta brändin varastamista? Olettaisin Fazerin suklaata myytävän Dominokeksin maulla. Eniweis: Mielenkiintoista. RAPSAKKAA. Lohkeaa purtaessa keksin ja suklaalevyn kompromissityylillä. Erittäin rapea verrattuna tavalliseen Marabouhun, joka lohkeaa muhevan pehmoisesti ja vain lievän napakasti. Ei silti yhtä rapea kuin hapankorppu, onneksi. Normaalia kovempaa tavaraa noin yleisvaikutelmallisesti, vähän kuin söisi tummaa suklaata. Maku ei ole tumman suklaan, mutta jotain tummempaa tässä on verrattuna suorastaan äitelään tavalliseen Marabouhun. Aikuisempi maku, mutta lapsellisen rapea. Varsinaisesti dominokeksiä en mausta löydä, mutta selvästi omalaatuinen tunnistettava persoonansa tällä on. Ehdottoman positiivinen, vaatii jatkomaistelua muodostaa lopullinen päätelmä. Erikoinen tuote hyvässä mielessä. Tähän perään maistan valkoisen suklaan guruideaalioptimijumaltuotetta eli Valkoista Tobleronea (100 g 1,67 ). Pelkällä hanavedellä huuhtelen ja janoa sammutan suklaamaistelun lomassa, ettei mene makuaisti tärviölle. Naps. Ikeneen sattuu kun suulla napsauttaa palan irti pötköstä. Rapeita puraisuja pari, kunnes suklaa sulaa ja voimaisen pehmeä tuulahdus leviää suuhun. Kiintoainepalaset liisteröityvät kiinni hammasväleihin, niitä saa kielellä yrittää irti kaivella, kunnes hetken päästä nekin sulavat pois. Pullea pyöreä makea elämys, ei liian makea. Mikään muu valkosuklaa ei samaan harmoniaan yllä. Virheetön maku. Esim. Kolmen Kaverin Valkosuklaa-vadelmajäätelössä (vai mikäsenytonkaan) käytetty paskalaatuinen ylimakea (halpa?) ("Talous"?) (Panda?) valkosuklaa pilaa koko jäätelön. Minä sallisin pelkästään Toblerone Valkoista käytettävän jäätelön valmistuksessa. Ja ylipäänsä missään. Suuhun ei saisi päästää lain määräyksellä mitään muuta kuin ValkoToblea. Muut valkoiset aiheuttakoon syöjälleen välittömän kuolemantuomion, eli siis sen pahan suklaan syömisestä johtuvan sydänkohtauksen ja pelästyksen. Ei pärjää Dominosuklaa Valkoiselle Gurulle elämyksen voimakkuudessa. Mutta tämähän on vain minun mielipiteeni. Vettä perään ja seuraava suklaa tiskiin tai siis hampaisiin: Valkoinen Marabou eli Marabou Vit (185 g 1,99 tarjous K-Supermarketissa). Hups. Onpahan kookkaat palaset, vaikea murtaa irti. Vaivaton pureskella, huomattavan pehmoista ja äkkiä liukenevaa tavaraa. Hirveän äitelää, superhyper-ylimakeaa. Shit. Otin 4 palaa suklaalevystä irti ja nyt on pakko syödä ne kaikki 4 palaa loppuun. Alkaa oksettaa. Hyi helvetti. Pakko jättää 2 palaa lautaselle (ja loput suklaalevystä muovikääreeseensä) odottamaan sitä päivää kun haluan tehdä itsemurhan ylimakealla tavalla. SYÖMÄKELVOTONTA. Mitään suklaata en ole eläessäni jättänyt syömättä, mutta tämä on ensimmäinen joka yrittää murtaa säännön, että kaikki ruoka syödään eikä saa heittää ruokaa roskiin. Saako puluja syöttää Valkoisella Maraboulla? Taatusti ei saa, tulee syyte eläinrääkkäyksestä. Mitä hittoa teen lopulle suklaalle? Sekoitan 155% tumman suklaan kanssa, siis ylikarvaan supertiivisteen, joka karvaudella+väkevyydellään polttaa lasiinkin reiän. Se ehkä saisi taltutettua Maraboun ällötyksen siedettävälle tasolle. Siis jos jonkun mielestä Pandan valkoinen on liian äitelää, niin tämä Marabou on siitä vielä makeampi potenssiin sata! Voi vidu. Hukkaan meni 2 euroa. Olisitte varoittaneet, ettei tällaista paskaa saa ihmisravinnoksi ostaa, vaikka näemmä saa myydä. Jaa ettei ole suklaissa eroja. On, jumalattoman suuria. Suklaissa ei ole mitään yhteistä, niin päin se pitää ilmaista. Koska makuaistini on tuhottu tältä päivältä, kiitos VitunValkoisen Tappajan, lopetan suklaatestit tähän ja menen masennuksen vallassa viiltelemään ranteitani auki, valkoisella äklösuklaalla, joten sen suurempaa vahinkoa siitä ei seuraa. Pääsenpähän ällömönjästä eroon. Ja ehkä se tekee iholle hyvää, tahmea rasvainen kerros. Jos näette kaupassa valkosuklaalla pinnoitetun naaman, se olen minä, joka on kuristamassa kaupan setää, joka myy karmeaa shaibea viattomille ostajapoloisille. Pahimman suklaan titteli on vaihtunut. En edes muista mikä ennen oli maapallon pahin suklaa, mutta nyt tiedän mikä se on tänään. -------------------------------------------------------------------------------------------- Uusi päivä ja maistelu jatkukoon. Samat kolme suklaata tänäänkin testataan. Sillä erotuksella, että olen syönyt pippurimeetvurstia ja makeita karkkeja ja muuta safkaa pohjalle. Makuaistille on annettu nuijanukutus, että se kestäisi tulevat kauhut hengissä. Marabou Domino lohkeaa nyt vaivattomammin, suklaa on tänään lämpöisempää kuin eilen. Jos siis haluaa rapeaa elämystä, suklaa kannattaa syödä 15...18 asteessa ja jos haluaa pehmeää liisterimäistä fiilistä, yli 20 asteessa suklaa syötäköön. Ikävä kyllä vekkuli rapea keksimäisyys katoaa suklaan lämmettyä, joten minä ainakin syön tätä suklaata jatkossa viileänä, alle 20-asteisena. Lämpimänäkään tämä ei muutu äiteläksi, eli tämä on niitä harvoja Marabou-tuotteita, joita voi syödä enemmän kerralla; kuolematta välittömään sokerihumalaan. Valkoinen Toblerone on lämmenneenäkin edelleen yhtä napakka, eli ikenet verillä palasia pitää poikki vääntää. Mystisen vakaa suklaa, joka on fyysisesti vakion oloinen vaikka suklaan lämpötila muutamia asteita heittelisikin. Toki tämä auringonpaisteessa sulaa nesteeksi, kokeiltu on, eli liian kuumaksi ei tätäkään saa päästää. Erinomainen ja luotettava maku edelleen. Tämä ei petä. Valkoinen Marabou lopuksi. Ne 2 palaa, jotka eilen jäi syömättä. Hmmm... Hämmästyksen kanahäkki sentään. Eipäs olekaan enää ylisupermakeaa. Tämä suklaa onkin syömäkelpoista, kunhan on ensin tankattu elimistö täyteen muuta ruokaa ja etenkin sokerisia karkkeja. Silloin suu on jo tottunut makeaan ja tämä suklaa alkaa olla kiinnostava tuote. Maku, kun tähän makeustasoon on nyt tottunut, on voimakas. Hyvin persoonallinen maku, jota en osaa tunnistaa. Siispä otan suklaalevystä seuraavan kaistaleen irti, 4 palaa, ja jatkan maistelua. Tästä huomaankin seuraavan oleellisen asian: VAARALLINEN PALOITUS. Kun yrittää katkoa kyseisestä suklaalevystä paloja irti, lohkeamisehetkellä roiskuu murusia monen metrin päähän sinne tänne. Äärimmäisen vaikeasti pilkottava suklaalevy. Vaatii suuren voiman lohjetakseen, ja se voima lennättää murusia kauas. Sukat keräävät suklaatahroja viikkokausia lattialta. Ihan sama vaikka yrittäisi lautasta vasten painaa ja murtaa palaa irti, muruja lentelee silti. Kaikki on kokeiltu, lohkeamista ei saa tapahtumaan siististi mitenkään silloin kun lohkeamisalue pidetään vapailla markkinoilla. Paras syömismetodi tälle pirulaiselle on yksiselitteisesti näkkileipämetodi. Että suklaalevyä pidetään ihan kuin näkkileipää, ja huulilla suljetaan murujen roiskunta suun sisäpuolelle samalla kun hampailla PURRAAN levyn kärjestä palanen poikki, EI SAA VÄÄNTÄEN murtaa. Jos levyä vääntää, lohkeaminen voi tapahtua suun ulkopuolella ja taas lentelee muruja pitkin maakuntaa. Joka tapauksessa sain syötyä tänään 6 palaa tätä suklaata, saamatta sydänkohtausta. Jatkan testejä toiste. Maku vaatii opettelua, se on erikoinen. Ja tosiaan tämä suklaa on "jälkiruokasuklaa", muun makean perään otettava loppupläjäys. Jos tätä syö alkuruokana, päivän ensimmäisenä suupalana, kuolee ällötykseen hetikohta ja pian sekä välittömästi että myös nyt. Makuaistin täytyy olla osittain turtunut, jotta tämä suklaa toimisi oikein, eli antaisi positiivisia elämyksiä. .
Testasin kumpaakin ja Domino -levy ainakin itselleni maistuin tosi hyvin. Ihan Dominolta maistui ja toimi mielestäni hienosti suklaan kanssa. Tätä ostaa toisenkin kerran, ei mitään ongelmaa. Tuon salmiakkia sisältävän levyn suhteen olin vähän skeptinen ja niinhän siinä kävikin, että ei ihan minun juttuni ollut. Helposti tätäkin siltikin pisteli menemään luukusta alas ja voin kuvitella monelle maistuvan, omaan makuun ei vain ihan parasta.
Jaah, Fazerin uutuus sekoittaa Sinisen ja popcornin! Heh. En vielä ostanut, mutta pitäisihän tuo testata. Toiseksi uusin taitaa olla se mustikkaa sisältävä levy ja näitä jopa taitaa yksi kotoa löytyä. Pitää vaan syödä noita vanhempia ensin pois.
No nyt on kokeiltu tuo popcorn. Ääh. Se joku gimma Jethron ohjelmassa juuri kritisoi ja pakko tässä on olla samaa mieltä, ei mitenkään ihmeellistä. En osta enempää. Ei se mitään, onhan noita hyviä makuja aivan tarpeeksi.
Siksipä kaikki suklaalevyt kannattaakin taitella ja palastella jo ennen pakkauksen avaamista. Paperi/folio/muovi antavat helposti sen verran periksi, että levyn voi taitella molempiin suuntiin, yksittäisiin paloihin. Näin muruset pysyvät visusti kääreen sisällä. Myöskin varsinainen ahmintaprosessi nopeutuu, kun levy on kokonaan valmiina paloina, mitä voi siitä kätevästi nappailla tiiviiseen tahtiin ääntä kohti.
Ei vielä ehkä ollut mainittu Fazerin hunajapaahdettua mantelia sisältävää levyä. Oli ihan hyvä, rouskuivat mantelit suussa mukavasti ainakin. Voisin ostaa lisää tätä.
Itse odotin suurella innolla maistavani Fazerin Domino-makulevyä. Tätähän sai aluksi vain lentokentän ulkomaan puolelta ja kaiketi laivoiltakin. Nyt ainakin parisen viikkoa saanut R-kioskeilta. Odotin kovaa makuelämystä, mutta olikin vähän pettymys. Keksi puuttuu suurelta osin (vrt. Marabou Oreo), eli lähinnä valkoista kamaa suklaan joukossa. Lopputuloksena levy on todella makea (niinhän tuo Maraboun Oreokin), liiankin ehkä. Suutuntumaa parantaisi keksin määrän lisääminen.
Fazerin Domino testattu ja menihän tuo, ei kuitenkaan jättänyt himoitsemaan lisää sen kummemmin. Suolainen toffeekrokantti myös meni luukusta alas ja hmm... ainakin jos odottaa maistavansa sen suolan, niin kyllä onnistuu. En ehkä tästäkään niin hullaantunut, mutta olipahan ainakin jotain, mitä ei ole tullut aiemmin maistettua. Ostanko uudestaan? Fifty-sixty.
Uudesta vadelma & lakritsista kellään makuhavaintoja? Uskallan kyllä olettaa olevan vähintään ihan hyvää, joten levyn tai pari voisi napata mukaan.
Toki. Pitää lähtökohtaisesti pitää suklaan ja lakritsin liitosta. Minusta tämä muistuttaa paljon Lontoon rae -makusuklaalevyä (mutta sen syömisestä minulla on kyllä hyvin paljon aikaa). Oma suosikkini näistä makulevyistä on Punaiset marjat, sopii vähän turhankin hyvin suuhuni.
Täältä löytyy ja meni heittämällä uudeksi suosikiksi Fazerin levyistä. Tuo makuyhdistelmä tuntui olevan tavallista enemmän esillä suklaassa, ikään kuin olisi yhdistetty suklaa ja vadelma&lakritsi -karkki, eikä vain kevyesti maustettu suklaata ko. aromeilla. Tosin voi olla, että tämän takia kannattajista rajautuvat pois he, joista on parempi, että suklaa suklaana ja karkki karkkina. Suosittelen joka tapauksessa erittäin vahvasti.