Asioita joita en voi ymmärtää

Ei voi sanoa, että omassakaan työpaikassa olisi asiat paljon paremmin. Ainakaan muutama vuosi sitten ei näillä kyllä ollut minkäänlaista vaikutusta mihinkään omalla kohdalla. Sittemmin on vähän uuttakin päässyt tekemään, mutta onko silloinkin vain pitänyt löytää joku hoitamaan hommat...

 

Suomalainen keskustelu nyt on valmiiksi jo yliarvostettua. Mutta ei huolta, kohta ei tarvitse käydä enää yhtäkään kehityskeskustelua. Ei kasva edes banaanit puissa. Mutta voitaisiin kuitenkin alkaa rehellisesti kehitysmaaksi, sen sijaan että julkaistaan tällaista muka kehittävää huttua. Unohdetaan positiivinen rasismi, sivistysfasismi ja lopetetaan koko yleinen pelleily. Rakennetaan kulttuuri, jossa elämä on nautinto. Tehdään yhdessä Suomesta jaa onkin jo aamu

 

Tänä iltana Sarasvuon vieraana olleen Pekka Hyysalon palvonta.

On toki inspiroivaa, kun vaikean aivovamman saanut nuorimies paitsi palaa kuoleman porteilta maratonin juoksemisen realistiseksi tavoitteekseen ottaneeksi ihmiseksi niin myös näyttää muille mallia posiitivisella asenteellaan, vaikka moni asia elämässä on vaikeutunut. "Aina on mahdollista nousta pohjamudista (ei suora sitaatti)", on Pekka Hyysalon uhmakas viesti maailmalle. Kuten tavallista, minusta asioissa pitää kuitenkin ottaa konteksti huomioon. Nelosen ohjelmatiedot haluaa sanoa Hyysalon loukkaantuneen "vakavassa lasketteluonnettomuudessa", kun tosiasiallisesti mies sai vammansa suorittaessaan vaikeissa olosuhteissa maailmanluokan freestyle-hyppyä, mikä voidaan kohtuu turvallisesti laskea extreme-urheilulajien pariin. Onko sittenkään oikein palvoa ja hurrata ihmistä, joka valitsi tien, jota kulkiessaan merkittävällä todennäköisyydellä loukkaantuu? Ansaitseeko tällainen kaveri Sarasvuon kyyneleiden nieleskelyt WAU-taivastelujen välissä ja Toni Wirtasen suurimman kunnioituksen?

Saatan ehkä yleistää, mutta Hyysalo ei varmaan ihan alimmastakaan yhteiskuntaluokasta ole kotoisin ottaen huomioon hänen harrastuksensa/uransa. Näin ollen hänelle lienee suotu paremmat puitteet toipua vammoistaan kuin vaikkapa sosiaalituella elävän perheen vesalla, jonka päälle juoppokuski ajaa. Tällaiset kaverit jäävät ennemmin tai myöhemmin vammojensa kanssa omilleen, kun taas Hyysalo pääsee televisioon saamaan kohteliaisuuksia sekä lihaksikkaasta vartalostaan että naisystävänsä kauneudesta.

Ehkä tämäkin on niitä asioita, mihin ei oikein uskalleta puuttua -- Saravuo on ohjelmassaan uskaltanut ottaa kantaa, mutta ilmeisesti hänelläkin on rahan... rajansa. Jos ihminen on vammautunut ja onnistuu pääsemään vammansa (ja itsensä) yli, niin silloin pitäisi unohtaa kaikki muut tekijät ja hurrata tätä inspiroivaa tapausta. Yksi parhaista esimerkeistä tällä saralla on Magic Johnson. Mies sai HI-viruksen rakkautensa naisiin takia, mikä suomennettuna tarkoittaa seksiorgioita ja satoja irtosuhteita -- hänen huhuttiin olevan myös biseksuaali. Kas kummaa, "vastuuttomuus" (mikä on vielä anteeksiantamattomampaa siinä korkeassa asemassa, mihin hänen suosionsa ja miljoonansa hänet nostivat) ei ole kuitenkaan se sana, minkä ihmiset yhdistävät Magiciin. "Inspiroiva" sen sijaan on.

Toki muunlaisiakin selvietymistarinoita nostetaan silloin tällöin esiin mediassa, mutta se usein esiintyvä yhtälö inspiroivalle tarinalle on valitettavasti "varakkuus/suosio+vastuuton elämäntapa joka johtaa vammaan/sairastumiseen+taistelu vammaa/sairautta vastaan positiivisen asenteen (mihin rahan tarjoamat puitteet vaikuttavat merkittävästi) kautta=inspiroiva ihminen, jota on vain pakko hurrata". :hitme:

 

*ittu sinä olet sekaisin, edelleen.

 

Tarkenna toki ihmeessä. Olen siis sekaisin, koska pidän ristiriitaisena hurrata ihmistä, joka periaatteessa omilla valinnoillaan on aiheuttanut vammautumisensa/sairastumisensa ja joka useimmiten paremman elintasonsa kautta pystyy kuntoutumaan niin henkisesti kuin fyysisesti paremmin. En kiellä sitä, etteikö esim. Hyysalon asenne ja kuntoutuminen itsessään olisi hieno esimerkki muille, mutta en vaan voi sulkea silmiäni kontekstilta.

 

Nyt mennään vahvalla tunteella!

 

Loistava kirjoitus Elvikseltä. Noita juttuja ei vaan taida moni tajuta, tai viitsi ottaa esille. Emme ole tasa-arvoisia olentoja joten aika tekopyhää touhua tosiaan.

 

Tuossa toi haastattelu...

http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-1288618520195.html#comments-anchor

 

Voihan tämä tietenkin olla myös niitä asioita, joissa harmaan alueen tarkastelu tulkitaan äärimielipiteenä. Sanottakoon siis, etten luonnollisesti pidä Hyysaloa huonona ihmisenä, joka ansaitsi vammautumisensa. Minusta on vain ristiriitaista käyttää juuri Hyysalon esimerkkiä inspiroivana, kun sitten on kuitenkin niitäkin ihmisiä, jotka vammautuivat/sairastuivat tekemättä mitään, mikä on universaalisti riskaabelina pidettyä, ja joutuivat painimaan paitsi kuntouksen niin taloudellisten asioiden kanssa (aina kertyvistä veloista ja laskuista siihen, että vammautuminen esti rahan ansaitsemisen).

 

Jutussa ja kommenteissa mainittiin useasti Wirtanen, mutten mä kyllä sitä tossa pätkässä nähny vilaukseltakaan....

 

Näitä Elviksen (viimeisiä) viestejä en ihan pysty ymmärtämään. Tosin tiedostan sen, että tämä johtunee perustavanlaatuisista näkemyseroista jotka ei nettifoorumilla rähjäämällä tule ikinä selviämään. Joten se siitä. Jedem das Seine, en väitä olevani oikeassa enkä toisaalta myöskään tunnusta Elviksen sitä sataprosenttista totuutta veistelevän.

Lisäksi en ymmärrä sitä, että (aikuiset) ihmiset kokevat tarpeelliseksi aloittaa lauseensa "No"-sanalla. Väistämättä iskee vaikutelma murrosikäisestä piltistä perustelemassa sitä että esim. koulun nurkalla saa vetää sitä röökiä jos kukaan ei nää. "No ku kukaan ei vittu nää häh."

Joskus luin jonkun amerikkalaisen yliopiston pääsykokeista joissa oli kielletty sanan "like" käyttö miinuspisteiden uhalla. Voin vain kuvitella miten mielenkiintoista kieltä ihminen voikaan tuottaa kun muutama valitettavasti arkielämässä melko korkealle sijalle noussut sinällään turha täytesana poistettaisiin käytöstä. Tätä tuskin tullaan koskaan näkemään, mutta ajatus on kaunis.

 

Lukenut takkirautaa? Aloittamisen lisäksi tosin myös päättää lauseensa samaan sanaan. Kieltämättä hieman rasittava piirre missä muodossa vaan.

Olet väärässä. Kiellettyjä sanoja ja ilmaisuja on lukuisia, ne vain muuttuvat aikojen kuluessa. Nykyään esim. käsittääkseni melko perussana "nainen" alkaa olla kiellettyä kamaa, looginen seuraus siitä että avainsana "naisellinen" on pannassa. Helppoina lisäesimerkkeinä esim. "neekeri", "homo", "Jumala".

 

Pitäisikö Pekan kieltäytyä kaikesta julkisuudest ja ilmoittaa
olevansa aivovammainen, sekä mihinkään kykenemätön?
Itse arvostan miestä, joka edelleen loukkaantumisesta huolimatta
pystyy noinkin hyvin inspiroimaan ihmisiä. Pitäisikö hänestä
tehdä yhteiskunnan vihollinen, joka on tuhlannut verorahoja parantumiseensa?

 

Ei tuo haastattelun kulku ole muuallakaan saanut pelkkää kehua ja ylistystä:

 

Tässä on juuri hyvä esimerkki siitä, miten "harmaan tutkiskelu" tulkitaan äärimielipiteeksi. Jos nimimerkki RAUSK1 tutkii tekstiäni tarkemmin, niin eipä sieltä taida löytyä kohtaa, mikä antaa ymmärtää, että palvonnan sijaan hänen tulisi saada osakseen negatiivisia asioita. Kuten sanottua, minusta Hyysalon asenne ja hieno kuntoutumistarina ovat toki itsessään hienoja, inspiroivia asioita. Toisaalta, jos huomioon otetaan se, missä yhteydessä vamma on tullut (vai onko täällä joku tosissaan sitä mieltä, että esim. juoppukuskin päälleajamaksi joutumisessa on yhtä suuri omavastuu kuin extreme-urheilulajin harrastamisessa itsensä telominen), niin minusta on vain kyseenalaista nostaa juuri tällaista kuntoutumisesimerkkiä esille, varsinkin sillä palvonnalla varustettuna, mitä Hyysalo sai osakseen. Voin olla väärässä, mutta en usko myöskään sitä, että suurimmalla osalla vammautuneista on samat taloudelliset ja sosiaaliset puitteet paranemiseen kuin Hyysalolla. Samalla, kun Hyysalo luo toivoa paranemiseen, niin saattaa joku yltä päältä velkoihin vammautumisensa takia joutunut katsoa Sarasvuota pyörätuolissaan, että "Ei minulla vaan ole tukena suosiota harrastukseni takia, hyvää taloudellista tilannetta, lihaksikasta vartaloa, hemaisevaa tyttöystävää saati julkkisten palvontaa".

Voihan olla, että tälle kontekstuaaliselle epäkohdalle ollaan sokeita, koska tämä yhteiskunta ja kulttuuri ihannoi "itsensä toteuttamista" extreme-tavalla. Luin äskettäin taas kerran eräästä extreme-lajien harrastajasta, joka putosi kuolemaansa suorittaessaan jotain kymmenistä eri tavoista uhmata kohtaloaan vuorilla. Suurin osa uutiseen kommentoineista ihmisistä ihasteli tapahtunutta tyyliin "Onpas inspiroivaa, kun hän menetti henkensä tehdessään sitä mitä rakasti". Pieni joukko kommentoijia kuitenkin muistutti, että edesmennyt jätti jälkeensä kaksi pientä lasta, jotka olisivat varmaan tarvinneet jatkossakin isäänsä, ja että on sinänsä hyvin itsekästä "toteuttaa itseään" tavalla, jossa kuolema tai vammautuminen on todennäköisempää kuin tavallisten pulliaisten harrastuksissa. Tämä sai tietenkin valtavan vastalauseryöpyn: "Kyllähän pienet lapset enemmänkin ihannoivat sankarillista isäänsä, joka oli oman elämänsä sankari". :hitme: Että Hyvää Isäinpäivää vaan.

 

Sulla on tuossa mielesipahoittamisessa nyt sellainen yleinen teinix oletus että jos on julkisuudessa ja palvottu niin se olis hyvä juttu ja se on on kaikkien ihmisten elämän päämäärä.

Vammautuneilla on suomessa kuitenkin aika hyvät kuntoutusmahdollisuudet. Ei tarvita ihan sitä jenkkityylistä julkista kerjäämistä jotta selviää sairaalalaskuista.

Valtaosa vammaisista siis tuskin haluaa julkisuuteen, he haluavat olla taviksia ja he eivät ole millään lailla kateellisia siitä että Hyysalo on julkisuudessa, sun kukkahattumutuilut asiasta ei perustu mihinkään faktoihin. Eihän se "ei vamujen" keskuudessakaan julkisuus jakaannu tasaisesti. Miksi siis vamujen kohdalla pahoitat mielesi erilailla kun "ei vamujen" kohdalla (tai no, sinä nyt pahoitat mielesi ihan joka-asiasta muutenkin jos asia ei ole absoluuttisen kommunistinen) ? Lokeroit siis vamut jotenkin erikastiin joita tulee sääliä ja kohdella eritavalla ? Se että pahoitat mielesi vamujen puolesta olematta vamu itseasiassa loukkaa vamuja enemmän kuin Hyysalon kohtelu jos ihan syvällisesti alat miettimään mitenkä vamu sun tekstiä lukisi.

Koita ymmärtää että Hyysalo kuitenkin vain jatkaa ammattiaan, hän oli julkkis extreme laskettelija ja nykyään hän on julkkis vamu jolle jo maratonin juoksu on extremeä. Entäs sauna Timo, ei se ole mikään kultalusikka suussa syntynyt hyväosainen. Lehdet kuitenkin kirjoittaa noista juttuja siksi kun ihmisiä kiinnostaa enemmän, kuin kuulla jostain Keikyäläisestä kylpyammeessa liukastuneesta Yrjöstä jolle tuli aivovamma ja joka ei edes halua julkkikseksi.


Minulla oli yksi jo edesmennyt sukulainen jolla oli hyvin hyvin harvinainen keuhkosairaus. Hän oli 70-80 luvuilla julkisuudessa senverran kun siihen aikaan oli mahdollista (eli Seura ja Hymy jos kirjoitti niin oli suuri julkkis). Hän ei tehnyt sitä siksi että olisi halunnut, hän teki sen siksi että hänen oli pakko taistella saadakseen ihmisarvoista hoitoa. On mielestäni hienoa että enää ei kuitenkaan tarvitse olla julkisuudessa sen vuoksi.

Pointti siis on että suomessa kuitenkin asiat on jo nykyään aika helvetin hyvin ja se miten pärjää ja kuntoutuu ja millaista hoitoa saa on aika pitkälti kiinni omasta itsestä, ei välttämättä siitä onko kultalusikka suussa syntynyt pappa betalar mukula.

 

Tulkitsit nyt pointtini ehkä vähän eri näkökulmasta kuin minä. En minä sitä kritisoinut, mitä Hyysalo saa osakseen, vaan pikemminkin mitä muut antavat Hyysalolle. Toki siitä voi olla montaa mieltä, että onko asian esilletuominen julkisesti sitten hyvä asia vai ei, mutta oletusarvoisesti moisesta saa irti pelkkää hyvää.

Minulla on itse asiassa noin sivullisen osassa ihan omakohtaista kokemusta siitä, millaista vammautuneen ihmisen elämä on. On toki totta, että toisin kuin Yhdysvalloissa, niin täällä ei niin vain jäädä ilman hoitoa vähävaraisenakaan. Toisaalta, mikäli kotoa löytyy jo entisestään rahareikiä (perhe, velat, kuukausittaiset laskut) ja mikäli vammautumisen takia ei voi jatkaa töissäkäyntiä (ja etenkin mikäli on jo valmiiksi vähävarainen), niin ei Suomen valtio nyt sentään taida kaikkea tätä hyvittää.

Ymmärrän sen, miksi Hyysalo saa julkisuutta. Nostinkin esiin juuri Sarasvuon haastattelun sen takia, että siinä palvonta ja ylistys meni yli äyräiden. On yksi asia kirjoittaa Hyysalosta ja mainita, että hän inspiroi muita samankaltaisen kohtalon kokeneita. On toinen asia palvoa miestä suurena sankarina, kun hän periaatteessa omien valintojensa kautta vammautui ja kun hänellä oli ymmärtääkseni paremmat puitteet paranemiseen (kummasti sitä voi keskittyä kuntoutumaan, jos ei mielessä jyskytä koko ajan se, että jok'ikinen sairaalavuoteessa vietetty sekunti syöksee yhä pahempaan taloudelliseen oravanpyörään) kuin keskiverrolla vammautuneella.

 

Kevennetään vähän. Nyt täytyy olla hieman itsekriittinen ja todeta, etten voi mitenkään ymmärtää nykyistä tapaani hankkia tavaroita. Ennen oli helppoa, kun jotain tarvitsi niin mentiin kauppaan ja ostettiin kyseinen tavara sen enempää miettimättä. Tänä päivänä kun muodostuu tarve hankkia esim. joku laite niin alkaa hillitön netin selaaminen ja revikoiden lukeminen. Oikeastaan mitään laitetta ei enää osaa ostaa ennenkuin on käynyt läpi kaikki arvostelut mitä netistä löytyy. Joku voi ajatella, että sehän on vaan hyvä niin ei tuu ostettua sikaa säkissä mutta suoraan sanottuna rupeaa vituttamaan kun sellaisenkin tavaran kuin talousvaaka kohdalla pitää lukea revikoita ympäri maailmaa, että uskaltaa ostaa ja ennenkuin laite on edes himassa, ottaa kuulaan kun "joku" on kommentoinut negatiiviiseen sävyyn "hieman vaikealukuinen näyttö hämärässä..".

Kaipaan vahvasti niitä aikoja kun ei ollut nettiä ja tavarat hankittiin TARPEESEEN lähimmästä marketista ja tultiin kotiin tyytyväisenä kun oli vielä 10% alennuksessa. Ei välttämättä ollut se markkinoiden paras laite mutta ei haitannut kun ei sitä edes tiennyt. Nykyään on melkein "pakko" hankkia se paras (yleensä kalleimmasta päästä) laite, vaikkei olis niin tarvetta eikä välttämättä varaakaan muttei malta olla ostamatta, ettei myöhemmin tule katumapäälle.

 

Ostoperiaatteeni ovat hyvin samanlaiset ja kilpailutan kotimaisen kivijalkaliikkeen antimet ulkomaalaisten vastaavilla aina vaatteista ja elektroniikasta sellaisiin elintarvikkeisiin, joissa suomalaisuus ei ole valttia. Tutkimustyötä teen etenkin elektroniikan kohdalla tuntikausia per ostos. Tosin vuosien saatossa tiedonhakurutiinit ovat harjaantuneet siinä määrin, että pääsen yleensä hyvin nopeasti käsiksi dataan koskien esim. tuotekategorian suosituimpia kohteita, tuotteiden arvosteluja, tuotteiden heikkoja kohtia ja tuotteiden alimpia hintoja.

Vuosien saatossa olen kuitenkin oppinut myös sen, ettei se kallein ole aina parasta ja että on ihan hyväksyttävää tehdä kompromissejä (joita siihen kalleimpaan vaihtoehtoon verrattuna ei edes huomaa tosielämässä). Jos olisin esim. televisiota ostamassa, niin voisin vanhojen tottumuksieni kautta lähteä katsomaan heti kalleinta 3D-mallia. Toisaalta, en tarvitse 3D:tä ja niinpä, puhuttaessa esim. 40" malleista, voin valita 1000-1500 euron 3D-mallin sijaan 400 euron mallin Saksasta, joka on kerännyt nimityksiä "paras ei-3D malli". Näin ollen voisikin todeta, että tutkimustyöllä ja ulkomaiden tarjonnan huomioiden voi toki säästää paljon, mutta vielä enemmän säästöä kertyy pyrkimällä eroon siitä käsityksestä, että kallein malli on se paras malli. Minusta paras malli on sellainen, joka on suosittu, kiitettäviä arvosteluja saanut ja josta seuraava malli sisältää ominaisuuksia, joita ei käytä tai joiden tuoma hintalisä ei käytännön kannalta ole sen arvoista.

En kuitenkaan pidä tätä tottumustani huonona asiana muutoin kuin sitten ehkä ajankäytön kannalta, joskin tutkimustyössä on se etu, että ostoksilla ollessa on sitten se ylin asiantuntija. Aikana ennen nettiä tuli tosiaan ostettua tavaraa menemällä kylmästi liikkeeseen, kuuntelemalla myyjän suosituksia 20 minuuttia, pohdiskelemalla toiset 20 minuuttia ja ostamalla tavara. Muistan noista ajoista sen, että monta kertaa tuli lopulta petyttyä ostettuun tavaraan: joko se meni lyhyen ajan saatossa rikki tai sen suorituskyky ei lopulta vastannut myyjän puheita yms. Siinä on huima ero, kun vertaa tyytyväisyysprosenttia ostoksiinsa ajalta ennen sekä jälkeen netin ja tutkimustyön.

Spoiler

Yksi esimerkki netin tuomasta tietoudesta ihan vaikka kivijalkaliikkeiden välillä liittyy nykyisen televisioni ostotarinaan. Luin rakkaalta foorumiltamme, että Keikon Voneesta saa Sonyni hintaan x. Marssin ko. liikkeeseen, soin myyjälle hetkensä speksien sepostamisessa ja sitten kysyin hintaa. Myyjä sanoi hinnaksi x + (olikosse) 150 euroa. Sanoin hänelle, että täältä on saanut Sonya hintaan x. Myyjä sanoi, ettei moinen hinta ole mahdollinen. Marssin sitten pois Keikon Voneesta ja suoraan Pustaan Mörssiin, josta Sony irtosikin neuvottelun jälkeen hintaan x.

 

Uskomattoman surkeata, että tällaiseen sinänsä hienoon kansalaistoimintaan joudutaan menemään, että saa ylipäänsä ihminen asua omassa asunnossaan! Tämä siis nykypäivän 2013 Suomessa. Täällä pohjantähden alla. Laskutetaan oikeudesta elää. :hitme: Tuollaista ei takuulla tapahdu siellä Albaniassa. Veikkaan vieläpä, ettei virkamiesintoisia fakki-idiootteja tuollainen yksityiselämän häirintä edes hävetä.