Kuinka paljon mielestäsi menestymisestä saa nauttia?

Tuollaisessa tilanteessa sokeutuu helposti ahneudelleen kun saa sumplittua asioita itselleen liian helposti. Kyseessä on henkisen pääoman vaje, kykenemättömyys seisahtua miettimään tilanteen järjellisyyttä, kohtuutta ja eettistä perustaa.

 

Veikkaan, että aika moni meistä tekisi saman, jos olisi tilaisuus.

 

Saako sosiaalituella elävä nauttia lainkaan?

USA:n sosiaaliturvajärjestelmä on toki aivan erilainen (ja kokolailla kehnompi) kuin Suomen, mutta postauksien sanoma on silti ajattelemisen arvoinen.

 

Yep. Asiat ovat mutkikkaampia kuin mitä nopeassa arkielämässämme haluaisimme ymmärtää.

 

Itsekin saattaisin. Mutta antaisin myöhemmin valtaosan pois erinäisiin tärkeisiin kohteisiin. Ehkä hiljaisuudessa, tai sitten mahdollisimman suurella julkisuusmyräkällä esimerkkinä heikommille.

Tosin, en:

a) tee ökyasunnolla yhtään mitään, ei ole ystäviä enkä halua ystäviä jotka tulevat vain kuolaamaan asuntoani eikä myöskään älytöntä määrää turhaa kamaa enkä piittaa huonekaluroinastakaan.
b) tee ökyautolla yhtään mitään, voin matkustella jalkaisin, pyörällä tai ihan muillakin autoilla. Sitäpaitsi jokuhan voi varastaa sen. Turvallisuuteni ei ole yhtään muiden turvallisuutta tärkeämpää.
c) halua tulla elintapaidiootiksi pelkän totaalisesti katoavan mammonan takia ja osoittaa muillekin tyhjyyteen perustuvia arvoja. En yksinkertaisesti halua kuulua rahaidioottien lukuisaan joukkoon.

 

Näitä väitteitä en ole koskaan uskonut. Sama kuin väitetään, että jos saisi Lotossa päävoiton, niin lahjottaisi hyväntekeväisyyteen. Ei vain tapahdu!

Eri asia, jos on kyse testamenttaamisesta. Sitähän tapahtuu.

 

Kun saa riittävästi happea ja ravintoaineita eikä palellu tai paistu kuoliaaksi niin kyllähän siinä mikä vaan eliö hengissä pysyy.

 

Harmillisen vähän esimerkkejä moisesta on tosiaan tiedossa. Voihan olla, että suurin osa tällaisista epäitsekkäistä ihmisistä haluaa tehdä omaisuudestaan luopumisen vähin äänin, noudattaen siinäkin vaatimattomuutta. Tämä tietenkin on ikävää siinä mielessä, että suurin osa ihmisistä on lampaita, jotka seuraavat lauman toimintaa: jos kukaan muukaan ei luovu omaisuudestaan, niin en kyllä minäkään. Näin ollen esimerkkejä kaivattaisiin, vaikka se kuinka tuntuisi esimerkin antajasta siltä, että muut ajattelisivat hänen kerjäävän sankarin viittaa ylleen.

Onhan se toki niinkin, että harvoin tällaisen ajatusmaailman omaavat pääsevät edes rikastumaan. Riippuen toki uravalinnasta, rikastumiseen saatetaan tarvita toimia ja ratkaisuja, jotka ovat tavalla tai toisella vastoin moraalisia ja eettisiä aatteita. Mikäli ei moista "tappajanvaistoa" ole, niin jäänee monella urapolulla muiden jalkoihin. Toisaalta eipä minuakaan haittaa se, etten hyvin todennäköisesti tule koskaan riskastumaan -- muuta kuin sitten sen puolesta, etten voi tarjota hyvää esimerkkiä ja koittaa parantaa ajatustapoja ja oloja. Uunon sanoin "Haluan takaisin ne ajat, jolloin nautin yhdestä markasta". Tavallisen kansan joukoissa pysymisessä on myös se etu, ettei tarvi pelätä sortavansa ketään. Mielummin pysyn kansanedustajien palkkakorotuksista motkottavien parissa kuin olen kansanedustaja, joka mukamas edustaa kansaa rahojensa ja torkkupeittojensa keskellä.

 

Moni tekisi, mutta eivät sentään kaikki. Vähemmän ahne ihminen ei välttämättä edes hakeudu pyrkyrimäisesti tällaisiin johtotehtäviin niin ahnaasti.

Johtotehtäviin liittyvän vallan vastapainona tulee olla vastuu, johon sisältyvät myös eettiset ja moraaliset näkökohdat. Asia, joka on näköjään hämärtynyt johtamiskulttuurissa.

 

Politiikkakin on vain sanahelinää. Esim. Vasemmistoliiton puoluejohtaja kahden parhaiten palkatun puoluejohtajan joukossa. Oli jotenkin huvittavaa huomata uutisesta Vasemmistoliiton palkkapolitiikka. Toisaalta miksei ansaitsisi palkkaansa, vaativa tehtävä.

Ylipäänsä äiti teresa -hahmoja vain on hyvin vähän maailmassa. Uskon, että ahneus on geneettisesti edullinen ominaisuus. Sittemmin lajin kehityttyä myös vaihtokauppaan kykeneminen on noussut eduksi. Ja nämä yhdistämällä on resepti maalliseen menestykseen.

Lahjoittajageeniset ovat todennäköisesti karsiutuneet geenipoolista aika rankalla kädellä ennen tätä yltäkylläisyyden aikakautta.

 

Kyllähän tässä nyt luulisi menevän jonkin rajan. Menee aivan älyttömäksi. En laittanut ymmärtämättömyys-ketjuun kun ymmärrän sen että sosiaalisista fadeista innostuneita aina riittää melkeinpä sitä enemmän mitä roskempaa itse sisältö on. Musta vaan on väärin, että yhdistämällä osaamattomuuden, laaduttomuuden, trendikkyyden omaan mitäänsanomattomaan persoonaan saa jopa stadionin itselleen ja sen seurauksena rekkalavallisen rahaa. Itkettää tuo ahneus.

 

Onhan tuo minustakin käsittämätöntä, mutta kuten jopa Rumba-lehden toimittajakin myöntää (levy)arvostelussaan, niin Cheek osaa kyllä myydä tuotettaan, vaikka sen sisältö muuttuu levy levyltä itserakkaammaksi ja yleisöään rivien välistä mollaavaksi. Ongelma lienee myös osittain siinä universaalissa faktassa, ettei suurin osa musiikinkuuntelijoista kuuntele ajatuksen kanssa, mistä levyillä lauletaan. Allekirjoittanut uskaltaa tunnustaa, että pitää Cheekin musiikkia tanssittavana ja tietyissä tilanteissa menevänä taustamusiikkina. Toisaalta, uudelta levyltä paistaa läpi "minä, minä... ja muut tuolla alempana" mentaliteetti siinä missä aiemmin Cheek pystyi pitämään tämän tiukemmin rivien välissä. Tätä ei kuitenkaan moni kuule menevien biittien ja Cheekin murinan alta. Cheek ja hänen faninsa voivat toki pistää kaiken kritiikin kateuden ja räp-perinteiden (uhmakkaasti huipulla olemisesta riimitteleminen) piikkiin (joskin Cheek ei pahemmin edusta räp-genreä) ja pyytää kriitikoita kävelemään hetken Cheekin MCM:n kengissä. Jos kuitenkin ottaa Louis Vuittoinin Cheek-lasit pois silmiltä, niin huomaa, että mies laulaa periaatteessa siitä, että kaikki muut kuin hän itse on pelkkää materiaa.

Uskon kuitenkin tämän Cheek-ilmiön kaatuvan ennemmin tai myöhemmin. Miehen suosio räjähti Vain Elämää -ohjelman jälkeen, jossa mies esiintyi hymypojan ja unelmavävyn viitta olallaan. Kuten on Robininkin kohdalla, juuri tämä tekijä, puhtoinen ja aurinkoinen persoona, on kovaa valttia Suomessa nostamaan menestyvän artistin seuraavalle tasolle. Tämä kulissi tulee kuitenkin kaatumaan, sillä Cheek alkaa olla jo sellaisessa pyörityksessä ja syynissä, etten usko hänen pystyvän olemaan tuomatta esille oikeaa persoonaansa, jonka epäilen olevan itsekäs, neuroottinen (en vieläkään ole päässyt yli siitä, ettei Cheek voinut mennä makuupussiin VE-sarjassa) ja suhteellisuudentajuton materialisti. Uskon, että Cheek joutuu ajan saatossa matelemaan lehdistön eteen pyytämään anteeksi törttöilyjään pelastaaksen imagonsa, jonka avulla levyjä ja keikkoja myy. Silloin kai viimeistään näemme, ketkä oikeasti fanittavat miestä ja ketkä hänen puhtoista imagoaan. Uskoisin, ettei kyseisellä erotuksella tulla enää stadionia myymään loppuun.

 

^Juurikin noin. Epämusiikin edustaja saa myydä vaikka kymmenen stadikkaa putkeen, en arvosta. Kertoo jotain Suomen kulttuurin nykytilanteesta, että joku tuollainen onnistuu siinä, missä ei ole tiettävästi onnistunut tähän mennessä YKSIKÄÄN kotimainen artisti tai bändi, niin hämmentävää kuin se onkin. Toki tuo on vasta varaustilanne, mutta yhtä kaikki. Ja itse kun en ole allekirjoittanut eläväni kapitalistisen logiikan mukaisesti, niin voin hyvin sanoa että vika on paitsi yleisössä myös tekijässä (en edes kutsu tuota tyyppiä artistiksi). On vaan hämärä tuo koko kuvio. Eikä tämä olisi edes niin vakavaa, jos musiikkia yleisesti arvostettaisiin ja ne ihan oikeat artistit saisivat palkkansa laadukkaammasta työstään kuin mitä tuollainen suhteellisuudentajuton pelleily edustaa.

 

[video=youtube_share;6P75vmGF8HQ]http://youtu.be/6P75vmGF8HQ[/video]

 

Tässähän olikin jo aiemmin käynyt selväksi, että Dieselin farkuista nauttiminen on vielä ihan ok ja sallittua. Vaan meneekös räätälöidyt Dieselit jo kokonaan överiksi ja kieltolistalle? Pitääkö kadulla ennen paheksuvan katseen luomista kysyä vastaantulijalta, että ovat hänen farkkunsa vakiohyllykokoa vai räätälöidyt?

 

Ei tarvitse. Menestyksestään voi mielestäni nauttia sekä sisäisellä että ulkoisella kohtuudella. Sisäinen kohtuus on sitä, että itse tiedostaa, meneekö nauttiminen överiksi, ja säätelee nauttimistaan sen mukaisesti. Tähän voisi oletusmittapuu olla kehittyneiden maiden asukkien nauttimisen tason keskiarvo ja suotavaa olisi myös tehdä sopivia vähennyksiä ajatellen kehittyvien maiden reippaasti alempaa keskiarvoa. Ulkoinen kohtuus on taas sitä, että kun yhteiskunta perustuu harmoniaan ja yhteiseloon ja kun meillä kaikilla ei mene yhtä hyvin, niin yksilö nauttii menestyksestään siten, ettei se ole liian suuressa ristiriidassa vaikkapa nyt sellaisen kehittyneiden maiden asukin kanssa, jolla menee huonommin.

Sisäisen kohtuuden kautta Dieselin farkut eivät vielä omasta näkökulmastani edusta kohtuutonta menestyksestään nauttimista ja se hintalisä, mikä räätälityöstä tulee, voidaan oikeuttaa sillä, että räätäliä työllistetään (tämä oikeutus tosin toimii vain silloin, jos nauttimisväline on lähtökohtaisesti kohtuuden rajoissa, joten kartanoiden ja Lamborghinien valmistajien työllistymistä en pidä oikeutuksena). Ulkoisen kohtuuden kautta taas kari ja krista kaduntallaaja eivät erota, ovatko Dieselin farkut suoraan hyllystä ostettuja vai räätälöityjä (saati ovatko farkut Dieselin), joten homma on siltäkin osin kunnossa.

 

Mitenkäs esim Armanin tai Bossin farkut?

 

Onhan tässä sinänsä turha merkeistä (oli siinä piilevää sarkasmia tai ei) puhua, sillä niistä kaikista löytyy sekä halvempia että kalliimpia malleja. Allekirjoittanut on aikanaan omistanut kummankin merkin malleja ja hinta on ollut aina alle 150 euron jos ei alle 100 euroa. Nykyään tosin ostan omat farkkuni Amazonista tai Ebaysta noin 45-75 euron kappalehintaan. Omasta näkökulmastani (jos otetaan vaikka ne räätälöintikustannuksetkin mukaan) sellaiset +300 euron farkut ovat jo kohtuuttomia, joskin henkilökohtaisesti en itse ikinä ostaisi yli 150 euron farkkuja.

 

Entä jos halvat farkut on teetetty lapsityövoimalla ja käytännössä orjatyöllä? Voiko kalliimmista ökyvaatteista nauttia tietäen, että ne on valmistanut alan rautainen ammattilainen eikä hikipaja? Entä lomamatkailu? Suomen sisällä ok mutta esim Dubai on varmaankin kieltolistalla?

 

Eettisyyshän on toki asia erikseen ja sellaiselle menestyksestään nauttijalle näytän toki vihreää valoa, joka nimenomaan sen takia, ettei vahingossakaan tue lapsityövoimaa, teetättää vaatteensa tai ostaa ne 100% eettisyyden takaavalta valmistajalta (valitettavasti vaan tässä maailmassa on vaikea olla varma moisesta, minkä olemme oppineet esim. hyväntekeväisyysjärjestöjen taholta). Epäilisin kuitenkin, ettei suurimmille osalle tällaisten vaatteiden ostajista lapsityövoiman tukemisen välttäminen käy mielessäkään, vaan tarkoitus on yksinkertaisesti ottaa irti kaikki siitä rahasta, minkä on omalla hyvällä onnellaan saanut kokoon yhteiskunnan avustuksella (on hoopoa ajatella, että voi nauttia ultraluksuksesta ansaitusti, koska muiden ihmisten taskuistahan se raha omaan taskuun tulee, eikä suinkaan maagisesti ilmasta oman kovan työn tuloksena). Allekirjoittaneen täytyy häpeäkseen myöntää käyttävänsä esim. Nikeä, koska talous ei riitä urheilujalkineiden teetättämiseen lapsityövoiman tukemisen välttämiseksi.

Lomamatkailussa näkisin periaatteen olevan sama kuin asunnon hankkimisessa: on kohtuullista olla missä vain, mutta siinä vaiheessa kun alat vaatimaan eksklusiivisuutta haluamalla valtavan neliöalan pelkästään omaan käyttöösi, niin kohtuullisuus muuttuu kohtuuttomaksi.