Minäkin pidin. Mutta fiilis tosiaan jotenkin lopahti noin viimeisten 15 minuutin aikana. Spoiler Minusta lopun juonenkäänne, jossa Kruger tilttasi, oli typerä. Mielestäni tuo koko kuvio ja Fosterin teilaaminen olisi voinut hoitua jollain toisella tavalla. Lisäksi häiritsi lopussa se, että Krugerilta räjähti puolet naamasta veks ja pois, mutta hänet saatiin henkiin. Foster taas sai Krugerilta lasinpalan kaulaansa ja kuoli ilmeisesti ikään kuin pysyvästi. Tai sitten minulta meni jotain tuossa ohi. Tyylikästä (heh) rappio- tai slummiestetiikkaa, ja mielestäni hyvin samankaltainen visuaalinen ilme kuin District 9:ssä. Kameran heiluminen häiritsi välillä ikävästi, eikä taistelukohtauksista oikein tahtonut saada selkoa.
Voin vain vahvistaa sen, mitä täällä on jo todettu. Käsikirjoituksen keskentekoisuus hiukan haittasi elokuvan alkua, jossa henkilöitä ja ympäristöjä esiteltiin. Kokonaisuus on silti mielikuvituksekas ja Elysium edustaa samanlaista maanläheistä, nuhjuista tieteiskerrontaa kuin Tähtien sota (vuoden 1977 versio) ja District 9; elokuvan maailma muistutti myös Dreddiä (2012). Sairas pikkutyttö tuntui rahtusen verran liian tunteisiinvetoavalta, kliseiseltä keinolta. Pienistä ”valuvioista” huolimatta Elysium oli mukaansatempaava, toiminnallinen ja ajatuksia herättävä kertomus, jota voi ehkä pitää sadun kaltaisena varoituksena: jos emme pidä varaamme, tuollainen tulevaisuus on mahdollinen. Näyttelijät oli valittu onnistuneesti (mm. William Fichtner sivuroolissa). 3/5
Ohjaajan aikaisempi tuotos District 9 oli huomattavasti parempi elokuva, kuin tämä ISOLLA budjetilla tehty scifi rymistely. Elokuva oli visuaalisesti tyylikäs, mutta sisällöltään melkoisen ontto. Vaikkakin tarina rikkaiden ja köyhien välisestä kuilusta (maa vs. Elysium) olikin mielenkiintoinen (tähän suuntaan maailma on ikävä kyllä enemmässä määrin menossa). Vielä kun suurin osa Los Anglesin asukkaista oli latinoita, oli myös osuvasti käsikirjoitettu. Sharlto Copley "pahiksena" ei vakuuttanut. Roolihahmo heitti muka-hauskaa läppää (ala Bruce Willis A Good Day to Die Hard). Jodie Fosterin rooli elokuvan alussa toimi, mutta loppua kohti roolihahmo menetti merkityksensä. Liian isoa aihetta käsiteltiin liian pienimuotoisena, vaikka budjetti olisi antanut myöden myös toisenlaiselle käsittely tavalle. Spoiler Aluksia lenteli Elysiumin pihanurmikoille, kuin sieniä sateella. Luulisi että tuollaisessa avaruusasemassa olisi automaattinen puolustusjärjestelmä, tai jotain. Missä esim. olivat nämä robottipoliisit, kun Sharlto Copley kavereineen alkoivat räjäytellä Elysiumin työntekijöitä? Elysium 3-/5
Itse pidin tästä enemmän kuin suht. mitäänsanomattomasta edellisestä tuotoksesta. Ei kyllä mikään klassikko tämäkään. Spoiler Ilmeisesti ei ollut, kun elokuvan alussakin piti pyytää agenttia maapallolta ammuskelemaan ohjuksia pakolaisaluksien perään. Ja robottipoliisejakin oli vain maapallolla. Ilmeisesti tarkoitus oli esittää aluksella asuville siviileille, että kaikki oli hyvin ja maapallollakin oli kaikki hyvin eikä mitään syytä ollut asevarusteluun aseman varjelemiseksi.
Yhdenmukaisuus Distric 9:n on kyllä aika silmiinpistävää. Molemmissa päähenkilön motiivina on heikkenevä terveydentila (D9:ssä muutos ötökäksi ja E:ssä säteilymyrkytys), D9:ssä on rotusortoa E:ssä sorretaan köyhiä, tapahtumapaikka on pääosin slummia, päähenkilö saa käyttöönsä jonkinlaisen exoluurangon, päävihuksi muodostuu palkkatappajamainen, ilkeä mies joka saa tehtäväksi päähenkilön lahtaamisen, molemmissa tärkeäksi päämääräksi muodostuu päästä jonnekin avaruusalukselle/asemalle... Jos Elysium olisi tullut ennen niin olisin veikannut sen saaneen enemmän huomiota kuin mitä se nyt sai. En jaksa nyt tehdä suurempaa elokuva-arviota. Ihan tyylikäs ja sinänsä harmiton scifitoiminta, joskin ei nyt niin erikoinen. Olisin ehkä toivonut hahmoilta hieman enemmän, kun pääosissa kumminkin olivat Damon ja Foster. Lisäksi tässä oli joitakin ongelmia, joita on tässä ketjussa jo mainittu esim. miksi Elysiumilla ei ollut sen suurempaa puolustusjärjestelmää, mihin ne robotit katosivat kun rähinät alkoivat, miten se pakolaisnainen ehti lapsensa kanssa hoitopodiin, kun muu seurue napattiin kiinni miltei avaruusaluksen vierestä, miksi elysiumlaiset olivat niin douchebagejä ettei niitä parantola-aluksia voinut lähettää Maahan tai miksi kukaan ei tehnyt bisnestä niillä tai miksei niitä ylipäätänsä ollut Maassa jne. 2,5/5 Vaikka tämä herättääkin kysymyksiä ja tuntui lähinnä D9:n uudelleenlämmittelyltä niin kyllä tämän katsoi ihan vaivatta.
Tuli eilen tarkastettua. District 9:n jälkeen tietysti odotukset olivat korkealla, ja kyllähän ne oikeastaan ihan hyvin tuli täytetyksikin. Juoni oli sellainen aika perusjuttu, mutta jokainen elokuvaan sisällytetty yksityiskohta oli mieleeni. Scifimaailma oli erittäin hieno, jonka kruununa mielestäni hääri koko elokuvan tärkein symboli - laite, joka parantaa sairauksista. Ehkä juonessa oli vähän sellaista pientä hienosäätöä, mutta ne jäi kuitenkin silti taka-alalle hyvän rytmityksen johdosta, ja kuten yllä kuvataan, reippaa 110 minuuttia kuluivat kitkatta. Ehdottomasti katson plussaksi myös sen, ettei tässä tuntunut lainkaan siltä, että tavaraa olisi ollut liikaa, ja elokuvan mittaa olisi tarvinnut typistää. Äänipuoli oli vakiintunut tröötin ilmentymä, joka ei mitenkään erityisesti esiintynyt muihin viime aikasiin scifi-rymistelyihin edukseen. Näyttelijöistä Jodie Fosterin kohtuu näkyväkin rooli oli aika mitäänsanomaton, ja tilalla olisi voinut nähdä kenen tahansa piristämässä tonttia. Samaa voisi sanoa Matt Damonin kohdalla, jonka patsasteleva olemus oli aika väsynyttä settiä. Sen sijaan District 9 sankarin tonttiakin kantanut Sharlto Copley teki allekirjottaneeseen jälleen vaikutuksen, eikä näyttelijän veto tälläkään kertaa jättänyt kylmäksi. Kaiken kaikkiaan silti erittäin viihdyttävä scifi-elokuva. ****
Olihan tämä hyvä ja visuaalisesti jopa upea elokuva, mutta loppuratkaisun osalta mentiin hiukan eri suuntaan, kuin itse olisin toivonut. Elokuvaa markkinoitiin oikeastaan vain Damon/Foster -hahmojen avulla ja odotin, että Spoiler Fosterin hahmo on kuviossa mukana loppuun saakka (ja ehkä jopa selviää hengissä, ehkä jopa muuttaa käsitystään asioista), mutta tylsähkö sivuosa-agentti ottikin melko yllättaen pääpahiksen roolin ja loppu olikin sitten pelkkää rymistelyä. 3,5/5 tälle kuitenkin helposti.
Melkoinen pettymys. Draama teennäistä (olisi jättänyt lopun siirapit edes pois) ja Sharlto Copleyn kohdalla tuntui ohjaajalla olevan joku pakottava tarve valita hänet johonkin rooliin. Synkempää tunnelmaa kaipasin synkän aiheen tueksi, nyt oli liikaa pehmoilua. Paikoin jopa ärsyttävää katsottavaa, kiitos osittain Jodie Fosterin tai hänen roolihahmonsa. Visuaalisesti toki komea, mutta sillä ei koko elokuvaa tehdä.
En odottanut tämän ketjun kommenttien jälkeen kovin paljoa, joten yllätyin ilousesti. Meno oli yllättävänkin rosoista ja elokuva viihdytti loppuun saakka.