Asioita joita en voi ymmärtää

Missä on päättäväisyys tänä päivänä? Ja jonoissa toistensa huomioon otto?

Sattui muutama minuutti aikaa ja päätin ostaa kupin kahvia. Edessäni oli kaksi ihmistä jotka eivät tehneet elettäkään aloittaakseen prosessin jo ennen kassalle tuloa. Kassalla sitten ensimmäinen kysyi voileipiä. No siinähän ne olivat näytillä jonottajille koko ajan. Sitten alettiin kysymään mitä sämpylöiden sisällä oli (kaikkien ruokatavaroiden vieressä oli info siitä ja hinnat). Sitten kun valinta oli vihdoin tehty, piti saada tietää vielä hinnat. Sen jälkeen sitten se toinen ihminen - minä haluaisin myös jonkin voileivän...
Tässä vaiheessa kiersin molempien ohi, otin itse sen kahvimukini ja kortti ojossa valmiina työntämään sen lukijaan. Silloin heräsi tämä ensimmäinen leivän ostaja ja kiersi minut mielenosoituksellisesti ohi ja valmistautui maksamaan. Yhtäkkiä hänen liikkeissään oli aistittavissa ripeyttä...
Jätin kahvimukin siihen ja lähdin tyyliin pitäkää tunkkinne.

En ymmärrä tuollaista velttoilua ja saamattomuutta.

 

Missä on kärsivällisyys tänä päivänä? Ja jonoissa toistensa huomioon otto? Samassa paikassa jossa yhdyssanatieto utta jaetaan?

 

Mopo rikki?

 

Ehkä leivän ostajat eivät olleet orientoituneita aktiiviseen elämän tapaan Wikakasan sarvissa?

 

En ymmärrä miten joku kehtaa valittaa "jonoissa toistensa huomioon ottamisesta" ja samaan putkeen ilmoittaa itse etuilevansa muita asiakkaita ja bonuksena jättävänsä annostelemansa (eli nyt myyntikelvottomiksi muuttuneet) elintarvikkeet kassalle niitä maksamatta.. Täytynee olla erittäin lyhyt pinna. Kyllähän se välillä tietty harmittaa kun vaikka em. pikaruokaloissa jonottamisaika käytetään jutteluun tai puhelimen tiiraamiseen ja vasta kassalla aloitetaan menuun katsominen ja pohtiminen, mutta ei sen takia nyt etuilemaan tarvitse alkaa, saatika ilkivaltaisesti tahallaan tuottamaan hävikkiä liikkeenharjoittajalle.

 

Onkohan tämä nykyajan hektinen elämäntyyli sitten johtanut siihen, että ihmiset käyttävät yhä vähemmän aikaa muiden huomioon ottamiseen. Esimerkiksi kaupan jonossa ohi päästäminen (viittaan tilanteisiin, joissa useampi taho osuu kassalle yhtä aikaa), mikäli toisella on hyvin vähän ostoksia, on kokemukseni mukaan vähentynyt merkittävästi. Kymmenen vuotta sitten tällaisia kohteliaita ihmisiä mahtui useita vuoden kauppakäynteihin. Viimeisen kahden vuoden sisään en muista kuin yhden tapauksen, jossa minut olisi päästetty ohitse, vaikka viikottain tulee käytyä vähintään kerran kaupassa niin, että ostan 1-2 tuotetta. Allekirjoittanut pyrkii kuitenkin päästämään ohitseen pieniä määriä ostavia ihmisiä sekä myöskin esim. vanhuksia.

Ruokakauppakäyttäytymisessä on alkanut sekin ärsyttämään, kun ihmiset kulkevat kapeilla käytävillä kuin kuninkaalliset kehonrakentajat. Usein on tuntunut siltä, oli vastassa bodari tai hieno rouva, että päälleni käveltäisiin mikäli en itse väistäisi. Allekirjoittaneelle on taas itsestään selvää, että missä tahansa julkisessa paikassa huomioidaan aina ympärillä olevat ihmiset. Olenkin alkanut tällaiset "leveilijät" kohdatessani ylikorostetusti heittäytymään käytävän laitaan liikkuen sivuttaisliikkeellä eteenpäin.

Kassakäyttäytymisestä en yleensä löydä moitteen sanaa muissa ihmisissä. Eiväthän kaikki tietenkään ota maksuvälineitään esille valmiiksi, mutta oikeastaan vain vanhuksilla ja sairailla ihmisillä on tupannut menemään sen hakemiseen useampi minuutti. Allekirjoittaneella on aina maksukortti valmiina kassatyöntekijän tervehtiessä ja bonuskortinkin asetan käteen valmiiksi oikein päin (mikäli kyse on höylättävästä mallista).

 

Toisten huomioimisen ja kohteliaisuuden vähentyminen ei taida olla pelkästään Suomalainen ilmiö vaan taitaa olla yleistä kaikissa länsimaissa. Viime amerikan matkalla kun aina annoin metrossa istumapaikkani vanhemmalle naisihmiselle niin miltei joka kerta reaktio oli hämmästynyt, toki kiitokset kuului. Ja kun avasimme kaverin kanssa hotellin oven parille n. 60v rouvashenkilölle niin ovesta kuljettuaan toinen rouvista tuli takaisin ja sanoi "you are rare breed".

Yritän itse olla kohtelias, kunnioittaa vanhempia ja muutenkin käyttäytyä siivosti, toki joskus kiireessä/ajatuksissaan fokus keskittyy omaan napaan. Mutta kusipäille ja moukille annan heidän omaa lääkettään.

 

Todennäköisesti. Hyvä pointti aheikkisellä tuossa. Minulle ei kuitenkaan tule mieleen tapauksia, jossa joku olisi jonossa päästänyt ohi, vaikka monesti ostankin vain yhden, pari, kolme tuotetta. En nyt oikeastaan ole sellaista lähtenyt olettamaankaan, että ohi päästettäisiin. Musiikki soi aina napeista, niin jaksaa odotella paremmin.

Jonkin aikaa sitten täällä rakennuksessa pidin ovea auki jollekin naiselle, joka kantoi jotain mappeja sylissään. Hetkisen siinä sain odotella, ja ämmä vain sitten käveli siitä oviaukosta läpi ja jatkoi matkaansa sanomatta sanaakaan. Siinä kyllä teki jo mieli huutaa sarkastisella äänellä perään jotain, että "no eipä kestä" tai vastaavaa. Joltain lapselta tuollaisen moukkamaisuuden ymmärtäisi, mutta aikuinen nainen oli kyseessä.

 

Nojaa, pointtini tässä oli se, että jos nämä kaksi jonon keulilla olisivat ottaneet huomioon takana olevat, he olisivat päästäneet kolme-neljä asiakasta ohi siinä miettiessään, eivätkä olisi menettäneet itse mitään. Joillakin on aikaa seisoa takana vaikka kuinka kauan, toisilla taas ei. Kysymys ei ole aina kärsivällisyydestä. Itselläni oli vain hieman aikaa, mutta nämä kaksi kuksivat siinä niin kauan, että minulta jäivät kahvit juomatta. Ei ole koko maailman asia, eniten minua huvitti se, kun sille ensimmäiselle tuli kiire vasta siinä vaiheessa kun olisin mennyt ohi. Lisäksi, olisin ennättänyt ostaa sen kahvini kolme kertaa siinä ajassa, kun nämä kaksi miettivät pelkästään sitä mitä söisivät ja kassaneiti seisoi pää kallellaan ja ilme kertoi kyllä kaiken mitä hän ajatteli näistä mietiskelijöistä. Sori nyt vaan itsekkyyteni poijjaat, mutta minulta ei löydy niin valtavasti sympatiaa ihmisille, joille takana seisovat eivät merkitse yhtään mitään. Itse pyrin tekemään sen ja minulla on aina kortti kädessä ja hoidan asian viipymättä että muutkin pääsevät joskus kassalle.

Muuten olen kyllä sitä mieltä, että jonossa voi ihan hyvin päästää edelle jonkun, jolla on vain pari tavaraa kädessä. Minulle on joskus annettu tilaa siten ja olen itsekin päästänyt ohitseni ihmisiä sellaisessa tilanteessa.

Olen muuten ollut myös tilanteessa, jossa kassa on itse kutsunut jonossa seuraavana olevan edelle sillä verukkeella, kun joku viivyttelee, hakee korttia tai palaa hakemaan hyllystä takaa sen unohdetun lehden.

 

Sellaisiin asioihin, joiden toteuttaminen riippuu osittain muista on varattava aikaa. Sitä enemmän, mitä enemmän asia riippuu muista. Jos asian voi tehdä teoriassa (asiaan liittyvät henkilöt puhaltavat kanssasi samaan hiileen) ajassa T, mutta voit vaikuttaa asioihin vain x % verran, pitäisi asian tekemiseen varata periaatteessa aikaa t:n verran:

t = 100 * T / x ​

On myös hyvä pitää mielessä, että sinun intressisi ovat erittäin harvoin muiden intressejä. Sinun "tämä pitää hoitaa heti" on usein muiden "hoidetaan kun/jos jaksetaan".

 

Itselle kun tulee vastaavia tärkeilijöitä jonon hännille tai muuten välittömään läheisyyteen elämääni psyykkaamaan, tekee mieli mietiskellä niitä voileipiä, juomia ym. oikein kunnolla. Kyllähän omasta makukokemuksesta on kuitenkin vastuussa vain itse. Sitten jos valitseekin väärin, joutuisi harmituksen lisäksi maksamaan 2x.

Heh, sama pätee erityisesti liikenteessä. Siinä kun kaikessa rauhassa laskettelet auringonlaskuun nauttiessa jonon kiemurtelusta, ja alatkin tuntea takaasi tulevien rimpuilevaa paineen nostatusta, nousee välittömästi ajatus keskittymistason nostamisesta jotta varmasti moottorijarrutus hoituu huolella ja joustoa löytyy molempiin suuntiin.

Se on toisista kanssaihmisistä huolehtimista viimesen päälle, jotta aina kun siihen tulee mahdollisuus niin pystyy heitä opettamaan. Rauhassa ja kärsivällisyydellä.

 

Samanlaiseen ihmisten (naiset)ajattelemattomuuteen törmää tämäntästä kauppojen kassoilla. Tuotteet kun on ladattu hihnalle ja pitäisi maksaa niin siinä vaiheessa aletaan kaivamaan valtavan kokoisesta käsi/olkalaukusta sitä lompakkoa, satojen meikki/hiuspullojen yms seasta. Kun sen lompakon ja maksukortin voisi yksinkertaisesti kaivaa valmiiksi esiin siinä odottaessa tai kassajonoon mennessä.

 

Naiset nyt on naisia. Varmaan tulevaisuudessa sitten androgyyni kuluttaja-armeija vetää korttia hihasta samaan tahtiin, ja kassakone laulaa.

 

Ahhh... tätä Luterilaista sadismia. Sitä ruoskaa ei koskaan voi saada liikaa. :hitme:

 

Miten tämä tapahtuu käytännössä? Jos sinulla on aikaa esim. bussin lähtöön 5 minuuttia, saatat ehkä ostaa kioskilta lehden vaikka jonossa on kaksi ihmistä. Varaat aikaa tähän miten? Arvelet ehkä, että nuo kaksi ihmistä selviää asiasta kahdessa minuutissa. Miten varaat aikaa esim. viiteen minuuttiin, jos nämä ihmiset jostain syystä sitten jäävätkin jumiin siihen tiskin eteen? Uskoisin, että yrität ehkä käydä siinä jonossa ja annat sitten periksi kuin huomaat että nyt on lähdettävä jos aikoo keretä kyytiin. Parhaimmassa tapauksessa vilautat lehteä myyjälle ja heität kolikon tiskille ja lähdet jatkamaan matkaasi?

Tämä keskustelu taitaa olla todellakin meille kaikille, jotka eivät oikein tahdo ymmärtää jotain...

 

Ja näitä hattupäitä näkeekin liikenteessä usein. Jotenkin ovat poissa elämän tahdista, moni ehkä rauhoittavien lääkkeiden vaikutuksen alaisina tai muuten vain elämänkriisissä. Ja aihe on ikuisuuskysymys kun keskustellaan ja äimistellään sellaisia, jotka ajavat 80 km/h moottoriellä kun muu liikenne sujuu satasta.

Sama tyyppi esiintyy vanhempana painoksena laivoissa. Seisovassa pöydässä ladataan kaikki sekaisin lautaselle ja lopussa tungetaan sitten vielä hakemaan jonon keskeltä se leivänpala joka unohtui jonossa lautanen kädessä liikkuessa.

 

Jaa ei multa vaan kyselty autokoulussa kirkon jäsenkirjaa.. Unohdit lisäksi, että mulle alettiin ekana. Siis rauhassa ajeleva on sadisti ja painostaja on se normaali? Näkökulmansa kullakin.

 

Jokaisella rytminsä. Ero on siinä, että sinä yrität pakottaa muita mukautumaan juuri omaasi sen sijaan että sopeutuisit itse. Suomi-neuroosi.

Kontrollifasisti.

 

Kyllähän se kuulostaa silta, että sinäkin yrität pakottaa, kun moottorijarrutat alamäessä tahallasi alinopeutta. Taidat olla karavaanari.

 

Eikä sinua opetettu muun liikenteen asenneopettajaksi. Tai jos opetettiin, niin siinä autokoulussa oli jotain perusteellisen pielessä. Tahallaan muiden ajoa estävä on vähintään yhtä vaarallinen autoilija kuin kaahaaja.