Olen Kekkosen linjoilla, mitä tulee painonpudotukseen. Kekkonen tarkkaili painoaa päivittäin. Onhan se hieman ärsyttävää joka aamu paino mitata, mutta siten näkee tiheästi, syökö oikein laihtuakseen. Tavoitteen saavutettua voi siirtyä vaikka pari kertaa viikossa mittaukseen...
Jos ylipäätään harrastaa mitään missä voivat lihakset kasvaa on aivan turha tuijottaa vaakaa.. kaikista paras mittari on perus halpa pihtimittari jolla suoritetaan 3-pistemittaus (ojentaja, reisi, vatsa) ja sen perusteella mitataan rasvaprosentti... tosiaan eriasia jos haluaa laihduttaa ja pudottaa painoaan esim. lihaksien kustannuksella etc.
Kun laihdutan 20 kiloa (180 Mcal) rasvaa pois, joka on eräänlainen tavoitteeni pitkällä aikavälillä, niin sinäkö väität, että minulta katoaakin 45 kiloa lihasproteiinia (180 Mcal)? Maapallon fysiikan lakien vallitessa se ei ole mahdollista, niin paljon lihaksia en taida edes omistaa. Toisin sanoen: kun joku syö kulutukseensa nähden 100 g rasvamäärän verran (900 kcal) "liian vähän" ruokaa per vuorokausikeskiarvo, niin hän laihduttaa rasvavarastojaan pois noin 100 g päivässä (YLI 100 g läskiä oikeasti palaa, koska rasvanpolton muunnoksien hyötysuhdehäviöt vaativat oman osansa). Tämä on ihan normaali vaje ja jotain tällaista vajetta minäkin teen huomaamattani jopa nytkin; poltan rasvaa pois ihan vain hissukseen hengittämällä ja jopa nukkumalla elikkäs kuorsaamalla. Harhaoppisten mukaan tässä -900 kcal tilanteessa siis katoaisi lihasmassaa pois 225 g vuorokaudessa? Wottöfak? Ettäkö minulta katoaisi 4 kuukauden dieetin vuoksi 27 kiloa lihaksia? Juu, todellakin näin siinä tapahtuu. Mikä-mikä-maassa kenties, mutta eipä onneksi maapallolla. Jos joku alkaa kadottaa lihaksiaan pois 225 g vuorokaudessa, hän on vakavassa sairaustilassa ja vaatii tehohoitoa välittömästi. Verenmyrkytys, maksa+munuaisvaurio sun muut fataalit asiat ovat tuolloin käynnissä. Liikenneonnettomuuksissa ja oudoissa sairauksissa voi näin käydä, kun lihas alkaa nopeasti hajota ja myrkyttää elimistöä. Minun olotilani on päinvastoin mainio, toimintakykyni samoin, joten grammaakaan lihasmassaa en tällä hetkellä kadota. Joku epätietoinen varmaan myöskin pelkää, että se tumma pötkäle, joka pulahtaa vessanpönttöön, on kriittistä lihasmassaa, ja että se pitää äkkiä syödä takaisin suihinsa. Siitä vaan popsimaan jos pelkotila on kova. Minä en pelkää lihaskatoa, koska tiedän milloin se ilmenee ja milloin ei. Netin urbaanilegendat eli sitkeät harhat saavat vapaasti velloa minun puolestani (ei niitä höpöväitteitä/pelotteluita poiskaan netistä enää saa, eikä sata miljoonaa väärässä olijaa voi valhetta totuudeksi muuttaa) ja pelotella tietämättömiä. Minä en iltapelottelusatupuheita usko, koska fysiikan lait ja tutkimukset kertovat miten asiat oikeasti ovat. Lihasten katoaminen jonnekin mustaan aukkoon (dieetin vuoksi) on, ja saa pysyä, klassisena urbaanilegendana, josta tulee koomista kansanperinnettä, varsinainen hölmöläistarina, sitten kun ne sata miljoonaa hölmöä jokus oppivat totuuden ja ymmärtävät uskoneensa menninkäistarinoihin koko pienen ikänsä. Käyttöenergia otetaan rasvasta ihan automaattisesti, heti kun välittömät sokerivarat on käytetty. Niin on tapahtunut miljardien vuosien ajan ja sama pätee karhuun, kissaan, ihmiseen ja muihinkin otuksiin. Kuten jo sanoin, vasta sitten kun rasva on käytetty lähes loppuun, aletaan purkaa lihaksia hengissäpitomekanismien tarpeisiin. Jos leijona tai gepardi menettäisi lihaksensa viikon pituisen paaston aikana kun saalista ei ole, se ei saisi gasellia kiinni ja kuolisi nälkään. Vaan hyvinpähän ne otukset jaksavat paastota päiväkausia, jopa useita viikkoja, ja syövät normaalisti tyyliin kerran viikossa "ison liha-aterian". Paaston aikana palaa jellonassa varastoläski, ja vasta vakavassa sairaustilassa poltetaan lihassolut pois energiaksi. Karvakorvan tapauksessa lihasten poltto merkitsee kuolemaa, koska savannilla ei ole otuksien teho-osastoa. Ihminen kenties ehditään pelastaa jos helikopterilla noudetaan lihaksiaan polttava uhri hoitoon. Minä ylläpidän normaalia toimintakuntoa, koska haluan ylläpitää normaalia toimintakuntoa. Jos joku haluaa juosta kilpaa, hänen pitää juosta kilpaa kyetäkseen juoksemaan kilpaa. Joku toinen haluaa vahvat niskalihakset, joten hänen pitää treenata niitä niskalihaksiaan. Olympiakultaa juoksukisassa ei voi voittaa makaamalla sohvalla ja syömällä Olympiajuustoa tai olemalla syömättä sitä. Ainoastaan kova treenaaminen tuo kultamitalin. F1-autoa tai -venettä ei voi ajaa jyrkissä mutkissa pelkästään syömällä Z-merkkistä ruokaa tai olemalla syömättä sitä. Ainoastaan kova niskan treenaaminen pitää pään aloillaan mutkissa ja estää kolaroinnin kun G-voimat repivät päätä sivulle. Nyrkkissääntönä pidän nykyisin: ruoka on hengen ravintoa (keho huolehtii itse itsestään). Safkan avulla pidetään pää kunnossa. Väärä ravinto tekee henkisesti huonon fiiliksen, josta seuraa fyysisiä oireita. Esim. minä en tykkää tummasta suklaasta, mutta tykkään valkoisesta Tobleronesta. Jos syön tummaa, alkaa oksettaa ja vituttaa ja stressitaso nousee ja tulee muutenkin huono olo. Joku huruhörhö saa vannoa tumman suklaan nimeen käsi hamppuraamatullaan ja paasata mantrojaan, mutta minä potkin häntä takalistoon tyhmine ohjeineen. Itse tiedän paremmin mikä maistuu omassa suussa hyvälle ja mikä pahalle. En syö mitään pahanmakuista, vaikka se paha aine jonkun mielestä terveellistä olisikin. Jos karkin ja pihvin mussutus tuottaa jollekin muulle huonon fiiliksen ja stressiä ja huonoa oloa, niin kannattaa jumalauta lopettaa se karkin/pihvin mussutus. Se mikä sopii minulle (herkkujen mättö naamariin kaksin käsin) ei ehkä sovi herkkukammoiselle ijvijsainfirhförejhgiöhgreg-vegaanille. Jolla lihasmassa hipoo nollaa, koska kaikki hyvä ruoka on hänelle syntiä. Huippu-urheilussa, jossa kilpaillaan pienistäkin eduista vastustajaan nähden, ravintovalinnoilla tehdään se viimeinen silaus, viimeinen prosentin kymmenyksen parannus. Viinaa eilen juonut pikajuoksija on hieman heikossa hapessa kilpailussa, joten maitoa eilen juonut juoksija voittaa tuon kisassa kompuroivan krapulakallen. Kaduntallaajan ei tarvitse etsiä viimeistä promillen parannusta olotilaansa, joten ravinnon merkitys on vähäisempi. Saa ottaa kaljaa ja pullaa jos siltä tuntuu. Se, että minä olen yhä elossa (suuri ihmetys itselleni), vaikka olen syönyt viinikumia+pullaa enemmän kuin koko muu tämän maan väestö yhteensä, osoittaa, että ravinnon määrällä ja laadulla ei oikeastaan ole paskankaan merkitystä terveyden ja suorituskyvyn kanssa. Superlyhyesti: jos lihaksesi palaa energiaksi tai tuhoutuu muulla tavalla, makaat jo tällä hetkellä letkuissa teho-osastolla. Jokainen omin jaloin kävelevä tai hauiksillaan kelaava EI polta lihaksiaan pois, vaan polttaa rasvaa, ihan kuten evoluutio määrää. Käytännössä 100% tämän tekstin lukijoista ei makaa koomassa letkuissa, joten lopettakaa se lihaskadon pelkääminen ja herätkää totuuteen. Lihasten normaali käyttäminen ylläpitää lihakset ennallaan ja sillä sipuli.
DVB-G....juuri ja juuri ryömin musavehkeitteni vierelle että saan antti tuiskun soimaan...... No tosiasia on että ravinto mitä vetää kitusiinsa on pääasiassa...ei se vitun haba+hartiatreeni korjaa mitään.SIIS se mitä syö....normaalia suomikotiruokaa jos siittä edes joku mitään tajuaa. Jos oikeesti haluaa esim.laihtua niin isot lihasryhmät rääkkiin:jalat,selkä on ne isot,seurustelulihakset rinta,hauis on sivuseikka. Normaalikäyttäytymistä lihaksilta on se että kiskotaan niitä kiviä,puita,ym juurineen...jos ei niitä ole niin täytyy keksiä jotain muuta aktiviteettia lihaksille. EN makaa letkuissa! Latexi oikeilla linjoilla...noin se menee
Se on kuule ihan fakta että minuskaloreilla palaa aina lihaksiaKIN, sinä et sitä faktaa kumoa vaikka mitenpäin sitä koitat selittää, eikä käsipainovemputtelut ja kreatiinit siinä auta.. Palaa siinä rasvaakin aivan varmasti, jopa reilusti enemmän optimaalisessa tilanteessa. Mitä tulee esim. huippu-urheiluun vaikkapa kehonrakennukseen niin silloin on nestepuoli kovemmassa tarkkailussa kun esim. kiinteä ruokapuoli (loppumetreillä). Helvetin hienoa jos pystyt vetämään viinikumia ja pullaa ja laihduttamaan 20kg, en halua edes tietää kyllä nykykuntoasi, sry. TOSIN jos et ole koskaan treenannu yhtään mitään edes vemputellut käsipainoja niin toivoa saattaa olla sen suhteen että lihasmassasi säilyy ennallaan ja rasva palaa. Käyttöenergia otetaan rasvasta ? joo otetaan ja ei oteta.. ihmisen syke määrittää sen mistä se otetaan, mennäänkö glukoosilla vai millä..
Kenties urbaanilegendat lihaskadosta ovat syntyneet siitä, että siinä erikoistapauksessa kun "työllä" poltetaan rasvaa enemmän kuin perusaineenvaihdunta sitä polttaa, voi tapahtua vaarallisia asioita. Pitää tietää mitä on tekemässä, jos aikoo "työskentelemällä" laihduttaa. Minä EN laihduta työllä, vaan annan perusaineenvaihdunnan hoitaa rasvanpolton omia aikojaan. Perusaineenvaihdunnan tarpeet tyydyttävä rasvanpoltto on prosessi jossa elimistö "ehtii" mainiosti muuntaa rasvaa moniksi aineiksi, joita tarvitaan elossapitoon. Olisi hengenvaarallista lähteä kolmen kuukauden tauottomalle juoksumatkalle saharan tai etelänavan yli pelkän vesipullon kanssa. Ei siis saa kuluttaa 12000 kcal energiaa vuorokaudessa, koska elimistö "ei ehdi" käsitellä sitä rasvamäärää ajoissa (jopa 1,5 kiloa läskiä poistuisi elimistöstä päivässä, aivan liikaa). Ja kun tällöin rasvaa ei saada tarpeeksi paljon mobilisoitua, lihaksia aletaan pilkkoa lisäenergiaksi. Tässä tilanteessa lihakset tosiaan tuhoutuvat. Toinen esimerkki "työllä laihduttamisesta" on Suurin Pudottaja, jossa myöskin työskentelyllä poltetaan rasvaa selvästi enemmän (noin puoli kiloa päivässä) kuin pelkkä perusaineenvaihdunta yksinään tekisi. Mutta se tehdään kontrolloiduissa oloissa, eikä ikinä päästetä pullukoita juoksemaan saharan läpi pelkän vesipullon kanssa, vaan ruokaa syödään sopivan paljon, että elimistö vielä kykenee ottamaan rasvavarastoja käyttöön, eikä luisuta nääntymisen puolelle. Jos joku aikoo fyysisellä työllä laihduttaa, eli haluaa poistaa läskiä yli 150 g vuorokaudessa, niin sitten pitää syödäkin jotain. Ja kysyä neuvoja joltain osaajalta, joka neuvoo millaista työtä pitää tehdä ja kuinka paljon päivittäin. Mieluummin lyhytkestoista suurta kuormitusta, kuin pienellä kuormalla tuntikausia, koska samalla sitten hoituisi oleellinen lihasten aktivaatiokin. Lihaksia siis pitää "aktivoida", jotta ne pysyisivät kunnossa laihtumisenkin aikana. On helpompaa tai ainakin nopeampaa aktivoida lihaksisto kanniskelemalla painavia esineitä pitkin kämppää, kuin saada aikaan sama aktivaatioheräte kevyellä pitkäkestoisella liikunnalla, eli kuljettamalla paperiliitintä Porvooseen ja takaisin kerran päivässä takaperin kävellen. Tämä lihas-aktivaatio ei suinkaan ole rasvan polttamisen vuoksi, eli kaloreita ei ole tarkoitus polttaa, vaan saada lihakset ärtymään ainakin sen verran, että ne muistavat olevansa hengissä, suorastaan muistuttavat elimistöä olemassaolostaan, ja kirkuvat haluavansa eheytystä levon aikana. Minä nimenomaan en halua tuplata laihtumisnopeutta, vaikka sen voisin liikunnalla tehdä. Olen laatinut tavoitekäppyräni sellaiseksi, ettei tarvitse ruveta urheilijaksi tai Suurimmaksi Pudottajaksi, vaan riittää kun olla möllöttää ja näprää niitä sun näitä vakioaskareitaan. Kiusaa lihaksia pikkuisen silloin tällöin. Ottaa rennosti. Antaa laihtumisen tapahtua tausta-ajona itsekseen, kiinnittämättä siihen erityisemmin huomiota. Minulle ulos pakkaseen lähteminen on stressi, ja se pilaisi laihtumiseni. Minimaalinen etu, jonka ulkoliikunta talvella antaisi kalorinpolttoon, pilaantuisi stressihormonimyrskyn vuoksi, kun rasvat lukittautuisivat paikalleen elimistön paniikkimoodissa. Sama on minulla sokerin kanssa. Siinä silmänräpäyksessä kun (karrikoidusti sanottuna) edes ajattelen sokeripalaa, insuliinimyrsky rynnii vereen ja rasvamobilisaatio vaihtaa suuntaa rasvanpoltosta rasvan varastoimiseen. Ihminenhän osaa joko polttaa rasvaa tai varastoida sitä. Minulle nämä muunnoshetket ovat stressi, ja pyrin välttämään stressitekijöitä laihtumisen edistämiseksi. Siksi tapani on ollut syödä kerran päivässä, eli olen vuosikymmenten aikana harrastanut "23 tunnin paastoa" joka ikinen päivä, etenkin työkiireisinä päivinä, kun aikaa jäi pelkkään yhteen ateriaan per vuorokausi. Koska olen näin hidas insuliini/kasvuhormoniswappaaja, eli 23 tunnin paasto 365 päivänä vuodessa on tehoton laihdutustapa MINULLE, jouduin kehittämään itseäni varten tämän rajumman metodin, 60 tunnin paasto kolmen päivän välein, että hidas elimistöni oikeasti ehtisi vaihtaa syömisen aikaisen rasvanvarastointimoodin paastoaikaiseen rasvanpolttomoodiin, ja pysyisi rasvanpoltolla häiriintymättömästi riittävän kauan.
Höpölöpö.. Sinä taidat olla todellakin siellä mikämikämaassa etkä maapallolla, noi sun jutut ontuu iha älyttömästi. a) se ei ole todellakaan mitää urbaanilegendaa että lihasta katoaa kun ollaan miinuskaloreilla, no ehkäpä kun tarpeeksi sitä hoet itsellesi että lihas ei katoa niin sitten se ei katoa. b) juoksumatka saharan yli... rasva ja lihakset.. tiedätkö mitä tarkoittaa glykogeenivarastot tai glukoosi ? Mutta joo pölötä kaikessa rauhassa näitä omiasi, näissä ihan hyvä huumoriarvo =)))
Jep, se on katos ihan mitä hakee.. Itse pyrin polttamaan rasvaa ja nostamaan painoa. Minua ei painonpudotus kiinnosta.. rasvaa voisi muutama % olla vähemmän.
Se onkin sitten eri thröödin paikka, jos aikoo lihasmassaa kasvattaa. Tässä ketjus oli tarkotus sillai niiku laihuttaa/pudottaa painoa.
Jos tässä keskustellaan pelkästä PAINON pudotuksesta, niin harmi, mielestäni tuo on jopa vaarallista(epäterveellistä) hommaa... Mutta huvinsa kullakin. Ehkä ei kannattaisi päästää itseään siihen 30kg ylipaino-kuntoon ja sitten pitää jotain hullunmiehen paastoja.
Entäs jos jollakin henkilöllä noin oli jo käynyt? Eikö siltikään saa laihduttaa grammaakaan pois, koska painon alentaminen kulutustaan vähemmän syömällä vasta vaarallista olisikin, niin kovin paljon vaarallisempaa kuin se 30kg ylimääräinen vatsaontelorasva?
Topikkia saisi kunnioittaa edes sen verran, ettei lihasten KASVATUSTA tulla aina markkinoimaan joka paikkaan, kun kyse on harmillisen liikamassan (läskin) VÄHENTÄMISESTÄ. Kaksi omaa maailmaansa ovat he. Suorastaan voisi sanoa: kaksi täysin vastakkaista kohderyhmää. Vaikka molemmilla ryhmillä (4% bodyfat / 40% bodyfat) onkin tavallaan sama tavoite, niin vaikuttaa siltä, että ne 4% tyypit ovat ilkeitä ja lannistavia ja tyrkyttävät sellaisia menetelmiä, jotka ovat 40%-läskeille mahdottomia tai muuten vain vastenmielisiä. Ja mikä olennaisinta: TÄYSIN TURHIA. 90% ihmisistä voi elää elämänsä menemättä kertaakaan eläessään punttisalille imemään vieraita bakteereja itseensä. Minä kuulun tähän lahkoon. Ei se koneen vääntely tai raudan nosto tai mitä siellä nyt tapahtuukaan, ei se ole ratkaisu niille, joille se ei ole edes teoreettinen vaihtoehto (ongelmana voi olla rahoituspula, viruskammo, ulkonäkövaje ja minulla nuo kaikki). Ilmankin julkista itsehäpäisyä voi elää. Minä olen ollut parikymppisenä lähes rasvaton, kaikki lihakset selkeästi näkyvillä, sekä ollut myöhemmin 40 kg läskiintynyt, suunnilleen jumppapallon näköiseksi otukseksi muutuin. Alamäet pyörin alas, niin ei tarvinnut kuluttaa kenkiä. Tämä oli vitsi, jota tosikot eli bodarit eivät tajunneet. Siitä huolimatta en sairastunut kehonrakennukseen, joka tuntuu tekevän ihmisistä jotenkin outoja. Sokeita tieteellisille tutkimustuloksille ja etenkin metatutkimuksille, joista selviää laaja totuus. Valtaosa ihmispopulasta on jopa sellaisia, etteivät he sovellu kehonrakennuksen maailmanmestareiksi, vaikka söisivät mitä ja nostelisivat rekka-autoja. Tälle valtaosalle on yhdentekevää se, jos joku bodari karjuu naama punaisena, että menetti 25 g lihasmassaa viime dieetillään. Toki se maksoi kisassa voiton, mutta NORMAALIN IHMISEN kannalta tuollainen mitätön menetys ei nouse edes mitättömän arvoiseksi maininnaksi. KATOAAKO MINULTA 27 KILOA LIHASMASSAA 4 KUUKAUDESSA VAI EIKÖ KATOA? Joku bodari voisi sanoa edes sen minulle maallikolle, joka en harrasta lihasten kasvatusta. Vastauksen tietää jokainen normaali. Vain bodareille asia ei ole selvinnyt. 27 grammaa saattaa kadota, mutta sitä ei kukaan pysty millään mittaamaan, saati huomaamaan koeponnistuksissa. Useiden vuosien ajan olen kirjannut muistiin suoritteeni, eikä niissä ole tapahtunut minkään talvidieetin vuoksi mitään käytännön muutosta. Samat ajat vakiolenkillä polkemisessa. Sama käsipaino samoilla toistomäärillä (1 puntti kerrallaan, koska selkänivelet eivät kestä suuria taakkoja, tämäkin ikääntymisen tuoma ongelma lienee bodareille vieras konsepti). Sama punnerrusmäärä yms. Ainoa toistuva ilmiö on se, että kuntoni paranee kesän edetessä, ollen parhaimmillaan syksyllä ennen sadekauden alkua. Sateet lopettavat ulkoliikuntani, ja sitten tulee talvi ja hitsaan oven umpeen ja kunto alkaa laskea. Eipä haittaa, koska tiedän mitä kesällä on tulossa, suorituskyky on silloin taas ennallaan! Jos kerran SUORITUSKYKY PYSYY VAKOINA vuodesta toiseen, niin mitä väliä sillä on, vaikka "27 kiloa" lihaksia katoaisikin. Voinhan minä sanoa yhtä totuudellisella metodilla, että minultapa katoaa tänä talvena 35454524 kiloa lihaksia 4 kuukaudessa, lällällää. Kuka panee vielä paremmaksi? Onneksi totuus on se, että lihakset eivät katoa yhtään mihinkään, normaalikäyttäjän mitattavin konstein. Bodarit ammattilaitteineen ja kehoanalysaattoreineen toki huomavat pienemmätkin erot suorituskyvyssään, jos syövät sitä tai tätä, tai muuttavat treeniohgjelmaansa. Mutta kaduntallaaja ei millään mitattavilla keinoilla huomaa kotikonstein sitä, että lihasmassa dieetillä (tai ilman dieettiä!) alenisi 25 grammaa. Tai kasvaisi 25 grammalla. OIKEAT mitattavat muutokset lihasmassassa vaativat useiden kuukausien "ammattimaista" työtä, siis massan lisääntyminen. Ja jotta kyseinen keinotekoisesti kasvatettu massa säilyisi, se vaatii jatkuvaa ylläpitoa. Bodari on kuin ilmapallo. Mitä enemmän ilmaa palloon puhaltaa, sitä vaikeammaksi tulee puhaltaa lisää ilmaa palloon sen paineen kasvaessa, ja sitä nopeammin pallo alkaa pienentyä jos siihen "tulee vuoto" eli lopetetaan jatkuva tarkkuutta vaativa ylläpito. Tällainen harraste tai ammatti on ihan spesiaali ala, jonka metodit eivät päde kaduntallaajalle pätkän vertaa. Ja suurin syy on nimenomaan tässä: kaduntallaaja ylläpitää lihasmassansa täysin vakiona, toimiessaan arkisin tavoin kuten aina ennenkin. Näin toimii normaali ihminen. Lihasmassa on luontaisesti täysin vakio, jos suorittaa samat askareet vuodesta toiseen. Miksei bodari ymmärrä tätä? Luulisi, että kun on alkanut harrastaa huippu-urheilua, niin opettelisi silloin ammatin vaatimat tiedotkin. Eli että ammattilainen vaatii säännöllistä rajua huoltamista pysyäkseen ammattilaisena. Ja että maallikko pysyy maallikkona tekemättä asian eteen yhtikäs mitään, ihan vain tepastelemalla jääkaapin ja sohvan väliä. Tai juoksee koiran kanssa päivittäin metsän ympäri. Mitä kukin nyt huvikseen tekeekään. Minun näkökulmani on maallikon eli "sunnuntaikuntoilijan" (jolle kesä on sunnuntai), ei ammattibodaajan. Bodarit kuunnelkoon bodareita, maratoonarit maratoonareita, sukeltajat sukeltajia.
"Painon pudotus" on ihan hyvä termi, jota ei kannata muuttaa tai ymmärtää tahallaan väärin, vaikka jopa teeveen terveysneuvojat paheksuvat termiä kulmat rutussa. Parempaakaan termiä ei ole, tai siis ne kaikki tarkoittavat samaa asiaa: Laihdutus tarkoittaa rasvamäärän vähentämistä. Painon pudotus tarkoittaa rasvamäärän vähentämistä. Keventäminen tarkoittaa rasvamäärän vähentämistä. Joka hiton termi mitä on keksitty, tarkoittaa kehon rasvamassan vähentämistä. Kuten pitääkin. Termillä viitataan häirikköpiireissä siihen, että "paino=lihasmassa", vaikka todellisuudessa "paino=rasvavarasto". Yritetään lietsoa sekamelskaa päivänselvän termin pilaamiseksi. Laihdutettaessa ei luita tipahtele lattialle, silmiä ei pullahtele päästä, eikä sormia irtoile. Vettä kyllä katoaa dieetin alussa, mutta sen menetys ei haittaa; vesihanasta sitä saa ryystettyä lisää, jos joku ei ole huomannut. Ainoa ruumiinosa, mistä saadaan mitattavia kilogrammoja vähenemään, on se rasvan määrä. Termi on aivan oikea. Muut mahdollisesti vähenevät osat kehossa ovat vähentyneet "luontaisella tavalla". Keventynyt henkilö käyttää ja tarvitsee mm. pienempiä lihaksia kuin paksuna ollessaan. Esimerkki: identtiset kaksoset A ja B laihduttavat kumpikin vuodessa 20 kiloa läskiä pois ja A treenaa lihaskuntoaan reilusti koko dieetin ajan, samalla kun B jättää nuo treenit tekemättä, toimii vain arkisella normaalitavallaan. Dieetin jälkeen A omistaa hieman suuremman lihasmassan kuin B. Olisiko ero puoli kiloa tai jotain. Kaikki riippuu mitä treeniä on tehty. Sitten molemmat alkavat elää identtistä elämää, eli A lopettaa superharjoittelun ja palataan arkeen. Vuoden kuluttua molemmilla on identtinen lihasmassa. Sama, joka on henkilöllä B, joka ei treenannut mitään dieetin aikana. Henkilön A bodatut ylisuuret lihakset siis menetettiin, koska lopetettiin bodaaminen; ylläpito. Lihasmassa vähenee tai kasvaa automaattisesti juuri sellaiseksi, jota henkilö arjessaan tarvitsee. Mitä enemmän läskiä kertyy, sitä isommaksi lihasten pitää kasvaa, että henkilö jaksaisi taapertaa rasvavuorensa kanssa. Ja kun paino putoaa, lihasmassakin seuraa siinä mukana. Tosin hitaasti, viiveellä. Lihasten muutokset ovat erittäin hitaita, suorastaan etananopeutta verrattuna rasvamassan muutoksiin. Kannattaa tutkia lihaksiaan vuoden viiveellä, jotta saisi jotain konkreettista tuntumaa siihen, onko voima lisääntynyt vai vähentynyt viime vuodesta. Viikon tai kuukauden aikaväleillä kohina on suurempi kuin trendi, vertailu on epäluotettava. Päivän kunto voi olla mitä vain, mutta vuoden viiveellä jo selvästi huomaa onko yleiskunto muuttunut. Ja koska vuoden päästä on sama vuodenaika kuin nyt tai vuosi sitten, niin vertailukohtakin on hyvä. Hiihtolenkin aikaa kannattaa nyt talvella tarkkailla, koska heinäkuun hiihtokeli on jotenkin hitaampi. Lihaksisto on aina "tarpeenmukaisen kokoinen", ja jos haluaa tehdä muutoksia luontaiseen lihaksistoonsa, se vaatii jatkuvaa aktiivista huoltoa: - Tarvitaan jatkuvaa treenaamista jos lihasmassaa pitää lisätä tai ylläpitää ylikorostuneella tasolla. - Pitää maata liikkumattomana makuullaan, jos haluaa jostain syystä normaalia pienemmät ihakset. En suosittele tällaista metodia, olen tätä hirvitystä kerran kokeillut (aerobinen kunto muuttuu paskaakin paskemmaksi). Lyhyesti sanottuna on vain kaksi vaihtoehtoa joista valita: A) RUPEA BODARIKSI. Sinun on ehdoton pakko huoltaa lihaksiasi 365 päivää vuodessa, koska jos rupeat lorvailemaan, lihaksesi katoavat. Todella stressaavaa elämää on tämä, sen huomaa kiukkuisten bodarien asenteesta elämää kohtaan. B) JATKA KADUNTALLAJANA. Älä murehdi läskin ja lihaksen problematiikkaa, koska genetiikka hoitaa ne automaattisesti sellaisiksi kuin pitääkin. Lihas- ja läskimassa seuraa automaattisesti sitä mitä teet. Jos kanniskelet mikrouuneja, kätesi vahvistuvat tarpeellisen paljon. Jos luistelet, saat riittävän vahvat reidet. Kantamalla 30 kg vesitynnyriä pään päällä niskasi vahvistuu. Länsimaisten bodarimiestenkään ei kannata tätä yrittää, niska voi katketa. Kehitysmaissa 40-kiloiset naiset jaksavat tehdä tällaista käsittämätöntä puuhaa, koska he ovat siihen tottuneet. Ihmisen keho adaptoituu siihen mitä hän tekee arjessaan.
Pikkuisen liian jyrkästi paino putoaa tällä hetkellä, suhteessa teoreettiseen laihdutuskäppyrään. Ehkäpä nostan syöntipäivän kilokaloreita muutamalla sadalla. Joka tapauksessa nyt vihdoin ollaan kuitattu pois taannoinen mässäilyviikko-retkahdusvaihe. 6,0 kg laihempana nyt tepastellaan, verrattuna vuodenvaihteeseen. VAIKKA on mässäilty viikko herkkuja tässä välissä, eli nostettu massaa 4 kiloa ylemmäksi. Ilman mässäilyvaihetta olisi varmaan laihduttu 9...10 kiloa? Vaan ei se ihan niin mene. Siksi, koska keho ajattelee itseään pidemmällä aikajänteellä, eikä muutaman päivän ylensyönti tai paasto vaikuta kokonaisuuteen kovinkaan paljon. Viikkojen...kuukausien kuluessa yleistrendi vasta paljastuu, eli nähdään onko käynnissä oikeasti lihominen vaiko laihtuminen. Päivän-parin aikajänteellä tehdyt massamittaukset kertovat lähinnä nestemäärän hetkellisen tilanteen, ei todellista kehon kiintoainemassaa. Syöntipäivä kerää kehoon vettä, joten sen päivän jälkeinen punnitus on runsaan kilon verran koholla, mutta seuraava punnitus on jo poistanut ne nesteet, eli se ylimääräinen vesikilo poistuu ekan tai viimeistään tokan paastopäivän aikana. Eli vaikka retkahtaisi viikon pituiseen pizza+jäätelötaivaaseen ja paino nousisi useita kiloja, niin ei saa masentua moisesta "lihomisesta", koska, kuten olen todistanut, ruotuun palaaminen on helppoa ja tavoiteviiva saavutetaan vaivattomasti parin viikon tai viimeistään kuukauden kuluttua. Helppoa tämä tosiaan on. Sekuntiakaan ei ole ollut vaikeita päiviä 0+0+3000 -dieettini kuluessa. Kaikissa muissa kokeilemissani dieeteissä elämä oli päinvastoin jatkuvaa taistelua ja epämukavuusalueella kidutusta, tai ainakin hermoja raastavaa stressaamista. Ylikireyttä. Tämä uusi dieettini on rento, ilmava, vaivaton. Nytkään ei tekisi mieli syödä yhtikäs mitään tänään. Mutta koska on suunnitelman mukainen syöntipäivä, on pakko syödä tänään. Taitaa olla pastan ja lihapullien vuoro. Likööriä ja suklaata jälkiruokapuolelle, eli muutamaa erilaista Toblerone-makua ja Baileys' Originalia kyytipojaksi. Ihan sääliksi käy mm. Atkins-dieettaajia. He kun jäävät dieettinsä kuluessa ilman suklaata ja likööriä. Minä puolestani syön täsmälleen samoja herkkuja kuin aina ennenkin, ja silti pudotan 20 kiloa läskiä pois 4 kuukauden aikana. Vaikka repsahtelisin silloin tällöin viikon pitusisille kääretorttusaarille ahmimaan. Mutta enää EI OLE SYYTÄ repsahdella, koska tämä uusi dieettini sallii herkut. Kun saa syödä yhdessä päivässä riittävän reilun annoksen kaikenlaista hyvää, poistuu tarve jatkaa mässäämistä seuraavinakin päivinä. Päinvastoin on mukava palata paastolle pariksi päiväksi, lepuuttamaan pois ähkyä olotilaa. Sitten kun tavoitepaino on keväällä saavutettu, tai jo hieman ennen sitä, dieetti muutetaan asteittain "painon ylläpitomoodiin". Syömispäiviä lisätään yksi kerrallaan. Ensin yksi syömispäivä viikossa lisää. Jos laidutaan edelleen, lisätään toinen syömispäivä seuraavaan syöntiepisodiin, että laihtuminen pysähtyisi. Etsitään sellainen balanssi, jossa syömiset ja paastot ylläpitävät painon vakiona. --------------------------- Taisi olla viimeisimmän syöntipäivän (29.1.2014) 3997 kcal liikaa, eli laihtuminen muuttui liian hitaaksi tai jopa loppui. Sama se, nytpähän tiedetään kielletty yläraja kaloreille. Oletan, että 3500 kcal voisi olla sopivampi sapuskamäärä syömispäivälle. Tällä hetkellä. Laihtumisen edistyttyä pitää tietysti kaloriannosta pienentää, koska perusaineenvaihduntakin hieman pienenee läskimassan huvetessa. Koska viimeksi tuli syötyä 500 kcal "liikaa", niin kompensoin virheen syömällä seuraavaksi 500 kcal "liian vähän". 3000 kcal helmikuun ensimmäisenä päivänä syötäköön ja katsotaan mitä vaaka sanoo 4.2.2014. Luultavasti olen silloin päässyt takaisin oikealle laihtumistrendille. Tällaista kokeile-ja-korjaa -haarukointia tarvitsen koko laihdutuskauden ajan, koska muutakaan metodia ei ole, jolla voisi päätellä oikean kaloritarpeen. Toteutuva laihdutuskäyrä on siis muodoltaan piikikäs kuin piikkisika himalajalla, mutta viimeistään 1.5.2014 ollaan tavoitepainossa kaikesta huolimatta. Selvästi pahin haitta tässä dieettimetodissani on ruma laihdutuskäyrä. Käppyräviiva pomppii ylös-alas kuin kyljelleen kaadetussa ping-pong-videopelissä ikään. Tämä haitta aihettaa psyykkistä kärsimystä, joka voi haitata laihtumisprosessia. Taidan stressin vähentämiseksi lisätä taulukkolaskentaan datan pehmennyksen, jolloin käyrä muuttuu loivemmaksi aaltoiluksi. Sitten kyllä en enää voi nopeasti reagoida virheisiin, vaan tieto väärästä kalorimäärästä saapuu näkyville vasta monen päivän viiveellä. Teenpä siis kaksi taulukkoa, jossa ensisijaisessa on nätit loivat aallot ja toisella välilehdellä tai muuten piilossa olevassa taulukossa on normaalit terävät piikit, joita voi mennä katsomaan tarpeen niin vaatiessa. .
Pitääpäs pitkästä aikaa kirjoitella tännekin. Suurimmat angstit on nyt iteltäkin kadonnut, niin hyvä kirjoittaa. Tapout kakkosta edelleen tulee tehtyä säännöllisesti. Käytännössä on siten, että viikossa on sählyä kerran pari ja hiihdän kun kelit sallii. Muina päivinä teen tapouttia. Viikossa tulee yhteensä viisi liikunnallista päivää (joista yksi on vatsalihaspäivä), yhtenä päivänä venyttelen vähintään tunnin ja yksi päivä on täysin lepopäivä. Eli periaatteessa kaksi lepopäivää. Tapoutin ohjelmia vaihtelen, jotta ei samoja tule tehtyä. Välillä saatan jonkun tehdä ykkösestäkin, jos ei yli tuntia ehdi päivässä käyttää. Ero esimerkiksi vuoden takaiseen on siinä, että kun ennen en tehnyt mitään niinä päivinä, kun ei ollut sählyä tai hiihtokelejä, niin nyt teen tapouttia. Paino on pienempi kuin yli 10 vuoteen ja lihaksetkin ovat kasvaneet ihan hyvin. Suhteellisen terveellisesti olen viime vuosina syönyt, joten muutoksia ei paljoa siinä ole. Muskelimieheksi en halua, joten se ei haittaa, vaikka tuo ei varsinainen lihastenkasvatusmenetelmä ole. Samalla kuitenkin pitää todeta, että kyllä noilla "kuminauhoilla" saa kasvatettua lihasta. Tarpeeksi jäykän, kun valitsee niin ei toistoja jaksaa montaa tehdä. Sen lisäksi mietin sitä, (joku liikunnasta tietävä ehkä osaisi vastata) että miten se vaikuttaa lihaksen treenaamiseen, kun vastus kasvaa liikkeen pituuden myötä? Eli siis, kun kuminauhan vastus kasvaa siten, että se on raskaimmillaan juuri, kun lihaksen on jännittänyt maksimiin (tai miten tuo pitäisi sanoa?). Ymmärrätte kuitenkin varmaan mitä tarkoitan. Koskaan ei esimerkiksi hauis ole ollut niin iso kuin nyt. Vaimokin totesi, että kädet ovat paksummat kuin ennen. Hauikset ja ojentajat ovat ihan poikki niiden treenaamisen jälkeen. Myös reidet ovat ihan hyvässä kunnossa ja sen huomaa myös sählyssä ja hiihdossa. Mutta tosiaan täytyy todeta, että homma toimii meikälle oikein mainiosti. Suhteellisen rankka aerobinen liikunta plus lihasten treenaaminen on oikein mukavaa. Maksimaalista voimaa ja lihasten kasvatusta tuolla ei saa, mutta kyllä se lihas silti kasvaa ihan tarpeeksi normaalin ihmisen näkökulmasta ja kestävyyskin paranee.
Älä pelkää muskelimieheksi aika harva pääsee vaikka haluaisi. Ainahan kaikki uusi ja erilainen ärsyke toimii lihastenkasvatuksessa. Ihan sama pätee lenkkeilyyn.. Ei lenkkeilessäkään se sama lenkkimatka vuositolkulla juuri enää kuntoa kasvata yli tietyn pisteen (etenkin jos mennään samalla temmolla, sykkeellä ja kuormalla) Eli vaihteleva ärsyke on avain voittoon.. Mitä tahansa jumppaa teetkään kuminauhoilla tai ilman niin älä lyö mitään niveltä lukkoon kesken sarjan. tee ennemmin ns. se 1 x 8 kun kahdeksan ykköstä
Laihduttaminen ja painonpudottaminen on täysin eri asioita. Ne jotka pudottaa painoa vain ruokavaliolla ovat/tulevat useimmiten ns "laihoiksi läskeiksi". Laihduttamisessa pitäisi pikemminkin puhua vartalon mitoista sentteinä, rasvaprosentin pienentämisestä, sisäelinrasvan määrästä ja lihasten määrästä. Eli toisinsanoen muodikkaasta kehonkoostumuksesta. DVB-G:n metodi voi olla valvotuissa olosuhteissa ja joillain reilusti ylipainoisilla ihan tehokaskin menetelmä, mutta en voi kuvitella tilannetta missä ilman kohtuulista liikuntaa ei myös lihasmassaa häviäisi ihan reilustikin kun tuollaista paastoa noudattaa pidempiä aikoja. Muutkin terveysvaiktuukset voivat olla mielenkiintoisia. Ja mitä tulee lihasten _kasvattamiseen_ niin jos ei harrasta juuri lainkaan liikuntaa laihduttamisen aikana niin ne eivät missään nimessä kasva, enkä voi kuvitella etteivät ne pienenisi huomattavasti. Ymmärrän ettei lihasten koko tai erottuvuus ole kaikille ihmisille lainkaan tärkeää, mutta lihakset kuluttavat ne päivittäiset kalorit. Eli mitä pienemmät lihakset, sitä vähemmän pelkkä oleminen kuluttaa energiaa. Itse pitäisin reipasta liikuntaa yhdistettynä ruokavalioon parhaimpana tapana poistaa läskiä kehosta, se ei ole ehkä paras tapa pudottaa painoa tosin, mutta lopputulos on kaikinpuolin parempi jos ei oteta vain vaan näyttämiä absoluttisia lukuja huomioon. Itse olen "laihduttanut" noin vuoden, mutta painoa on tullut n. kilo lisää. Silti näytän huomattavan erilaiselta. Itse asiassa pitäisi alkaa sömään vähän enemmän. Ihan mielenkiinnosta, sitten kun olet DVB-G saavuttanut tavoitepainosi, alatko syömään normaalisti, uuden painosi mukaisen määrän kaloreita, vai syötkö tällä tavalla loppuelämäsi ajan?