Mihin tämä päätelmä perustuu? Tai päättelitkö tuosta että vähentämällä kaloreita laihtumisesi alkaa taas kunnolla uudestaan? Jos noin niin aika rankkaa yksinkertaistamista. No en ole m ikään aineenvaihdunta expertti, joten ehkä menetelmästäsi tulee sinun kohdalla menestys. En tiedä mikä on suhtautumisesi lääkäreihin tai muihin terveysalan henkilöihin. Tulosten verifioinnin kannalta olisi ollut hyvä ottaa laihduttamisen alussa muitakin suureita kuin paino huomioon. Kuten vaikka kokonaisterveystilanne, veriarvot jne. ja vertailla niitä projektisi edistyessä. Eli oletko ylipäätään 20kg "terveempi" vaikka ehkä painat vähemmän.
Joo ja kaikenmaailman pizzan yms. paskan syömisellä elimistö menee vaan entistä enemmän jumiin mm. aineenvaihdunta. Vaikkakin kalori on kalori niin ei sitä voi todellakaan niin yksinkertaisesti ajatella, tai no voi muttei se toimi niin.. Se on hieman eriasia ottaako sen kalorin esim. vihanneksista vai viinikumista.. Laihaläskit ovat tosiaan kuvottavinta mitä maailma päällään kantaa.
Jeps. "kalorit" käsittää muutakin kuin "kalorin", esim. niitä hivenaineita/vitamiineja jotka ovat aikasen tärkeitä kropalle, varsinkin dieetillä niiden merkitys korostuu johtuen kovasta immuunijärjestelmän rasituksesta.
FIILIS ON FANTASTINEN. Tämä on se syy, miksi aion pysyä tässä laihdutusmetodissani nyt ja hautaan asti. Mikään muu laihdutusmetodi (tai edes mässäämishepuli) ei ole PARANTANUT elämän laatua näin valtavasti. Siispä lisään kesän tullen syöntipäiviä peräkkäin, että paino pysyy samana. Mutta 60 tunnin paastovaiheesta en luovu. Himottaisi tehdä jopa 3 vuorokauden paastoja, siis 84 tuntia putkeen nollalla kalorilla, mutta koska tutkimuksissa käytettiin max 72 tunnin paastoja, ja todistettiin lihasmassa muuttumattomaksi, niin en uskalla riskeerata koekaniinina olemista yli 72-tuntisilla paastoilla. 60 tuntia on minulle paras kompromissi. Riittävän pitkä, jotta rasvaa ehtii palaa paljon, ja tarpeeksi lyhyt, ettei se vaikuta suorituskykyyn. Eikä tällainen lyhyt paasto tosiaan vaikuta tehoihin haitallisesti, koska lihasten sokerivarat "täydennetään" 3 vuorokauden välein täyteen, ja minun talvisilla liikuntatavoillani varastoja ei tyhjennetä paastopäivinäkään ihan loppuun asti. Ainakaan minä en ole mitään eroa huomannut paastopäivän ja syöntipäivän suorituskyvyssä. Tutkimuksissakin havaittiin, että lyhytkestoinen suorituskyky (heitto, hyppy, loikka, painonnosto...) ei heikkene lyhyen paaston aikana mitenkään, mutta kestävyyslajeissa suorituskyky huononee jostain syystä. Syy on luultavasti psyykkinen, koska veriarvojen mittauksilla ei saatu selitystä siihen, miksi paastoava juoksija väsähtää aikaisemmin kuin syönyt juoksija. Jossain 90 minuutin juoksun jälkeen, vai mikä se aikaraja nyt olikaan, jokainen juoksija on "paastoaja" eli toimitaan rasvanpoltolla (jos ei otata lisäenergiaa juoksun aikana), riippumatta ollaanko syöty ennen juoksua vaiko ei. 99,99% maapallon dieeteistä on sellaisia, jotka "pitää väkisin suorittaa läpi", pitää keskittyä, ei saa herpaantua, ei saa lipsua, ei saa tehdä sitä eikä tätä. Mutta tämä omituinen uusi dieettini ei vaadi mitään henkisesti stressaavia toimenpiteitä. Saa toistuvasti pitää 2 päivää rentoa lomaa, olla miettimättä mitään syömiseen viittaavaa, ja syöntipäivänä sitten syö mitä huvittaa. Vaikka noin puolet kaloreistani tulee jälkiruokaosastolta, niin se toinen puoli tulee kasveista, marjoista, lihasta, pähkinöistä, leseistä sun muusta terveelliseksi koetusta kamasta. Ennen tätä uutta diettiä käytin 20...30 kiloa mustikoita vuodessa. Nyt dieetin aikana määrä vähenee noin 10 kiloon per vuosi. Merkittävin muutos on siis syödyn sapuskan määrän väheneminen, laadun pysyessä ennallaan. TULEHDUKSET ovat vähentyneet elimistössäni! Näemmä 365 päivänä vuodessa syöminen ylläpiti kroonisia tulehduksia kaikkialla, ja nyt kun pöpöiltä riistetään sokeri 60 tunniksi, niin ne alkavat heittää veiviään, ja yleinen terveystasoni alkaa hissukseen parantua. Krooninen polvijännetulehdus mm. on estänyt minua vuoden-pari käyttämästä reisivoimaa yli keskimääräisen tehon, eli sprintit on täytynyt vetää onnettoman kevyillä tehoilla ja kyykkyhyppelyt ovat olleet täysin kiellettyjä, kuten syvään kyykkyyn meneminen ylipäänsä. Hain jopa kännykkääni Tabata Timer -softan, joka ääneen kertoo kun vaihtohetki lähestyy. Eilen hyppelin laimeita kyykkyhyppyjä / tein kohtuullisia kyykistymisiä ja huomenna aion vetää Burpeeta Tabatassani. Kuten aina jankutan, pientä kivaa lihaskiusaamista täytyy elämässään jatkuvasti tehdä, että lihakset säilyisivät virkeänä. Riippumatta lihottaako vai laihduttaako vai pitääkö painoaan vakiona. Lihasmassa riippuu siitä mitä tekee, ei riipu siitä mitä syö (kunhan käytetään vain laillisia kemikaaleja). Ja pidetään sekin mielessä, että kun lihakset varastoivat itseensä sokeria, niin ne eivät sitä sieltä pois vapauta. Jos käytetään vasemman reiden voimat loppuun, oikeaan reiteen tai käteen tai selkälihakseen varastoitunut sokeri ei tule vasemman reiden avuksi, vaan vasen reisi on sippi kunnes se saa levättyä ja lisää ravintoa. Jokainen lihas pitää erikseen tyhjentää treenillä. Ei siis saa vasenta hauista kasvamaan tai väsymään treenamalla oikeaa nilkkaa. Proteiinit puolestaan menevät sisään ja ulos lihakseen todella vikkelästi. Koko elimistössä kuhisee edestakaista proteiiniliikennettä iloisesti. Eli kun jostain syystä lihasmassa kevenee x grammaa kuormituksen tai nälän vuoksi, niin heti kun on taas syöty, lihasmassa palaa ennalleen, tai jopa kasvaa jos elimistö niin parhaaksi katsoo. Samoin rasva ravaa vilkaasti edestakaisin rasvavarastoihin ja pois sieltä, tarpeen mukaan. Heti kun syö sokerimurusen, insuliini hyökkää kimppuun ja alkaa rasvan varastointivaihe, eli varastorasvamäärä ei alene pennin hivenenen vertaa silloin kun syö sokeria. Lyhyesti sanottuna syöminen on sama asia kuin rasvavarastojen kasvattaminen. Mutta sitten kun syönti on ohi ja sapuskan tuomat välittömät sokeri- ja rasvavarat ovat verestä loppuun käytettyjä, alkaa väistämätön paastovaihe. Vaikka puputtaisi ruokaa 15 tuntia putkeen, niin nukkumisen aikana silti paastoon päädytään, sitä vain ei kukaan huomaa. Paastossa kasvuhormonitaso nousee, insuliinitaso romahtaa ja silloin HSL-entsyymi aktivoituu ja varastorasvat otetaan käyttöön ja samalla glukoosin käyttö energialähteenä loppuu. Kasvuhormonitason noustua rasvakudoksen LPL-entsyymitaso alenee, eli rasvakudokseen ei voi enää varastoida rasvaa. Samalla lihaskudoksen LPL-taso pysyy yllä, joten lihaksiin voi kulkeutua rasvaa verestä, käytettäväksi lihaksen polttoaineena. LPL on rasvan "sisäänvetäjä-pakkaaja" ja HSL on "rasvavaraston louhija-vapauttaja". Törkeästi yksinkertaistettuna näin maallikkona sanoen. Olkoon tarkempi aineenvaihdunta mitä hyvänsä (lukuisia hormoneita ja entsyymejä sun muita vipeltäjiä kokonaisuuteen liittyy), paasto on joka tapauksessa 7 miljardille ihmiselle normaali päivittäinen asia. Minä vain nyt sattumalta harrastan paastoa 60 tunnin pätkissä, enkä 12 tuntia kuten muut tekevät. MERKITTÄVÄ ero (terveen ihmisen) paastomoodin rasvametaboliassa alkaa vasta 18 tunnin paaston tapahduttua, eli kovin lyhyet minipaastot eivät ole ihan oikeita tehokkaita paastoja, ei vielä saada oikeita paastohyötyjä esille. Toisaalta yli 24 tunnin paastoissa ei enää suurta kiihtymistä tapahdu, vaan metabolia on suht vakio siitä eteenpäin, samalla moodilla junnaava. Minä olen varmaan poikkeus sääntöön, eli minä en reagoi 23 tunnin paastoon mitenkään, tulehdukset pysyvät yhä yllä eikä paino alene pätkääkään. Siksi 60 tunnin paastoa käytän, se totisesti vaihtaa elimistöni pomminvarmaan paastomoodiin ja parantaa oloa sekä terveyttä kuten paaston kuuluukin tehdä. Minä en katso "uskonnollisia paastoja" oikeiksi paastoiksi, koska niissä mm. syödään ja juodaan yöaikaan normaalisti, eli paastovaihe on vain 18 tuntia, tai mitä se eri puolilla maailmaa onkaan, liian lyhyt kuitenkin. Henkistä puhdistumista niissä vain tapahtuu, ei ruumiillista. Samoin 500...800 kcal "naisten pussikeittopaastot", joissa päivittäin syödään 5 kertaa hiilihydraattipitoista keittoa, niin nehän suorastaan kiihdyttävät tulehduksia ja jatkuva insuliiniryöppy tuhoaa terveyttä. Proteiinivajekin on naisten dieeteissä kamala. Minulle pussikeittodieeteistä tulisi jopa ienkipuja kun toistuvat happohyökkäykset tuhoavat suun limakalvoja. Ei käy minulle. Mitä harvemmin joudun syömään, sitä pienempi rasite elimistölleni. Ja kertaan jälleen: olotila on (minulla mutantilla) helvetillisen upea nimenomaan näinä paastopäivinä. Nyt on se jälkimmäinen paastopäivä menossa ja tämä olo on jopa hauskempaa kuin syömisen aiheuttama olotila. Karkkinarkkarin suusta sanottuna tämä on ihan järjetön väittämä, mutta näin silti tilanne on. Addiktina nyt on vaarana, että rupeaisin tätä huumetta hamstramaan lisää; pidentämään paastoa yli 60 tuntiin, mutta koska välitän lihaksistani enemmän kuin fiiliksestä, en uskalla pidentää. Kunnes joku uusi tutkimus todistaa myös yli 72 tunnin kestoiset paastot kelvollisiksi.
Täsmennetään sen verran, että (paaston ollessa laihdutusmenetelmänä): mitä lihavampi henkilö on, sitä turhempaa hänen on "liikunnalla" pudottaa painoaan. Tai siis paino ei putoa yhtään sen enempää. Tutkimuksissa on saatu käytännössä identtinen laihtuminen aikaan neljällä eri ryhmällä (ei liiku, liikkuu aerobisesti, tekee lihastreeniä, lihastreeni+aerobinen). Samoin lihasmassa pysyi käytännössä samana kaikilla. Maallikko, etenkin pullea, omaa niin heikon tehontuottokyvyn, että suhteessa hänen perusaineenvaihduntaansa, lihastyö ei lisää aineenvaihduntaa kuin olemattoman vähän. Vaikka siis 5 tuntia päivässä kävelisi juoksumatolla, niin sama kilomäärä läskiä laihtuu ilman sitä juoksumattoakin. Lihastreenikään ei pysty kasvattamaan lihasmassaa niin paljon, että perusaineenvaihdunta kasvaisi käytännössä yhtään mitään. Erot ovat +-100 kcal luokkaa vuorokaudessa kun verrataan eri metodeita toisiinsa. Ero hukkuu virhetoleransseihin. Paastoaminen on jo sellaisenaan tarpeeksi tehokas laihdutusmetodi, ei sen lisäksi kannata yrittää lisäkiloja pudottaa liikunnalla, koska se ei mitään auta. Saa tietysti liikkua jos haluaa, mutta laihtuminen ei liikunnalla nopeudu. KUNNON KASVATTAMINEN on kokonaan oma juttunsa. Tietenkin on mukava elää ja toimia arjessa kun ei hengästy tuolilta noustessa, jääkaapille kävellessä, kengännauhoja sitoessa. Joten liikunnan määrän/monipuolisuuden lisääminen tai sen tehostaminen on aina eduksi, mutta tämä siis ei millään tavalla riipu siitä, laihduttaako, lihottaako vai pitääkö painoaan vakiona. Muutaman kuukauden pituisen dieetin kuluessa huonokuntoinen "ei ehdi" muuttua niin hyväkuntoiseksi ja suurilihaksiseksi, että liikunnan avulla voisi alkaa polttaa rasvaa tehokkaasti; vielä tämän kyseisen dieetin aikana. Mutta tulevien kuukausien ja vuosien tähtäimellä parantunut kunto ja lihasmassa alkaa auttaa, jolloin liikunnan määrällä voi enenevässä määrin määrätä paljonko kaloreita päivässä palaa. Mitä paremmaksi kunto ja lihaksisto kasvaa, sitä enemmän kaloreita voi polttaa. Mutta useampia vuosia treeniä tarvitaan muuttua sohvaperunasta urheilijaksi. On makuasia, aloittaako "kunnon kohotuksen" jo laihdutusvaiheen aikana, vaiko vasta laihtumisen tapahduttua. Jos aloittaa treenaamisen heti dieetin alussa, on tietysti x kuukautta aikaisemmin hyvässä kunnossa, mutta ylipainoisena liikunta on äärimmäisen vastenmielistä ja inhoreaktio voi lopettaa liikunnat heti alkuunsa. Kilpafillarilla ei voi ajaa kun maha on tiellä, joten maastopyörällä on lyllerretty viime vuodet täällä päässä. Paras tapa lienee hidas aloitus ilman mitään pakkovaatimuksia ja tavoitteita. Lisätään liikuntaa matkan varrella niin määrällisesti kuin kovuudellisesti. Sitä mukaa hissukseen kun itse hyvältä tuntuu lisätä. Aluksi yksi minuutti hengästymistä aiheuttavaa liikuntaa päivässä, kolmena päivänä viikossa. Edetään tasolle 4 minuuttia per päivä kolmesti viikossa. Jos tästä tasosta vielä koventaa, astutaan kuntoilijoiden tai jopa urheilijoiden maailmaan. Kaduntallaajalle riittää 4 minsan Tabata-annos kolmesti viikossa ylläpitämään peruskuntoa. ------------- Jatkan valitsemallani 0+0+3000 -metodilla, ellen parempaa keksi. Toistaiseksi ei ole tarvetta keksiä parempaa, koska voin skaalata metodia vaikka tyyliin: 0+0+3000+2500+2000 tai muuta vastaavaa. Nollat peräkkäin on minulle ehdottoman oleellinen asia. .
Taisi olla viimeisimmän syöntipäivän (29.1.2014) 3997 kcal liikaa, eli laihtuminen muuttui liian hitaaksi tai jopa loppui. Sama se, nytpähän tiedetään kielletty yläraja kaloreille. Ennustin vain tulevaa, ja tämänpäiväisen punnituksen perusteella päättelen, että jos laihdun huomiseen punnitukseen nähden 600 g niin painoni pysyi vakiona, mikä luultavasti tulee tapahtumaan noin suunnilleen. Meni tavallaan hukkaan 6 päivää, koska tuli syötyä koemielessä liikaa toissakerralla ja sen jälkeen en kompensoinut vieläkään tarpeeksi. Tarkoitushan on laihtua eikä pitää painoa vakiona saati lihota. Jotta voi löytää sopivan syöntimäärän, pitää tehdä lyhyen kantaman päätelmiä/arvauksia, vaikka ne siis metsään helposti menevätkin. Jos odottelisi viikon tai kuukauden ennen mitään reagointia, menisi pahasti metsään, eli alkaisi lihota tai nääntyä. Tällä hetkellä oletan, että 3333 kcal olisi sopiva syöntimäärä kolmen päivän välein. Mutta tämäkin arvaus selviää ja täsmentyy vasta viikon-parin päästä. Nyt pohdin sitä, kompensoinko arviointivirhettäni syöntikaloreita pudottamalla, vaiko liikuntaa lisäämällä. Mitä? Juurihan aiemmin sanoin, ettei liikunta auta laihtumaan? Juu, mutta minäpä en olekaan sairaalloisen lihava minimaalisen pienillä lihaksilla, vaan minä pystyn polttamaan hieman kaloreita pois työllä, koska lihasmassani on melko suuri suhteessa läskimassaan, ja liikun ympäri vuoden, mitä nyt talvet vain sisällä nyhjäten. En siis ole ihan nollakuntoinen aloittelija, vaan keskitasoinen, ja tällöin liikunnalla alkaa jo olla vaikutuksia kulutukseen. Varsinaiset oikeat urheilijat ovat vielä oma lukunsa, hehän voivat polttaa useita tuhansia kilokaloreita päivän aikana liikunnan avulla. Minä voin polttaa ehkä 1000 kcal, en osaa arvioida asiaa tarkemmin, mutta jos muutaman tunnin pitäisin pulssia koholla kävellen ja taakkaa kanniskellen, ei tarvitsisi syömistä minimoida ihan olemattomaksi. Pohditaan asiaa. Yleiset terveysvaikutukset paljastuvat aikanaan. Tiedän mikä oli olo ennen dieettiä ja mikä on nyt, ja koen tilanteen sitten kun kuukaudet vierivät. En mennyt enkä mene verikokeisiin tai muutakaan, koska jokainen ovenavaus maksaa 14 euroa. Poljen fillarilla lääkäriin vasta kun hengenlähtö uhkaa. Ellei minusta kuulu mitään, kuolin pois ja dieetti siinä mielessä epäonnistui jollain tavalla, mutta että millä tavalla, se jää salaisuudeksi. Ehkä tv-uutisissa kerrotaan, että hullu laihduttaja lehahti itsestään liekkeihin nähtyään tarjousviinikumihyllyn kaupassa. Mitä tulee ruumiilliseen suorituskykyyn, siinä ei tule tapahtumaan pienintäkään takapakkia, koska en salli sellaista. Päinvastoin odotan suurta parannusta, kun ei enää tarvitse raahata mukana ylämäissä 20 kiloa ylimääräistä läskiä, kuten olen raahannut viime aikoina. Mitä tulee henkiseen suorituskykyyn, se peli on jo menetetty. Hullu mikä hullu, joten en haaveile parantumisesta. Näillä rikkinäisillä pelikorteilla mennään ja sillä hyvä. Pääasia, että olo on viihtyisä, muuta en kaipaa. Neroa minusta ei saa millään pillereillä. Mensan testiin jos menisin, testaaja tekisi itsemurhan lukiessaan minun vastauksiani; ÄO on minulla luultavasti miinuksen puolella. .
Tämän huomaa jokainen palkaton ammattisyöjä eli ahmija. Tai siis en tiedä dieetin ja dieetittömän elämisen eroista, mutta joka tapauksessa se mitä syö, se tuntuu viiveellä kaikessa olemisessa. Valtavan selvästi jopa. Huippu-urheilija voi suorastaan menettää kuntonsa ja pärjäämismahkunsa jos vetelee kääretörttua naamaan ennen kisoja. Tai jotain muuta hänelle sopimatonta. Minä olen syönyt öbaut kaikkea, ja tiedän mitä haittoja mikäkin aine minulle aiheuttaa. Olen oppinut säännöstelemään nämä myrkylliset tuotteet niin, että niistä seuraava olotilan heikennys on siedettävä kosto herkun makuun nähden. Esim. tietty kääretorttu tukkii seuraavana päivänä olon. Herkkyys on poissa, jotenkin verisuonet on tukkoisia ja olo hieman sairaalloinen. Tätä olotilaa joutuu muutaman päivän ajan parantelemaan, elpymään kääretorttushokista. Miksi sitten syön kääretorttua, jos se tekee huonon olon seuraaviksi päiviksi? Samasta syystä kuin röökaaja vetää röökiä ja alkoholisti kossua. Kääretortun henkinen voima on minun henkistä voimaani vahvempi ja kääretorttu voittaa, suorastaan pakottaa minut syömään sen. Sama pätee tuhansiin elintarvikkeisiin. Tiedän mikä aiheuttaa huonoa oloa seuraaviksi päiviksi, ja mikä taas parantaa oloa entisestään. Tämä on itseohjaava jatkuva prosessi. Kun olo on huono, kaipaa vitamiineja sun muita hiveneitä, joten silloin tekee mieli syödä pari kertaa terveellisesti. Ja kun olo on kohentunut, tekee mieli enimmäkseen karkkia, joten niitä mars mussuttamaan. Sitten tulee himo lihaan, ja lihaa syön. Menen aina sitä kohti, mikä tuntuu kutsuvimmalta. Keskiarvo ratkaisee. Jos syö 10 päivää terveellisesti, voi syödä yhden päivän ajan vaikka pelkkää voita ja sokeria. Siitä pommista elpyy nopeasti kun perusterveys oli hyvä. Mutta jos syö huonosti 10 päivää, esim. pelkkiä roskaruokia, niin sama voi+sokerimäärä tekee olon suorastaan sairaaksi ja elpymiseen menee kauan. Tämänkin olen omakohtaisesti testannut. Tarvitaan "hyvä peruskunto" että kestää vaarallisen sapuskan tuottamat haitat. En tarkoita terveydellä lihasmassaa vaan yleistä terveystilaa; myrkyttömyyttä. Mitä parempi yleisterveystilanne, sitä paremmin sietää tilapäiset karmeat syömiset/juomiset eli myrkytykset.
Laihdutus on syklittäistä. Itse laihduin vasta kun lopetin syömisen. Yksinkertaista, mutta kun ei kukaan perkele voinut tuosta valistaa. Mahdollista vitamiinivajetta yms. voi aina paikata myöhemmin kauhomalla kaksin käsin tuoreita väriherkkuja. Mutta sitten kun aloin taas syödä mukanälkään, niin lihosin. Tuostakaan ei kukaan muu tule kertomaan, että on oikeata ja feikkiä nälkää. Luullaan, että nälkään muka kuolee. Suomessa on vaan liikaa ruokaa, eli laihtuminen on tehty hankalaksi. Kaupassakin on oikein erikseen herkkukarkkihyllyt, strategisesti älyttömillä paikoilla. Jakaisivat edes silmälappuja. Painonvartijat sentään älysivät lopettaa, kun eihän kukaan järjellinen laihduttaja ala painoaan erikseen vartioimaan. Kuten todettua, stabilisointi on täysin eri laji. Loppujen lopuksi kysehän tässä on nimenomaan mielipideasiasta. Eihän kukaan ole ikinä missään maailmassa laihtunut pelkkää faktaa kirjasta lukemalla.
Tammikuu meni herkuttomana eli ei karkkia/kahvileipiä jne. Samalla tipattoman takia ei ollut saunaoluitakaan ..... lopputulos -2,6 kg
Esim. Karhu III 40kcal/100ml ja Hartwall Jaffa 35kcal/100ml eli periaatteessa ei pitäis Jaffan lihottaa, toki hiilareita siinä on enemmän 9,0g vs oluen 2,6g.
Onko olemassa jotain superfood-pilleriä tai juomaa, jossa olisi tiivistetyssä muodossa hurja määrä ravinteita, mutta EI KALOREITA? Tai että kaloreita olisi mitättömän vähän. 68 tunnin pituisen paaston loppuaikoina alkaa näemmä ilmaantua pieniä kolotuksia niihin lihaksiin, joita on kiusattu viime päivinä. Lihakset huutavat ravinteita ja kolotukset poistuvat vasta sitten kun on syönyt safkaa, kuten tänään söin, ja huomenna lihakset taas lötköttelevät tyytyväisinä. Kiristin hieman laihdutusruuvia, koska kreatiinin käyttö on ikävästi lisännyt kehon vesimassaa, ja tavallaan jäädään jälkeen laihtumistahdista, jos siis vaakaa pelkästään tuijottaa. Rasvaa tietysti on palanut absoluuttisella varmuudella, koska alikaloreilla on oltu useampi viikko nyt putkeen. Esim. 6 viimeisintä syömipäivää teki yhteensä 20372 kcal eli 18 päivää kohti tulee 1131,77 kcal per päivä. Se on miinuskalorinen määrä, koska kukaan ihminen ei noin pientä perusaineenvaihduntaa voi ylläpitää kehonkoostumuksen pysyessä vakiona. Netin sekalaisten kalorilaskureiden mukaan olisin laihduttanut tällä perusteella jopa saman 20372 kcal (plus muunnoshäviöt) 18 päivässä, noin 2,5 kg rasvaa. Oletan oman aineenvaihduntani olevan vähäisempi kuin nettilaskurien keskivertokaava sanoo, eli poltetun rasvan määrä on pienempi. Pitää vähentää syömistä. Nyt syön 2...4 tunnin aikaikkunan sisällä mitä syön, ja sitten paastoan 68...70 tuntia putkeen. Lisäksi paastopäivisin kävelen muutaman tunnin ajan, että pysyy kävelykyky yllä ja pulssi hieman koholla, että kesällä taas jaksaa liikkua 6...12 tuntia putkeen ulkona ilman lepohetkiä. Syöntipäivä on tankkaus+lepopäivä, jolloin vain tehdään lyhyitä muutaman minuutin lihaskuntotreenejä ja lisäksi istutaan tattina katsomassa leffoja yms. Tänään söin 2460 kcal yhteensä. 213 + 60 + 268 grammaa Prot + Rasva + HH. Tekee 820 kcal päivää kohti. Katsotaan josko tämä entistä rajumpi kalorivaje kiihdyttäisi laihtumista eli kellistäisi kreatiinin vesittävän vaikutuksen. Siis mukavahan se on, kun on niin "märkä olo", että suorituskyky pysyy vakiona paaston aikanakin. En lopeta kreatiinia vielä, vaan vasta viimeisen dieettikuukauden menen "kuivana" ja silloin paino tietysti parilla kilolla tipahtaa äkillisesti kun elimistö häätää liiat vedet pois. Muistan aiemmilla kreatiinittomilla dieeteillä olotilan olleen näännyttävämpi, kuivempi, jopa huimausta aiheuttava. Nyt olo pysyy mukavasti vakiona päivästä toiseen. Mitä nyt tuo lihasten ravinnevajaus ottaa päähän. Jos ei tee mitään liikuntaa, että vain makaa sängyssä laihdutuskuurin aikana, niin silloin lihaksia ei tietysti rupea kolottamaan millään tavalla, mutta lihaksiahan pitää käyttää, jos ne halutaan säilyttää toimintakuntoisina, siispä käytän. Otan sapuskapäivänä 6 kpl yhden gramman painoisia OmegaKolmosia. Ja Ubikinonia, noin 150 mg päivää kohti. Ja D3-vitamiinia pari pilleriä, tekee 3333 IU per vuorokausi. Muut vitamiinit ja hivenpillerit ovat olleet pannassa noin vuoden ajan tai jotain, koska saan niistä kaikista polvet kipeiksi. Vasta 30 asteen ylittävällä helteellä alan ottaa magnesiumsitraattia ja lisää suolaa. Viileämmässä säässä en hikoile valtavasti, enkä silloin kaipaa noita tabuja.
Eikö tuossa hommassa mene lopulta hermot? Kauhea nälkä ja herkkujen himo syömistä seuraavina päivinä ja maha kipeä/sekaisin tuon paaston jälkeisen ahmimisen jälkeen. Minä olen huomannut, että tuollainen tasainen 1000-1200kcal/päivä toimii paljon paremmin. Ruokavaliossani on aika paljon ruisleipää, jolloin näläntunne ei ole lainkaan yhtä raju kuin muuten.
Pinaatti, spiruliina ja joku eksoottiisempi superfoodi? Vettä ja blenderiin. Ja koska keho suosii helpointa tapaa ottaa energiaa, niin on lihastakin varmaan hävinnyt. [/QUOTE]
Lehtikaali on jopa parempi kuin pinaatti, koska pinaatti estää kalsiumia imeytymästä. Nettikahlaamisen seurauksena olen jo luopunut kalorittoman superfoodin etsimisestä, ei sellaista ole. Pitää sijoittaa syömispäivään "yliannos" superfoodeja, jotta niiden ravinteet kantaisivat myös paastopäivien ylitse. Suolan puute voi olla syynä paastokolotuksiin, joten taidan lipaista muutaman suolamurusen veden kera paastotessakin. Varsinaisia pilleriravinteita en voi käyttää polvien takia. Polvet reagoivat allergisesti johonkin lähes kaikissa pillereissä olevaan aineeseen. Kokeilen merilevää. Saatan kärsiä jodin puutteesta. Mistä lie merilevää löytyykään, lähden netistä sitä etsimään unten jälkeen. Tuore valkosipuli myöskin otetaan ruokavalioon. Sen verran harvoin menen ihmisten ilmoille, ettei karmea löyhkäni haittaa. Koomista oli kun kerran muinoin söin puolikkaan valkosipulin eli useita kynsiä, kun en tiennyt paljonko sitä pitää syödä kerralla. Kaverit pysyivät melkoisen kaukana minusta seuraavana päivänä. Itse en huomannut mitään hajuja, mutta kuulemma valkosipulia syönyt ihminen haisee pahalle. Ihmiset ovat erilaisia. Minulle syöminen = mässäämisen laukaiseminen. Pelkkä omegakolmepillerin sisältämä rasvamäärä voi laukaista mässäämishimon käyntiin. En voi syödä kaloriakaan, jos haluan pitää dieetin käynnissä. Kuten alkoholistikaan ei voi ottaa "vain yhtä" kaljapulloa, vaan ottaa sen jälkeen 23 pulloa kaupanpäällisiä. Jos syön vain vähän, niin sitten syönkin 10000 kcal putkeen. Esim. jäätelöä menee 3 litran kaukalo yhdellä istumalla. Siksi joudun sijoittamaan syömishetken lähelle nukkumaanmenoaikaa, etten jatkaisi syömistä loputtomaan ähkyyn asti, vaan väsyneenä kömmin nukkumaan ennen kuin himo kiihtyy valloilleen. Noin kahden tunnin kuluttua syömisestä tulee uusi (henkinen) syömisen tarve. Jos suunniteltu kalorimäärä tuli jo syötyä, on syytä olla nukkumassa kahden tunnin kuluttua syömisestä. Muuten käy taas niin kuin aiemmista liitekäppyröistäkin näkee, että syöminen jatkuu viikon putkeen. Paastotessa ei ole nälkää eikä minkäänlaista syömisen himoa. Minulla ainakaan. Jatkan keksimälläni dieettimetodilla, joka on siis reseptiltään nyt tämmöinen: "kolmen vuorokauden välein syödään yksi (alle 2500 kcal) ateria ennen nukkumaanmenoa". BTW: samalla saa jälleen yksi netin urbaanilegenda kurat naamalleen. Että "kun syö ennen nukkumaanmenoa, niin LIHOO". Tämä paskapuhe on onneksi tutkimuksissakin saduksi todistettu. Nimittäin ei ole painon kannalta minkäänlaista merkitystä mihin vuorokauden aikaan energiansa ottaa. Saa ottaa yhtenä ateriana 72 tunnin välein, kuten minä, tai saa ottaa 10 pikkuateriaa joka ikinen vuorokausi. Ihan miten itselle mukavinta on. Ainoa käytännön ero ravinnon oton ja kellon suhteen tulee siitä, että jos haluaa parantaa tilapäistä suorituskykyä, niin silloin kannattaa ottaa sokeripitoiset sapuskat ennen liikuntasuoritetta. Jopa suorituksen aikanakin (nesteenä), jos on kyse pitkäkestoisesta suoritteesta. Silloin voi käyttää suurempaa lihastehoa, tuottaa suurempaa työtä. On turha kiistellä uskontojen kesken. En aio kääntyä lihasten kadotus -uskonnon kannattajaksi. Kukin uskokoon mihin lystää. Ken pelkää lisäravinnefirmojen talouspäällikoiden keksimiä myyntipuheita lihaskadotuksen möröistä, kumartakoon haluamaansa suuntaan ja jatkakoon pelkäämistään. Jos joku edes kertoisi, että monenko kuukauden...vuoden dieetin jälkeen se lihaskato oikein ilmestyisi, voisin kuunnellakin pari millisekuntia. Eipä ole vielä mitään lihasheikennyksiä ilmaantunut. Ehkä se tauti ilmenee vasta 10 vuoden viiveellä? Taitaa kyseessä olla psykosomaattinen ilmiö, eli kun oikein pelkää jotain kamalaa asiaa, sepitteellistäkin, niin se oikeasti tapahtuu! Vastaavasti kun lopettaa pelkäämisen, huomaa, että minkäänlaista suorituskyvyn romahtamista ei ikinä tullutkaan. Ei tullut (minulle) tammikuussa, eikä näy vielä helmikuussakaan, ja tuskin tulee maalis-huhtikuussakaan. Kun en usko kyseisiin mörköihin. Minäpäs piruuttani testaan mörköteoriaa nyt, josko se kadotusmörkö vihdoin olisi hiipinyt kämppääni varastamaan piilolihakseni huomaamattani: Juu, ei mörköä näkynyt täällä. Tein 11 ja 14 toistoa (vasen, oikea). VAIKKA eilen meni 4 minsan Burpeen jälkeen ainoastaan 7 ja 10 toistoa. Punnerrusvaihe näemmä söi käsivoimat eilen. TILAPÄISESTI. Vuorokaudessa kuitenkin palauduin taas henkiin tilapäisen heikotusmörön vaikutuksen poistuttua. Normaali kykyni on 7...12 toistoa silloin kun testimielessä voimia testaan, enkä harrasta lihasvoimaa kasvattavaa työtä. Päivän kunto aina hieman vaihtelee. Käteni ovat koomisesti vuorotellen eri vahvuisia toisiinsa verrattuna. Tällä hetkellä oikea käsi dominoi, mutta hiirikäsitautiin sairastuneena vasen on selvästi vahvempi ja oikea käsi voimaton. TILAPÄISESTI. Joka tapauksessa minun lihakseni ovat nyt täysin normaalissa kunnossa, tai jopa oletettua paremmassa kunnossa. VAIKKA söin ruokaa viimeksi lauantaina klo 9 eli sen jälkeen on paastottu 53 tuntia 35 minsaa. Sapuskalla ei ole ainakaan minun tekemisiini minkäänlaista vaikutusta. Identtiset toistomäärät mässäillessä, vakiosyömisessä, paastossa. Ei kertakaikkisesti mitään korrelaatiota ravinnon (tai sen totaalisen puutteen) ja suorituskyvyn välillä. Koska en ole ammattibodari, vaan tavallinen ylipainoinen kaduntallaaja. Joka ei usko Power Steeling Gremlineihin. .