Smoukahontas eli Sara Maria Forsberg

Jos siis olet aikaisemminkin joutunut puolustamaan tuollaisia lausahduksia, niin kannattaisi ehkä miettiä sitä omaa ulosantia. Voisit aloittaa tekemällä kunnon tekstianalyysin kirjoittamastasi

Minä näen siinä neljää pääelementtiä, jotka auki kerrottuna menee kutakuinkin näin:

"koulukiusaamisen syyksi on jälleen kerran..." -Tyttö ja hänen perheensä toimivat tässä aktiivisena subjektina jonka olemus on aktiivinen syy kiusaamiseen, ja näinhän se useimmiten on (jälleen kerran)
"erilaisuushan sitä kiusaamista useimmiten aiheyttaa" - Asiayhteydestä lienee selvä että tarkoitit tytön erilaisuutta - eli taas tyttö "aiheuttaa" erilaisuudellaan kiusaamisen, ja toistat että tämä on normi (..han-pääte, useimmiten)
"Ja kun kouluun marssii tyttö... epäilemättä on koulussa väläyttänyt kielellistä ja musiikillista osaamistaan saaden aikaan "Luuletsä olevas meitä parempi?!" - Huomaatko? Tyttö on taas se aktiivinen puoli, joka "marssii kouluun" ja "osaamisellaan saa reaktioita aikaan" kiusaaja vain reagoi

Vasta viimeisenä se kiusaaja astuu jotenkin aktiivisena tekijänä mukaan "...siihen koukkuun moni kiusaaja helposti tarttuu.", mutta vieläkin vain koukkuun tarttuvana eli itse asiassa kiusaaja on nyt se uhri, jota tyttö on koukuillaan kalastanut kiusaamaan

Eli koko kirjoitus uhkuu "tyttö kerjäsi turpiinsa, eikä kiusaajaa voi näin ollen siitä syyttää" Tämän analyysin jälkeen ymmärrän itsekin paremmin miksi tulistuin eilen oikein kunnolla.

Ilmeisesti et kuitenkaan tällaista tarkoittanut?

 

En tällaista tarkoittanut. Minulla lienee kai aiemmin mainittu paha tapa hypätä suoraan tarkastelemaan sitä "harmaata aluetta" vääntämättä rautalangasta sitä, minkä koen ilmeiseksi. Tässä tapauksessa minusta oli niin ilmeistä, että kiusauksen syy löytyy kiusaajan pään sisältä, että hyppäsin suoraan tutkimaan sitä, mikä kiusaajan vääristyneestä näkökulmasta on voinut kiusaajassa vihastuttaa niin paljon. Itse asiassa koko Smoukahontas-väännössä on kyse vähän samasta: tuskin täällä säätäjää myöten minua sätittäisiin, jos joka ikisen kommenttini olisin aloittanut sanoin "Olen todella onnellinen Smoukahontaksen puolesta ja minusta tämä on todella positiivinen asia niin hänelle kuin suomalaisille MUTTA haluaisin kuitenkin tarkastella ilmiötä kriittisemmin". Mikäli näin ei tee, niin jotkut vääntävät kritiikin suoranaiseksi mustamaalaamiseksi, mikä ei ole missään vaiheessa ollut tarkoitukseni.

 

Mulle vaan on tullut fiilis, että kaiken sun kriitikin taustalta paistaa ajatus, että kyseinen nainen on ihan perustyyppi, joka nyt vaan sattui syntymään oikeaan (rikkaaseen) perheeseen ja sen takia on nyt matkalla losiin.

Mä taas oikeasti uskon, että tuollaista lahjakkuutta ei synny kaikille joiden vanhemmilla on rahaa, asuvat välillä ulkomailla ja harrastavat kulttuuria. Uskoisin, että kyseessä on suht poikkeuksillinen yksilö, jonka taidot uppoaa aika hyvin tähän youtubesukupolveen. Uskomaton menestystarina, joka toivottavasti on vasta alussa.

 

Minusta ETP:n viestimisestä tuli juurikin mieleen koulukiusaajamainen suhtautuminen Smoukiin. "Toi luulee olevansa jotain, lyön sitä" -tyyppisesti. Onneksi ETP nyt avasi vähän enemmän ajatuksenjuoksuaan.

Jotenkin toivoisin, että varsinkin tuoreessa nykyopettajakunnassa olisi tervehenkistä kannustamista lasten ja nuorten kehittymiselle ja sen oman jutun löytämiselle elämässä.

En tiedä opetetaanko opettajankoulutuslaitoksessa edelleen nujertamaan lasten itsetunto vai ollaanko toivottavasti menty tervehenkisempään suuntaan.

 

TheRealThing sanoi tuossa oikeasti sen tärkeän asian. Toivottavasti et viesti tällä tavalla opettajan roolissasi. Foorumille kirjoitukset ovat vähän mitä ovat, mutta koulun opettajana olet viestinnälläsi luomassa sitä ilmapiiriä jossa oppilaiden pitää pärjätä -ne erilaisetkin.

 

Kyllähän minä olen koittanut kirjoitella sitäkin, että on Smoukahontas varmasti tehnyt oman osansa taitojensa kartuttamisen suhteen. Koen nyt vaan niin, että on kuitenkin hyvä tiedostaa se, että hänelle on suotu lapsuudessaan kaikki ne mahdollisuudet, mitä suurimmalle osalle ei suoda, vaikka olisikin kiinnostunut moisista asioista. Allekirjoitan kuitenkin sen, että hänessä on myös luonnonlahjakkuutta. Onhan tuo huikean hieno menestystarina tietystä näkökulmasta, mutta pitäydyn kuitenkin siitä mielipiteessä, että hänelle kävi tässä niin suuri tuuri, etten hyvällä tahdollakaan voi sanoa kyseessä olevan täysin ansaittu menestys (enkä nyt tarkoita tässä sitä, ettei hän ansaitsisi menestystä, koska on varakkaasta perheestä). Tämä mielipide minulle suotakoon.

Eipä opettajankoulutuksessa moisiin asioihin oteta oikeastaan ollenkaan kantaa. Tietenkin tämä yhteiskunta neuvoo rivien välistä opettajia olemaan puuttumatta muuhun kuin itse opettamiseen, jos ajatellaan vaikka sitä, kuinka herkästi tulee syytöksiä virkavirheistä. Tämä taas on ironista siinä mielessä, että vanhemmat tuntuvat kuitenkin sysäävän yhä enemmän kasvatusvastuuta opettajille tässä yhä hektisemmässä yhteiskunnassa. Tilanne alkaa muistuttamaan uhkaavasti Suomen menoa itsepuolustuksen ja tilanteisiin väliinmenemisin kanssa: moni pesee mielummin kädet toisen auttamisesta kuin ottaa riskin, että hyväntahtoisesta eleestä seuraa rangaistus.

 

Tämä on täysin pöyristyttävä väite, joko taas kerran viestit toisille täysin ymmärtämättömällä tavalla tai et ole pedagogiikan opinnoista ymmärtänyt edes perusteet.

Toisaalta, eikö siihen pedagogiikkaan sisälly myös viestinnän selkeys.... :headspin:

 

Nyt kyllä purskahti siiderit nenän kautta ulos
On kyllä yksi epeli tuo ETP, aina jotenkin kummasti ahistaa nämä kauniimman sukupuolen jutut.
Mitä vitun väliä sillä perheen varallisuudella on? Ei voi ymmärtää.

 

Siis se on pöyristyttävä väite, ettei opettajan pedagogisissa opinnoissa oteta pahemmin kantaa "tervehenkiseen kannustamiseen lasten ja nuorten kehittymiselle ja sen oman jutun löytämiselle elämässä"? No tämä nyt vaan sattuu olemaan totuus ellen sitten ole jo kerennyt unohtamaan tuon opintovuoden oppeja. Ko. opinnoissa varsinaisen opetusharjoittelun lisäksi käsitellään muun muassa kasvatusfilosofiaa, -psykologiaa ja -didaktiikkaa. Toki näissä nuorten kehityksestä puhutaan, mutta käsitin, että tuosta TheRealThingin kommentista, että viittasi esim. kannustamiseen tai muuhun tapaan, millä opettaja voi vaikuttaa oppilaaseen positiivisesti. Niitä ei kyllä käsitelty siinä määrin, että siitä olisi mitään mukaan jäänyt.

Vai viittasitko kenties "käsienpesu" -kommenttiin? Moni tuntemani pitkän linjan opettaja manaa juuri tätä seikkaa, että nykypäivän ylireagoivat vanhemmat ja kasvava määrä oppilaita, jotka hyödyntävät esim. koskemattomuuttaan (esim. luokastapoistamistilanteissa yms.) ovat ajaneet tilanteen siihen, että opettajat saattavat joutua kutsumaan toisiaan apuun luokkahuoneeseen tai katsomaan avuttomana, kun suulliset käskyt eivät tehoa, eikä muutakaan oikein voi. Tämän takia OAJ:n asianajajatkin käyvät luennoimassa opettajaksi opiskeleville asiasta, jotta opettajat voivat sitten toimia ja sanoa oppilaalle tämän uhatessa virkavirheellä "Sori vaan, mutta tästä on olemassa oikeuden päätös, jonka nojalla voin tehdä näin".

 

Koitetaanpa vääntää vielä enemmän rautalangasta.

LÄHTÖKOHTA: Henkilön tausta ei vaikuta hänen taitoihinsa.

MIHIN TAUSTAT SITTEN VOIVAT VAIKUTTAA? Käytin aiemmin esimerkkinä tätä veijaria. Tämä poikahan on tosiaan orpo, jota on kohdeltu kaltoin koko elämänsä ja joka on tien varressa myynyt limua ja purkkaa pysyäkseen hengissä. Hän on itsekseen opetellut laulamaan. Sitten on Smoukahontas, jonka taustoista on jauhettu jo tarpeeksi.

Onko tosiaan vaikea ymmärtää sitä, että taitojen karttumisen ihmettelykerroin on korkeampi tämän pojan kohdalla? Jos näin on, niin eikö silloin voida todeta, että "Joo, Smoukahontaksella on hienot taidot, mutta on vähemmän tajunnanräjäyttävää, miten ko. taidot ovat syntyneet, kuin esim. Korean pojan kohdalla". Miksikö olen kokenut tarvetta sanoa tätä? No siksi, että tämä Korean poika olisi osuvampi esimerkki siihen "Halpa-Hallin kassalta tähtiin" -muottiin. Onko tällaisilla asioilla väliä? Saahan niistä keskustelufoorumeilla keskustella (vai saakohan sittenkään? ) ja kokisin sen vain terveen itsetunnon merkkinä, jos Smoukahontas, vaikka sitten tulevaisuuden toivoille ja vanhemmille kasvatuksellisina esimerkkinä, muistaisi tuoda senkin esiin, että hänet on altistettu juuri ko. taitoja suoraan kehittäviin asioihin pienestä pitäen.

 

Todella onnettomassa opinahjossa olet sitten opiskellut. Mikä koulu, kurssi ja vuodet? Voisi pistää nettiin kyselyn siitä opetettiinko asioita silloin oikeasti noin heikosti.

 

Enpä ala nettiin moisia tietoja laittamaan, vaikka lienee selkeää, että oululaisena olen opiskellut Oulun yliopistossa. Oletkos Bagheera ihan samalla alalla vai mistä tämä tietous kumpuaa? Voisitko muuten linkittää tähän vaikka sitä kirjallisuutta, mitä käytetään niiden parempien opinahjojen opettajankoulutuksessa, jossa opetus painottuu merkittävästi juuri oppilaiden kannustamiseen yms.? Näin paremman opetuksen missanneena voisin sinun kauttasi nyt oppia näitä kannustamistekniikoita, mitkä siis nimenomaan (paremman) yliopiston opetuskäytössä olevan oppaan mukaan opetetaan.

Oma tulkintani asiasta on se, että opettajan pedagogisissa opinnoissa opetetaan lähinnä vallitsevat lainalaisuudet ja opetusharjoittelussa sitten otetaan tuntumaa niiden soveltamiseen. Toisin sanoen, kyllähän oppilaiden kannustamisessa on hyvin pitkälti kyse siitä, että kukin oppilas on yksittäistapaus ja kullakin opettajalla on oma tapansa kannustaa. Tässä on myös tärkeä erottaa oppilaiden kannustaminen ja oppilaiden aktivoiminen (esim. ikäluokasta riippuen erilaisten leikkien ja pelien avulla), jotka ovat eri asioita.

On mielenkiintoista, että tuomitset opinahjon opinnot sen perusteella, onko opinnoissa käsitelty erityisen paljon kannnustamisen niksejä. Ilmeisesti se on sitten pedagogisten opintojen ydin. :hitme:

 

En ole alalla, mutta sen verran olen alaa seurannut, että ymmärrän, että nuorta ihmistä kannattaa yleensä kannustaa siihen mihin hän itse pyrkii (ellei kyseessä ole huumeita tai jotain muuta täysin pieleen menevää). Sinä et tätä ole näköjään koulussa oppinut, joten TheRealThingin kommentin asiasta pystyt tällä täysin sivuuttamaan.

 

Voisiko olla mahdollista, että jos sinä ymmärrät sen ilman alalla olemista, niin minäkin sen ymmärrän, varsinkin alalla olevana? Vai olemmeko me humanistit niin tolloja, että meille nämä asiat täytyy opettaa siinä missä Bagheeran kaltaisille (olettaen, ettet ole humanisti) tämä on täysin selvää? Voiko olla, että oppilaiden kannustaminen on asia, johon ei opettajan pedagogisissa opinnoissa panosteta suuressa määrin (huomioi tässä se, etten missään vaiheessa ole sanonut, etteikö asiasta olisi sentään jotain puhuttu) sen takia, että kyse periaatteessa kahden henkilön välisestä, inhimillisestä kanssakäymisestä, johon ei sinänsä voi kauheasti ohjesääntöjä antaa.

Ettei vain tässä kuomaseni käynyt taas niin, että jätin sen ilmiselvän sanomatta ja siitä taas ilmeisen herkkänä ihmisen tulistuit. En käsittääkseni sanonut missään vaiheessa, että kannustaminen on pahasta tai ettei sitä harrasteta. Totta kai sitä harrastetaan ja koen, että se on yksi hyvän opettajan merkeistä. TheRealThingille suunnatulla vastineella oli tarkoitus ottaa kantaa nykyajan opettajan rooliin, jota ulkopuoliset tahot yrittävät määrittää kasvavassa määrin. Ko. kirjoituksen alkuun minun olisi kai jälleen kerran pitänyt kirjoittaa "Minusta hyvän opettajan tärkeä tehtävä on kannustaa, luoda tervehenkinen ympäristö oppimiseen ja auttaa oppilasta löytämään se paras itsestään MUTTA tällaiseen, opettajan ja oppilaan kanssakäymiseen vaikuttavat nykyään seuraavat tekijät". Otetaanko vaikka sellainen käytäntö tästä eteenpäin, että älä kuvittele tekstistäni heti sitä pahinta mahdollista, vaan sen sijaan ajattele, että ETP teki taas ETP:t ja jätti alusta sen positiivisen asian kirjoittamatta, jookosta?

 

Taas kerran olisi kiinnostavaa nähdä missä olen tällaisen kannan esittänyt?

Reagoin lauseesi "Eipä opettajankoulutuksessa moisiin asioihin oteta oikeastaan ollenkaan kantaa." Huomaa käyttämäsi sanaa "ollenkaan".

 

Ei onnistu ETP. Tulen tulevaisuudessakin lukemaan mitä kirjoitat,enkä tule suodattamaan kirjoituksesi vaaleanpunaisten lasien läpi. Yleensä tästä ei aiheudu ongelmaa, miksi sinä olisit erikoistapaus?

 

Huomaa sinä sana "oikeastaan". Kyllä siitä jotain puhuttiin, muttei se ollut mikään isompi otsikko opetuksessa. Minua edelleenkin kiinnostaa se, miksi tähän tartuit niin tulisesti. Onko opinahjo silloin huono, jos moisesta asiasta ei jauheta koko luentoa? Onko toisaalta opettajaksi opiskeleva kovin hyvä ehdokas opettajaksi, jos kyseessä on asia, joka täytyy ihan opettamalla opettaa? Minulla oli kahdentoista kouluvuoden aikana lähes joka toinen opettaja sellainen, joka ei kannustanut. En koe, että ko. opettajat ovat nukkuneet opettajan pedagogisten opintojen luennolla, joka käsitteli ko. aihetta. Sen sijaan koen, että kyse on opettajuuteen liittyvä ominaisuus, jota ei sinänsä voi opettaa, ja että mainitsemani opettajat olivat niitä opettajia, jotka vaikuttavat olevan elämäänsä ja opettamiseen kyllästyneitä ihmisiä, ehkä hieman jopa introvertteja yksilöitä, joita tällä alalla tulee vastaan. Ehkä siksi kirjoitankin siitä "harmaasta" Plazalle, sillä nämä puuduttavat väännöthän koulivat minusta erityisen ymmärtäväisen ja kärsivällisen yksilön, joka ei väsy opetuksessa vastaan tuleviin byrokraattisiin ja muunlaisiin kahleisiin, vaan paahtaa menemään... Oppilaiden hyväksi.

 

Anteeksi, mutta en voi olla tarttumatta kirjoituksesi yksityiskohtiin. Miksi otit äsken "introvertin" esille? Eikö introvertti voi olla hyvä opettaja?

 

Tarkoitin tässä kohtaa introvertilla sellaista sisäänpäin kääntynyttä ihmistä, jolla vaikuttaa olevan vaikeuksia päästä itsensä yli, mitä tulee ilmaisuun ja sitä kautta opetuskontaktin ottamista oppilaisiin. Toki opettajan on hyvä miettiä tekemisiään, mutta jos näitä sivistyssanoja punnitsee tarkemmin, niin ekstroverttiys on parempi ominaisuus opettajalla. Toki oppilaissa sitten introverttiys on tiettyyn pisteeseen asti vain positiivista.

 

Hmm, "ihminen jolla on vaikeuksia päästä itsensä yli"... Tämä on minun kirjoissa enemmänkin itsekeskeisyyttä kuin introverttisuutta. Itsekeskeisiä ekstrovertteja on yhteiskunnassamme yllin kyllin. Valitettavasti myös opettajina.