Vilkaisin paria jaksoa Tapout XT:stä ja tein tuon pari kertaa tuon reilun vartin vatsalihastreenin jossa ei tarvittu nauhoja sun muita, ja aika pätevältähän treeniltä tuo vaikuttaa. Tuo Tapout 2 on ilmeisesti sama kuin XT2? Mitä kaikkea tuossa paketissa tulee noiden vastusnauhojen ja DVD-lättyjen lisäksi? Jossain paketissa ainakin oli joku 3 kilon pallo ja hyppynaru, tarvitaanko niitä monissa treeneissä vai onko nuo kuminauhatreenit niitä parhaita? Jos toi paketti ei kauhean paljoa paina niin voisi täältä jenkeistäkin ostella itselle tuollaisen. Mistä itse tilasit?
Liitteenä loppudieettini "ruokalista" eli kunkin syöntipäivän pääruokalaji. Jokaisen päivämäärän alla on tietyn värinen laatikko, joka ilmaisee mitä ruokaa sinä päivänä syödään. Eilen 14.2.2014 oli kalapäivä. Seuraavaksi tulee possupäivä (17.2.2014). Pääkoppani stressaantuu liiasta päivittäisestä miettimisestä, joten on helpompaa seurata orjallisesti ruokalistaa loppukevään ajan. Sijoittelin terveellisempiä ruokia useisiin päiviin ja epäterveellisempiä harvoihin päiviin. Koska en osaa matemaattista dispersiolaskentaa(?), tein asian kömpelömetodilla visuaalisesti, silmällä ruokalajeja sopiviin päiviin lokeroiden, taulukkolaskennan avustuksella sentään. Ihan tasaisesti en saanut ruokalajeja jakautumaan, mutta tällä kaavalla nyt mennään. Jokaisena syöntipäivänä popsitaan pääruokalajin lisäksi standardit vakiosapuskat eli mustikka-prode-rahka-lese-mömmöt ja karkit ja pillerit sun muut muuttumattomat asiat. Vuotuiset 18 kiloa mustikkaa syön nyt, 150 g per syöntipäivä. Karkkipäivänä syödään vakiot karkit ja lisäksi karkkipäivän mahdollistamat lisäkarkit. "Ei saa" syödä mitään terveelliseksi luokiteltua ruokaa tai juomaa. Tai saa, mutta kompensaatioksi on pakko sitten ottaa likööriä ja suklaata ja hillopitkoa sun muuta ankaraa roskaa, että pysytään vahvasti epäterveellisen puolella. Kerran kuussa pidän tällaisen herkkupäivän. Ei kaada dieettiä, vaikka läskimäärä tilapäisesti pilviin pomppaakin karkkipäivän sokeri+rasvavuoren takia. Nu(g)getit (Kariniemen kananpojan -) syödään tumman riisin ja kasvisten kera. Tämä päivä on hankala, koska proteiinia noista saa olemattoman vähän ja piilosokeria+rasvaa kertyy ikävän paljon. Prodevajetta joutuu kompensoimaan pulverilla ja rahkalla ja kalorimäärä nousee liian isoksi. Onneksi näitä päiviä on harvoin, noin kerran kuussa. Enemmänkin nugettipäiviä ottaisin maun puolesta, jos vain osaisin laatia ruokalistan paremmin. Nauta tarkoittaa lähinnä jauhelihakeittoa kasviksineen rakettispagetteineen. Tästäkin saa piilorasvaa ja sokeria liikaa, mutta kaloritavoitteessa voi jotenkuten pysyä jos vähentää karkin osuutta tai jotain muuta. Himottaisi pirusti syödä juustoleipiä keiton kanssa, mutta se tarkoittaisi kalorirajan ylitystä. Ehkä silloin tällöin sallin juustoleivät keiton kaveriksi, saa nähdä miten laihdutukselle silloin käy. Noin kaksi nautapäivää kuukauteen mahtuu. Possu tarkoittaa raakoja valmiiksi maustettuja possufilepihvejä paketillinen paistinpannulla kypsentäen, plus nuketetut rehut kaveriksi. Ei piilorasvaa oikeastaan lainkaan, eikä piilosokereitakaan, kun ei ole mitään pinnoituksia tai muita lisukkeita. Kalorimäärän saa todella pieneksi tämmöisenä päivänä. Possupäivillä voi kompensoida aiemmin listattuja kaloripommipäiviä. Noin 2½ possupäivää kuukauteen sain ängettyä. Kala on kuorrutteellista pakastefilettä uunissa kuumentaen. Rehut kaveriksi. Lisäksi tähän päivään kuuluu tonnikala ja raejuusto. Tämäkin päivä on vähärasvainen ja vähäkalorinen. Saa helposti alle 2000 kcal rajan jos haluaa, mutta luonnollisesti karkkimussutus nostaa lukemat lähelle 2500 kcal rajapyykkiä, jota ei saisi ylittää. Kalapäiviä kuukauteen mahtuu noin 3. En tiedä miten pitkään tarvitaan tätä nyt käytössä olevaa 68 tunnin paastomoodia, joten ulotin varmuuden vuoksi ruokalistan kesäkuun alkuun asti. Sitten kun laihtumista ei enää tarvita, tämä nykyinen ruokalista pitää hylätä ja on rakennettava kokonaan uusi lista; laihduttamaton versio. Siinä syömispäiviä on varmaan pari kappaletta peräkkäin ja sitten taas 68 tuntia paastoa perään. Samoin kalorimäärän voi nostaa isommaksi, koska ulkoliikuntaa on reilusti. .
Kuuri luonnollisesti toimii, mutta sen ylläpito ei, koska olen "liian lihava"... selkärankani mielestä: Spoiler Selkä on ollut kipeä, estänyt liikkumisen. Kipu ja kyvyttömyys mihinkään askareeseen on aiheuttanut mässäilyä ja masennusta. Ei voi käyttää sähkötyökalua tai työskennellä lattialla millään tavalla. Projektit seisovat. 2 litran vissypullon nostaminen jääkaapista pitää tehdä tarkkaan harkitusti, muuten selkä protestoi ja jalat lähtevät alta ja aivot huomaavat vasta sekunnin viiveellä, että meinattiin lysähtää lattialle, mutta että jokin refleksi palautti jalkoihin tunnon, vaikka oltiin 0,2 sekuntia käytännössä tajuttomana. Esim. muutama päivä sitten kun kumarruin avaamaan pakastinta (alempi ovi kylmälaitteessa) niin meinasi taas lähteä taju ja olin jumissa kyykyssä pakastimen edessä varmaan 10 minuuttia. Pulssi korkeana huohottaen kramppaavan selkälihaksiston vuoksi, reisistä tunto poissa kun veri ei kierrä niissä. Ei voimia nousta ylös kyykystä, eikä voinut kädelläkään vetää itseä ylös, koska toispuoleinen kuormitus nimenomaan on se, jota selkä ei nyt kestä pätkääkään. Kiertoliike selälle on näemmä kielletty. Kumartuminen suoraan eteen alas onnistuu hyvänä päivänä, mutta huonona ei edes se. Nukkuminen ei suju huonoina päivinä, ei ole kivutonta asentoa, ja asennon muuttaminen synnyttää sietämättömän kivun, joten minkäs teet. Paikat puutuvat kun ei saa asentoa vaihdettua sängyssä. Etenkin kyljellä nukkuminen on kivuliasta, koska selkä menee jotenkin kaarelle sivuttain, jota ei saa tapahtua. Voin nukkua vain selälläni, ja se taas litistää selkälihakset lyttyyn läskimahan massan vuoksi. Karmea noidankehä. Eniweis, pääsin sieltä pakastimen edestä ylös lopulta, kun sain hiiiiiitaaaasti lepuutettua jalkoja yksi kerrallaan, veren kiertämään ensin yhteen koipeen, sitten toiseen. Ja sitten äkkiä punnerrus ylös kyykystä ennen kuin jalat taas uudelleen puutuvat. Sen koommin en ole pakastimelle mennyt. Selän pitää parantua hieman, ennen kuin pakasteita noukin. Sallittu asento selkärangalleni on nykyään kumara. Sellainen, jossa alaselkä on lukossa eteen päin kumartuneena, katse kohti maata suunnattuna. Ihan kuin muurahaisia tarkkailisin seisaaltani aamusta iltaan. Heti kun yritän nostaa ryhtiä ylös, kivulias kohta selässä estää sen. Yläselkää voi hieman yrittää kääntää taakse, mutta on helpompaa vain antaa olla täyskumarassa niin ei väsytä selkälihasparkoja. Vasta nyt tajuan, miksi jotkut vanhukset kävelevät kumarassa asennossa. Heillä ei ole vaihtoehtoa. Yleensä, viimeisten parin vuosikymmenen kokemuksella, selkäni toimii max 15 tuntia putkeen terveenä eli kantaa voimia normaalisti. KUNHAN saan nukuttua 9 tunnin unet, jonka aikana selkä pääsee elpymään, venymään, ja vauriot korjaantumaan viimeisten parin unitunnin aikana. Jos syystä tai toisesta, selkäkivun takia vaikkapa, univaihe jää liian lyhyeksi, siitä seuraa ylipitkä eli yli 15 tunnin kuormitusjakso (luu osuu luuhun kun selkäranka painuu kasaan), ja vajaaksi eli puuttumaan jäänyt korjausreaktio (selkä ei ehdi venyä pitkäksi eikä ehdi korjata vaurioita), joten seuraava päivä on entistä pahempaa selkäkipua pullollaan. Siitä seuraa entistä pahempia univaikeuksia ja niin edelleen. Sain yöllä nukutuksi yhden normaalin pituisen unisession ja tänään selkä tuntuu vaihteeksi hieman paremmalta. Kun paino putoaa paaston ansiosta, selkä alkaa kestää enemmän ja enemmän. Ehkä kuukauden päästä voin jo palata askartelemaan sitä sun tätä. Vielä en ota riskiä. Lopetin taulukkolaskennan täyttämisen. Kirjaan edelleen paperille päivittäin kehon massan ja koostumuksen. Punnitsen kaiken mitä syön. Gramman tai 0,01 gramman tarkkuudella, riippuen mitä vaakaa käytän. En laske päivittäisiä kaloreita. Kuluu liikaa aikaa taulukoinnissa ja proteiini-rasva-hiilihydraatti-laskemisissa. Siispä syön fiiliksen mukaan mitä huvittaa ja mikä määrä huvittaa. Niinä päivinä joina on lupa syödä. Katson mitä vaaka kertoo ja korjaan syömisiä jälkikäteen kun on mässäilty liikaa tai laihduttu liikaa. Hitaasti reagoin yli/alisyömiseen nyt kun en kaloreita laske, mutta tällä simppelimmällä moodilla nyt edetään kun ei ole orjaa taulukoimassa ja laskemassa kaloreitani. Dieettini on tällä hetkellä 5/2-moodissa, mutta ei naistenlehtien pilipalityylisesti, vaan reippaasti mennään näin: LEPÄILYVIIKKO (sataa): 5 vuorokautta putkeen 0 kilokalorilla, sen jälkeen 2 vuorokautena on lupa syödä. Tätä moodia käytän jos on sateinen viikko, tai selkäkipu tai haava estää liikunnan. Ulkoilukokemuksia paaston kera on myöskin saatu, ja epäilyni vahvistuivat. Eli että kevyttä liikuntaa voi tehdä vaikka paastoaa, mutta kaikki suorituskykyä vaativat lajit pitää unohtaa. Repäiseviä tehoja ei vain ole tarjolla sokerittomassa elämässä, jollaista paastoaminen on. Eikä ole kestävyyttäkään monituntiseen suoritukseen. Tarkoittaa käytännössä sitä, että vartin polkeminen kauppaan ja vartti takaisin sujuu ihan moitteetta paastollakin, suorastaan pirteästi ja keveästi. Mutta sitten kun pitäisi harrastaa 4...6 tunnin liikuntaa, josta 130 minuuttia on minulla polkemista ja loput kävelyä ja esineiden heittelyä kauas, voimat loppuvat kesken. Ei lopu kesken sieltä loppupäästä erityisesti, vaan niin, että koko ulkoilureissun ajan on ikävän voimaton olo. Taitaa olla niin, että sokeritta eläminen antaa vain 10...15 minuutin ajaksi kerrallaan toimintaenergiaa, ja sen jälkeen pitää levätä saadakseen toiset 10...15 minuuttia toimintakykyä. Mutta kun minun noin 5 tunnin liikuntasuoritteessani ei ole niitä lepohetkiä, niin eipä hommasta silloin tule yhtään mitään. Ei pääse elpymään ulkoilun aikana, tekniikka hajoaa, voimataso on surkea, jaksaminen onnetonta. Ihan pelleilyä on liikunta ilman sokeria. Joku, en minä, voisi jopa tottua sokerittomaan voimattomaan liikuntaan, mutta missään tapauksessa en siedä pätkääkään sitä, että motorinen/hermostollinen tekniikka on sekaisin paaston takia. Jos on opetellut liikeradat sokerillisen elämän avulla, koko paletti hajoaa käsiin sokerittomana. Suorastaan tekee vahinkoa jo opitulle, jos yrittää kompensoida eli opetella paaston aikana motoriikan uusiksi. Sitten kun taas sokerin kera suorittaa, ollaan uudelleen sekaisin. Yäk. Minä ainakin tarvitsen vakaat olosuhteet ja valitsen sokerielämän. Tehojen ja jaksamisen takia. Liikuntapäivien aikainen dieettini on tällainen: LIIKUNTAVIIKKO (aurinkosää): Jos liikut tänään, syö ennen liikuntaa (etenkin sokeria, että jaksat liikkua) ja syö liikunnan jälkeen (etenkin proteiinia, että lihaksia korjataan nukkuessa). Lepopäivinä syödään nolla kilokaloria, riippumatta miten monta lepopäivää putkeen pidetään. Ja kun paastopäiviä on takana 5 putkeen, seuraavana kahtena päivänä syödään. 2 lepopäivää on minulle ideaali, se palauttaa voimatason entistä paremmaksi. Jos lepään vain yhden päivän, kunto jämähtää aloilleen. Ja ellen lepää lainkaan, kunto alenee joka päivä. Jos lepää kolme päivää tai enemmän, kunto alkaa laskea. Eri lepopäiväpituudet on kokeiltu vuosien varrella ja suunnilleen näin homma minulla toimii. Luonnollisesti liikuntasuoritteen rajuus ja kestoaika vaikuttaa lepopäivätarpeeseen. 12-tuntisen ulkoilusession jälkeen kannattaa levätä 3 päivää, ja jos esim. jalat ovat kipeät vielä senkin jälkeen, levätään päivä lisää ja kuulostellan koipien elpymistä. Ylirasittuneena ei kannata lähteä ulos rikkomaan itseään lisää. Eniweis, jatkan dieettiä tälläkin hetkellä, liikuntakauden aikanakin, koska jotain pitää tehdä, että saisin kipeän selän hissukseen paranemaan. On liikuttava tarpeeksi paljon, että kunto paranisi, ja lisäksi on laihduttava, että selän rasitus vähenisi. Pelkään kuukauden mittaista sadekautta, se repsahduttaa taatusti mässäämiseen. Olen aurinkokäyttöinen gerbiili, vain poutasäällä elämä sujuu. Sateella masennun ja mätän namua tauotta kaaliin enemmän kuin laki sallii. Eilen oli liikuntapäivä, söin palautusjuoman ja limun lisäksi vihanneksia ja kalaa. Sitä ennen oli paastoa ja tänään on paastoa. Syön jotain vasta sitten kun liikuntapäivä jälleen koittaa. Tai sadekausi alkaa eli dieetti romahtaa eli lihon tuhat kiloa minuutissa. Tai siis kilo päivässä on se tahti jolla paino nousee kun lopetan dieetin. .
Heh, hyvin laadittu rapsa! Ja minä kun kuvittelin olevani fakiiri paastoamalla 20-24h, joka toinen päivä.
Kenelläkään mitään talviprojektia tulossa? Kesän mässäilyt varmaan jättänyt jälkensä muihinkin. Oma kroppa niin lösähtänyt, että jotain tarttis tehrä. Saapuva talvi vain tappaa kaiken kiinnostuksen ulkoliikuntaan. Olenkin miettinyt kuntopyöräilyä tavoitteelliseksi talviliikunnaksi. Miettii vain miten pää kestää sitä pidemmän päälle.
Tästä nyt tulee varmaan taas sanomista mutta jos kotona haluaa liikuntaa harrastaa, niin suosittelen vetäisemään 90 päivän kuurin Tapout XT:tä. Ei mikään lihastenteko-ohjelma tuo, mutta rasva palaa, core-lihakset vahvistuvat todella hyvin, ja on varmasti mukavampaa kuin kuntopyöräily.
Pikagooglauksen perusteella näyttää toimivalta. Jotenkin tv-shoppimaisista tuotteista vain tulee heti mielleyhtymä Chuck Norris & Total Gym. Peruskuntopyörää en taatusti kestäisi, mutta mietteissä on ollut maantiepyörän ja trainerin liitto. Kunto on täysin nolla tällä hetkellä ja lajin pitäisi olla riittävän lempeä, jottei into lopahda heti. Pyöräily toimisi siitä näkökulmasta hyvin.
http://www.tikis.fi/ravinto/miksi-paino-ei-putoa-5-yleisinta-virhetta/ Kunnollinen salitreeni tehokkain painonpudottamiseen,tämä fakta.
Heh, nauratti tuo Lähde: kohta. Josta linkki toiseen sivustoon mistä teksti on käännetty. Tuossa varmaan vaikuttaa tuo ikä eniten ja lähtökunto.
Elokuun puolivälissä mulla oli painoa 99-99,9kg. Sillä välillä hyppeli jatkuvasti. En tissuttele bisseä tai syö pikaruokaa. Aloin syömään lohisalaattia melkein päivittäin ja pari purkkia Skyrin rahkaa ja noin 5 kovaksi keitettyä kananmunaa paivässä. Aloin juoksemaan 3-4 kertaa viikossa 8km lenkin. Tänään oli aamulla painoa 95,1kg. Tavoitteena saada se siihen 90kg, ehkä vähän alle. Pituutta on 184cm. Salilla toki olisi hyvä käydä mutta yli 10 vuotta tuli siellä ravattua ja en ole enää vuoteen käynyt kun on kiinnostus lopahtanut täysin siihen.
Kun lähtökunto on nolla, on HIITit ja kaikki muu kova liikunta laskettava pois laskuista, jollei halua teho-osastolle. Eli edes juoksu ei kävisi ja kävely (ja se juoksukin) on niin pirun tylsää ja henkisiä voimia koettelevaa, kun ulkona taivaalta vihmoo räntää ja on pimeä kuin DVB-G:n kämpässä.
Kova on suhteellinen käsite. Vaikka lähtökunto on nolla voi silti treenata kovaa.. Oli se sitten juoksua hiitiä punttisalia mitä vaan. Itse olen käynyt salilla 17-vuotta. Minulle 180kg penkistä ei ole kova jollekkin muulle se on.
Juoksufoorumilla luulisin että löytyy tietoa asiasta eli ruokavalio on se mikä eniten vaikuttaa painonpudotukseen, Myfitnesspal sovellus on kätevä kalorien seuraamiseen ja saa paritettua mm. Garminin sivujen kanssa. Bkoolin (tms) traineria fillariin olen itse miettinyt vakavasti mutta päädyin lenkkeilemään, oikeassa vaatetuksessa onnistuu myös talvella, juoksufoorumilla mainitaan myös seuraava kaava eli itse suosittelisin aloittamaan kuntoilun pyöräilyllä tai kevyellä juoksun ja kävelyn sekoituksella, musaa mukaan niin maistuu paremmalta:
Näin se on....kova on jokaiselle sen hetkisen kunnon mukaan treenit...kunhan vaan aloittaa sen ryömimällä sieltä näytön äärestä pois.
HIIT:tiä voi tehdä muutenkin kuin juosten. Jos lähtökunto on nolla, voi aloittaa vaikka soudulla, (kunto)pyörällä jne. Noilla voi aloittaa ehkä hiukan kevyemmin kuin kevyellä hölkällä. Ja noilla saa myös hyväkuntoinenkin raskaan treenin.
Harmi, kun ketjusta poistettiin iluvain asiapitoinen viesti. Olen itse päätymässä fillaritraineriin ja sen kaveriksi joku hyvä softa, esim. Trainerroad. Fillaritraineriksi kelpaa tietty vain paras (hifisti on hifisti), joten kiikarissa on Wahoo Kickr. Oli tänään sen verran kylmä päivä, että alkaa olemaan arkirealismia, ettei vain ulos saa itseään niin millään lenkille ja pitkä talvi tulossa. Vaihtoehtoina on läskistyä sohvalla, jolloin on entistäkin huonommassa kunnossa keväällä tai sitten laittaa rahaa pinoon ja sijoittaa terveyteensä.
Mikäs siinä lenkille lähtemisessä niin vastenmielistä on? Et sinä ainakaan läski ollut pari vuotta sitten Genelecin tapahtumassa, että tuskin kunnosta on kiinni? Hommaa vaikka lenkkikaveri niin voi olla kivempaa! Edit: Jaa ylempänä kerroitkin syyt. Tekosyitä mielestäni
Joo poistettiin viesti,taisi sisältää liiankin paljon sellaista asiaa josta joku herkkänokka hermostuu ,täälläkin niitä jokusia on.......... Ei kai sitä rahaa pinoon tarvi niin hirveesti laittaa,sen kun ottaa itseänsä niskasta kiinni....muu on ihan oikeesti hifistelyä. Itselleni salillakäynti on sosiaalinen tapahtumaa,paljon ystäviä saanut vuosien varrella.Yleensä samat tyypit käy samaan aikaan treenilläkin joten sitä juttuakin välillä riittää.Joku juokseminen tai varsinkin himassa fillarin sotkeminen näyttöä katsellen on on kyllä aikas tylsää,harrastus kyllä lopahtaa alkuinnostuksen jälkeen.
Lähtikö täältä oikeasti joku viesti pois. Jopas jotakin. Tuollaista ei koviin moneen kertaan ole tapahtunut sinä aikana, kun täällä olen ollut (yli 10v.). Liekö sitten pahaa provoa tai jotain, mutta itse kyllä mielellään luen ihan vastakkaisiakin mielipiteitä, jos vain keskustelu pysyy asiallisena muuten. Pitää vähän aihettakin kirjoittaa, niin ei ihan turha viesti ole tämä. Juoksemisesta sen verran, että sellainen tasainen puurtaminen on kyllä maailman veemäisintä hommaa. Jokunen vuosi sitten treenasin puolimaratoniin ja sen jälkeen en ole juurikaan jaksanut 1-2 tunnin lenkkejä vetää. Jos nykyään lähden juoksemaan, niin 0,5-1 tuntia ja intervallityylistä juoksua. Välillä kävelen ja välillä juoksen niin, että keuhkot hajoaa. Jokaisen ylämäen (ja niitä täällä Kajaanissa ( Spoiler ttumikäpaikka... ) onneksi on) vedän ihan täysiä, kävelen alamäkeä, minkä jälkeen tasaista sykettä laskevaa hölkkää ja sen jälkeen taas kirien. Lenkin lopuksi vielä lyhyt, mutta niin nopea sprintti kuin vain jaloista ja päästä lähtee.