Muutes; on pitänyt kysyä tätä jo aikaisemmin, mutta mites esim. minulle tulee tässä keskustelussa ainakin sivulla 13 viesti, että www.imagehosting pyytää käyttäjätunnusta ja salasanaa? Bugittaako kenties joku kuva, kun siinä tulee tuo Varmentaminen vaadittu ikkuna? Lukaisin jostain, että kyse voi olla jostain bugeista, joissa esim. linkitetty kuva ei olekaan julkinen kaikille tms.
Itse pidän pelottavimpana elokuvana invasion of the body snathers (1978) . Siinä on saatu todella pelottava ja vainoharhainen tunnelma kaikilla kuvaus tyylillä ja äänitehosteilla ja pidän elokuvan juonta todella nerokkaana. Tämän tarinan kertominen onnistui vain ainoastaan tässä kyseisessä elokuva versiossa. Itse yritän aina katsoessani elokuvaa fantasioida itseni suoraan elokuvaan ajattelemalla että tämä kaikki tapahtuu minulle juuri nyt. Tästä olen tähän mennessä saanut kaikkein karmeimmat kiksit kun ajattelee mikä on pelottavinta mitä voi sattua.
Kauhun ystävänä voin suositella kahta elokuvaa: The Descent (kaikki varmaan nähneet) sekä ehkä jopa ahdistavampaa Grave encounters !
Pelottavimpia elokuvia olivat itselleni 80-luvun taitteessa julkaissut Carpenterin Halloween ja ja sitten myös Hooperin Poltergeist. Molemmat kävin leffateatterissa katsomassa ja niiden vaikutus jatkui jonkin aikaa. Nuorempana tuo Naamarin takaa kuuluva raskas hengitys tuntui kuuluvan jopa jääkaapista ja Poltergeistin jälkeen en enää unohtanut telkkua "lumisateelle". Puhumattakaan suljetusta vaatekaapista, joka siis myös huoneessani sattui olemaan. Nämä olivat oiva opetus kauhuelokuvien maailmaan, ja vähän myöhemmin ymmärsin mistä on kyse. Näiden jälkeen kävin lähes loputtoman projektin katsomalla lähes kaiken mitä tarjolla oli epämääräisten kopion kopioiden markkinoilla ja Evil Deadinkin jatko-osien jälkeen lähes mikään ei ole onnistunut tekemään enää juuri mitään vaikutusta. Nykyään katson kauhuelokuvia enää harvoin, koska niillä on tarjottavanaan niin vähän mitään uutta. Hyvänä esimerkkinä useasti kehuttukin Paranormal Activity, jonka katsoin kun niin kehuttiin. Meinasin nukahtaa kesken kaiken. Myös tutustuminen japanilaiseen meininkiin Ringin amerikkalaisversion myötä oli laimeaa, koska kyseessähän oli vain surumielinen tarina tytöstä, joka sitten palasi kuviohin telkkariin liittyen. Mutta ei siis pelottavaa, vaan lähinnä naurettavaa tai surullista. Ilmeisesti kaikkeen ihminen tottuu.
Komppaan! The Descent on kyllä melkonen ralli kauhun ystäville. Ahdistavuuden lisäksi myös erittäin raaka elokuva. Omalla kohdalla toiseksi kurvaa 2000-luvun parhaalla puolella tehdyistä amerikan versio The Ring. Hyvä esimerkki miten tietyillä elementeillä ja "oudoilla" asioilla/tapahtumilla saadaan mielettömän pelottava ja ahdistava elokuva ilman mielettömiä tehostemässäilyjä.
Mielenkiintoinen homma, kun vanhentuessa ei enää uskalla katsoa samoja kauhuelokuvia mitä nuorempana tuli katseltua.. Joku ihmeen Chernobyl Diaries (2012) aiheutti ahdistuksen tunteita, kun vasta katso
Enää ei juuri mikään kauhuleffa (ikävä kyllä) hirveästi pelota. Mutta nuoruudesta muistan ne jotka todella vaikuttivat. Evil Dead, The Fly, The Amityville horror, Price of darkness, Angel heart (vaikkei ehkä varsinaista kauhua, mutta ahdistava).
Itselleni ne parhaimmat/pelottavimmat kauhuelokuvat ovat usein niitä jotka olen ensimmäistä kertaa nähnyt ns. oikeassa iässä. Tässä niitä omia pelottavia elokuvia (ei järjestyksessä): 1. Hohto 2. Manaaja 3. Omen -Ennustus 4. The Changeling (1980) 5. The Evil Dead (Se vanha Suomi leikattu versio, ilman lopun muovailuvaha hahmoja. Tietenkin jos olisin nähnyt ensin 80-luvulla tuon leikkaamattoman, tilanne voisi olla toinen). 6. Others 7. Halloween 8. The Ring (USA) 9. Amityville 2 - paholaisen piiri (Tätä en ole koskaan nähnyt aivan leikkaamattomana. Suomi Dvdltä lyhennetty oikeussali juttuja ja vanhempien teurastus). 10. Nightmare on Elmstreet (80-luvulla, ei enään). 11. halloween II (Tämän kohdalla epäilin jopa, että uskaltaako tätä edes katsoa. Kuulemani "huhut" olivat elokuvasta sitä luokkaa). 12. Entity - tuntematon voima 13. Damien: Omen II -Kirous 14. Psyko 15.The Haunted (1991)- TV movie (Voisi joskus katso YouTubesta)
Tuolla listalla ainoa joka aiheutti aikoinaan ahdistusta omalla kohdalla on the ringi. Muut noista on lähinnä tuollaista tunnelmallista "kauhua" jota voi katsoa yhä uudelleen menettämättä yöunia Se on vaan niin yksilöllistä millainen kauhu ihmisiä pelottaa, ahdistaa ja säikäyttää..
MTV Leffa alkoi eilen pyörittämään Poltergeistia, joka ehdottomasti on niitä lapsuuden pelottavampia leffakokemuksia. Nytkin toimi aika hyvin varmaan siksi, kun isänä pelottavuuden näkökulma on kääntynyt hieman toisin päin. Laitan seuraavan spoilertageihin, jos vaikka joku uuden polven Plazalainen tätä ei olisi nähnyt Spoiler Sitä en helvetti soikoon voi edelleenkään käsittää miten käsikirjoittajan mielestä "tuonpuoleisesta" palaamisen jälkeen äiti laittaa lapsensa kaiken jo tapahtuneen jälkeen taloon nukkumaan ja menee itse lillumaan ammeeseen ja alkaa värjäämään tukkaansa. Vieläpä isän todettua että taloon ei jäädä yöksi. Jotenkin loppurymistely piti tietysti saada aikaiseksi, mutta tämä kohta juonessa on niin käsittämätön, ettei leffaa ärsyyntymättä pysty katsomaan
Ensimmäiset omenit ja jasonit ahisti pentuna pirusti.. Omenin myötä koitin kaivella päätäni peilin edessä josko itelläni olis sama 666 siellä.. no ei ollu onneks.
Olen kauhun suurkuluttaja, mutta ainoat leffat jotka on saaneet aikuisiällä mitään pelontunteita aikaan, on olleet found footage leffat, etenkin Paranormal Activity. Luulen, että se johtuu siitä kun ne tuntuu enemmän todelliselta kuvaustyylin takia. Näissä kun ei hirveästi nää sellaisia elokuvamaisia kuvakulmia sun muita maalauksellesia näkymiä, jotka elokuvan saa tuntumaan elokuvalta, eikä joltain todelliselta. Myös saatanallisista teemoista saa lisäpotkua pelottavuuteen. En tiedä miksi.
Melko turnoffi tuo feikki raina täällä päin. Korostaa sitä että täs on nyt tehty leffa, kun yrittää vaikuttaa mahdollisimman "aidolta" typerine hahmojen toilailuineen. Piru on pelottava?
Eläpä, VeZius, välitä. Löytyy nimittäin yksi kohtalotoveri. Lienenkö sitten keskivertomiestä herkempi, mutta mua toi Paranorma Activity ahdisti kyllä. Muutenkin nuo "uskonnolliset" tai hengelliset kauhuilut osuu sieluun, mikä on kohtuu outoa, sillä olen hyvin paljon ateismiin taipuvainen. Jostain syystä kuitenkin se mahdollisuus, että on sittenkin olemassa jotain henkiolentoja häiritsee mieltä. Että jospa siellä joku Dibbuk tahika muu henk'olento asustelee ullakollani olevassa vanhassa arkussa... Ainiin, jo aiemmin hehkuttamani Twin Peaks oli lapsuudessa se kaikista pelottavin, siinäkin kun liikuskellaan henkimaailmoissa jne. Ja nostaa ne kuuluisat niskavillat pystyyn edelleenkin.
Kiitos MiguZ ymmärryksestä! Itseäkin vähän ihmetyttää tuo asia, kun ei ole taipuvuisuutta uskontoihin. Mitä enemmän tuota Activityäkin ajattelee, niin sitä pelottavammalta se tuntuu. Esim. jos vaikka omalle puolisolle kävisi samalla tavalla kuten elokuvassa kävi. David Lynchin tuotannosta kyllä löytyy myös sellaista, joka saa hyvin jännittyneeseen/ahdistuneeseen tilaan edelleenkin. Kuten kahvila kohtaus Mulholland Drivestä.
Jo mainitun monen hyvän lisäksi tanskalainen Nattevagten ja Man bites dog tulevat mieleen ahdistavista elokuvista.
Lähivuosina eniten lienee kuumottanut Kairo (aka. Pulse), 2001 valmistunut japanilainen kauhuilu. Olosuhteet kauhuelokuvan katsomiselle olivat loistavat; kuuma kesäyö kolmen festareilla ryvetyn päivän jälkeen. Hiki lensi jo pelkästä hengittämisestä, ja kun tämä kohtaus Spoiler https://www.youtube.com/watch?v=Y0FTKqEnGKI tuli elokuvassa, oli kotikatsomossa housuunpaskominen erittäin lähellä. Todella kaunis ja samanaikaisesti äärimmäisen friikki pariminuuttinen. Yleensä en kauhuelokuvia katsoessani varsinaisesti pelkää, mutta tuo oli todella positiivinen yllätys. Katsomisesta on jotakuinkin viitisen vuotta. Nukuin muistaakseni verhot auki ja valot päällä. Minkä hikoilemiseltani pystyin.
Joskus vuosia vuosia sitten puolituttu satanisti kertoi, ettei ulkopuolisia yleensä päästetä seuraamaan Mustaa messua, mutta minä voisin tulla jos kiinnostaa. Seremonioita järjestettiin kuulemma jossakin töölöläisessä täysin mustaksi maalatussa kellaritilassa. Lupasin harkita tarjousta, mutta olin jo tuolloin nähnyt kauhuelokuvista kyllin usein miten kutsuvieraille saattoi pahimmillaan käydä moisissa rituaaleissa, joten jätin menemättä. Espanjalaisen elokuvan Belcebú: Tómame, soy tu Puta del Infierno (2005) sivujuonessa kaksi liikemiestä houkutellaan lupauksilla kevytkenkäisistä naisista satanistibändin vuosittaisiin bileisiin. Poukkoileva Belcebú alkaa kuin huumeita ja prostituutiota jeesusteleva valistuselokuva, siirtyy sitten tirkistelemään voyeristisesti erilaisia seksuaalisia perversioita ja saavuttaa viimeisen varttitunnin aikana poikkeuksellisen hurjan kliimaksin. Ihan Pasolinin Salò tulee mieleen. Kuten myös Robert Rodriguezin From Dusk Till Dawn. Belcebú ei ole varsinaisesti pelottava elokuva, mutta kyllä herkimpien kannattaa katsoa se heti herättyään, jotta muistikuvat ehtivät haalistua ennen nukkumaan menoa. Castellanon kielinen. Tekstitys englanniksi.