Eihän tuo nyt ole mitään. Itselläni on tuhat deeveedeetä, joissa naisihmisen pylly piiskataan punertavaksi. Mitään sen kiihottavampaa ei maailmassa ole.
Asiasta ei kannata hämmästyä. Onhan tuo valtava määrä, mutta ei Kari Häkkinen niitä nyt ihan itse ole jokaista vapaa-ajan käyttöön ja omilla rahoilla ostanut -- käsittääkseni hän ammattinsakin puolesta noita saa tms.
No ei Kava niitä elokuvia nyt kuitenkaan henkilökunnalleen ilmaiseksi jakele, joten kyllä sitä on pitänyt ihan omaa rahapussia keventää ainakin suurimmilta osin. Joitain promoja saattaa työn puolesta ehkä joskus harvoin käteen jäädä, mutta tuskin kovin usein. Vai kuinka, Kari?
Pari kolme DVD:tä per vuosi olen saanut työn puolesta. Mutta esimerkiksi työnantajan julkaisemat Tuliot piti itse maksaa.
Mutta jos heitetään vaikka kiekon keskimääräiseksi kestoksi 1.5 h ja käytettäisiin kaikki valveillaoloaika niiden katseluun, niin eipä tuossa ole "viihdykettä" kuin 2.5 vuodeksi. Tosin Karilla taisi vielä olla 12 000 warettua musiikkivideota, kun matsku alkaa loppumaan...
No ok, nyt kun tuo duunipaikkasi Kava tuli tuossa esille niin piti tietenkin googlettaa mistä on kysymys ja selittäähän tuo vähän. Harrastuksesta on tullut ammatti ;-)
Tuohan tarkoittaa sitä, että Kartsa on selvääkin selvempi ennakkosuosikki seuraavassa Plazavisassa! Tarkalla silmällä on katsonut filmimateriaalia 24/7! Go Kari, Go! Täällä on ainakin yksi fani!
Entiseen tahtiin tulee dvd leffoja vieläkin osteltua. Keskimäärin 5-10kpl/kk ja Blu-Raytä sellaiset 2-3 kpl/kk. Toukokuussa suhde oli tosin 10/13.
Toisaalta monilla plazalaisilla leffojenkeräämisharrastus on sikäli mielenkiintoista, että ilmeisesti he keräävät näitä leffoja ja jättävät hyllyynsä niitä muoveineen päivineen pölyttämään ja odottamaan katsomista, jota ei välttämättä tule pitkäänkään aikaan. Tämä keräämistaktiikka ei varmastikaan anna etua sitten leffavisoissa, vaikka omistusleffoja olisi satoja ellei tuhansia.
Vanhin katsomatta oleva hankinta on 19. 1. 1999 ostettu Federico Fellinin Amarcord. Olen sen toki nähny ainakin kahdesti, mutta Criterionin julkaisu on katsomatta. Sen jälkeen on hyllyyn/lattialle päätynyt vielä suomalainen julkaisu samasta elokuvasta. Jälkimmäisessä on kuulemma parempi kuvanlaatu. Criterion on tässä välissä julkaissut elokuvan uusiksi paremmalla kuvalla ja muistaakseni suomijulkaisua paremmilla bonuksilla. Jos päivittäisin vanhan Criterionin siihen? Onkohan Criterion jo julkaissut elokuvasta blu-rayn? Jos hankkisikin suoraan sen? Taitaa tosin olla aluekoodattu, eikä minulla ole vielä mahdollisuutta katsoa A-levyjä. Olisikohan B-blu-ray tulossa? Vaikka Italiasta? Jos annan Amarcordin olla ja mietin asiaa vielä jonkin aikaa.
DVD-leffoja tulee taas hommailtua entiseen tapaan, pieni tauko tosin oli. Blu-ray-leffoja hyllyyn on kertynyt tasan 7 kpl näiden reilun kahden vuoden aikana. Suurin syy tähän: blu-raylle julkaistaan lähinnä uusia leffoja ja hollywood-kamaa jotka ei kiinnosta itseäni pätkääkään.
Dvd-leffojen osto on lähes kokonaan loppunut blu-ray leffojen myötä. Blu-ray vakuutti allekirjoittaneen sen verran hyvin, että nykyään leffat hankitaan ainoastaan blu-ray -muodossa.
Eipä ole hidastunut. Monia elokuvia mitä haluaa niin ei saa bluuna ja tulleeko koskaan saamaankaa. Juuri klassikoita tullee metsästettyä dvd:nä kun ei niitä ole bluuna ja sarjoja kans tullee hommattua kun ei niitäkää ole bluuna kaikkia saatavilla.
Eihän läheskään kaikkea indietuotantoa (puhumattakaan ns. B-elokuvasta [joo tiedän termi on nykyään väärin] julkaista br:nä. Isoimmat hitit tietysti ja jonkun verran klassikoita plus kuraa pikkufirmojen kautta. Ostin muuten kokeeksi vanhaa sotaleffaa puoli-ilmaiseksi Soulmedian br-versioina, vaikka alkuperäiset MGM-dvd:t (USA tai UK) omistinkin. Kuva sevästi survottu ns. teräväpiirtoformaattiin samoilta tiedostoilta, mutta mitään jälkityötä tekemättä. Loppulta vanha dvd-painos sekä näyttää, että kuulostaa vitusti paremmalta.
DVD -levyjen ostelu olisi kolme vuotta sitten HD-aikaan siirryttyäni loppunut lähes kokonaan, ellen olisi muutama vuosi aikaisemmin tykästynyt voimallisesti vanhaan Doctor Who -sarjaan, jota siis olen kerännyt DVD:llä. Myös Tangerine Dreamin konsertti-DVD:eitä on tullut HD-aikana hommattua. Muuten olenkin sitten päivitellyt tärkeimpiä leffoja Blu-ray:hin sikäli kun on tarjolla ja Tintistä lähtien Spielbergit ovat vain Blu-raynä hyllyssä. Minulle on ollut suuri pettymys, kuinka surkea monien elokuvien saatavuus Blu-ray -muodossa on. Tämä ei ole formaatin vika, vaan markkinoiden, kuluttajien ja julkaisijoiden vika. Eikä tämä koske ainostaan Blu-ray:tä. Markkinat ovat vääntyneet järjettömään tilaan, joska ihmiset on aivopesty kuluttamaan järjettömällä tavalla. Sitä pitää vain kestää tämä hulluus jos ei halua itse tulla aivopestyksi ja juosta vain uusimpien tablettien ja äly(ttömyys)kellojen perässä. Onko järkeä tuomita formaatti jonkun perseelleen vedetyn julkaisun takia? Voihan sekä DVD:lle että Blu-raylle survoa teknisesti vaikka kuinka suttuista kuvaa ja savikiekkomaista ääntä, mutta hyvin tehty Blu-ray pyyhkii hyvin tehdyllä DVD:llä lattiaa. Jos alkuperäismateriaali on SD-resoluutiota kuten edellä mainitsemani vanha Doctor Who, niin Blu-ray ei tietysti auta mitään ja DVD on "oikea" formaatti.
Exploitaatiota, roskaa, saastaa ja törkyä tulee luonnollisesti ostettua edelleen DVD-formaatissa. Paljosta jäisi paitsi jos skippaisi devarit kokonaan vaikka mukavasti genre-leffoja sinisenä ilmestyykin.