Interstellar (2014) (Christopher Nolan / Matthew Mcconaughey, Anne Hathaway, Jessica Chastain)

todella hyvä!
eilen tuli mulkaistua kuopion scala 5:ssa. pikkaisen oli oikea etukajari saanut vissiin siipeensä, kun rymistelykohtauksissa pärisi vähän oudosti...
matthew veti todella uskottavasti.
kynpin elokuva

 

Katselihan tämän loppuun asti, Nolan on sikäli taitava ohjaaja kuitenkin ja pääosat oli hyvin näytelty. Varmaan ihan tarpeeksi on jo todettukin, ei mene ohjaajan tai muidenkaan parhaisiin. Muutama kriittinen huomio.

-avaruusleffaksi tämä oli vähän keinotekoinen, alkoi pitkällä jaksolla maassa josta vähän ad hoc mentiin yhtäkkiä avaruuksiin jossa oltiin kuitenkin katsojan näkökulmasta niin vähän. Tarinaa olisi siis pitänyt vielä miettiä.
-tiedepainotus oli hassu, ihan puhdas scifidraamafantasiahan tämä oli. Hahmot olivat epätoivoisen järkeviä.
-leffa ei tarjonnut oikein mitään kunnollista uutta, vaikka se modernina yrittikin itsensä esittää. Liikaa imitaatiota.
-Matt Damonin esiintulo ruumispussista herätti tahattoman naurun sisällä. Tosi huonosti istunut ja ohut roolihahmo.

About 3/5.

 

Mikäs sen sitten olisi pitänyt olla?



4/5 Batman Beginsin kanssa Nolanin paras.

 

Totesin vain ristiriidan. Musta on erinomaisen pöhköä esittää tällainen viihdetuotanto jotenkin muka realistisessa viitekehyksessä. No täälläkin tämä myyntikikka on mennyt täydestä, leffa-arviotkin painottuu johonkin fysiikan kaavoihin.

Tuo Tyson nyt on näitä tieteen bisnesmiehiä, tottakai hän kehuu leffaa joka hänelle sopii.

 

Leffassa on mielestäni hyvää se, että siinä on sekä hyvää Hollywood-viihdettä että realistisinta fysiikkaa, mitä isoissa leffoissa on varmaan koskaan nähty. Noh, poislukien Apollo 13 ja muut tosielämän leffat.
Hollywood on tehnyt paljon hallaa fysiikalle, joten on hyvä, että välillä edes yritetään mennä oikeiden lakien mukaisesti. Ns. normaalit ihmiset ovat niin tottuneet Hollywoodin Star Trek -fysiikkaan, jossa lennellään mustia aukkoja karkuun, että olen itse huvittuneena lukenut kommentteja ko. leffasta, joissa haukutaan se epäuskottavaksi juuri oikeiden fysiikan juttujen kohdalla. Ihmiset eivät ole tottuneet näkemän niitä elokuvissa, joten ne eivät voi olla totta.

Mutta onhan tässä Nolan kyllä saanut kaksi kärpästä yhdellä iskulla lähtemään leffaan: hollywood-viihteestä tykkäävät ja fysiikkanörtit.

 

No menihän tämä ihan satuiluksi viimeistään siinä kun lennettiin mustan aukon läpi hengissä säilyen sinne etäisesti kirjastoa muistuttavaan paikkaan kuikuilemaan eri aikakausia.
Eli olen tässä Reddingtonin kanssa samoilla linjoilla, että turha tälle on yrittää mitään erityisarvostusta hakea jonkun realistisuuden kautta. Sci-fi viihdettähän tämä.
Leffana kohtuullisen viihdyttävä. Pelkäsin jotain Kubrickin 2001:n kaltaista haukottelua mutta kulkihan tämä eri lailla eteenpäin.
Pikkuisen ehkä liikaa nyyhkysiirappia. Arvosana ehkä 3,5/5.

 

Jep, että sitä mieltä 2001:sta... Ok ehkä 2001 leffana ei täysin onnistunut, mutta kirja 5/5.

 

Mitään erityisarvoa ei tietenkään tarvitse elokuvallisessa mielessä hankkia. Leffahan toimii kokonaisuutena siten kuin toimii eikä se, että se on erityisen realistisesti tehty vaikuta, jos se muuten on huono/hyvä. Elokuvasta voi nauttia ilman, että pitää osata Einsteinin teorioita. Tässä tapauksessa on kuitenkin merkille pantavaa se, miten paljon tuotannosta on käytetty siihen, että leffasta on saatu monilta osin realistinen. Toki leffassa on sitten noita ei niin realistisia kohtauksia, kuten se mustan aukon sisälle meneminen. Toisaalta, kuten joku jossain totesi, niin jos joku pystyy luomaan madonreiän niin ehkä se pystyisi myös luomaan mustan aukon, jonka sisällä onkin tuollainen aikajuttu.

Erityisarvoa voi kuitenkin siinä mielessä hakea, että leffan pohjalta on tehty kaksi tieteellistä julkaisua, mikä ei ihan yleistä Hollywood-leffoille ole. Sen lisäksi myös nuo fysiikän epärealistisuudet ovat kuitenkin oikeiden fyysikkojen miettimiä asioita. Mikä ei tietenkään tee niistä yhtään sen enempää oikeita, mutta ehkäpä uskottavampia kuin vain normaalien käsikirjoittajien kynistä tulevien epärealistisuuksien.

Mutta tässähän on oikeastaan kyse ihan samasta asiasta kuin monien muidenkin leffojen kohdalla, joissa joku osa-alue on pyritty tekemään realistisesti: alan ihmiset kiittävät, kumartavat ja nauttivat siitäkin, että leffassa on tehty jotain oikein, kun taas muut voivat nauttia leffasta ihan viihdearvojen pohjalta.

 

Tappavan tylsä elokuva erittäin mielenkiintoisesta aiheesta, mutta turha puhua realistisuudesta ennenkuin madonreikiä luodaan matkustamista varten. Tällä elokuvalla on 0% viihdearvoa minulle. Vannoin Yön ritarin paluun jälkeen, etten enää ikinä katso yhtäkään Nolanin leffaa, mutta Tieteen Kuvalehden takia kiinnostuin tästä elokuvasta ja petyin suuresti. Musiikki oli leffan ainoa hyvä ominaisuus. Prometheuskin on parempi. 3/10

 

No ei nyt sentään! Joku raja...

 

No kyllä vaan sentään. Huomattavasti parempi. :thumbsup:

 

Paradoxaalista, sillä nykyfysiikka ei tiedä mitään mustanaukon sisuksista, eli vaikka siellä olisi ollut Matti Nykänen vartiossa, niin se ei olisi ollut fysiikan vastaista.

Tuntuu että tavalliset ihmiset pitävät elokuvaa vähemmän realistisena kuin fysiikasta tietävät, mikä kertoo jotain, jostain.

 

Ihan vapaasti vaan katsomaan tätä dokkarina jos siltä tuntuu. Uskoohan jotkut raamattuunkin...

 

Raamatulla nyt ei ole tieteen kanssa mitään tekemistä, tällä elokuvalla on, ja enemmän mitä vastaavilla yleensä. Joten "tiedepainotuksessa" ei ole mielestäni mitään ihmeellistä.

 

Oikein hyvä sci-fi elokuva.
Sohvainsinööriksi heittäytymällä epäkohtia voisi varmaan luetella, mutta ei jaksa, koska kokonaisuus toimi.
Ehkä ainut mainitsemisen arvoinen särö oli päähenkilön kohtaaminen 127-vuotiaan tyttärensä kanssa, jonka on nähnyt viimeksi (omalla aikajanallaan) vain n. pari kuukautta sitten 10-vuotiaana pikkulikkana. Elokuvassa Matti otti tapahtuman melko kevyesti, vaikka olisi pitänyt olla täysin poissa tolaltaan kognitiivisesta dissonanssista / järkytyksestä. Toisaalta ymmärrettävää, suoraan pöpilään joutuva päähenkilö ei olisi ehkä ollut kovin kaunis lopetus tarinalle.

4/5

 

Raamatun tapaan tämä elokuvakin sisältää myös hölynpölyä jota ei pystytä oikeaksi todistamaan. Se, että siinä on myös oikeita asioita ei tee
siitä kokonaisuutena mitään universaalia totuutta.
Sci-fi viihdepläjäyksenä ihan mukiinmenevä paketti. Ei mitään sen ylevämpää.
Blu-raylla on kyllä erittäin hyvät soundit. Tosi tieteellisesti analysoituna toki...:hitme:

 

En ole fyysikko, mutta yhtäkään teoriaa madonreiän käyttämisestä oikotienä aika-avaruudessa, tai sellaisen luomisesta keinotekoisesti ei ole todistettu toimivaksi, puhumattakaan ulottuvuuksien välisestä kommunikoinnista painovoiman avulla. Raamatun tapahtumista on sentään jotain historiallisia todisteita. Halusin kyllä pitää tästä elokuvasta ja katsoin toiseenkin kertaan, jotta olisi auennut paremmin, mutta kaikki hahmotkin oli jo niin tylsiä ja dialogi ja isä/tytär-suhde niin puuduttavaa, etten saanut mitään irti. IMDb:n boardilla ei tästä kannata hiiskua, koska mitä olen nähnyt, niin heti kun joku sanoo vähänkin jotain negatiivista, niin Nolaniitit hyökkää kimppuun ja kertoo sinulle, että olet liian tyhmä ymmärtääksesi, jos et ylistä Interstellaria. Ilmeisesti he itse pitivät tämän ymmärtämistä haastavana. Olen Blomkampisti ja käyn katsomassa Chappien uudelleen.

 

Chappie. Tappavan tylsä elokuva erittäin mielenkiintoisesta aiheesta, mutta turha puhua realistisuudesta ennenkuin ihmisen sielu ja tietoisuus pystytään siirtämään koneeseen. Tällä elokuvalla on 0% viihdearvoa minulle. Vannoin Elysiumin jälkeen, etten enää ikinä katso yhtäkään Blomkampin leffaa, mutta Tieteen Kuvalehden takia kiinnostuin tästä elokuvasta ja petyin suuresti. Musiikki oli leffan ainoa hyvä ominaisuus. I, Robotkin on parempi. 3/10

 

En sanonut Chappien olevan realistinen, enkä usko Tieteen kuvalehdessä olleen juttua Chappiesta?

 

Ymmärrän kyllä että kaikki ei kaikille maistu ja tämäkään elokuva ei varmaan kaikille uppoa niin kuin itselleni. Toisintona tämä interstellar ei ollut ihan niin hyvä kuin ensimmäisellä kerralla mutta silti hyvä. Sen sijaan tällaiset kommentit ihan keneltä vaan vielä viitateten ihan mihin tahansa nolanin yön ritariin saa minut ainakin jatkossa ignooraan kaikki mitä kyseinen ihminen ikinä mistään elokuvasta sanoo. Jos elokuva maku meillä on näin erilainen ja tulee tuollaisia aivopieruja suusta niin ei ole syystä ainakaan mennä kyseisen henkilön arvioimana mennä elokuvateatteriin.


Toisintona edelleen tohtori mannin lähtiessä jääplaneetalta ja siitä seurannut endurancessa tapahtunut räjähdys ja telakoitunminen endurancen kanssa oli yksi elokuvahistorian jännittävin yksittäinen tilanne mitä miesmuistiin tulee. Uskomatonta miten hyvän immersion musiikilla ja hyvällä kuvauksella saadaan aikaan oikein toteutettuna.